Gillian Flynn; Kiltti tyttö

En voi sanoa tykänneeni Kiltistä tytöstä. Tämä oli pitkäveteinen ja sai minut tuntemaan paljon kielteisiä tunteita. Ärtymystä, pitkästymistä, inhoa, kiukkua, kyllästymistä…

Kirja alkaa siitä, kun 5. hääpäivänään Amy Dunne katoaa. Ulkopuolisten mielestä Nick käyttäytyy omituisesti eikä osoita asiaankuuluvaa järkytystä tapahtuneesta.

Ensimmäinen puoli kirjaa, Nickin kannalta kerrottu osa, oli niin äärettömän pitkäveteinen, että meinasin jättää sen kesken monta kertaa. Olisin ehkä jättänytkin, ellei tämä olisi sopinut moneen kohtaan Helmet 2018 -haasteessa. Puolen välin jälkeen kirja alkoi saada vauhtia. Itse tarina ei kuitenkaan muuttunut sen miellytävämmäksi. Että tulihan sitten luettua. En pitänyt myöskään loppuratkaisusta, kuten en Amy ja Nick Dunnestakaan. Mutta tällaisia nämä Flynnit ovat.

Helmet -haasteessa tällä kuittaa ainakin kohdat:

1. Kirjassa muutetaan

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt

28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä

42. Kirjan nimessä on adjektiivi

Gillian Flynn; Paha Paikka

Edellisen Flynnin kirjan tapaan merkillinen rakennelma. En oikein tiedä tykkäänkö näistä vai en. Näköjään kuitenkin luen. Olen siis ainakin hyvin kiinnostunut ottamaan selvää.
Kirjan päähenkilö on Libby, jonka perhe murhattiin Libbyn ollessa lapsi. Syytteeseen joutui Libbyn veli Ben ja siihen suuri vaikutus oli Libbyn antama todistus.
Vuosia myöhemmin Kill Club - rikoksiin ihastunut järjestö ottaa yhteyttä Libbyyn ja haluaa selvittää, oliko Ben oikeasti syyllinen. Kirjassa palataan jotenkin aika vastenmieliseen menneisyyteen. Siis hyvin hyvin vastenmieliseen, tässä oli tulla raja vastaan. Kaikki henkilöt olivat niin raadollisia ja surullisia. Tuli jotenin paha mieli kaikesta. Voi puistatus.
Olen jo lainannut seuraavan Flynnin...

Gillian Flynn; Teräviä esineitä

No oli tämä ainakin erikoinen, jos ei mitään muuta! Ja olihan tämä nyt muutakin. Vähän kuvottava, kiero, jännittävä, erilainen, hyytävä…

Camille Preaker chicagolainen toimittaja, joka lähtee kotikyläänsä Windy Gapiin tekemään juttua kadonneista lapsista. Pian käy ilmi, että hänellä on itselläänkin kovin kurjat muistot menneisyydestään. Tähän liittyy hyvin merkillinen äiti, melkein yhtä merkillinen isäpuoli ja näitä merkillisempi sisarpuoli. Voi taivas, mikä perhe! Epäterve äitisuhde on vaikuttanut Camilleen siten, että melkein pelottaa lukea jotain näin sairasta.

Kirjassa kuvataan aivan kuvottavalla tavalla muutamia tilanteita sikalassa, enpä voi sanoa tykänneeni niistä. Oikeastaan tulen aina vähän vihaiseksi, en pelkästään sellaisista tilanteista, vaan myös siitä, että kirjailija tekee ratkaisun kirjoittaa sellaisia kirjaansa. Ehkä hän haluaa saada oksennusrefleksin aikaiseksi ja ravistella lukijaa.

Kaikki romaanin henkilötkin olivat aika inhottavia, osittain myös päähenkilöä Camillea myöten.

Erikoista, että vaikka kirja on Flynnin esikoisromaani, niin koko ajan vaikutti siltä, että tämän täytyy olla jatkoa jollekin aikaisemmin kirjoitetulle. Camillella oli erikoisen tuttavallinen suhde esim. pomoonsa. Tämä aivan kuin kaipasi jotain tarinaa sille, miten suhteesta oli tullut sellainen. Samoin Camillen menneisyyttä käsiteltiin niin kuin se olisi jo osittain lukijalle tuttu. Hyvin hyvin erikoinen kirja. Niin erikoinen, että olen vähän hämilläni tämän kanssa. Aika hyvä.