Vuoden 2025 lukutilastot

Aika saattaa vuoden tilastot ajan tasalle. Tavoitteenani oli lukea 100 kirjaa, mutta ehdin lukea vain 95 kirjaa. Vuoden 2025 tilastot ovat tällaiset:

95 kirjaa

29296 sivua yhteensä

305 oli keskimääräinen sivumäärä per kirja

Naiskirjailijoiden kirjoittamia kirjoja oli 52% ( 49kpl)

Suomalaisia kirjoja 43% (47 kpl)

Dekkareita 60% (57 kpl)

Äänikirjoja 9 kpl

E-kirjoja  60% (57 kpl)

Eniten luin tammikuussa (13 kirjaa)

Vähiten luin toukokuussa (4 kirjaa)

Jostain syystä tämän kirjablogin ja Goodreadsin tilastot heittävät yhdellä kirjalla. Korjaan lukeman, jos löydän vian ja mahdollisesti prosentit muuttuvat sitten, mutta ei varmasti paljon. Näillä siis mennään. Pidän saman sadan kirjan tavoitteen ensi vuodelle, koska ei haittaa jos en saavuta sitä. Lukeminen on hauskaa ja tuo sata voi olla sellainen perusluku, johon aina vertaan, en pidä sitä minään väkisin luettavana suorituksena. Ensi vuonna osallistun tietysti myös Helmet -lukuhaasteeseen. On erikoisen jännää nähdä aina, miten muutenkin valitsemani kirjat sattuvat haastekohtiin, sehän on vähän kuin palapeliä tekisi ja se on toinen addiktoiva harrastukseni. Hyvää lukuvuotta kaikille!

Anna Jansson; Antakoon ikuisuus anteeksi

 Antakoon ikuisuus anteeksi tulee jäämään tämän vuoden viimeiseksi kirjaksi. Kyseessä on Kristoffer Bark-sarjan viides osa ja edelleen tykkään tästä sarjasta, joskin vähän ärsyttää Kristofferin ja tämän ihastuksen Mian välinen "liian vaikea" suhde. Eikö joskus rakkaus voisi vain olla ihan helppoa ja yhteen meno vaivatonta? Mialla on menneisyydessä niin vaikeita kokemuksia ja painolastia, että hänelle uuden suhteen aloittaminen on vaikeaa. Tai saa sitten nähdä miten asiat ensi kirjassa etenee.

Kirja alkaa vuodesta 1945 kun kaverukset laskeutuvat hylättyyn hopeakaivokseen. Kaivos sortuu ja toinen kuolee. Monta kymmentä vuotta myöhemmin eloon jäänyt Tom, nyt jo 90-vuotias vanhus, ottaa aseella uhaten panttivangeiksi päiväkodillisen lapsia. Samaan aikaan suosta löytyy vauvan ruumis kaulassaan omalaatuinen koru. Rikostapauksia tutkitaan dna-näyttein ja niihin saadaan erikoisia vastauksia. Tutkinnasta tulee polveileva ja jännittävä. Tämä kirjasarja on ehkä vain parantanut otettaan alun jälkeen.

Elina Backman; Kuka pimeässä kulkee

 Saana Havas -sarja jatkuu edelleen koukuttavana ja jännittävänä. Nämä ovat olleet mukavan tasaista laatua, eikä mitään notkahduksia ole tullut. Tässä osassa Saana lähtee Mathildedaliin koiravahdiksi (joskin ihmettelin miksi Saana saa kutsun koiravahdiksi lähes unohdetulta ystävältään, josta ei ole kuullut vuosiin - eikö koiraemännällä tosiaan olisi ollut ketään läheisempiä ystäviä vahtimaan koiraa?). Pienellä paikkakunnalla nousee esiin vuosia sitten tapahtunut nuoren tytön katoaminen. True crime -podcastaaja Saanassa nostaa päätään ja hän alkaa tutkia tapausta. Puoliso Jan Leino puolestaan joutuu Helsingissä tutkimaan murhasarjaa, johon hänet itsensä on henkilökohtaisesti linkitetty. Murhaaja nimittäin osoittaa kirjeitä Janille. Hyvät murhatarinat fiksuine juonineen ja hyvin kirjoitettuna. Näistä tykkään.

Mauri Kunnas; Joulupukki

 Suorastaan legendaarinen Mauri Kunnaksen kirja oikeasta Joulupukista Korvatunturilla. Kirja kertoo miten Joulupukin pajassa elellään, rakennellaan leluja, keitä tonttuja siellä asuu ja mistä tämän jouluisan joukon arki koostuu. Huikea kirja, huikeasti kuvitettu, huikeasti kirjoitettu. Klassikko. Yleissivistystä. Syvä kumarrus Mauri Kunnakselle. Hyvää joulua kaikille!

Nilla Kjellsdotter; Mija Wadö tutkii 1; Lyöty

 Mija Wadö - Murhia Pohjanmaalla -sarjan ensimmäinen kirja on jaettu kolmeen osaan, tämä on niistä ensimmäinen enkä tiedä miksi Goodreadsissakin on vain tämän suomentamattoman I rättvisans blod -version kuva. Suomeksi kirja on nimeltään Mija Wadö tutkii 1; Lyöty. Kuuntelin tämän äänikirjana. Kirjassa kuvaillaan jonkin verran ahdistavaa perheväkivaltaa. Ensimmäinen murhan uhrikin on perheenäiti, joka löytyy murhattuna kotipihaltaan. Kirjan edetessä uhreja tulee lisää. Juoni jää tietenkin kesken jatkuakseen sitten seuraavassa miniosassa. Pidin tästä kirjasta ja odotan jo hyvää hetkeä aloittaa sarjan seuraavaa.

Sinikka Nopola, Tiina Nopola; Heinähattu, Vilttitossu ja Jouluvintiö

 Oikein söpö tarina Heinähatusta ja Vilttitossusta joulun alla. Tätä kirjaa luettiin päiväkodilla ja aihe sopi oikein hyvin tähän joulun odotuksen ajankohtaan. Vilttitossu on sitä mieltä, että on ihan väärin, kun köyhille ja vähäosaisille lapsille kerätään lahjoituksia ja lahjoja. Vilttitossu tahtoo myös! Yhtäkkiä hän muuttuu kiltiksi; siivoaa, auttaa ja on ystävällinen. Niin ja pukeutuu köyhäksi lapseksi kadunkulmaan kerjäämään leluja. Ja sieltä se joulu tulee vääjäämättä niin kilteille, kuin tuhmillekin lapsille. Vai onko tuhmia lapsia olemassakaan?

Minulle Heinähattu ja Vilttitossu -tarinat ovat olleet ihan vieraita tähän asti, en ole nähnyt elokuvaa tai lukenut aiemmin näitä kirjoja. Mutta kivastihan tämä on kirjoitettu.

Eija Piekkari; Musta matkalaukku

 Musta matkalaukku ei ollut mielestäni ihan yhtä viihdyttävä, kuin aikaisemmat Krisse Elo -dekkarit. Kuuntelin tätä äänikirjana aina pienen hetken kerrallaan lenkkeillessä ja jotenkin tässä jahkailtiin liikaa. Kirja alkaa siitä, kun Krisse herää huumattuna tai myrkytettynä tuttava-pariskunnan kellarista. Tämän pariskunnan toinen osapuoli on tällä välillä hävinnyt ja toinen osapuoli taas on ollut samaan aikaan huumattuna, kuin Krisse. Kumpikaan ei tiedä mitä on tapahtunut. Kadonnutta etsitään ja kaikkia osapuolia epäillään vuorollaan. Samaan aikaan kylällä liikkuu omituinen hiippari, joka vakoilee pieniä lapsia. Kaikkea sillisalaattia paljon, mutta juoni vähän ohut. 

Clare Macintosh; Vuorten varjo

 Vuorten varjo oli varmasti ihan mukava perusdekkari, mutta jotenkin eteni nyt hitaasti tämä lukuvauhti. En tullut pääseväni kunnolla kirjan imuun, ehkä pääsin lukemaan niin lyhyitä jaksoja kerrallaan. Kirjassa oli mukavasti vähän erilainen miljöö; tosi-tv -sarjan kuvaukset ja niihin osallistuneet kilpailijat. Kuvauksissa ja käsikirjoituksessa tapahtuu yllätyksiä, joista osallistujat eivät ole mielissään. Jokaisella on menneisyydessä jotain, minkä he haluavat salata ja nyt salaisuudet ovat tulossa julki. Ensin yksi osallistujista katoaa leiripaikasta, sitten löytyy ruumis. Jokaisella kuvauksiin osallistuneella olisi motiivi tappaa. Ffion Morganin ja Leo Bradyn on selvitettävä mikä on totuus. Kaksikon keskinäiset suhteet saavat myös vähän vauhtia.

Satu Rämö; Tinna

 

Hildur -sarjan viides kirja kertoo tarinaa Tinnan näkökulmasta pitkällä aikavälillä. Tinna on Hildurin täti, joka on hoitanut Hilduria lapsena. Vähitellen edellisissä kirjoissa aloitetut ja auki jääneet langanpäät solmitaan yhteen ja mysteerit ratkeavat. Suomalaissyntyinen  ja islantilaistunut Jakob käy välillä Suomessa kääntymässä rikosasian merkeissä. On tämä islantilaissarja vaan niin kiehtova.

Maria Lang; Kielojen kuningas

 Joskus nuorena olen tietääkseni lukenut nämä kaikki Maria Langit. Tämä oli meillä nyt lukupiirikirjana, enkä muistanut kirjasta yhtään mitään. Jouduin kuuntelemaan Kielojen kuninkaan äänikirjana, sillä tämä oli saatavilla vain sellaisena versiona e-kirjapalvelusta. Jostain syystä tämän kuunteluun meni todella pitkä aika, en ehkä päässyt imuun ja kirja oli vähän pitkäveteinen. Juoni on kyllä jännittävä. Kirjan alussa tuleva morsian katoaa kukkakaupan ovesta eikä kukaan näe häntä enää koskaan! Christer Wijk haastattelee ja tutkii pikkukaupungin ihmisiä. Olihan tämä vähän myös sellainen herttainen kesädekkari.