Nilla Kjellsdotter; Mija Wadö tutkii 1; Lyöty

 Mija Wadö - Murhia Pohjanmaalla -sarjan ensimmäinen kirja on jaettu kolmeen osaan, tämä on niistä ensimmäinen enkä tiedä miksi Goodreadsissakin on vain tämän suomentamattoman I rättvisans blod -version kuva. Suomeksi kirja on nimeltään Mija Wadö tutkii 1; Lyöty. Kuuntelin tämän äänikirjana. Kirjassa kuvaillaan jonkin verran ahdistavaa perheväkivaltaa. Ensimmäinen murhan uhrikin on perheenäiti, joka löytyy murhattuna kotipihaltaan. Kirjan edetessä uhreja tulee lisää. Juoni jää tietenkin kesken jatkuakseen sitten seuraavassa miniosassa. Pidin tästä kirjasta ja odotan jo hyvää hetkeä aloittaa sarjan seuraavaa.

Sinikka Nopola, Tiina Nopola; Heinähattu, Vilttitossu ja Jouluvintiö

 Oikein söpö tarina Heinähatusta ja Vilttitossusta joulun alla. Tätä kirjaa luettiin päiväkodilla ja aihe sopi oikein hyvin tähän joulun odotuksen ajankohtaan. Vilttitossu on sitä mieltä, että on ihan väärin, kun köyhille ja vähäosaisille lapsille kerätään lahjoituksia ja lahjoja. Vilttitossu tahtoo myös! Yhtäkkiä hän muuttuu kiltiksi; siivoaa, auttaa ja on ystävällinen. Niin ja pukeutuu köyhäksi lapseksi kadunkulmaan kerjäämään leluja. Ja sieltä se joulu tulee vääjäämättä niin kilteille, kuin tuhmillekin lapsille. Vai onko tuhmia lapsia olemassakaan?

Minulle Heinähattu ja Vilttitossu -tarinat ovat olleet ihan vieraita tähän asti, en ole nähnyt elokuvaa tai lukenut aiemmin näitä kirjoja. Mutta kivastihan tämä on kirjoitettu.

Eija Piekkari; Musta matkalaukku

 Musta matkalaukku ei ollut mielestäni ihan yhtä viihdyttävä, kuin aikaisemmat Krisse Elo -dekkarit. Kuuntelin tätä äänikirjana aina pienen hetken kerrallaan lenkkeillessä ja jotenkin tässä jahkailtiin liikaa. Kirja alkaa siitä, kun Krisse herää huumattuna tai myrkytettynä tuttava-pariskunnan kellarista. Tämän pariskunnan toinen osapuoli on tällä välillä hävinnyt ja toinen osapuoli taas on ollut samaan aikaan huumattuna, kuin Krisse. Kumpikaan ei tiedä mitä on tapahtunut. Kadonnutta etsitään ja kaikkia osapuolia epäillään vuorollaan. Samaan aikaan kylällä liikkuu omituinen hiippari, joka vakoilee pieniä lapsia. Kaikkea sillisalaattia paljon, mutta juoni vähän ohut. 

Clare Macintosh; Vuorten varjo

 Vuorten varjo oli varmasti ihan mukava perusdekkari, mutta jotenkin eteni nyt hitaasti tämä lukuvauhti. En tullut pääseväni kunnolla kirjan imuun, ehkä pääsin lukemaan niin lyhyitä jaksoja kerrallaan. Kirjassa oli mukavasti vähän erilainen miljöö; tosi-tv -sarjan kuvaukset ja niihin osallistuneet kilpailijat. Kuvauksissa ja käsikirjoituksessa tapahtuu yllätyksiä, joista osallistujat eivät ole mielissään. Jokaisella on menneisyydessä jotain, minkä he haluavat salata ja nyt salaisuudet ovat tulossa julki. Ensin yksi osallistujista katoaa leiripaikasta, sitten löytyy ruumis. Jokaisella kuvauksiin osallistuneella olisi motiivi tappaa. Ffion Morganin ja Leo Bradyn on selvitettävä mikä on totuus. Kaksikon keskinäiset suhteet saavat myös vähän vauhtia.

Satu Rämö; Tinna

 

Hildur -sarjan viides kirja kertoo tarinaa Tinnan näkökulmasta pitkällä aikavälillä. Tinna on Hildurin täti, joka on hoitanut Hilduria lapsena. Vähitellen edellisissä kirjoissa aloitetut ja auki jääneet langanpäät solmitaan yhteen ja mysteerit ratkeavat. Suomalaissyntyinen  ja islantilaistunut Jakob käy välillä Suomessa kääntymässä rikosasian merkeissä. On tämä islantilaissarja vaan niin kiehtova.

Maria Lang; Kielojen kuningas

 Joskus nuorena olen tietääkseni lukenut nämä kaikki Maria Langit. Tämä oli meillä nyt lukupiirikirjana, enkä muistanut kirjasta yhtään mitään. Jouduin kuuntelemaan Kielojen kuninkaan äänikirjana, sillä tämä oli saatavilla vain sellaisena versiona äänikirjapalvelusta. Jostain syystä tämän kuunteluun meni todella pitkä aika, en ehkä päässyt imuun ja kirja oli vähän pitkäveteinen. Juoni on kyllä jännittävä. Kirjan alussa tuleva morsian katoaa kukkakaupan ovesta eikä kukaan näe häntä enää koskaan! Christer Wijk haastattelee ja tutkii pikkukaupungin ihmisiä. Olihan tämä vähän myös sellainen herttainen kesädekkari. 

Roope Lipasti; Ihmeellinen jääkausi

 Töissä luettua lastenkirjallisuutta, Tietopalojen Ihmeellinen jääkausi. Kirja on hyvin selkeä, mielenkiintoinen ja mukavasti kirjoitettu tietopläjäys jääkaudesta. Minullekin tuli uutta tietoa ja voisin suositella tätä kirjaa lasten lisäksi kenelle tahansa aikuiselle. Juha Harjun tekemä kuvitus oli myös hyvä ja mielenkiintoinen.

Katariina Vuori; Kasvun paikka

 No niin. Nyt sitten olen ensimmäistä kertaa kohdannut itseni lisäksi toisen ihmisen, joka käy viherkasvien kanssa saunassa =). Tai no, ainakin otan vesihoitoon kylppärin lattialle suihkun ja saunan ajaksi. Kasvun paikka kertoo kotiäiti Silviasta, joka hurahtaa huonekasveihin. Tunnistin Silviassa paljon itseäni, sillä minulla on myös paljon huonekasveja ja ne tuntuvat melkein perheenjäseniltä. Mutta siinä missä minulla on ehkä... noo... kolmisenkymmentä (?) ruukkua, Silvialla on niitä sata. Ja hän ostaa jokaisella kauppareissulla lisää. Ja aviomies meinaa menettää hermonsa. Ymmärrän. Silvialla oikeasti menee vähän yli ja hän käyttäytyy kuin mikä tahansa addikti valehtelemalla ja peittelemällä addiktiotaan. Kirja on hauska ja kasvien suhteen informatiivinen, juuri näin viherkasvipalstoilla kasveista keskustellaan. 

Keigo Higashino; Myrkyllinen liitto

 Olen lukenut ennen Myrkyllistä liittoa kaksi muuta kirjaa Keigo Higashinolta ja varmaan olisin tähänkin jossain vaiheessa tarttunut muutenkin, mutta nyt tämä oli meidän lukupiirin kirjana ja se sai pakotettua minut lukemaan sarjassaan viidennen Galileo-dekkarin. Tätä sarjaa ei ole suomennettu kuin kaksi tai kolme (?) osaa. Kotimaassaan Higashino on todella tuottelias ja suosittu dekkaristi, Suomessa näitä on  kourallinen tarjolla, ja kaikki niistä ei ole dekkareita. En ole täysin varauksetta Higashino -fani. Dekkarijuoni näissä on ok ja kirjailija on eittämättä taitava kirjoittaja, mutta jokin Japanin kulttuurissa tökkii. Se on jokin jäykkyys ja patavanhoillisuus, lämmön puute. Kulttuuri ja koko infrastruktuuri (ihana päästä kerrankin käyttämään tätä sanaa!) on niin vieras. Jo pelkästään kotitalous, kodinkoneet, talojen lvi-työt (oleellinen asia tässä murhatapauksessa) tuntuu suomalaisen mielestä oudolta. Mutta mielenkiintoistahan sellaista on lukea. 

Tässä kirjassa liikemies kuolee myrkytykseen kotonaan, vaikka ketään muita ei ole läsnä. Vaimo on matkustanut pois, ystävät lähteneet kotiinsa ja silti mies löydetään kuolleena. Poliisit ja poliisin vanha tuttu Galileo-sensei vatvovat ees-taas tapahtunutta ja aika paljon saa vettä virrata ennen kuin murhaaja oikeasti löydetään

Anni Saastamoinen; Ja mutta että sitten

 Kirja Luigista ja Lailasta, jotka kummatkin ovat kokeneet elämän heittelyitä. Luigin avioliitto on päättynyt ja Lailan ystävä kuollut. Ystävykset tapaavat toisensa ja kirja maistuu elämältä. Vähän huumoria, melankoliaa, ihan sitä peruselämää. Mietin kovasti kirjan nimeä, jotenkin en saa siitä kiinni. Aikaisemmin olen lukenut Saastamoisen Sirkka -romaanin ja siitä pidin todella kovasti, tämä ei yltänyt ihan samaan, vaan eihän kaikkien tarvitsekaan olla samanlaisia.