Maria Lang; Kielojen kuningas

 Joskus nuorena olen tietääkseni lukenut nämä kaikki Maria Langit. Tämä oli meillä nyt lukupiirikirjana, enkä muistanut kirjasta yhtään mitään. Jouduin kuuntelemaan Kielojen kuninkaan äänikirjana, sillä tämä oli saatavilla vain sellaisena versiona äänikirjapalvelusta. Jostain syystä tämän kuunteluun meni todella pitkä aika, en ehkä päässyt imuun ja kirja oli vähän pitkäveteinen. Juoni on kyllä jännittävä. Kirjan alussa tuleva morsian katoaa kukkakaupan ovesta eikä kukaan näe häntä enää koskaan! Christer Wijk haastattelee ja tutkii pikkukaupungin ihmisiä. Olihan tämä vähän myös sellainen herttainen kesädekkari. 

Roope Lipasti; Ihmeellinen jääkausi

 Töissä luettua lastenkirjallisuutta, Tietopalojen Ihmeellinen jääkausi. Kirja on hyvin selkeä, mielenkiintoinen ja mukavasti kirjoitettu tietopläjäys jääkaudesta. Minullekin tuli uutta tietoa ja voisin suositella tätä kirjaa lasten lisäksi kenelle tahansa aikuiselle. Juha Harjun tekemä kuvitus oli myös hyvä ja mielenkiintoinen.

Katariina Vuori; Kasvun paikka

 No niin. Nyt sitten olen ensimmäistä kertaa kohdannut itseni lisäksi toisen ihmisen, joka käy viherkasvien kanssa saunassa =). Tai no, ainakin otan vesihoitoon kylppärin lattialle suihkun ja saunan ajaksi. Kasvun paikka kertoo kotiäiti Silviasta, joka hurahtaa huonekasveihin. Tunnistin Silviassa paljon itseäni, sillä minulla on myös paljon huonekasveja ja ne tuntuvat melkein perheenjäseniltä. Mutta siinä missä minulla on ehkä... noo... kolmisenkymmentä (?) ruukkua, Silvialla on niitä sata. Ja hän ostaa jokaisella kauppareissulla lisää. Ja aviomies meinaa menettää hermonsa. Ymmärrän. Silvialla oikeasti menee vähän yli ja hän käyttäytyy kuin mikä tahansa addikti valehtelemalla ja peittelemällä addiktiotaan. Kirja on hauska ja kasvien suhteen informatiivinen, juuri näin viherkasvipalstoilla kasveista keskustellaan. 

Keigo Higashino; Myrkyllinen liitto

 Olen lukenut ennen Myrkyllistä liittoa kaksi muuta kirjaa Keigo Higashinolta ja varmaan olisin tähänkin jossain vaiheessa tarttunut muutenkin, mutta nyt tämä oli meidän lukupiirin kirjana ja se sai pakotettua minut lukemaan sarjassaan viidennen Galileo-dekkarin. Tätä sarjaa ei ole suomennettu kuin kaksi tai kolme (?) osaa. Kotimaassaan Higashino on todella tuottelias ja suosittu dekkaristi, Suomessa näitä on  kourallinen tarjolla, ja kaikki niistä ei ole dekkareita. En ole täysin varauksetta Higashino -fani. Dekkarijuoni näissä on ok ja kirjailija on eittämättä taitava kirjoittaja, mutta jokin Japanin kulttuurissa tökkii. Se on jokin jäykkyys ja patavanhoillisuus, lämmön puute. Kulttuuri ja koko infrastruktuuri (ihana päästä kerrankin käyttämään tätä sanaa!) on niin vieras. Jo pelkästään kotitalous, kodinkoneet, talojen lvi-työt (oleellinen asia tässä murhatapauksessa) tuntuu suomalaisen mielestä oudolta. Mutta mielenkiintoistahan sellaista on lukea. 

Tässä kirjassa liikemies kuolee myrkytykseen kotonaan, vaikka ketään muita ei ole läsnä. Vaimo on matkustanut pois, ystävät lähteneet kotiinsa ja silti mies löydetään kuolleena. Poliisit ja poliisin vanha tuttu Galileo-sensei vatvovat ees-taas tapahtunutta ja aika paljon saa vettä virrata ennen kuin murhaaja oikeasti löydetään

Anni Saastamoinen; Ja mutta että sitten

 Kirja Luigista ja Lailasta, jotka kummatkin ovat kokeneet elämän heittelyitä. Luigin avioliitto on päättynyt ja Lailan ystävä kuollut. Ystävykset tapaavat toisensa ja kirja maistuu elämältä. Vähän huumoria, melankoliaa, ihan sitä peruselämää. Mietin kovasti kirjan nimeä, jotenkin en saa siitä kiinni. Aikaisemmin olen lukenut Saastamoisen Sirkka -romaanin ja siitä pidin todella kovasti, tämä ei yltänyt ihan samaan, vaan eihän kaikkien tarvitsekaan olla samanlaisia. 

