Lucy Clarke; Haaksirikkoutuneet

 

Nyt tuli sellainen jännä juttu, että tarvitsin Helmet-haasteeseen kirjan kohtaan 15. Kirjassa ajaudutaan haaksirikkoon. Sain Facebook-palstalta vihjeen tästä kirjasta. Mutta sitten. Kirjassa tapahtuu lento-onnettomuus. Saarelle tosin. Mutta onko lentokoneen pakkolasku tai paremminkin putoamisonnettomuus haaksirikko? Oikeasti nyt mietin tätä asiaa kauheasti ja tottakai kun kirjan nimikin on Haaksirikkoutuneet (engl. Castaways), niin pitäähän se hyväksyä. Wikipedia sanoo, että haaksirikko tarkoittaa laivan tai muun aluksen tapaturmaista vaurioitumista, uppoamista tai tuhoutumista navigointivirheen, karilleajon, konevian, sään, yhteentörmäyksen tai muun ulkoisen syyn vuoksi. Kiehtovaa, niin kiehtovaa.

No jännä tämä kirja kyllä oli. Lentokone, jossa seitsemän matkustajaa. Sisarukset Lori ja Erin, joista vain toinen nousee lentokoneeseen, vaikka kummankin piti olla lennolla. Ja sitten lentokone putoaa saarelle, eikä kukaan tiedä minne. Selviytymistä, salaisuuksia, jännittyneitä ihmissuhteita. Todella jännittävää.

Clare Mackintosh; Tummat vedet

 

Tummat vedet on ensimmäinen osa walesilaisesta etsivä Ffion Morganista. 

Rhys Lloydin vapaa-ajanasunto Mirror Laken rannalla on uudenvuodenaattona täynnä vieraita ja samppanja virtaa. Luksuslomakylä houkuttelee walesilaiseen pikkukylään isokenkäisiä Englannin puolelta. Aamulla Rhys löydetään kuolleena järvestä, jonka halki kulkee Englannin ja Walesin raja. Tutkimuksiin tarvitaan kahden eri poliisilaitoksen väkeä.

Kirja oli jännittävä ja yllättävä. Lomakylän tunnelma oli saatu mukavasti esiin.

Helmet-haasteessa: 28. Kirjassa ollaan järvellä

Elina Backman; Ennen kuin tulee pimeää

 Tämä taisi olla Saana Havas -sarjan paras kirja tähänastisista. True crime -podcastin tekijä, toimittaja Saana matkustaa Lappiin tapaamaan isäänsä ja selvittämään parikymmentä vuotta aiemmin tapahtunutta nuoren tytön katoamista ja murhaa. Inga löydettiin erämaasta silmät puhkottuina. Pohjoisessa onkin sitten vallalla salailun ilmapiiri, jonkinlainen hyvä veli-verkosto. Kaikki eivät halua avautua Saanalle. Sitten toinenkin tyttö katoaa. Todella jännittävä ja miellyttävästi kirjoitettu dekkari. Mukana myös vähän Lapin taikaa, eli kaunista ja asiantuntevaa luontokuvailua, ilmapiiriä, maantiedettä ja tunnelmaa.

Helmet-haasteessa kohtaan: 1. Kirjan nimessä on alistuskonjunktio (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes)

Kaj Korkea-aho; Äitiä etsimässä

 

Äitiä etsimässä on omaelämänkerrallinen prosessi Kaj'n ja Nikon yrityksestä saada lapsi kahden isän perheeseen. Sitä varten pitää vain etsiä äiti kumppanuusvanhemmaksi. Ja kyllä se on vaikeaa! Kirja oli todella silmiä avaava ja ajatuksia herättävä. Tuli mieleen, että kaiken maailman heitukat ja umpisokeasti rakastuneet teinit sitä sitten lapsia saavatkin. Eikö ole vähän riskaabelia. Suvuissa voi olla sairauksia ja henkilökemiassa vikaa. Sitten lapset kärsivät ja maksavat siitä hinnan. Eikö oikeasti lapsi pitäisikin tehdä kuten Kaj ja Niko? Käydä rationaalisesti läpi kaikki seikat ja laittaa ne vaikka paperille. Suvun sairaudet. Yhteiset tavoitteet. Kieli, ulkonäkö, koko, akateemisuus, erikoistaidot tai -puutteet. Ruokavalio. Mielenterveysongelmat, asuinpaikka. Eli hm... rotuhygieniaa? Oikeasti olen jopa koirien rotuhygieniaa vastaan, mutta yllättäen ihmisten kohdalla tämä tuntuikin osuvalta. Tällä tavoin hankitut lapset ainakin saisivat täydellisen lähtökohdan elämäänsä. Ja sanon, että jos jonkun ikinä tässä maailmassa pitää saada lapsi, niin ne ovat Kaj ja Niko. He ovat lapsensa ansainneet. Niin sympaattisia isiä! Kaj Korkea-aho oli minulle ihan vieras julkisuuden ihminen ennen tätä, mutta luettuani kirjan piti googlettaa tarkemmin, kenestä on kysy. Ulkonäkö oli minulle lievästi tuttu. Ei kannata googlettaa ennen kirjan lukemista.

PS. Nyt jäi vähän nälkä. Haluaisin jatkokirjan ja kuulla miten tällä ihastuttavalla sateenkaariperheellä menee jatkossa!

