Raija Oranen; Valkea talo jokivarressa

 

Tämä kirja oli minulla matkapokkarina Latvian reissulla ja kiirettä piti, että sain luettua sen reissun aikana ja jätettyä hotellille ennen paluumatkaa. Tämänkin painon jäätyä pois saatoin ostaa itselleni paluulennolle muutaman patukallisen latvialaista Laima-suklaata. Valkea talo jokivarressa oli päätynyt omaan kirjahyllyyni useita vuosia sitten, jolloin luin sen ensimmäistä kertaa ja aika hyvin olin unohtanut kirjan tapahtumat. Päähenkilö Johanna syntyy sodan jälkeen Kainuussa ja sitten kirjassa eletään vuosikymmen kerrallaan Johannan lapsuutta, nuoruutta ja lopuksi (onneksi aika vähän) parisuhteita ja aikuisikää. Matkan varrella käsitellään kaverit, kouluasiat ja nuoruuden sekoilut. Kirjassa kiehtovinta oli menneiden vuosikymmenien muotivirtaukset. Oli hauska lukea kampauksista ja vaatteista ja nuorison tavoista. Loppu oli jotenkin hyvin erilainen ja irrallinen, siihen hypättiin ihan niinkuin asiaankuulumattomasti. Pankkikriisin ja talouslaman aikaan. Aika erikoinen kirja.

Helmet-haasteessa kohtaan: 29. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle

Cara Hunter; Kaivattu kuolema

 

Kirjan alkuasetelma on jännittävä. Syrjäisellä maaseudulla ammutaan taloon murtautunut nuori mies. Taloa asuva pariskunta on itsepuolustukseksi ampunut nuorukaisen. Mutta lähemmin tarkasteltuna uhrin kuolemassa on jotain väärin ja pariskunta valehtelee silmät suut täyteen. Sitten aletaan keriä auki kaikkien osallisten menneisyyttä ja sieltä alkaa paljastua jotain hämärää. Ihan taattua Adam Fawleyta taas - ja ihan kiva ettei tällä kertaa Fawleyn perhe tai vaimo tai lapset tai Adam itse ole osallisena, syytettynä, uhrina, todistajana tai mitenkään muutenkaan mihinkään. Kiva kun on ihan tavallista rikostutkintaa, jossa rosvot ja pollarit erotellaan vanhanaikaisesti eri kategorioihin.

Kirja upposi haaseen kohtaan: 34. Kirjassa mennään piiloon

Jaakko Melentjeff; Hukkuneet

 Hukkuneet oli kyllä aika jännä, vähän erilainen dekkari. En tiedä miten koin sen erilaiseksi ja siksi virkistäväksi, mutta jokin tässä kiehtoi. Sen lisäksi, että mukana oli myös jotain vähän pitkäveteistä ja epäselviä juonikuvioitakin. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useaan eri paikkaan ja kaikista näistä paikoista löytyy hukkuneen ihmisen ruumis, mutta jokaisella on väärät henkilöpaperit mukanaan. Poliiseja seurataan useassa eri maassa ja muuta henkilögalleriaa samoin. Toisiin sai syvemmän suhteen ja jotkut jäi vähän vieraiksi. Mielelläni jatkan sarjan toisen osan kanssa, kunhan joskus saan sen käsiini.

Virpi Hämeen-Anttila; Suden vuosi

 Suden vuosi on Virpi Hämeen-Anttilan esikoisromaani vuodelta 2003. Se kertoo rakkaustarinan yliopistomaailmassa, tämä vanha tarina: opiskelija ja opettaja ihastuvat, rakastuvat ja ajautuvat suhteeseen. Opiskelijalla on epilepsia, siitä kirjan nimi,  sillä hän nimittää omia kohtauksiaan isoksi sudeksi ja pikkusudeksi. Tämä oli jotenkin piristävä ja erikoinen ajatus, en ole lukenut ehkä yhtään romaania, jossa olisi käsitelty epilepsiaa. Ajatuksia herätti nuoren epileptikon asumisjärjestelyt, sillä hän ei voinut asua yksin. Vanhemmat kielsivät tytärtä muuttamasta omilleen ilman kämppistä, koska kukaan ei olisi auttamassa kohtauksen sattuessa. Ja myöhemmin, kun hänellä oli jo kämppäkaveri, hän ei voinut mennä kylpyyn ollessaan yksin kotona, jos kohtaus sattuisi sen aikana. Epilepsiaa sairastavan oli soitettava kämppikselleen, että tämä tulisi kotiin ja hän pääsisi kylpyyn.

Kirja oli kiinnostavuudeltaan kohtalainen, mutta aika pitkä ja välillä tuntui ettei se lopu koskaan. Ehkä tässä oli minulle vähän liikaa  yliopistomaailmaa.

Helmet-haasteessa sain tämän vaikeaan kohtaan: 44.Kirja on ollut ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi 

Valentina Morelli; Kuolema joella

 Vanha maankiertäjä murhataan ja hänen uskollinen bernhardinkoiransa katoaa. Sisar Isabella ja karabinieeri Matteo saavat mysteerin tutkittavakseen. Tämä on sarjan toinen osa ja edelleen Matteo piirittää ihastuneena pormestarin tytärtä ja sisar Isabella huitelee eläväisenä luostarin mailla. Kevyttä jännitystä, jolle voisi antaa sellaiset kaksi tähteä viidestä eli sanallisen "it was ok" -arvostelun.

Cara Hunter; Koko totuus

 

Tässä kirja, jonka kanssa minulla kävi hullusti. Aloitin tämän e-kirjapalvelusta joskus viime vuonna, mutta sitten lukuaika tuli täyteen, kun kirjaa oli luettu 86 prosenttia ja niinhän tämä jäi kesken. Nyt sattumoisin sain tämän kirjastossa käsiini ja päätin lukea kirjan loppuun. Vaan eihän siitä mitään olisi tullut, kun muistin vain suunnilleen tapahtumat, joten aloitin kirjan alusta uudelleen. Eli on tätä nyt luettu kerrakseen, melkein kaksi kertaa.

Koko totuus on yhtä hyytävän jännittävää tarinaa Adam Fawleyn murhatutkinnoista, kuin sarjan aikaisemmatkin osat. Vähän olen jo tottunut tähän tapaan sotkea kirjan sekaan kuulustelupöytäkirjoja, mediaa ja rikosartikkeleita. Adamin vaimo Alex on viimeisillään raskaana tässä osassa ja oman jännitystarinan tuo sekin, kun kostoa vannonut sarjamurhaaja uhkaa Fawleyn perhettä. Fawley itsekin joutuu epäillyksi rikoksesta - tämä alkaa kyllä olla vähän kulunut juoni rikosromaaneissa. Mutta kokonaisuutena erittäin jännittävä tarina.

Anu Ojala; Jääsilkkitie

 Suomen ja Ruotsin yhteinen poliisiyksikkö selvittää Tornion ja Haaparannan rajalla katukauppaan levinneen synteettisen huumeen alkuperää. Luin vahingossa tämän sarjan kakkososan jokin aika sitten ja silloin päätin, etten tule jatkamaan sarjan kanssa, mutta tämä valikoitui meillä lukupiirin kirjaksi ja sen takia sitten tartuin tähän kuitenkin ja luin loppuun, vaikka kirja oli aika vastenmielinen. Huumesotaa, väkivaltaa, huumekämppien koiria ja lapsia ja kotiväkivaltaa ja kaikkea sellaista vastenmielistä kuvottavaa, josta en oikein jaksa lukea. Jos en väärin muista, niin tähän mahtui kolmekin eri huumekämppä-koiraa ja se ylitti minun sietokykyni. Katsotaan tuleeko tätä nyt ikinä luettua kolmatta osaa. Itse kirjahan on hyvin kirjoitettua tekstiä, jota on helppo ja vaivaton lukea. Siitä pointsit.

Helmet-haasteessa tämä meni minulla kohtaan: 8.Kirjassa ei rakastuta

P. D. James; Todistajan kuolema

 Itä-Englannin suoseudulla sijaitsevan rikostutkimuslaboratorion osastopäällikkö tohtori Lorrimer löydetään murhattuna työpaikaltaan. Mies ei ollut mikään helppo työtoveri, kaikilla kollegoilla tuntuu olevan jotain hampaankolossa Lorrimeria vastaan. Dalgliesh joutuu kaivelemaan syitä ja menneitä tapahtumia oikein kunnolla, ennen kuin rikos selviää. 

Tämä on tainnut tulla joskus televisiosta, jos en väärin muista. Onneksi ei ole siitä tarkempaa kuvaa, niin en voinut pilata juonikuvioita itseltäni. Kirjana ihan ok, mutta jotenkin kauhean vaikeaselkoinen. Sellaisia pitkiä lauseita, joissa ei aina ihan voinut olla varma, kuka on lauseen "hän" tai "nainen". Nämä vanhat brittidekkarit tapaavat olla vähän hienostelevaa tekstiä. 

Sain tästä itselleni Helmet-haasteessa kohdan: 50, Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Stephen King; Mersumies

 

Eläkkeelle jäänyt rikosetsivä Bill Hodges saa kirjeen rikolliselta, joka haastaa hänet uuteen takaa-ajoon ja voimien mittelöön. Mersumies on sarjamurhaaja, jota Hodges ei ole aikoinaan työvuosina saanut koskaan kiinni. Nyt on aika korjata tämä asia. Stephen Kingiltä vaihteeksi (onneksi!) jotain ihan muuta, kuin yliluonnollista tarinaa. Ja miten hyvä kirjoittaja King onkaan - voi kun näitä perusdekkareita olisi enemmin. Tämä on kuulemma kolmiosainen sarja ja pahasti pelkään, että olen kuullut sen viimeisen osan sisältävän yliluonnollisia piirteitä. Tämä oli meillä lukupiirissä luettavana kirjana ja olipa hyvä valinta. Kirjan hahmot heräsivät oikeasti eloon. Heidän puolestaan iloitsi, suri, sääli ja toivoi. 

Tittamari Marttinen; Kauniin miehen kuolema

 Tässäpä hyvän mielen dekkari, jota oli nautinto kuunnella autoa ajellessa. Nämä harvat kuuntelemani äänikirjat saavat aina mieleni iloiseksi, koska liitän ne mukaviin, pitkiin, yksinäisiin mökkimatkoihin. Nautin niistä suuresti ja kuuntelen kirjoja kotipihasta mökkipihaan - koko matkan keskeytyksettä. Kauniin miehen kuolema on Espressomysteerien kakkososa, jossa on samoja henkilöitä kuin ensimmäisessä. Ravintoloitsija Martina ja tämän ystävä rikostutkija Sara Kaarna, sekä muutamia muita sivuhenkilöitä. Kirjan kuolemantapaus liittyy kevyesti taas Martinan ravintolaan; yksi siellä järjestettävän juhlaillallisen vieraista kuolee. Mutta nyt jännä juttu: kirjan esittelyssä (takakansiteksti?) lukee näin: "Ennen jälkiruokaa Martina löytää tyrmäävän kauniin Joonas Järven kuolleena ravintolan eteisestä". Mielestäni tämä uhri ei kyllä löytynyt läheltäkään kyseistä ravintolaa, vaan jostain puistosta kauempana. Aika jännä, tykkään kovin tarttua tällaisiin, nämähän ovat elämän suola =). Kirjan juoni vie kauneuskirurgian maailmaan ja saa lukijan miettimään sen eettisyyttä. Suuret pointsit sille, ettei kirjailijan oma ääni yrittänyt vaikuttaa lukijaan sen enempää kauneuskirurgian puolesta kuin vastaankaan.