Max Manner; Loiset

 Lukupiirikirjana luettua. Rikostutkija Harri Hirvikallio hyllytetään virasta väkivaltaisen käytöksen vuoksi. Sitten hänen vaimonsa kuolee silmittömässä ammuskelussa. Hirvikalliolle paljastuu uusia asioita ja salaisuuksia vaimonsa menneisyydestä. Näitä selvitellessä hän ajautuu Ranskaan, Calais'n slummialueelle pakolaisleirille. Kirjassa oli mielenkiintoinen juonivyyhti, joskin minulle jäi vähän avoimeksi syyt, miksi kirjassa esiintynyt syndikaatti toimi niin kuin toimi. Helmet -haasteessa tämä kirja vastasi kohtaan: 30. Kirjassa on häät tai hautajaiset

Paulow, Manner, Yliluoma, Somppi, Tähtinen; Brysselin Esso

 Novellikokoelma rikoskertomuksista. Viisi kirjailijaa, kymmenen tarinaa. Kevyt välipala, hauskoja pikku-kertomuksia. Meni alas minullekin, joka en tykkää novelleista.

Helmet-haaste: 15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää 

Max Manner; 13. huone

 13. huone on Annika Malm -sarjan kolmas ja viimeinen osa, kirja täynnä salaliittoja ja monen monta rikosta, petosta sekä salaisia vaikuttimia. Aika lennokasta suorastaan, mutta ihan viihdyttävää meininkiä aikaisempien osien tyyliin. Annika on kirjan alussa Oslossa parantelemassa haavojaan edellisen kirjan jäljiltä pahoinpideltynä. Hoito vaan ei herätä luottamusta, kun hoitava lääkäri ehdottaa Annikan mielestä brutaalilta kuulostavia hoitomuotoja. Kirjassa toinen tärkeä päähahmo on Stein Storesen, joka toimii Oslon poliisissa, mutta hänelläkin on omat vaikeutensa ja syytä ottaa virkavapaata. Kovia kokeneen kaksikon tie vie Suomeen. En tiedä, päästiinkö tässä trilogiassa nyt juoni ihan loppuun saakka, mutta oikeastaan ihan hyvä, ettei sarja jatku. Tämä ei ollut parasta Manneria, mutta mielelläni jatkan muun Mannerin parissa.

Max Manner; 72h

 

Annika Malmin tarina jatkuu 72h -romaanissa. Hänet on koulutettu huippuunsa tekemään äärimmäisiä eliminointeja salaisissa tehtävissä. Tässä oli aika paljon politiikkaa, talouselämää, liike-elämän kiemuroita. Venäläisiä rikollisia, teloituksia ja kaikenmaailman sisäpiirikauppoja, joista en älynnyt yhtään mitään ja päätin sitten, etten viitsikään ymmärtää enempää. Vähän sellaista kuivaa äijämeininkiä. Ja oli väkivaltaa, verta, kiduttamista, yhhhyh. No, kesti silti lukea, vaikka en ihastunut ihan täysillä. Tässä, kuten edellisessäkin sarjan osassa, oli taas laulujen sanoja siellä täällä "sopivissa" paikoissa. Ne tuntuivat vähän teini-meiningiltä.

Max Manner; K18

 Valitsin K18 -dekkarin äänikirjaksi työmatkakuunteluun, eipä tuolla kirjastojen omissa ellibs-valikoimissa juurikaan valita voi, pitää ottaa se mikä sattuu vapaana olemaan. Mutta Manneria on ollut pitkään jo tarkoitus lukea. Nyt täytyy sanoa, että vaikka tämä on uuden trilogian avausosa, niin alussa viitattiin tosi paljon Anna Mäen menneisyyteen, vähän jäi harmittamaan, etten ollut lukenut kahta aikaisempaa kirjaa. Tästä pidin kohtalaisesti, mutta dialogi oli omituista, ei ihmiset oikeasti noin keskenään puhu. Ja sitten oli kovin kovin vaikea tottua äänikirjan lukijaan. Mielestäni siinä oli vähän liikaa eläytymistä. Lukija madalsi aina ääntään, kun luki miesten dialogia ja sitten joskus mielestäni hänellä kävi virhe, että madalsi ääntään myös kun puhujana olikin Anna Mäki. Kirjan edetessä kyllä aloin tottua tähän ja en ärsyyntynyt enää niin kovin. Päinvastoin; halusin tietää mitä jatkossa seuraa, niin lainasinkin heti seuraavan osan tähän perään.

Ihan pakko takertua vielä yhteen seikkaan. Kirja on ilmestynyt 2009 - aika menee niin nopeasti ja tekniikan kehitystä ei osaa seurata reaaliajassa, mutta oliko muistitikut muka niin kamalan kalliita vuonna 2009? Kirjassa Annika Malm katselee sellaista kaupassa ja miettii, että hänen pitäisi tehdä rutkasti ylitöitä, että sellaiseen olisi varaa.

K18:ssa omaa seikkailuaan ja omaa palstatilaa saavat sekä Anna Mäki, että Annika Malm ja kolmantena vielä vanha rouva Alli Gynther/Günther/Gynter, jonka kirjoitusasusta en voi olla varma, kun kuuntelin kirjan. Sarjamurhaaja riehuu Turussa. Kaksikin eri paloiteltua ruumista löytyy kaupungista. Loppuratkaisu oli ainakin arvaamaton.