Nyt vähän hävettää myöntää, mutta en ollut lukenut aiemmin tätä lastenkirjaklassikkoa, vaikka melkein kaikki ilmeisesti ovat? En oikeastaan tiennyt kirjan juontakaan, mutta kaikki lukeneet ovat kehuneet kirjaa kovin. Ja olihan se hyvä! Kirjan päähenkilö on 9-vuotias Jussi-poika, joka katoaa yhtenä iltana eikä hänestä sen jälkeen kuulla enää koskaan. Jussista tulee prinssi Mio. Kaukaisessa maassa asuu Mion isä, itse kuningas, ja monta uutta ystävää, jotka sattumoisin muistuttavat kaikki Jussin ystäviä tai naapureita. Kirja on yhtä äärettomän osuvaa vertauskuvaa kannesta kanteen. Mion tehtävä on taistella pahaa ritari Kaamoa vastaan, vaikka Mio toteaa, että ”minä pelkään niin, pelkään niin!”. Kieli on tavattoman kaunista ja välillä runollistakin ja uskon että se uppoaa myös aikuiseen vähintäänkin yhtä hyvin kuin lapseen. Mion lisäksi kirjan tärkeitä hahmoja ovat uusi paras ystävä Jum-Jum ja kultaharjainen ja valkoinen ratsu Miramis. Kirjan surulinnusta tuli mieleen haikeana huiluaan luritteleva mustarastas. Koskettavaa.
Helmet-haasteessa: 35. Kirjan nimessä on sana ”mies” tai ”poika” tai niiden taivutusmuoto.