Nilla Kjellsdotter; Jo joutuvi yö

 Kaksi karmeaa murhaa Vaasassa. Kun paikallinen dekkarikirjailija Zarita Roos kuulee murhista, niissä on hänen mielestään jotain todella tuttua... Aikaisemmista osista tuttu Mija Wadö saa selvitettäväkseen melkoisen rikostapauksen. Tämä taitaa olla sarjan neljäs romaani, mutta suomeksi näitä ei kyllä löydy kuin kolme, jos en ihan väärässä ole. Pidän sarjasta ja toivon seuraavan osan ilmestyvän pian.

Richard Osman; Viimeinen pirulainen

 Viimeinen pirulainen oli Torstain murhakerhon neljäs ja ilmeisesti viimeinen osa näiltä näkymin. Pidin tästä koko sarjasta hirveästi, joskin ensimmäisen kirjan kohdalla oli hieman käynnistysvaikeuksia. Nämä kirjan vanhukset, mysteerejä ratkaiseva porukka, tuli kirjojen aikana tutuksi ja lempihahmoni oli Joyce, joka ei aina ihan ollut tilanteen tasalla. Tämä osa liittyi antiikkiväärennösten ja huumekaupan maailmaan.

Elina Backman; Kun jäljet katoavat

 Saana Havas -sarja jatkuu. Ensimmäinen romaani oli Kun kuningas kuolee ja tämä siis sarjan toinen. Kolmatta osaa odottelen saavani käsiini. Luin tätä kirjaa hirvittävän pitkään, en ymmärrä miksi laahasi ja laahasi niin pahasti. Idea ihan kiva: kolme nuorta tekee rikos-podcastia Lammassaaressa asuvasta erakosta ja sitten yksi heistä tapetaan. Kohta toinenkin ohjelman tekijä katoaa. Muistaakseni kirjassa liikuttiin eri aikatasoissa hieman epäselvästi, mutta tämä oli kuitenkin ihan mukava dekkari.

Denise Rudberg; Yksi tappava syrjähyppy

 Yksi tappava syrjähyppy on ensimmäinen osa Marianne Jidhoff -sarjaa. Päähenkilö on entinen edustusvaimo, joka palaa työhönsä syyttäjän toimistoon. Tutkittavana on liikemiehen murha Tukholmassa, eikä se jää viimeiseksi. Minulla tuntuu lähtevän aina aika hitaasti liikkeelle uudet dekkarisarjat. Niin tämäkin, mutta uskon että seuraava kirja sujuu jo sutjakkaammin. Vika ei siis missään nimessä ole kirjassa, vaan omassa suhtautumisessa ja tutustumisessa uuteen kirjasarjaan.

Jarkko Sipilä; Luupuisto

 Luupuisto on jo 14. Takamäki-sarjan dekkari. Vaikea ajatella, että olen lukenut näistä lähes kaikki. Tässä osassa Helsingin keskuspuistosta löytyy ihmisen luu. Sen dna ei vaan täsmää keneenkään, eikä ketään sopivaa ole ilmoitettu kadonneeksi. Murhayksikkö sukeltaa ammattirikollisuuden syviin syövereihin ja murhiakin taitaa sitten tapahtua vähän enemmin, kuin yksi.

Donna Leon; Kuolema tulvan aikaan

 Guido Brunettin ystävä, taidehistorioitsija, pahoinpidellään. Liikutaan taideväärennöksien maailmassa. Uhri tietää ehkä jotain vaarallista ja häntä on varoitettu sen takia. Vai onko syynä se, että hän on lesbo, se kun tuntuu ärsyttävän patavanhoillisia kansalaisia. Tasalaatuinen Donna Leon -dekkari. Mielenkiintoista oli lukea Venetsian tulvista, kuten kirjan nimikin kertoo. En ollut tietoinen tuollaisesta vakavasta vitsauksesta, vaikka muuten Venetsian vajoaminen ja paaluttaminen on joskus tullutkin tietoisuuteeni.

Cecilia Sahlström; Oikeudentuoja

 

Oikeudentuoja olikin jo kakkososa Sara Vallen-sarjasta, mutta tajusin sen liian myöhään. Tässä kirjassa ruumis löytyy siirtolapuutarhasta ruotsalaisessa Lundin kaupungissa. Uhri on sosiaalityöntekijä. Poliisien täytyy penkoa syvältä uhrin menneisyyttä, ennen kuin murhan syy, ja sittemmin sen tekijä, selviää. Täytyypä yrittää saada käsiin myös sarjan ensimmäinen kirja. Tässä viitattiin muutamia kertoja sen tapahtumiin. Päähenkilöllä, komisario Sara Vallenilla on ainakin menneisyydessä kipeä ero väkivaltaiseen aviomieheen.

Ann Cleeves; Varisloukku

 Vera Stanhopen ensiesiintyminen. Hassusti satuin lukemaan ensin kirjan ja sitten yhtäkkiä telkkarista uusittiin kaikki vanhat kaudet Veraa ja tämä osa tuli sieltä. Jäin jotenkin tahattomasti vertailemaan kirjaa ja tv-sarjaa, vaikka en yleensä sitä tee enkä edes halua niiden olevan samanlaisia. Kirjassa kolme naista tekee ympäristötutkimusta saman teeman parissa, kun murhia alkaa tapahtua. Välillä menin vähän sekaisin kirjan henkilöissä, mutta mukava vakuuttava dekkari tämäkin kuten kaikki myöhemmätkin Vera Stanhopet.

Veera Nieminen; Avioliittosimulaattori

 Herkullinen selviytymis- ja rakkaustarina siitä, miten itäsuomalainen Aino rakastuu länsisuomalaiseen Jussiin ja muuttaa tämän kotitilalle kesää viettämään. Rakkaustarina on kuin tähtiin kirjoitettu, mutta mitäs kun niiden puheestakaan ei saa mitään selvää. Tällaiset ovat aina niin ihania.

Helmet-lukuhaasteessa vastaa kohtaa: 33. Kirjassa muutetaan maalle 

Johanna Tuomola; Kaikki totuudet

 Nyt täytyy sanoa, etten muista tästä kirjasta yhtään mitään. Luin sen lähes 2 kuukautta sitten ja näköjään ei tehnyt ainakaan lähtemätöntä vaikutusta. Siksi tähän suora lainaus Goodreadsin sivuilla olevasta esittelystä: 

Aksel Nevanlinna on viimeiset viisi vuotta työskennellyt Interpolissa, jonne hänet ajoi henkilökohtainen tragedia. Paluupäätöksen tehdessään hän kuvitteli, että välimatka ja aika ovat tehneet tehtävänsä, mutta tulee huomaamaan, ettei menneisyyttään pääse pakoon. Saman tunteen kanssa kamppailee täysi-ikäisyyttä lähestyvä Linnea, jonka huoli alkoholistiäidistä ja pikkusiskosta kasvaa päivä päivältä.

Aksel solahtaa tutun tiimin jäseneksi Helsingin väkivaltarikosyksikössä. Ensimetreillä vastaan tulee nuoren miehen murha, jonka tutkinta ei heti ota edetäkseen. Kun vyyhti lopulta alkaa raottua, yllättävät käänteet johdattavat ravisuttavaan lopputulokseen.