keskiviikko 26. elokuuta 2015

Diana Gabaldon; Sydänverelläni kirjoitettu

Nyt kun televisiossa menee Gabaldonin ensimmäinen Matkantekijä - Outlander sarja, on mielenkiintoista lukea saman sarjan kahdeksatta osaa. Kyllähän tämä meni jo vähän yli jossain sarjan puolessa välissä, mutta edelleen nämä ovat ihan viihdyttäviä romaaneita. Vähän liikaa seksiä, vähän liian fantastisia tapahtumia. James Fraser ja Clare selviävät aina. Oikeasti, kuinkakohan monta kertaa he olisivat jo kuolleet irl. Ai niin, mutta eihän aikahyppyjäkään ole irl...
Koska Clare osallistuu sivustaseuraajana aina johonkin aikakautensa merkittävään tapahtumaan, tällä kertaa ollaan Yhdysvaltain vapaussodassa George Washingtonin ympyröissä.
Tavallaan toivon, että tämä sarja lopetettaisiin jo. Olisi hyvä nivoa nyt kaikki päätökseen, ettei tarina pääse surkastumaan. Nyt olisi jo kiire.
Mutta siis, nautin suunnattomasti 1200-sivuisesta kirjasta. Ahmin sen kuin hullu. En muistanut kaikkia henkilöitä edellisestä kirjasta. Enkä muista niitä vieläkään, vaikka kirjan ensimmäisellä aukeamalla oli sukupuu. Sitä sai tiirata melkein suurennuslasilla. Ruskealla pohjalla hyttysen jätösten kokoiset kirjaimet eivät auenneet.

tiistai 25. elokuuta 2015

Pirkko Arhippa; Kolme kultaista hattua

Hih, kevyttä hupaisaa dekkaria jälleen, oikein kesäromaaneja. Todellisia aivojen nollauskirjoja. Juuri sitä, mitä tarvitsee kun ei halua ajatella mitään, kun työ meinaa kaatua päälle, arki rasittaa ja on aivan liian täynnä kaikkea tohinaa. Vaihdan vapaalle ja käännän aivot ameeba-asentoon.
Kolme kultaista hattua -romaanissa Naantalissa vietetään juhlapäivää ja sen aikana sattuu ja tapahtuu. Nuoruudenystävät Markus, Marita ja Kari ovat kohonneet kaupungin silmäätekeviksi, ja yksi heistä murhataan. Komisario Sami Mattila plus tyttöystävä Pia kaivelevat syyllisen esiin.

Jørgen Brekke; Armon piiri

Hetkinen hetkinen... tämä on Brekken ensimmäinen romaani ja olen lukenut aikaisemmin jo sen toisen (Uneton), mutta en löydä sitä tästä blogistani. Kuitenkin muistan kirjoittaneeni siitä. Voi pahuksen pahus. Uneton oli soittorasia-juttu, tämä taas sijoittuu kirjastoon ja muinaiseen "kirja-aarteeseen". Pidin tästä enemmin, kuin Unettomasta. Eiköhän Brekkeä taas kohta tule lisää. Vaikka aluksi en ollut kauhean ihastunut Brekken tapaan kirjoittaa montaa eri aikakauden tarinaa päällekkäin, olen vähän tottunut siihen. Kun tarina on tarpeeksi hyvä, pienet ikävät seikat antaa anteeksi =).

Patricia Cornwell; Punainen usva

Aikasta mukava Scarpetta, tykkäsin vähän enemmin kuin muutamasta aikaisemmasta. Tällä kertaa mennään naisvankilaan haastattelemaan pahiksia ja siitä kieputtuu merkillinen ja vinkeä tapahtumaketju Scarpetan päänmenoksi. Nyt taas muistin miksi tykkään näistä.