sunnuntai 9. elokuuta 2020

Eppu Nuotio; Elämänlanka

 

Kävi niin hassusti, että nappasin tämän Ellen Lähde -sarjan viimeisimmän kirjan, vaikka en ole lukenut vielä niitä kahta edellistäkään. Noo, jos siitä jotain positiivista löytää, niin ainakin sen, että sosiaalisessa mediassa tämä viimeisin on arvioitu heikoimmaksi, joten jos jaksan jo tämänkin lukea, niin miksikäs sitten en kahta ensimmäistä. Ja jaksoinhan minä tämän lukea. Ei mitään huikeaa iloittelua ja super-jännää, vaan leppoisaa ajankulua ja viihdettä.

Tämä on näyttelijä-kolmikon jännitystarina. Johannes Svärd on ohjaaja, jolla on ex-vaimo Elke ja nyk vaimo Aino, eikä kaikki ole niin hehkeää ja siloista, kuin julkisivu antaa ymmärtää. Kuuntelin kirjasta puolet ja luin e-kirjana puolet. Nyt en suoraan sanottuna muista, mikä Ellen Lähteen osuus koko tarinassa oli, vaikka lopetin kirjan vain muutama tunti sitten. Hm... ei kai mikään. Tämmöinen helposti luettava kesäkirja, josta ei jäänyt oikein päähän mitään. Tai kyllä jotain jäi; lopussa koettiin pieni kohauttava paljastus siitä, mitä oikeasti olikaan tapahtunut. Sellainen pikku twisti.


lauantai 8. elokuuta 2020

Indrek Hargla; Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru

 

Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru noudatti samaa keskiaikaista dekkarin kaavaa, kuin aikaisemmatkin Melchiorista kertovat romaanit. Ja olen ihan myyty tälle kaavalle! Näissä kirjoissa on vaan jotain ihan häikäisevää. Se koostuu ihanasta keskiaikaisuudesta, charmantista ja ovelasta apteekkarista sekä Tallinnan kunniallisista asukkaista. Olevisten kirkosta, Rataskaivonkadusta, Pirittalaisluostarista, kiltatalosta, kaupunginraadista, pyövelistä, vallasrouvista ja kauppiaista.

Tässä kirjassa vanha apteekkari on jo leski ja ikäihminen. Nuori Melchior sen sijaan tekee omaa uraansa poissa kotoa ja käy vain kirjeenvaihtoa isänsä kanssa. Itse asiassa yhdellä tällaisella kirjeellä hän varoittaakin isäänsä vaarallisesta Gotlannin pirusta. Mutta mikä ihme on Gotlannin piru? 

Tallinnan palon jälkeen kaduilla tapahtuu monta verityötä. Apteekkari Melchior saa vihjeitä kerettiläisten läsnäolosta. Kunnioitetun perheen patriarkka hourailee kuolinvuoteellaan ja pyytää Melchioria apuun hyvittämään menneisyydessä tapahtuneet pahat teot. Melchiorin tytär Agatha on pirittalaisluostarin puutarhurina ja auttaa isäänsä ratkaisemaan vaarallista pahuuden vyyhteä.

Elizabeth Noble; Lukupiiri

 

Lukupiiri kertoo kourallisesta naisia, joiden perhe-elämään mahtuu muutoksia; pettymyksiä, ilon aiheita, isovanhemmuutta, lasten saantia, pettämisiä, avio- ja avoeroja ja uudelleenlämmitettyjä suhteita. Tuollaista romanttisen romaanin vakiokamaa. Nämä naiset ovat perustaneet yhdessä lukupiirin, jossa he ruotivat lukemiaan kirjoja ja saavat toisiltaan tukea arkielämän vaikeuksiin. Vuoden jokaiselle kuukaudelle on nimetty yksi kirja ja yksi lukupiirin kokoontuminen.

Ensimmäiset puoli kirjaa olin ihan sekaisin, kuka kukin on ja jouduin vähän väliä selaamaan takaisin alkulehdille, jossa käytiin henkilöesittely. Loppuosassa kirjaa olin jo melkein oppinut henkilöt. Jotenkin kirja oli hieman sekava ja varsinkin alkupuolella kuivahko. En olisi varmaan lainannut kirjaa, ellen olisi tarvinnut sitä täydentääkseni Popsugar-haastettani loppuun. Ja kyllä tämän lukemiseen kului enemmän kuin viikon päivät.


Popsugar 2020 -haasteen kohtaan:

4. A book about a book club

tiistai 4. elokuuta 2020

Timo Sandberg; Pahan morsian

Komisario Heittola -sarjan 2. osa. Ja vielä parempi kuin ensimmäinen, Kihokki, jonka luin muutamia päiviä sitten. Tässä paneudutaan vähän enemmin Eki Heittolan ja poliisi-ystäväisen Taru Lundin siviilipuolen elämään. Kaksikon välillä selvästi kipinöi, mutta niin moni asia häiritsee suhteeseen heittäytymistä.
Osa kirjan henkilöistä on tuttuja edellisestä kirjasta. Edelleen mukana on Heittolan lapsuudenystävä Anita,  ja tämän tytär Jonna, joka on joutunut pahoille teille. Nuoria tyttöjä ja poikia houkutellaan mukaan saatanapalvontamenoihin. Näiden ruumiinosia löydetään ympäristöstä ja Järvenpään poliisi tutkii sekä paloittelusurmia että raiskauksia. Jotenkin kaikki liittyvät toisiinsa. Mutta onko murhaaja joku saatananpalvojista vai valokuvaaja, joka houkuttelee alaikäisiä tyttöjä alastonkuviin luvaten näille menestystä mallirintamalla. 
Olin aivan täysillä mukana tässä kirjassa. Ainoastaan Heittolan ja Tarun houkutus-valokuva-kokeilu meni vähän surkuhupaisuuden puolelle. 

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Maria Adolfsson; Harha-askel

Maria Adolfssonin Harha-askel olisi muuten aivan keskiverto-dekkari, ellei sitä olisi sijoitettu Doggerlandiin. Kuvitteelliseen saarivaltioon, joka sijaitsee jossain Pohjanmerellä ollen vähän skandi ja vähän britti. Doggerlandista tuli vielä paljon lisäpisteitä ja sen ansiosta noustiin keskiarvon yläpuolelle. Kirjailija oli osannut luoda niin tarkasti todellisentuntuisen paikan, että melkein nenässä tunsi merituulen, rapujuhlan humun, kuppilat ja sataman. Kerrassaan ihana paikka tuo Doggerland.
Päähenkilö on komisario Karen Eiken Hornby, joka rapu-juhlan jälkeisenä aamuna herää valitettavasti pomonsa Jounas Smeedin sängystä hotellihuoneesta. Nolona ja tupakantuskaisena Karen hipsii kotiinsa vaatteita keräillen. Seuraavana päivänä krapulaiselle Karenille soitetaan, että Jounas Smeedin ex-vaimo on löydetty murhattuna. Karenin on pakko ottaa tutkintavastuu, sillä ymmärrettävistä syistä ex-miestä ei pidetä  soveliaana tutkimaan murhaa.
Poliisilaitoksella kaikki eivät katso hyvällä, että johtoon on nostettu Karen. Eikä tutkintakaan osoittaudun helpoksi. Karenin on kaiveltava pomonsa menneisyyttä, perhe-elämää ja vuosikymmeniä sitten Doggerlandissa vaikkuttanutta hippi-yhteisöä.
Kirjassa (käännöksessä) oli käytetty muutamia kertoja hyvin puhekielisiä sanoja ja termejä, joita ensin hämmästelin, mutta sittemmin varmaan totuin siihen.

Tästähän täytyy jatkaa sarjan toiseen kirjaan.

lauantai 1. elokuuta 2020

Timo Sandberg; Kihokki

Mietin, onko Timo Sandberg jäänyt jotenkin väliin tai miksi sitä on huomioitu niin vähän? Kihokki on Komisario Heittola -sarjan ensimmäinen osa ja aikaisemmin olen lukenut tämän sarjan viimeisimmän osan. Väliin mahtuu kymmenisen kirjaa taattua Heittos-kamaa. Ihan sellaista Arttu Tuomis-tasoa, hyvin vakavastiotettavaa, taiten kirjoitettua ja mukaansatempaavaa jännityskirjallisuutta, jossa ei ole liiemmin verta ja suolenpätkiä eikä ylenmääräistä väkivallalla mässäilyä. Tämä siirtyy ehdottomasti lukulistani kärkipäähän ja voi miten kivaa, kun näitä on vielä niin monta...!
Tämä kirja alkaa sillä, kun Anita ja Orvokki juhlivat laivalla. Yön tunteina ministerin rakastajattarena toimiva Orvokki katoaa.
Jännittäviä juonenkäänteitä, vähän huumemaailmaa, vähän alamaailmaa, poliisitutkintaa. Poliisien siviilielämääkin, mutta aika rajoitetusti. Kaikkineen erittäin hieno paketti. Luin kirjan e-kirjana ja yhdessä kohtaa naisten nimet olivat vaihtuneet, Anitaa nimitettiin Orvokiksi. Koskeekohan tällaiset kirjoitusvirheet aina sekä painettua paperikirjaa, että sähköistä e-kirjaa, hm...

maanantai 27. heinäkuuta 2020

Kari Häkämies; Poliittinen ruumis

En ole ennen lukenut Kari Häkämiehen dekkareita, Poliittinen ruumis on näistä nyt ensimmäinen minulle. Ei tosin ensimmäinen kirja sarjassaan, vaan jostain sieltä puolesta välistä ennemminkin.
Kirjassa murhataan kohutoimittaja ja poliisi selvittää murhaa tutkimalla lähipiiriä; aviomiestä, rikasta liikemiessukua, työnantajaa, muinaisia miesystäviä... sitten murhataan toinen toimittaja ja näiden kahden välille täytyy löytyä joku yhteinen tekijä.
Pääpoliisi on Söder. Kerrankin mukavan normaali poliisimies, jonka perhesuhteissa ei ole valittamista, kuten lähes kaikkien kirjallisuudessa esiintyvien poliisien. Milloin vaimo on nipottaja ja valittaa liiasta työmäärästä, milloin jälkikasvu joutuu pahoille teille, avioliitot rakoilevat ja ulkopuolisia suhteita harrastetaan. Mutta tällä kertaa ihan tavallinen mies ja poliisi, jolla on ihan tavallinen perhe ja ihan tavalliset työskentelyolosuhteet ja työkaverit. Huraa tavallisuus ja normaalius.
Dekkarina näppärä rehellinen murhatutkinta eikä liikaa politiikkaa nimestään huolimatta.


Helmet 2017 haasteen kohtaan:
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Clare Mackintosh; Minä näen sinut

Taisin pitää tästä Clare Mackintoshin toisesta romaanista melkein yhtä paljon, kuin ensimmäisestä Annoin sinun mennä -trilleristä. Tämä ei noussut ihan sellaiseen äärimmäiseen huippuun, mutta hirvittävän jännittävä oli tämäkin. Helppoa ja nopeaa luettavaa, sellaista jota on melkein mahdoton laskea käsistä.
Kirjan tärkein päähenkilö on Zoe, joka näkee eräänä päivänä oman kuvansa sanomalehden deittailu-ilmoituksessa. Samanlaisia ilmoituksia on ollut muistakin naisista, jotka ovat käyttäneet julkisia liikenneyhteyksiä työmatkoillaan ja sitten muutama tällainen epäonninen nainen löydetään murhattuna. Deitti-ilmoitukset johtavat salaperäiselle nettisivustolle. Ymmärrettävistä syistä Zoe pelästyy. Koetaan monta kauhun täyteistä hetkeä ja henki on välillä hiuskarvan varassa, ennen kuin syyllinen paljastuu. Ja tietenkin lopussa on koukku... jota jossain määrin saattoi välillä arvaillakin, mutta kun ei voinut olla varma... enkä nyt voi olla ihan varma, pidinkö siitä koukusta vai en.
Kertakaikkisen jännittävä juoni.

torstai 23. heinäkuuta 2020

Lucinda Riley; Myrskyn sisar

Myrskyn sisar jatkaa Seitsemän sisarta -kirjasarjaa. Kirjoja on seitsemän, kuten Papa Saltin adoptoimia tyttäriäkin. Seitsemän sisarta, eli Plejadien tähtijoukko, joiden mukaan tyttäret ovat saaneet nimensä. Tämä kirja kertoo toiseksi vanhimman Ally-sisaren tarinan. Allyn juuret vievät hänet Norjan kylmään Pohjolaan Griegin vuorenpeikkojen  maahan. Ja kuten ensimmäisessäkin kirjassa, niin myös tässä eletään sekä Allyn nykyajassa että suvun menneisyydessä. Näistä se menneisyys oli parempi osuus. Itse asiassa pidin Allyn nykyhetken elämää suunnattoman rasittavan tympeänä. Siinä elettiin Allyn ja Theon rakkauselämää enkä pitänyt siitä osuudesta.
Mutta pidän Norjasta, pidän Griegistä ja pidän historiasta. Joten olihan tässä jotain kivaakin. Kirjasarjan ensimmäistä osaa lukiessani olin hyvin epäileväinen, jatkanko enää tätä sarjaa pidemmälle. No, pitäähän se kai jatkaa, joskaan ihan hetkeen en sarjan kolmatta kirjaa lue.

Mutta!
Seitsemän sisarta eli Plejadit on tähdistö. Japanin kielellä tämä tähtisikermä on Subaru. Näin vannoutuneena Subaru-autoilijana katson, että minun kuuluu lukea kirjasarja oman autoni merkin takia =). Tässä vielä se merkki, Subaru, eli Seulaset, Plejadit:
Siinä on todellakin vain kuusi tähteä, eikä seitsemää, mutta se seitsemäs ei näy, koska on niin pieni. Mutta kirjassakin seitsemäs sisar on salaisuus. Se puuttuva seitsemäs tähti.

John Kåre Raake; Jää

Jään päähenkilö on Anna Aune, traumasta kärsivä ex-sotilas, joka on päässyt tutkimusasemalle Pohjoisnavalle. Eräänä hyytävän jäisenä päivänä taivaalle nousee hätäraketti ja Anna lähtee kollegansa kanssa etsimään hätäraketin ampujaa. He löytävät kiinalaisten tutkimus-tukikohdan, mutta koko henkilökunta on tapettu. Myrskyssä vaanii tappaja. Tämä oli erinomainen hyytävän jännittävä arktinen trilleri.
Pohjoisnavalla tapahtuvan nykyhetken lisäksi kirjassa kuljettiin myös Anna Aunen menneisyydessä; Isis-sodassa, josta Annan traumat juontavat juurensa. Se osuus ei ollut yhtä kiinnostavaa, kuin kirjan muu kerronta ja mielestäni sen osuuden olisi voinut jättää poiskin.


Helmet 2017 -haasteessa kohtaan: 
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja