Douglas Preston & Lincoln Child; Purppurarannikko

 Tässä sarjan 15. osassa erikoisagentti Pendergast päätyy tutkimaan ryöstettyä viinikellaria. Yllättäen kellarista paljastuukin ikivanha luuranko, joka johdattaa Pendergastin historiallisten tapahtumien äärelle. Haaksirikkoutuneen laivan arvoituksen ja noituuden keskelle. Oli aika lennokasta ja kaikkea muuta kuin uskottavaa, mutta näiden nyt kuuluu mennä niin. Vetävästi kirjoitettua (ja taitavasti suomennettua) taas. Kirjan loppu jäi sellaiseen arvoitukselliseen kohtaan, että nyt on pian saatava seuraava osa luettavaksi.

Marianne Cedervall; Talo kallion katveessa

 Aa että - taas herttaista vaivatonta lukunautintoa. Olen aivan ihastunut tähän sarjaan! Toivottavasti näitä on suomennettu vielä enemmän. Päähenkilö Anki, islanninhevos-harrastaja, lähtee tällä kertaa ratsastusvaellukselle. Päämääränä on kylä, jossa on muinoin toiminut naisten lepo- ja turvatalo. Talon toimintaa tutkii myös toimittaja, joka katoaa jäljettömiin. Menneisyydessä on jotain hämärää, eikä naisten turvatalon toiminta ole ollut ihan asiallista. Anki ja Tryggve yhdistävät viisaat päänsä löytääkseen kadonneen toimittajan, mutta vielä paljon pahempaa on tulossa.

Helen Fields; Täydelliset todisteet

 Helen Fields taitaa olla aika suosittu dekkaristi, mutta jotenkin tämä on jäänyt välistä ja nyt tututstuin Fieldsin tuotantoon ensimmäistä kertaa. Kannatti. Täydelliset todisteet aloittaa Luc Callanach -sarjan. Aiemmin Ranskassa vaikuttanut rikoskomisario Callanach aloittaa uuden työn Edinburghissa ja kirjassa jonkin verran käsitellään tutustumista uuteen tiimiin uudessa työpaikassa. Rikostutkinta keskittyy kuitenkin poltettuun naisen ruumiiseen. Elaine Buxtonin ruumis palaa Ylämaan vuorilla. Hammaskartat ja muut todisteet auttavat tunnistamisessa. Oikea Elaine vaan on kidnapattuna ja lukittuna vankeuteen aivan muualla. Kiehtova juoni.

Pierre Lemaitre; Loistavat vuodet

 Loistavat vuodet aloittaa Suuri maailma -trilogian. Kirja kertoo Pelletierin suvusta, joka omistaa saippuatehtaan Beirutissa ja on rikastunut sen avulla. Perheen neljä lasta haluavat elämältään kuitenkin jotain muuta ja jokainen lähtee omaan suuntaansa maailmalle. Kirjassa seurataan heidän kohtaloitaan ja tulevaisuuttaan. Näiden kansien väliin mahtuu erittäin värikäs ja hieno tarina. Mielenkiinnolla odotan, että saan seuraavan osan käsiini.

Richard Osman; Mies joka kuoli kahdesti

 Huikean hauska jatko-osa Torstain murhakerho-sarjaan. Ensimmäinen osa oli vasta kalpea aavistus tästä. Nyt henkilöt ja kirjailijan maneerit ovat tulleet tutuiksi. Voi mikä huumori tämän kirjan sivuihin mahtuukaan! 

Vanha tuttu ottaa yhteyttä Elizabethiin. Ja jo alkaa vanhusten seurassa olla vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Varastettuja timantteja, mafiaa, rikollispomoja, vakoilujärjestöjä. Elizabeth, Joyce, Ibrahim ja Ron pistävät parastaan ja pitävät myös yllä suhteita poliisiin. Toivon tästä sarjasta pitkää. Ainakin jos laatu pysyy tämän kirjan tasoisena.

Donna Leon; Kuolema vieraalla maalla

 Toinen osa venetsialais-dekkareista, jossa komisario Brunetti ratkoo rikoksia ja elää leppoisaa perhe-elämäänsä. Tässä romaanissa kanaalista löydetään amerikkalaismiehen ruumis. Päätä vaivaamatonta perusdekkaria, johon voi turvautua aina silloin, kun ei jaksa mitään haastavampaa. Romaanista hyppäsi silmille pikantti yksityiskohta, joka oli minulle yllätys. Brunetti toteaa, että Amerikoissa on niin helppoa mennä kirjastoon, josta kuka tahansa voi lainata mitä tahansa, mikä ei ole Italiassa mahdollista. Jäin miettimään, onko asia oikeasti näin vai mitä mitä mitä...? Siis minkälainen kirjastolaitos on Italiassa. Tai yleensäkin olemmeko me suomalaiset tottuneet meidän hyvään, kenelle tahansa vapaaseen ja ilmaiseen kirjastolaitokseen. Mieleeni ei ole edes pälkähtänyt, että joka maassa ei olisi samoin?

Helmet-haasteessa kohtaan: 21. Kirjasta on tehty TV-sarja 

Richard Osman; Torstain murhakerho

 

Tätä sarjaa on mainostettu aika paljon netin kirjapalstoilla ja ainakin kaikille ns. pehmodekkareita eli cosy crimea etsiville on suositeltu Torstain murhakerhoa. Kirja oli kiva hyvän mielen dekkari, mutta ei silti mikään liian lälly. Alku lähti minulla tosi hitaasti vauhtiin ja koko ajan oli tunne, että tämä on jatkoa jostain. Mutta ei, tarkistelin ja tarkistelin, että kyllä kyseessä on ihan sarjansa aloittaja. Kirjan tapahtumat sijoittuvat seniori-kylään, jossa joukko harmaahapsia ratkoo murhia torstaisessa kerhossaan. Olin aluksi hämilläni kirjan henkilöistä. Sitten alkoi hahmottua. Ehkä sain jotenkin kiinni kirjan rytmistä ja leppoisan tasaisesta vauhdista. Ja kyllä, muutama murhahan sitä sitten tulee ratkaistua Elizabethin johdolla. Poliisi-ystävien avustuksella toki. Ihan pikkuisen lopussa oli sekavuutta, jouduin vähän itselleni takomaan päähän menneitä tapahtumia ja sitä, kuka nyt olikaan tehnyt mitä. Sarjassa taitaa olla nelisen osaa ja tästä on hyvä jatkaa seuraavaan.

Torstain murhakerho jäi tämän vuoden viimeiseksi kirjaksi ollen 101. kirja.

Satu Rämö; Hildur

 Hildur todella yllätti minut! Olen lukenut niin paljon erittäin hyviä islantilaisdekkareita, että olin hyvin epäileväinen, voisiko suomalaisen kirjoittajan islanti-dekkari vetää vertoja millään tavalla. Tiesin ennalta, että kirjassa on Islantiin työharjoitteluun matkustava ja islantilaisneuleita neulova miespoliisi Jakob. Ja hän saa poliisissa työkaverikseen paikallisen poliisi Hildurin. Sosiaalisessa mediassa olen kuullut lievästi negatiivisia kommentteja neulovasta (mies!-)poliisista ja kirjan lievästä tietokirja-tyyppisestä kielestä. Mutta minä pidin! Todella paljon. Tietokirjamainen ote ei häirinnyt yhtään. Nautin suunnattomasti niistä tieto-pläjäyksistä, joita kirjailija kertoi tapahtumien välissä. Miten muuten tietäisin mistä syystä Islannissa sitä-ja-tätä... minulle kyseiset seikat olivat tärkeitä. Yleensäkin haluan kirjoissa kuulla juuri syitä ja vaikuttimia ja melkein ärsyttää, jos jotain sellaista minulle vierasta jätetään kertomatta. Aina haluan kysyä, ottaa selvää, enkä niele pureskelematta. 

Hildurissa käsitellään päähenkilö-poliisien ihmissuhteita ja kurkistetaan menneisyyteen, jossa Hildurin kaksi pikkusisarta katosi jälkiä jättämättä. Siinä sitä on mysteereitä. Nykypäivässä tapahtuneen murhan lisäksi.

Elly Griffiths; Lyhdynkantajat

 Nummilla elää legenda lyhtyä kantavista hengistä, jotka houkuttelevat ihmisiä kadotukseen. Tällainen myytti saa tulta alleen, kun etsitään nuorten tyttöjen ruumiita puutarhoista ja hukkamailta. Vankilassa oleva murhaaja on luvannut paljastaa, mistä hänen murhaamiensa tyttöjen ruumiit löytyvät. Mutta Ruth Gallowayn pitää tutkia kalmot, ei kenenkään muun. Vain Ruth on tarpeeksi hyvä ja murhaaja tietää luissa näkyvän jälkiä, jotka todistavat hänet syyttömäksi. Nelsonia ahdistaa - onko vankilaan tuomittu murhaaja sittenkään syyllinen?

Tasaista Elly Griffiths -laatua taas yhden osan verran.

Donna Leon; Kuolema oopperassa

 Minulta oli vielä täysin tutustumatta tämä Donna Leonin sarja komisario Guido Brunettista. Kuolema oopperassa on sen ensimmäinen osa ja se on ilmestynyt vuonna 1992. Tapahtumat sijoittuvat Venetsiaan ja sen oopperamaailmaan. Venetsia tuntuu todella vieraalta, en osaa kuvitella tuota merkillistä kaupunkia. Ihan pikkuisen oli ajan hammas syönyt tämän kirjan tapahtumia, mutta muuten kansien välistä löytyy varsin tasapaksu  ja vähän laimea rikostarina. Ei huono, ei hyvä, ehkä vähän raskas. Kuuluisa kapellimestari on surmattu  ja Brunetti tutkii oopperassa työskenteleviä taiteilijoita ja taustajoukkoja unohtamatta perheenjäseniä. Varmasti jatkan kirjasarjaa, uskon sen paranevan tulevissa kirjoissa.

Indrek Hargla; Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi

Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi on seitsemäs osa Tallinnalaissarjaa apteekkari Melchiorista. Ja mikä osa taas kerran! Ihan huiman mielenkiintoinen ja jännittävä. Eletään vuotta 1433. Aatelismies Metsentaken ottaa yhteyttä Melchioriin, jolla on maine murhia ja mysteereitä ratkaisevana miehenä. Metsentakenin poikaa syytetään kasvattiveljensä murhasta, mutta isä pitää poikaansa syyttömänä. Melchior muuttaa Toompealle kaupunkitaloon kuulostelemaan tunnelmia, haastattelemaan asukkaita ja selvittämään rikosta. Melkein kaikilla asukkailla on jotain salattavaa. On salajuonia, mielisairautta, nuorten ihastuksia, epäilyttäviä vieraita ja kaiken pohjalla äärettömän arvokas kadonnut Pilateksen evankeliumi. Kirjassa käväistään myös Melchiorin pojan luona Lyypekissä ja Hampurissa, kaikkea salaista tapahtuu sielläkin. Tästä on hyvä jatkaa sarjaa, siihen jää oikein nälkä.

Sofie Sarenbrant; Suojelusenkeli

 Olenkohan lukenut liikaa näitä Emma Sköld-sarjan dekkareita pienen ajan sisällä, kun menee jo vähän sekaisin, missä kirjassa tapahtui mitäkin. Näissä kun kuitenkin jatkuu kehyskertomus kirjasta toiseen, vaikka poliisin tutkima rikostapaus onkin eri joka kirjassa. Emman kollega Krille on kadonnut ja sitten huomataan, että Krillen huumeita käyttävää sisartakaan ei löydy mistään. Vanhasta hylätystä mielisairaalasta löytyy vieraan miehen ruumis. Nautinnollisen viihdyttävä kirja, vaikka kaikille kirjan hahmoille ei käykään hyvin.

Sofie Sarenbrant; Valheenpunoja

 Ihan tosi hyvä osa taas tätä Emma Sköld-sarjaa. Kirjan alussa metsästä löytyy pojan pahoinpidelty ruumis ja tutkimukset keskittyvät luokkatovereihin, opettajiin, perheisiin ja naapurikaupungin poikiin. Emman sisko Josefine on taas mukana tapahtumissa omien teini-ikäisten lastensa kanssa.

Jarkko Sipilä; Syvälle haudattu

 Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana ja ehkä siksi se jäi jotenkin etäiseksi ja tuntui kovin sekavalta. Juonesta en muita paljon mitään, mutta tässä oli pommeja ja katoamisia ja sitten vielä lapsuuden traumoja. Karkeita, tummia sävyjä eikä paljon mitään iloisia asiota.. Paitsi tietenkin Takamäen poliisiryhmä, joka tutkii rikoksia. 

 Kuhala jälleen vauhdissa Hippu-koiransa kanssa. Kun vaimo huitelee ulkomailla, niin Kuhala puolestaan joutuu vaikeuteen jos toiseenkin. Valtava kultahippu on saanut monta kullanhuuhtojaa ja omistusoikeuden kyseenalaistajaa liikkeelle, osa joutuu murhatuksi, eikä kenellekään ole oikein selvää, kuka omistaa Kuukkelikurun kantarellin. Vähiten Kuhalalle. Matkan varrella tulee muutamia ruumiita.

Helmet: 15. Kirjan nimessä on ja-sana

Sofie Sarenbrant; Häpeänurkka

 Kuuntelin Häpeänurkkaa äänikirjana mökkimatkoja ajaessani. Joskus mietin, miten paljon mukava oheistoiminta vaikuttaa siihen, että kirjakin tuntuu tavallista paremmalta. Mökille on mukava mennä, on kiva ajella yksin rauhassa pitkää mökkimatkaa ja kuunnella siinä samalla hyvää dekkaria. Lähes täydellistä. Tuntuisiko huonompikin dekkari hyvältä näin nautinnollisesti tarjoiltuna? No, Häpeänurkka oli kyllä ainakin ihan mahdottoman vetävä. Kirjassa teini-ikäinen tyttö kokee ikätovereiden syrjintää ja kiusaamista ja käy kiskoille makaamaan odottaen junaa tulevaksi. Toisaalla taas maakuoppaan ristikon alle haudataan elävältä mies ilman poispääsyn mahdollisuutta. Emma Sköldillä on taas kova urakka löytää syyllinen. 

Tämän kirjasarjan positiivisena poikkeuksena pidän sitä, että kerrankin poliisipäällikkö tms. esimies on hyvä johtaja. Välittää alaisistaan, tukee ja on kuvattu kaikin puolin fiksuksi, eikä monen dekkarisarjan tavoin täydeksi tomppeliksi, jolle "joutuu" sanomaan vastaan ja selvittämään rikoksia väkisin ohjesääntöjä vastaan, koska esimies ei ymmärrä ja tue.

Kjellsdotter Nilla; Taivaankartano

 Taivaankartano jatkaa Mija Wadö-sarjaa. Kirjan tarina alkaa kesäleiristä, joka on suunnattu uskonlahkoon kuuluville nuorille tytöille. Yksi tytöistä löydetään kuolleena metsästä. Kirjassa kuvataan tyttöjen välisiä suhteita, joissa on jännitteitä, vihaa, ystävyyttä, näyttämisenhalua ja kaikkea sellaista ahdistavaa, mikä nyt tyttöporukoissa tuntuu olevan. Mutta myös seurakunnan vastaavien suhteita, menneisyyttä ja etsitään kieroja luonteenpiirteitä. Murhaaja oli tavallaan piilotettu aika hyvin kirjan henkilöiden joukkoon, mutta aloin epäillä sitä silti varhaisessa vaiheessa. Oikein mukava dekkari.

Timo Sandberg; Mustamäki

 Kieltolain aikaan sijoittuva jännäri, jossa etsiväkonstaapeli Otso Kekki tutkii ammuttujen miesten arvoitusta. Kansalaissodan jälkeen jokaisen mielessä on vielä punaisten ja valkoisten väliset erimielisyydet, ollaan vähän vereslihalla ja vanhat kaunat nostavat päätään. Miehekäs tarina, jossa ihan pikkuisen tuo punaiset-valkoiset -politiikka ahdisti. En enää oikein jaksa lukea raskaasta aiheesta. Mutta kokonaisuutena ihan kiva dekkari ja aion lukea jatkossakin tätä sarjaa.

Helmet: 37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole

Douglas Preston & Lincoln Child; Valkoinen tuli

 

Ja jälleen yksi Pendergast-sarjan dekkari. Valkoinen tuli sijoittuu hiihtokylään, jossa raharikkaat laskettelevat ja pitävät after ski-bailuja. Kylän vanha hautausmaa joudutaan siirtämään laajennusten tieltä ja Pendergastin suojatti Corrie Swansson haluaa tutkia sieltä löytyviä luita ja jäänteitä. Hiihtokylän silmäätekevät pamput laittavat kapuloita rattaisiin, ja joku ei todellakaan halua Corrien löytävän vastauksia tulenarkoihin kysymyksiin. Ihan kiva dekkari taas. Kirjassa viitataan Sherlock Holmes-mysteereihin, kirjalla kunnioitetaan samalla vanhan kunnon Arthur Conan Doylen mestariyksityisetsivää.

Kristina Ohlsson; Myrskynvartija

 Uuden dekkarisarjan aloitus, hyvältä vaikuttaa. Päähenkilöinä August Strindberg, joka ostaa vanhan hautaustoimiston muuttaakseen sen antiikkiliikkeeksi ja poliisi Maria Martinsson, joka elää huonossa parisuhteessa. Tapahtumapaikkana idyllinen pikkukaupunki Ruotsin länsirannikolla ja rikosmysteerinä kadonnut perheenäiti, jota etsitään maastosta elävänä tai kuolleena. Vakuuttavaa ja sujuvaa, vielä parempaa kuin Kristina Ohlssonin tähän astiset dekkarit.

Helmet-haaste: 6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate