Karsten Dusse; Murhat, mindfulness ja pyhiinvaellus

 Mindfulness-sarjan kolmas kirja ei yltänyt ehkä ihan kahden aiemman tasolle, mutta sellainen pikkuhauska perustason kirja tämäkin. Päähenkilö, asianajaja  Björn Diemel  lähtee pyhiinvaellusretkelle terapeuttinsa kehotuksesta. Ruumiita syntyy pyhiinvaeltajien keskuudessa, mutta mindfulness tekee hengelle hyvää. Ihan jees, vaan ehkä en jaksaisi nyt kyllä tätä konseptia enempää. 

Karsten Dusse; Murhat ja mindfulness - sisäinen lapseni tahtoo tappaa

 

Sisäinen lapseni tahtoo tappaa on toinen osa asianajaja Björn Diemelistä, joka ajautuu ihmeellisesti rikosten epäselvään verkkoon noudattaessaan midnfulness-ohjeita. Tämä osa on lähes yhtä hauska, kuin edellinen. Kirjan ohje on, että ole armollinen itsellesi ja kuuntele sisäistä lastasi!

Karsten Dusse; Murhat ja mindfulness

 Melkein ratkiriemukas murhakirja. Tai ainakin mustaa mustempaa huumoria siitä miten lakimies voimaantuu mindfulnessista.  

Kirjan alkulause vetää vähintään vertoja Camus'n Sivullisen alkulauseelle, ehkä pistää jopa paremmaksi: ”Ensinnäkään, minä en ole väkivaltainen ihminen. Päinvastoin, en esimerkiksi ole koskaan eläissäni ollut mukana tappelussa. En myöskään tappanut ketään, ennen kuin olin 48-vuotias. Alallani se on melko myöhään. Toisaalta, seuraavalla viikolla pääsin jo melkein puoleen tusinaan. Ymmärrän, että tämä saattaa kuulostaa ikävältä. Mutta tarkoitin vain hyvää. Se oli seurausta tietoisesta elämänmuutoksesta, sellaisesta, jossa halusin saattaa työ- ja perhe-elämäni tasapainoon.”

Tätä kirjaa voin suositella! Tästä taisikin nyt tulla vuoden ensimmäinen kirja, joka ei istunut mihinkään Helmet-haastekohtaan.