Arttu Tuominen; Vapahtaja

 Vapahtaja on viides osa Poriin sijoittuvaa Delta -sarjaa. Nyt Poria kuohuttaa murhaaja, Vapahtaja, joka saa laitapuolenkulkijat juomaan bensiiniä ja valelemaan sillä itsensä ennen kuin sytyttävät itsensä tuleen. Kirja oli armoton ja piinaava. Tutkinnanjohtaja Susanna Mannerilla on myös oma henkilökohtainen sotansa, sillä hänen poikansa on sotkeutunut pahoin äärimmäisen vaaralliseen rikollisjärjestöön, josta ei pääse eroon. Manner joutuu kiristyksen kohteeksi. Hitsi, yleensä vältän murhaajan arvailua etukäteen, mutta nyt alitajunta yritti syöttää minulle yhtä tekijää. Ja kuinka ollakaan, olin väärässä! 

Anneli Kanto; Rottien pyhims

 Rottien pyhimys on valloittava tarina Hattulan kirkon maalaamisesta 1500-luvulla. Maalariseurue saapuu kylään, yhteisö kuohuu. Sen jäsenillä on toisiaan kohtaan kateutta, kyräilyä, ystävyyttä, ihailua - kaikkia inhimillisiä tunteita, joita kirjassa kuvaillaan suurenmoisen elävästi ja hellyydellä. Kylän outolintu on Pelliina, edesmenneen tiilimestarin suojatti. Kohtalon oikusta Pelliinasta tulee kirkkomaalari. Kirkon seinille siirtyvät elävät kuvat, Raamatun tapahtumat ja kaikki ihmiselon ikeet ja pienet onnen aiheet. Maalarit tekevät työtään antaumuksella, suorastaan sydänverellä kuten taiteilijan kuuluukin. Kulisseissa tapahtuu onnettomuuksia ja käydään läpi rakkaustarinoita. Kiehtova, niin kiehtova kirja.

Mietin, onko ketään kirjan lukenutta, joka ei haluaisi käydä Hattulan kirkossa katsomassa kyseisiä kirkkomaalauksia?

Nicholas Sparks; Suojelusenkeli

 

Tämä onkin jo toinen Suojelusenkeli-niminen romaani tässä kuussa. Lainasin kirjan ihan pelkästään siksi, että suhtaudun ennakkoluuloisesti kirjailijaan ja tarvitsin Helmet -haasteeseen kirjan kohtaan: 36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan. Olen joskus aiemmin lukenut Sparksilta aivan käsittämättömän latteita ja makeita ihmissuhdehössäköitä. Tästä kirjasta pidin paljon enemmin. Nyt oli mukana jännitystäkin! Päähenkilö on leskeksi jäänyt Julie. Kirjassa seurataan Julien kamppailua seurustelusuhteessa. Kuten aina, taas pitää tehdä valintoja eri miesten välillä. Kuka onkaan se oikea. Ja tietenkin joukossa on vaarallinen psykopaatti. Suuressa osassa on myös Tanskandoggi, jonka Julie sai lahjaksi edesmenneeltä aviomieheltään. Konsepti on se tavallinen: lukija tietää jo ennalta, kuka on oikea rakkaus, mutta päähenkilö hapuilee ja tekee tyhmiä päätöksiä aikansa.

Antti Tuomainen; Veljeni vartija

 Tämmöinen sukutarina isien synneistä ja sukupolvien ketjusta ja... no, kevyt ja hyvin nopealukuinen. Ei parasta Antti Tuomaista, joka muutoin on ihan lempikirjailijoitani. Mutta tämä taitaakin olla Tuomaisen ensimmäinen romaani.

