maanantai 9. toukokuuta 2022

Åsa Larsson; Isien pahat teot


 Tämä taitaa nyt olla Rebecka Marntinsson-sarjan viimeinen osa. Olen pitänyt sarjasta todella paljon,  hieman enemmän kuin keskiverto-dekkareista. Kiiruna ja pohjoinen ympäristö on ihana miljöö. Tämä osa alkaa sillä, kun Ragnhild Pekkari menee etsimään alkoholistunutta veljeään saareen. Veli löytyy, mutta niin myös kauan sitten kadonneen nyrkkeilijän ruumis pakastimesta. Murha on jo vanhentunut, mutta vainajan poika haluaa tietää, mitä hänen isälleen on käynyt. Ottaessaan siitä selvää Rebecka Martinsson kohtaa myös oman ja sukunsa menneisyyden. 

Löysin itsestäni oudon piirteen lukiessani tätä kirjaa: olen intohimoinen koira-ihminen ja aiemmin maininnut, että Larsson osaa kirjoittaa koirista hirveän hyvin. Eli tekstistä näkee hänen tietävän paljon koirien käytöksestä. Mutta jostain syystä tässä kirjassa oli niin paljon koiraa, että melkein alkoi kyllästyttää. No ei, ei se ole vakava asia. Vähän ihmetyttävä vain. Kirja oli oikeasti tosi hyvä.

torstai 5. toukokuuta 2022

Juha Vuorinen; Buenos Dias kirvesvartta


 Ennen tätä en ollut lukenut vielä yhtään Juha Vuorisen kirjaa, vaikka niitä näkyy olevan aivan hirmuinen määrä.  Tämän sain pojaltani, joka puolestaan sai sen aloittaessaan armeijan - kirja kuuluu hyväntekeväisyyssarjaan ja tämä jaettiin kaikille vuonna 2018 asepalvelukseen astuneille. Kirja koostuu pikkuisista humoristisista novelleista, muistoista ja päiväkirjamaisista sattumuksista. Juuri sellaisista, joista varmaan armeijansa aloittava nuoriso on kiinnostunut. Ihan kivaa nokkelaa kieltä, ihan fiksuja aatoksia, joskin Donald Trump tuli esille kirjan sivuilta ehkä jokusen kerran liikaa. Oli vähän pikkutuhmia juttuja, viittauksia omaan päihdemenneisyyteen ja paljon vitsailua. Oikeastaan siis pelkkää vitsailua. Onko Juha Vuorinen kirjoittanut yhtään vakavampaa romaania, joissa kamppaillaan syvissä vesissä ja tummassa melankoliassa? Uskon, että Vuorisella olisi siihen saumaa.

Niina Mero; Romanssin sankari


 Niina meron kirjat ovat virkistävän erilaisia. Pidin kirjasta Englantilainen romanssi ja pidän myös tästä Romanssin sankarista. Muutama sama henkilökin näissä vilahtaa, vaikka kirjat eivät millään tavoin olekaan sarjaa eikä näitä tarvitse siis lukea järjestyksessä. Tämän kirjan päähenkilö on englantilainen sotilas, erityisjoukkojen mies Ben. Miten erikoista kirjoittaa tällaisesta päähenkilöstä. Kirja on minä-muodossa kirjoitettu, mikä ei yleensä ole minulle mieleen, mutta tässä se natsaa täysin. Ben on traumatisoitunut ja hakee elämäänsä tasapainoa Suomessa. Hän saa kutsun kesämökille, jossa voi tuulettaa ajatuksiaan. Mökkilomansa aikana Ben tapaa Helenan ja suorittaa erään mission loppuun. 

Outi Pakkanen; Kissa kuussa


 Outi Pakkasen varhaisempaa tuotantoa tämä Kissa kuussa. Mielestäni minun on täytynyt lukea se muinoin, mutta ainoastaan tokaisu kissasta kuussa soitti jotain kelloa, ei muuten. Tarina sijoittuu kesäisen juhannusjuhlan aikaan, jonka ympärillä käydään sukuvihaa ja -rakkautta, kateutta kiinteistöistä ja perinnöistä, vaiettuja liikekumppanuuksia ja salailua. Anna Laine osallistuu juhannuksen viettoon tuttaviensa mökillä Porvoossa. Vaihtelua Helsinkiin. Juhannuspäivän aamuna rannasta löytyy naisen ruumis. Usealla sukulaisella ja tuttavalla on ollut jotain närää uhrin kanssa. Kiva kevyt jännitystarina.