Helmet- haasteessa: 26. Kirjassa on itse valittu perhe

 

Susanna Clarke; Piranesi

 Sitten mentiinkin jännään kirjaan ja fantasian pariin. En ole yhtään fantasia-ihminen, mutta Helmet-haasteeseen on luettava yksi fantasia-kirja ja kun tätä oli lukuhaasteen Facebook-sivulla kehuttu, niin päätin kokeilla onneani. Kirja oli kaunis, maalaileva, unenomainen, kuin unta. Päähenkilö asuu Talon saleissa ja on koonnut sinne oman elämänsä pieniä sirpaleita. Hän kerää meriheinää, seurustelee patsaiden kanssa ja kerran viikossa tapaa Toisen, jonka kanssa voi jutella tulvista ja nousuvedestä, joka huuhtelee salien lattioita. Puolessa välissä hieman väsyin ja kyllästyin, kun kirja jatkoi tätä samaa vain, mutta lopussa sitten vähän tapahtui, kun mysteereille avattiin selityksiä. Kirja oli melko lyhyt, joten ei-fantasia-ihminenkin jaksaa tällaisen lukea. Ihan miellyttävä kokemus, mutta enempää fantasiaa en kyllä tarvitse, kiitos riitti.

Helmet-haasteessa: 2. Fantasiakirja

Christian Rönnbacka; Henna Björk: Koodi

 

Vuoden ensimmäiseksi luetuksi kirjaksi tuli Rönnbackan Henna Björk -sarjan kolmas osa Koodi. Nimensä mukaisesti jännitystarina käsittelee internetin pimeitä puolia, Tor-verkkoa, koodeja ja tietoturvarikoksia. Henna ja kumppanit ovat yritysrikollisuuden ja salajuonien kintereillä. Hennalla on myös sievä pieni romanssi tässä kirjassa.

Uudessa vuoden 2025 Helmet -lukuhaasteessa tällä kirjalla pääsee kuittaamaan kohdan: 8. Kirjan kannen pääväri on vihreä tai kirjan nimessä on sana vihreä

Lukutilastot vuodelta 2024

 Se on taas aika saattaa tilastot ajan tasalle. Tavoitteenani oli lukea 100 kirjaa ja se tuli täyteen. Vuonna 2024 luin:

108 kirjaa

35676 sivua yhteensä

330 oli keskimääräinen sivumäärä per kirja

Naiskirjailijoiden kirjoittamia kirjoja oli 72% (78 kpl)

Suomalaisia kirjoja 43% (47 kpl)

Dekkareita 73% (79 kpl)

Äänikirjoja 9 kpl

E-kirjoja  58% (63 kpl)

Eniten luin helmikuussa (19 kirjaa)

Vähiten luin joulukuussa (5 kirjaa)

Pidän saman tavoitteen ensi vuodelle. Eikä haittaa yhtään, vaikka se sata kirjaa ei täyttyisi, pääasia on että lukeminen on kivaa. 

Hyvää lukuvuotta kaikille!

Helen Fields; Täydellinen saalis

 Helen Fieldsin sarja rikoskomisario Luc Callanachista on melko väkivaltainen ja sisältää niitä monen mielestä epätoivottuja "suolenpätkiä" vähän liikaa. Aika raakaa ja hiuksia nostattavia rikoksia. Päähenkilöhahmot käyvät tutuksi jo tässä toisessa osassa ja heidän omien suhteiden kehittymistä alkaa odottaa innolla. Eli onhan Fieldsillä aikamoinen taito saada henkilöt eloon ja tutuiksi. Täydellinen saalis -kirjassa tapahtuu useita murhia, joilla ei tunnu olevan mitään yhteistä. Kunnes tutkijoille paljastuu, että jokaisesta murhasta on annettu vihje seinään spreijatussa graffitissa. 

Satu Rämö; Rakel

 

Hildur-sarjan neljäs osa Rakel jatkaa siitä, mihin edellisessä osassa jäätiin. Hildurin menneisyyttä, hänen vanhempiensa välisiä konflikteja ja siskosten mysteeriä. Oli kiva saada lisää tietoa Hildurin lapsuudesta. Jakob jatkaa neulovana poliisina, mutta oli tässä osassa vähän enemmin sivussa. Kirjassa seurattiin tapahtumia eri aikatasoissa. Vuonna 1995 kalastuslaitoksella kadonneita halpatyöntekijöitä ja nykyajassa (2022) sitten tätä Hildurin ja Jakobin nykypäivää poliisissa. Mukava osa mukavaa islantilaissarjaa.

Martin Österdahl; Uudenvuodenjuhlat

 Uudenvuodenjuhlat on ihan pätevä suljetun tilan mysteeri kahdesta perheestä, jotka viettävät yhteistä vuodenvaihdetta. He eivät ole tavanneet koskaan ennen, tai niin ainakin luulevat, sillä toisen perheen tytär ja toisen perheen poika haluavat tutustuttaa vanhempansa toisiinsa. Mutta yllätys onkin suuri, kun ovikello soi ja vieraat saapuvat. Ihan kauheasti tässä ei ollut yllätyksellisyyttä, jotain saattoi aavistaa jo alkuvaiheessa. Lukijalle paljastettiin vähän kerrassaan pahaa enteileviä salaisuuksia. Ei huono dekkari. Kirjailija oli minulle aivan outo, mutta nyt laitan nimen korvan taakse.