Minna Mikkanen; Stalkkeri

 

Stalkkeri on ihan tällainen juonivetoinen perusdekkari. Lähdin lukemaan tätä mielenkiinnolla sijainnin takia, sillä kirjassa liikutaan Kuopiossa ja Kallavedellä, mökkimaisemissani. Sen verran kartta käsissä kirjaa luin, että totesin ettei murha ihan omilla mökkitonteillani tapahtunut. Kivaa oli kuitenkin löytää autenttiset paikannimet kirjan sivuilta. Järven saaristossa tapahtuu henkilön katoaminenkin ja murhatapaus. Jossain vaiheessa aloin miettimään tapahtumien ajankohtaa, sillä tässä elettiin hyvinkin varhaista kevättä ja silti soudeltiin jo kummasti saariin. Mielestäni Kallavedeltä jäät lähtee (valitettavasti) vähän myöhemmin, vaan voin olla väärässäkin. Kirjalle siis pisteet siitä, että tapahtumat sijoittuvat Kuopioon. Tästä syystä aion ehdottomasti lukea Mikkasen, kuopiolaisen kirjailijan, muutkin kirjat.

Martin Österdahl; Rapujuhlat

 Tykkäsin paljon Österdahlin Uudenvuodenjuhlista. Tämä Rapujuhlat ei ollut yhtä hyvä, mutta dekkarina sellainen juuri ja juuri luettava. Entinen tv-tuottaja kutsuu vanhat ystävänsä omistamalleen yksinäiselle saarelle rapujuhliin. He ovat kaikki jollain tavoin osallisia vanhan tosi-tv -sarjaan. Osa liiketuttavina, osa sijoittajina ja kuka mitenkin. Kaikilla tuntuu olevan vähän salaisuuksia ja kostonhimo menneisyyden tapahtumien takia herää. Lopulta yksi jäsenistä löytyy surmattuna ja alkaa tuntua siltä, kuin saarella olisi murhaaja vapaana.

Anu Ojala; Kuolinsoitto

 Taisin tehdä emämunauksen aloittaessani Kuolinsoittoa, sillä vähän matkaa luettuani tajusin, että tämä on kirjasarjan toinen osa ja toden totta tällä kertaa se häiritsi. Enkä kuitenkaan halunnut jättää kirjaa enää siinä vaiheessa kesken. Henkilöhahmot jäivät ihan auki ja edelliseen kirjaan viitattiin sen verran paljon, että tuskin tulen sitä tämän jälkeen lukemaan. Kirja oli rankkaa tarinaa huumerikollisuudesta Lapissa. Kirjassa liikuttiin Tornio-Haaparanta -alueella. 

Terttu Autere; Kaatuvat kulissit

 

Kaatuvat kulissit on nimensä mukaan teatterimaailmaan sijoittuva murhamysteeri. Pikkukaupunkiin saapuu teatteriseurue ja illalla esityksen jälkeen juhlitaan riehakkaasti. Yksi seurueen jäsenistä löytyy aamulla kuolleena rantakaislikosta. Tästä syystä lääninetsivä Juhani Kuikka joutuu keskeyttämään kesälomansa. Tämä oli seitsemäs osa Juhani Kuikan tutkimuksia ja tässä kirjassa Juhani ja vaimo odottivat esikoistaan. Mukavaa oli seurata 30-lukulaista raskauttakin ja piristävästi kerrankin miniän ja anopin suhde oli kuvattu melko mukavaksi. Sellainen perinteinen anopin ja miniän napit vastakkain oleminen olisikin vähän kliseistä, liian helppoa ja liian osoittelevaa ja niin aikansa elänyttä.

Outi Pakkanen; Linna

 Kuinkakohan mones Anna Laine -dekkari tämä jo on? Alkupään kirjat olivat varmasti parhaita ja eniten dekkarimaisia, nämä uusimmat ovat vähän enemmin ihmissuhdemaisempaa soppaa, dekkarijuoni vain sivuseikkana. Tässä kirjassa osallistutaan ensin Savonlinnan oopperajuhlille, jossa suosittu kansanedustaja Pertti Pekkala loistaa suuntaan jos toiseenkin. On vähän hämäriä perhesuhteita menneisyydessä ja naisia pitää miellyttää joka suuntaan. Sitten hypätään ajassa eteenpäin samojen esiteltyjen henkilöiden kanssa. Tällaista vähän matalalentoista tällä kertaa. Kai tässä joku murhattiinkin, vai?