torstai 28. huhtikuuta 2022

Eija Piekkari; Kuolema kutsuu katsomoon


 Piekkarin perussettiä. Nuori nainen kuolee yksin vuokramökillä ja vain ystävätär on sitä mieltä, että kuolema on henkirikos. Ensin häntä ei uskota, mutta Krissen Elon tiimi tutkii asiaa ja murhaksihan se todetaan. Kirja oli taas iisi ja helppolukuinen ja mukavaa ajanvietettä. Ja taas elettiin eteen päin myös tutuksi käyneiden poliisipoppoon siviilielämää. Krissen ja Aksun lapsiperhe-elämä porskuttaa omaa tahtiaan, kaikki ihanat kyläläiset seikkailevat tutuissa puuhissaan ja poliisilaitoksen sihteeri Riikka muuttaa ulkoasuaan. Nämä ovat kuin vanhoja tuttuja vuosien takaa. Ihanhan heitä jokaista tulisi ikävä, jos kirjasarja ei jonain päivänä jatkuisikaan! 

keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Antti Tuomainen; Jäniskerroin


 Jälleen mainiota mustaa huumoria Antti Tuomaiselta. Ihan kaikkia Tuomaisen kirjoja en ole vielä lukenut, mutta kaikki lukemani ovat olleet aivan huippuhauskoja. Niin tämäkin Jäniskerroin, jossa vakuutusmatemaatikko Henri saa työstään potkut, koska ei koe mielekkääksi työpaikan uusia järjestelyjä, fantastista kimppafiilistä, uinuvan potentiaalin käyttöönottoa ja henkisen kasvun vapauttavaa itsensälöytämistä. Sen sijaan Henri perii veljeltään seikkailupuiston ja sen työntekijät, mutta valitettavasti myös velat. Kaikkea hullua pääsee tapahtumaan, kun Henri rämpii kuiville. Tässä nähdään mitä tapahtuu, kun vastakkain pistetään vakuutusmatemaatikko ja rikollisjengi. Että tykkään näistä Tuomaisen luomista mies-hahmoista!

Helmet-haasteessa kohtaan: 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä


Reidar Palmgren; Jalat edellä

 



Reidar Palmgren on ollut minulle aina sympaattinen näyttelijä, mutta eipä tämä kirjakaan hullumpi ollut. Palmgrenin esikoisteos Jalat edellä kertoo aivan tavallisesta suomalaisesta perheestä, tai ehkä eniten perheenisästä, jolle isyys ja aviomiehenä olo tuottaa vaikeuksia, henkisiä ja fyysisiä. Suhde poikaan on vaikea pitää yllä, suhde vaimoon hankala. Risto Jokinen on henkisesti kireällä. Hauska, helppolukuinen kirja.

Helmet-haasteessa: 45. Palkittu esikoisteos


Cara Hunter; Pimeyteen


 Pimeyteen oli ehkä vielä parempi, kuin Adam Fawley -sarjan ensimmäinen romaani Jäljettömiin. Tässä kirjassa kellarista löytyy nuori nainen ja lapsi henkihieverissä. Talossa asuva muistisairas vanhus ei tunnusta mitään. Poliisi joutuu selvittelemään merkillisiä tapahtumia. Rakenne oli jälleen erikoinen, hieman rikkonainen, sillä monet kirjan kappaleet olivat kuulustelu-dialogia ja kertojan minä-muoto vähän häiritsevä. Mutta itse jännitystarina oli niin mukaansatempaava, että pienet rakennevaikeudet antoi helposti anteeksi.

Helmet-haasteessa: 5. Kirjassa sairastutaan vakavasti


sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Mari Jungstedt; Viimeisen lampun loisteessa


En tiedä miksi tämän kirjan nimi on Viimeisen lampun loisteessa (suora käännös ruotsista), mielestäni kirjassa ei ollut mitään lamppua eikä oikein vertauskuvallisestikaan mitään viimeistä, tosin murhaa ja kuolemaa toki voi aina sanoa viimeiseksi tapahtumaksi kuolleelle osapuolelle. No, mutta tämähän oli taas tasalaatuista tavaraa Jungstedtiltä, kuten nämä kaikki Anders Knutas -sarjan dekkarit. Kirjassa kaksi pyöräilemään lähtenyttä koulupoikaa katoaa ja surullista kyllä; heidät löydetään lopulta kuolleina. Anders Knutas ja kollegansa Karin seurustelevat vakavasti ja ratkovat samalla tätä visaista murhatapausta. 

torstai 21. huhtikuuta 2022

Jens Henrik Jensen; Jäätyneet liekit


 Kolmas osa Oxen-sarjaa. Edelleen yritetään paljastaa Danehof-salaseuran rikollisia menettelytapoja ja sen jäseniä. Jälleen piilotellut Niels Oxen palaa pikkuhiljaa ihmisten ilmoille ja saa yhteyden entisiin kumppaneihinsa; Margrethe Franckiin ja Axel Mossmaniin. Ketään heitä ei ole kohdeltu silkkihansikkain, Franck on menettänyt työnsä ja Mossman savustettu ulos tiedustelupalvelusta. Nyt kolmikko lyö päänsä taas yhteen ja haluaa korjata vääryydet. Kirja on täynnä juonittelua, monimutkaisia vyyhtejä ja arvoituksia. Kuka on rikollisjärjestö Danehofin johtohahmo, kuka on kaiken takana? Sarja jatkuu.

Helmet-haasteessa:  37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle