perjantai 5. elokuuta 2022

Patricia Cornwell; Etelän risti


 Peruspoliisitutkintaa niin amerikkalaisella twistillä, että sitä on melkeinpä vaikea sietää. Oikeasti Etelän risti on Andy Brazil-sarjan toinen kirja, ensimmäistä en ole lukenut. Minulle selvisi liian myöhään, että tämä kuuluukin sarjaan. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä, joskin päähenkilöiden keskinäiset suhteet olisivat avautuneet paremmin, jos olisi lukenut Herhiläispesän. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pahamaineiseen Richmondiin, jengi- ja huumerikollisuuden keskittymään. Poliisipäällikkö Judy Hammer alaisineen kamppailee monenlaisen ongelmien kanssa. Kirja oli selvästi vanhentunut. Oheisjuonena tässä kirjassa kärsittiin tietokoneviruksesta. Toiminta viruksen kanssa oli vanhanaikaista, esim. ei kai poliisipäällikkö ja kirjan päähenkilö-poliisit itse yrittäisi selvittää mistä koko poliisilaitoksen virus tulee tai miten sen voi tuhota. Kyllä siihen jonkinlainen it-osasto tai tietojenhallintapäällikkö tarvitaan. Kirja on vuodelta 1999. Muuten... no, kyllähän tämän luki, hieman vaikeroiden tosin.

Helmet-haasteessa kohtaan: 25. Kirjan nimessä on ilmansuunta

torstai 14. heinäkuuta 2022

Virpi Hämeen-Anttila; Vapauden vahdit


 Parempi osa, kuin edellinen, joka oli mielestäni vähän sekava. Mutta nyt nappasi innokkaasti mukaansa. 1920-lukulaisesta Helsingistä löytyy useampi vainaja, joiden kasvot on tervattu mustiksi. Vainajia yhdistää järjestö, josta Björk taas tapansa mukaan ottaa selvää naamioituneena eri persooniksi. Apulaispoika Valkama pääsee mukaan näihin seikkailuihin. Valkama puhuu hauskaa stadin slangia sadan vuoden takaa. Mitähän mahtaa tarkoittaa, kun joku henkilö on buli. Herttaisia sanoja. Björkin ja kihlatun elämä syvenee. 

Seppo Jokinen; Rahtari


 Saan näitä Seppo Jokisen Koskis-sarjalaisia missä sattuu järjestyksessä käsiini. Nämä ovat helppoja ja turvallisia äänikirjoina mökkimatkoilla, joten olen ihan sen varassa, mitä kirjastojen ellibs-järjestelmä milloinkin tarjoaa kuunneltavaksi. Rahtarissa pohjoisesta lähtee rekka kohti Etelä-Suomea. Rekka, jonka lastia ei kerrota lukijalle, mutta se on rivien välistä arvattavissa. Samaan aikaan eteläisessä Suomessa toisen rekan alta löytyy ruumis ja kohta toinen liikenneonnettomuuden jäljiltä. Koskinen ja tiimi tutkivat eriskummallisia rikoksia. Koskisen ja Ulla Lundelinin henkilökohtaista elämää käsiteltiin aika paljon, en ole kauhean kiinnostunut siitä. Yleensäkin dekkareihin ympätyt rakkausjutut pikkuisen kismittävät, mutta ei niistä ole haittaa, jos pysyvät aisoissa. Kaiken kaikkiaan, mainio dekkari. Mutta se rekkalasti, olipa huono, surullinen ratkaisu.

Jørn Lier Horst; Avaintodistaja

 

Avaintodistaja on Wisting-sarjan ensimmäinen kirja, joka on ilmestynyt jo vuosia sitten, mutta suomennettu vasta paljon myöhemmin. Kirja perustuu tositapahtumaan. Ei uskoisi. Vanha mies on ollut kuolleena jo kauan, kun hänet löydetään riisuttuna ja irvokkaasti kotisohvalleen sidottuna. Miestä on kidutettu ja pahoinpidelty.

Tämäkin Wisting-sarjalainen oli miellyttävä lukukokemus, näissä kun ei kuvailla koskaan mitään ihan kauheaa väkivaltaa eikä monimutkaisia juonia. Helppoa ja vaivatonta dekkaria.

perjantai 8. heinäkuuta 2022

Heidi Köngäs; Siivet kantapäissä


 Siivet kantapäissä kertoo Radioteatterissa työskennelleen Marja Rankkalan (1918 - 2002) tarinan. Marja valitsee elämältään uran ja miesseikkailut, ei perhettä, lasta ja aviomiestä. Miesseikkailut eivät kuitenkaan ole kovin onnellisia. Epäsuhtainen rakastuminen kirjan Janus-hahmoon, joksi Olavi Paavolaista siinä nimitetään, on hyvin epätyydyttävä. Köngäs on hyvä kirjoittaja, teksti vaivatonta lukea. Minulle Olavi Paavolainen oli kirjan tärkeintä antia. Olen ollut huvittuneen kiinnostunut Olavi Paavolaisesta aina sen jälkeen, kun luin joskus muinoin Helvi Hämäläisen romaanin Säädyllinen murhenäytelmä. Hyvät ihmiset, lukekaa se, jos ette mitään muuta.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2022

Olga Tokarczuk; Aja aurasi vainajain luiden yli

 

Olenkohan koskaan lukenut puolalaista kirjaa tai kirjaa, joka kertoo Puolasta? En ainakaan muista. Tätä kirjaa aloittaessa en onneksi ajatellut sen sen puolalaisuutta, koska minulla olisi varmasti ollut jotain ennakkoluuloja. Pidin kirjasta keskinkertaisesti. En ihan niin paljon, mitä tätä on hypetetty kirjallisuuspiireissä ja sosiaalisessa mediassa, mutta kohtalaisesti. 

Kirjan päähenkilö on iäkäs Janina, joka asuu pienessä syrjäisessä puolalaiskylässä. Seudulta löytyy ruumis jos toinenkin, ja Janina haluaa mukaan murhatutkintaan. Kirjassa yhtenä aiheena on eläinten- ja luonnonsuojelu. Janina on oikeamielinen ihminen, eikä suostu hiljaa katsomaan, miten eläimiä sorretaan. Hyvä. Ehkä voisin nähdä itseni jonkinlaisena Janinana. Janina ei pysynyt vaiti. 

Janinan höpö-höpö -harrastus astrologian ja horoskooppien parissa oli kyllä aika hohhoijaa. Mutta ehkä siihen voi suhtautua alentuvan huvittuneesti.

Helmet haasteen kohtaan: 17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua


Josefine Sundström; Banaanipuku, juhlakengät ja superärsyttävä supersankari


 Olipa yllättävän vaikeaa löytää kirjaa, jossa esiintyy supersankari! Tänä vuonna Helmet -haasteessa yksi kohta on sellainen. Ja sitten tämä tuli ihan puun takaa äänikirjavalikoimaa selatessa. Lastenkirja, viisi eri novellia, joista yhdessä sitten esiintyi supersankari. Ihan kiva kirja muuten. Olen aina sanonut, etten lue lastenkirjoja, koska en voi sietää niitä. Ne ovat naiiveja ja yksinkertaisia ja rasittavia ja... ja... no, minä olen aikuinen enkä ymmärrä, mitä lastenkirjoilla on minulle tarjota. Mutta jo ainakin kaksi kertaa olen joutunut toteamaan tämän vääräksi. Lastenkirjakin voi olla oikein mukava pikku opus. Kuten tämä.

Helmet-haaste: 41. Sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista


tiistai 21. kesäkuuta 2022

Ane Riel; Pihka


 Olipas erikoinen, karmea ja kiehtova kirja. Vastenmielinen, surullinen, uskomaton. Kirjan päähenkilö on Liv-tyttönen, joka asuu perheensä kanssa melkein eristyksissä saarella. Perhe on kaikkea muuta kuin normaali. Livin isä hamstraa tavaraa kotiinsa niin paljon, että seassa ei mahdu liikkumaan.  Livin äiti on niin lihava, että makaa vain sängyssä. Kun Liv on siinä iässä, että hänen pitäisi aloittaa koulu, vanhemmat ilmoittavat tyttärensä kuolleeksi. 

Kirjassa oli paljon vastenmielistä roskaröykkiöiden ja tavaran hamstraamisen kuvailua. Mutta jäin jotenkin kaipaamaan selitystä, miksi nämä kirjan ihmismielet olivat näin sairaita. Miksi ihminen lopulta luovuttaa, ei jaksa enää mitään, ei edes ruoki kotieläimiään? Oli hyvin epämiellyttävä ajatus. Vaikka kirja oli siis jollain tasolla kiehtova, niin en oikein tiedä tykkäsinkö siitä vai en.

Pierre Lemaitre; Kyykäärme


 Kyykäärme kertoo 63-vuotiaasta palkkatappajasta, Mathildesta. Jo alkuasetelma on riemastuttava. Mathildella menee muuten oikein hyvin räiskiessään ihmisiä hengiltä, mutta kun tuo muisti tuppaa reistaamaan. Siinä saattaa käydä niin ikävästi, että tuleekin tappaneeksi ihan väärän tyypin. Tai käyttäneeksi väärää asetta, unohtaneeksi paperille kirjoitettuja toimeksiantoja väärään paikkaan tai muuta epämukavaa. Harmillisen vähän avattiin palkkamurha-työnantaja-verkostoa. Kirjassa annettiin ymmärtää, että taustalla toimii hyvinkin järjestäytynyt yhdistys, hyvä ettei työterveyshuoltoa ja tyky-päiviä järjestetty. Kirjalla kiva idea, mutta ei parasta Lemaitrea. Kirjassa häiritsi koira. Koirat. 

maanantai 20. kesäkuuta 2022

Seppo Jokinen; Vihan sukua


 Äänikirjana kuunneltua mökkimatkoja ajellen. Komisario Koskinen saa tutkittavakseen jutun, jossa junaradan vieressä räjähtää pommi ja terroriteoksikin sitä epäillään. Ihan mukava jännäritarina, tällaiset matalalentoiset suomalaiset ovat mukavan varmoja tapauksia. Lukijasta en pitänyt valitettavasti, mutta kirjan aikana siihen vähän tottui eikä tarvinnut koko ajan kiristellä hampaita.