Donna Leon; Kuolema oopperassa

 Minulta oli vielä täysin tutustumatta tämä Donna Leonin sarja komisario Guido Brunettista. Kuolema oopperassa on sen ensimmäinen osa ja se on ilmestynyt vuonna 1992. Tapahtumat sijoittuvat Venetsiaan ja sen oopperamaailmaan. Venetsia tuntuu todella vieraalta, en osaa kuvitella tuota merkillistä kaupunkia. Ihan pikkuisen oli ajan hammas syönyt tämän kirjan tapahtumia, mutta muuten kansien välistä löytyy varsin tasapaksu  ja vähän laimea rikostarina. Ei huono, ei hyvä, ehkä vähän raskas. Kuuluisa kapellimestari on surmattu  ja Brunetti tutkii oopperassa työskenteleviä taiteilijoita ja taustajoukkoja unohtamatta perheenjäseniä. Varmasti jatkan kirjasarjaa, uskon sen paranevan tulevissa kirjoissa.

Indrek Hargla; Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi

Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi on seitsemäs osa Tallinnalaissarjaa apteekkari Melchiorista. Ja mikä osa taas kerran! Ihan huiman mielenkiintoinen ja jännittävä. Eletään vuotta 1433. Aatelismies Metsentaken ottaa yhteyttä Melchioriin, jolla on maine murhia ja mysteereitä ratkaisevana miehenä. Metsentakenin poikaa syytetään kasvattiveljensä murhasta, mutta isä pitää poikaansa syyttömänä. Melchior muuttaa Toompealle kaupunkitaloon kuulostelemaan tunnelmia, haastattelemaan asukkaita ja selvittämään rikosta. Melkein kaikilla asukkailla on jotain salattavaa. On salajuonia, mielisairautta, nuorten ihastuksia, epäilyttäviä vieraita ja kaiken pohjalla äärettömän arvokas kadonnut Pilateksen evankeliumi. Kirjassa käväistään myös Melchiorin pojan luona Lyypekissä ja Hampurissa, kaikkea salaista tapahtuu sielläkin. Tästä on hyvä jatkaa sarjaa, siihen jää oikein nälkä.

Sofie Sarenbrant; Suojelusenkeli

 Olenkohan lukenut liikaa näitä Emma Sköld-sarjan dekkareita pienen ajan sisällä, kun menee jo vähän sekaisin, missä kirjassa tapahtui mitäkin. Näissä kun kuitenkin jatkuu kehyskertomus kirjasta toiseen, vaikka poliisin tutkima rikostapaus onkin eri joka kirjassa. Emman kollega Krille on kadonnut ja sitten huomataan, että Krillen huumeita käyttävää sisartakaan ei löydy mistään. Vanhasta hylätystä mielisairaalasta löytyy vieraan miehen ruumis. Nautinnollisen viihdyttävä kirja, vaikka kaikille kirjan hahmoille ei käykään hyvin.

Arttu Tuominen; Leipuri

 Karmiva ja huippujännä Leipurin tarina, johon sarjan aikaisemmissa osissa on viitattu. Nyt se jatkuu. Poltettuja ruumiita, piparkakkujen tuoksua ja leipomisaiheita runoja kirjoitettuna seiniin. Myös yksi poliisi jotuu Leipurin uhriksi ja aiempien leipuri-murhien tutkinnanjohtaja Janne Rautakorpi pyydetään poliisin avuksi tutkimaan tapausta. Loppu oli... ällistyttävä. Arttu Tuominen on kyllä aivan huippu-kirjoittaja.

Kathryn Stockett; Piiat

 Piiat sijoittuu 60-luvun Mississippiin ja kertoo mustien ja valkoisten elämästä rinnakkain. Mustat naiset toimivat kotiapulaisina valkoisen kotiäidit pitävät teekutsuja ja harjoittavat hyväntekeväisyyttä. Rotuerottelua ollaan purkamassa, mutta edelleen vahingoissa valkoisten vessaan eksynyt musta poika piestään lähes hengiltä. Vaikka kirjassa on raskasta eriarvoisuutta, niin myös lämminhenkisyyttä. Rajoja jo rikotaan. Nuori valkoinen Skeeter haluaa olla alistumatta ajan vaatimuksiin löytää mies. Hän päättää kirjoittaa kirjan mustista kotiapulaisista. Hanke on vaarallinen kaikille. Abileeta, Minnyä ja kumppaneita haastatellaan salaa. Pidin kirjasta enemmin, kuin olin uskonutkaan.

Sofie Sarenbrant; Valheenpunoja

 Ihan tosi hyvä osa taas tätä Emma Sköld-sarjaa. Kirjan alussa metsästä löytyy pojan pahoinpidelty ruumis ja tutkimukset keskittyvät luokkatovereihin, opettajiin, perheisiin ja naapurikaupungin poikiin. Emman sisko Josefine on taas mukana tapahtumissa omien teini-ikäisten lastensa kanssa.

Tuija Lehtinen; Tornin naakat

 Joskus harvoin, melkein ei-koskaan, tulee eteen äänikirja, joka ei ole ollenkaan hyvä ja jota ei muuten edes jaksaisi lukea, mutta äänikirjan lukijan ääni on niin kaunis ja tasapainoinen, että kuuntelua jatkaa vain sen takia. Sellainen oli Tornin naakat. En edes muista, kuka tämä naislukija oli. Erja Revon tutkimukset oli ihan puuta heinää, välillä oltiin ulkomailla ja tapahtui murha, sieltä joukko suomalaisia palaa suomeen ja Erja Repo puuhastelee niitä näitä ja ratkaisee lopulta murhankin. Ryyditettynä täysin epäuskottavalla käyttäytymiskoodilla ja dialogilla. Tulipahan kuunneltua.

Markus Kajo; Kettusen kannettava

 Muistan joskus lapsena tai nuorena nähneeni näitä Kettusen pikku-pakinoita ja sutkauksia jonkin hupi-ohjelman päätteeksi. Ne olivat riemastuttavia oivalluksia. Ja niin ihanasti puheenomaisesti sanailtuna. En ole aikaisemmin lukenut yhtään Kettusia, taisi niitä olla kirjaston hyllyssä muitakin kuin tämä. Nämä olivat suunilleen samaa sarjaa, kuin aikoinaan televisiossa näkemäni, mutta nyt oli niin runsas tarjonta, että aloin vähän väsyä. Ja tässä nimenomaisessa kirjassa keskityttiin aika paljon tietoteknilliseen maailmaan, joten se oli hieman vanhentunutta tekstiä asiasisällöltään. Kirja on julkaistu vuonna 2008. Kirjassa oli siellä täällä mukavia historiallisia kuvia.

Helmet-haasteessa: 17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja

Harlan Coben; Osuma

 Osuma on toinen osa Wilde-sarjaa ja mielestäni vielä parempi kuin ensimmäinen osa, joka sekään ei ollut huono. Tässä kirjassa salainen ryhmä jäljittää ja rankaisee nettitrolleja, kiusaajia ja ikäviä tekoja tehneitä ihmisiä. Kunnes ryhmän jäseniä alkaa kuolla. Jotenkin kummallisesti ryhmällä tuntuu olevan jotain yhteistä Wilden oman menneisyyden kanssa. Lapsena metsästä löydetty Wilde itse ei tiedä siitä mitään, vaan on tilannut dna-testin ja saa nyt ensimmäistä kertaa osuman verisukulaiseensa dna-palvelussa. Dna-prosentit ja periytymät olivat sen verran monimutkaisia, että äänikirjan kuuntelijana minulta jäi vähän siitä pois. Olisi pitänyt lukea ajatuksella paperikirjaa ja palata aina takaisin, kun joku jää hämärän peittoon, mutta sille ei nyt voi minkään.

Jarkko Sipilä; Syvälle haudattu

 Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana ja ehkä siksi se jäi jotenkin etäiseksi ja tuntui kovin sekavalta. Juonesta en muita paljon mitään, mutta tässä oli pommeja ja katoamisia ja sitten vielä lapsuuden traumoja. Karkeita, tummia sävyjä eikä paljon mitään iloisia asiota.. Paitsi tietenkin Takamäen poliisiryhmä, joka tutkii rikoksia. 

Kaspar Colling Nielsen; Euroopan kevät

 Huh, olipa erikoinen kirja. Tanskainen eliitti, johon kuuluu huippututkijoita, taiteen suosijoita ja muuta yhteiskunnan kermaa, saa mahdollisuuden muuttaa asumaan uuteen vasta perustettuun Lollandiin. Siellä suljetussa yhteisössä eletään ihan erilaista elämää, kuin muualla Tanskassa. Kirjan on varmaan tarkoitus herättää myös ajatuksia siitä, että kaikella on aina kaksi puolta. On saalistajia ja saalistettuja ja hyvän ja pahan välinen raja heittää aina täysympyrän riippuen siitä, kuka asiaa tarkastelee. Ja kun haluaa tehdä hyvää, samalla voikin aiheuttaa jollekin pahaa. Kirjassa oli myös omituisen paljon seksiä ja hyvin merkillinen aika vastenmielinen seksisuhde, jolla ei ollut tavallaan mitään merkitystä, sillä asialle ei  annettu mitään selitystä. Pidin kuitenkin kirjasta paljon enemmän, kuin olin kuvitellut, vaikka ihan alku tuntui vielä tahmealta. Yleensä scifi ei ole minun juttuni, siksi yllätyin. Kirjan kansikuva on henkeäsalpaavan kaunis!

Helmet-haasteessa: 21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta

KM-haasteessa: 40. Kirja, josta et uskonut pitäväsi.

Eeva Kilpi; Animalia

 Olen varmaan joskus lukenut nämä Eeva Kilven Animalia -runot, kirjan kansi on ainakin tuttu. Jotenkin animaliasta tulee mieleen enemmin kantaaottavuus ja Animalia-järjestön ideologia, mutta siihen nähden kirjan runot olivat yllättävän kesyjä ja rauhallisia. Toki elämää, luontoa ja eläimiä kunnioittavia ja väliin murheellisia. Hyvin paljon oli perhekeskeisiä runoja, äideistä, lapsista ja isistä. Mutta myös aina ajankohtaisia, tärkeitä ja eläinsuojelua vaativia runoja.

Minun luokseni tulevat enää vain suuret murheet,
kuin paenneet eläimet, verissä silmin,
pyytävät päästä sisään, sydämelleni,
itkettäviksi
että edes yksi kyynel vuotaisi niiden puolesta

Helmet: 44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä

Markku Ropponen; Pimento

 

Luin vaihteeksi Ropposelta jotain muuta, kuin Kuhala -sarjaa. Pimento oli hyvin samanlainen, en oikein tiedä miksi on luotu toinen samanlainen yksityisetsivä-hahmo samaan kaupunkiin ja vieläpä minipossun isännäksi. Onko tässä nyt joku juttu, jota en ymmärrä? Miksi ei vaikka luokanopettajaa, joka ratsastaa ja ratkaisee rikoksia, tai metallimiestä, joka vahingossa ratkaisee murhia hitsatessaan murha-autoja kuntoon... tai... no jotain muuta. Kirjan päähenkilö on Turmanen ja sika on Arvo. Pidin kyllä Kuhalasta ja Hippu-koirasta enemmin. Turmanen on samalla tavoin vaatimaton ja vähän alentuva hahmo alkaessaan tutkia muinoin harhalaukauksen uhrina kuolleen teollisuuspampun kuolemaa. Pikkukaupungissa tutustutaan erikoisiin hahmoihin, jotka kyräilevät Turmasta ja toisiaan. 

 Kuhala jälleen vauhdissa Hippu-koiransa kanssa. Kun vaimo huitelee ulkomailla, niin Kuhala puolestaan joutuu vaikeuteen jos toiseenkin. Valtava kultahippu on saanut monta kullanhuuhtojaa ja omistusoikeuden kyseenalaistajaa liikkeelle, osa joutuu murhatuksi, eikä kenellekään ole oikein selvää, kuka omistaa Kuukkelikurun kantarellin. Vähiten Kuhalalle. Matkan varrella tulee muutamia ruumiita.

Helmet: 15. Kirjan nimessä on ja-sana

Pajtim Statovci; Kissani Jugoslavia

 Kissani Jugoslavia on ollut jo pitkään lukulistallani, sillä olen pitänyt Statovcin muista romaaneista paljon ja tämäkin oli ihan hienosti kirjoitettu tarina. On kuitenkin vaikeaa käsittää tuota vierasta erilaista kulttuuria Jugoslavian maaseudulla, jossa albaanityttö Emine kasvaa lapsesta nuoreksi naiseksi ja naitetaan lähes vieraalle miehelle omituisten tapojen ja riittien ja menojen siivittämänä. Jostain syystä tulen hieman huonovointiseksi lukiessani tuollaisesta. Ärsyyntyneeksi. Samaan aikaan kirjassa seurataan heidän poikansa Bekimin tarinaa Suomessa. Minulla oli vähän ennakkoluuloja kirjaa kohtaan, enkä taaskaan oikein tiennyt ennalta mitä odottaa. Siihen nähden yllätyin iloisesti. Statovcin kirjat ovat kyllä aivan omalaatuisiaan!

Helmet-haasteessa: 41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla

Ann Rosman; Arvoitus pinnan alla

 

Pidin tätä  Karin Adler-sarjan dekkaria vähän sekavampana kuin aikaisempia sarjan kirjoja. Näissä kuljetaan aina vähintään kahdessa aikatasossa ja ne liittyvät yhteen vain hyvin löyhästi. On tavallaan sääli, että kahdesta eri juonesta tehdään vain yksi dekkari, kun kirjailija selvästi osaisi ja voisi tehdä kaksi kirjaa: toisen kivan dekkarin ja toisen kiehtovan historiallisen romaanin. 

Palokunnan sammutusharjoituksissa palavasta talosta löytyykin yksi ylimääräinen ruumis, jonka ei pitänyt olla siellä. Kyseessä on mies, joka on työntänyt nokkansa moneen eri paikkaan ja hankkinut paljon vihamiehiä. Ja saanut vahingossa ehkä tietää loistohotellin kiinteistökaupan ympärillä tapahtunutta vehkeilyä.

Ja sitten tämä käännös! Pöyristelin sitä jo lukiessani ja osuipa sitten FB-palstalla silmään, että muut olivat kauhistelleet samaa. Esimerkki: kirjan päähenkilö harmitteli kun ei saanut pelkällä lämpimällä vedellä pestyä pois vesitiivistä ripsiväriä. Vesitiivistä! Ripsiväri voi olla vedenpitävää tai vedenkestävää, mutta ei vesitiivistä. 

Sofie Sarenbrant; Häpeänurkka

 Kuuntelin Häpeänurkkaa äänikirjana mökkimatkoja ajaessani. Joskus mietin, miten paljon mukava oheistoiminta vaikuttaa siihen, että kirjakin tuntuu tavallista paremmalta. Mökille on mukava mennä, on kiva ajella yksin rauhassa pitkää mökkimatkaa ja kuunnella siinä samalla hyvää dekkaria. Lähes täydellistä. Tuntuisiko huonompikin dekkari hyvältä näin nautinnollisesti tarjoiltuna? No, Häpeänurkka oli kyllä ainakin ihan mahdottoman vetävä. Kirjassa teini-ikäinen tyttö kokee ikätovereiden syrjintää ja kiusaamista ja käy kiskoille makaamaan odottaen junaa tulevaksi. Toisaalla taas maakuoppaan ristikon alle haudataan elävältä mies ilman poispääsyn mahdollisuutta. Emma Sköldillä on taas kova urakka löytää syyllinen. 

Tämän kirjasarjan positiivisena poikkeuksena pidän sitä, että kerrankin poliisipäällikkö tms. esimies on hyvä johtaja. Välittää alaisistaan, tukee ja on kuvattu kaikin puolin fiksuksi, eikä monen dekkarisarjan tavoin täydeksi tomppeliksi, jolle "joutuu" sanomaan vastaan ja selvittämään rikoksia väkisin ohjesääntöjä vastaan, koska esimies ei ymmärrä ja tue.

Kjellsdotter Nilla; Taivaankartano

 Taivaankartano jatkaa Mija Wadö-sarjaa. Kirjan tarina alkaa kesäleiristä, joka on suunnattu uskonlahkoon kuuluville nuorille tytöille. Yksi tytöistä löydetään kuolleena metsästä. Kirjassa kuvataan tyttöjen välisiä suhteita, joissa on jännitteitä, vihaa, ystävyyttä, näyttämisenhalua ja kaikkea sellaista ahdistavaa, mikä nyt tyttöporukoissa tuntuu olevan. Mutta myös seurakunnan vastaavien suhteita, menneisyyttä ja etsitään kieroja luonteenpiirteitä. Murhaaja oli tavallaan piilotettu aika hyvin kirjan henkilöiden joukkoon, mutta aloin epäillä sitä silti varhaisessa vaiheessa. Oikein mukava dekkari.

Timo Sandberg; Mustamäki

 Kieltolain aikaan sijoittuva jännäri, jossa etsiväkonstaapeli Otso Kekki tutkii ammuttujen miesten arvoitusta. Kansalaissodan jälkeen jokaisen mielessä on vielä punaisten ja valkoisten väliset erimielisyydet, ollaan vähän vereslihalla ja vanhat kaunat nostavat päätään. Miehekäs tarina, jossa ihan pikkuisen tuo punaiset-valkoiset -politiikka ahdisti. En enää oikein jaksa lukea raskaasta aiheesta. Mutta kokonaisuutena ihan kiva dekkari ja aion lukea jatkossakin tätä sarjaa.

Helmet: 37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole

Petri Hiltunen jne...; Eino Leinon Helkavirsiä

 Eino Leinon Helkavirret ovat ihania, en voi niitä tarpeekseni lukea. Tämä kuvitettu ja sarjakuvitettu versio Helkavirsistä oli omalaatuinen kokoelmansa muutamasta vanhasta runosta ja muutamasta uudemmasta kuvitettuina versioina. Kuvittajia oli useita. Lainasin kirjan vain kuittaakseni Helmet-haasteen kohdan: 23. Kirja on iso

August Strindberg; Naimakauppoja

 Jep, olinhan kuullut, että August Strindberg on maailman kuuluisin naisvihaaja, mutta en ollut osannut kuvitella, että se olisi näin hm... sanoinkuvaamattoman surkuhupaisaa? koomista? latteaa? Naimakauppoja koostuu kahdesta osasta ja yhteensä ehkä n. 30:stä novellista, jotka ovat (read my lips) Kaikki Samanlaisia. Siis kaikki. Miksi kirjoittaa 30 eri novellia kamalista naisista, kuin saman voi tehdä yhdellä novellilla? Naisethan nyt ovat tietenkin petollisia, ilkeitä, uskottomia, rahanahneita ja vaativat vielä, hitto vie, äänioikeutta, perimisoikeutta ja omaa rahaa! Naisten ei tarvitse tehdä mitään, naiset eivät osaa rakastaa ja naiset ovat heikkoluontoisia. Kaiken lisäksi vuosien karttuessa muuttuvat rumiksi, ryhti kumartuu, uhkeat rinnat alkavat roikkua ja naamaan tulee ryppyjä ja tyttömäisyys häviää. Ja kun mies ottaa eron päästäkseen tällaisesta rumasta ja vaativasta naisenpuolesta ja nai uuden hehkeän tytön, niin eikös se uusikin tyttö ole kohta taas ruma ja roikkuva eikä ollenkaan sitä, mitä mies oli kuvitellut. Siis petosta kaikki. Kirja oli kamala.  En olisi ikinä lukenut sitä loppuun, ellen olisi tarvinnut Helmet -haasteeseen kirjaa: 7. Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta

Hirveä kirja. Lukekaa tämä. Kirja on julkaistu 1886.

KM-lukuhaasteessa: 6. Kirja, joka on yli 100 vuotta vanha.

Douglas Preston & Lincoln Child; Valkoinen tuli

 

Ja jälleen yksi Pendergast-sarjan dekkari. Valkoinen tuli sijoittuu hiihtokylään, jossa raharikkaat laskettelevat ja pitävät after ski-bailuja. Kylän vanha hautausmaa joudutaan siirtämään laajennusten tieltä ja Pendergastin suojatti Corrie Swansson haluaa tutkia sieltä löytyviä luita ja jäänteitä. Hiihtokylän silmäätekevät pamput laittavat kapuloita rattaisiin, ja joku ei todellakaan halua Corrien löytävän vastauksia tulenarkoihin kysymyksiin. Ihan kiva dekkari taas. Kirjassa viitataan Sherlock Holmes-mysteereihin, kirjalla kunnioitetaan samalla vanhan kunnon Arthur Conan Doylen mestariyksityisetsivää.

Kristina Ohlsson; Myrskynvartija

 Uuden dekkarisarjan aloitus, hyvältä vaikuttaa. Päähenkilöinä August Strindberg, joka ostaa vanhan hautaustoimiston muuttaakseen sen antiikkiliikkeeksi ja poliisi Maria Martinsson, joka elää huonossa parisuhteessa. Tapahtumapaikkana idyllinen pikkukaupunki Ruotsin länsirannikolla ja rikosmysteerinä kadonnut perheenäiti, jota etsitään maastosta elävänä tai kuolleena. Vakuuttavaa ja sujuvaa, vielä parempaa kuin Kristina Ohlssonin tähän astiset dekkarit.

Helmet-haaste: 6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate

Matt Haig; Syitä pysytellä hengissä

 

Matt Haigin kirja Syitä pysytellä hengissä on hänen oma tarinansa masennuksesta ja siitä, miten elämä (ehkä) voittaa sen jälkeen. Kirja sisältää omien kokemusten lisäksi listoja ja "ohjeita" masentuneelle, kuten 1. Käy lenkillä. 2. Muista että elämä voittaa. 3. Olet suurempi kuin masennuksesi. jne jne.

Jos nyt oikeasti kertoisin, mitä mieltä tästä kirjasta olen, niin voi hyvää päivää mitä kakkaa. Mutta koska olen kauhean kohtelias ja myötätuntoinen masentunutta Matt Haigia kohtaan, niin en sano. Samasta syystä en voi arvostella tätä Goodreads-sivustolle yhdellä tähdellä (did not like it), sillä kirjasta käy ilmi Haigin tarkistelevan omia arvosteluitaan Goodreads-palvelussa. En uskalla ottaa sitä vastuuta, että masentunut kirjailijamme näkee yhden tähteni ja päätyy epätoivoisiin tekoihin sen takia. Jätän siis kokonaan tähdittämättä. Tietenkin pidän masennusta masentavana ja koen myötätuntoa kaikkia masennukseen sairastuneita kohtaan. En ole itse ollut koskaan masentunut, mutta jos olisin, niin tuskin silti tykkäisin tästä kirjasta.

Yksi hyvä asia kirjassa oli. Matt Haig luettelee syitä pysytellä hengissä ja yksi niistä on vaniljafudge. Vaniljafudge! Nam. Olen asiasta samaa mieltä Mattin kanssa. 

Helmet-haasteeseen: 43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa

ja KM-haasteeseen: 60. Kirja, jota et normaalisti lukisi.

Lucinda Riley, Harry Whittaker; Atlas, Papa Saltin tarina

 

Suorastaan ihmettelen, että olen oikeasti jaksanut lukea kaikki 7 tämän sarjan kirjaa ennen tätä. Sarjan jokainen kirja käsitteli kunkin adoptoidun sisaren tarinaa ja tämä kahdeksas sitten paljasti salaisuudet, mitä heidän isänsä Atlas eli Papa Salt kantoi mukanaan ja vastasi ainakin suurimmaksi osaksi kysymyksiin Miksi. Lucinda Rileyhän menehtyi ennen tämän kirjoittamista, mutta oli jo paljastanut juonen pojalleen, joka sitten saattoi tämän kirjan valmiiksi. 

Tämäkään sarjan osa ei kestänyt ihan päivänvaloa kaikilta osin ja kirjassa oli paljon naiiveja juonenkäänteitä, mutta tulipahan arvoituksille nyt päätepisteensä. Olisi ollut hölmöä jättää tämä lukematta. Valitettavasti olin unohtanut monia aikaisempien kirjojen henkilöitä, jopa sisarukset itse menivät minulta vähän sekaisin tätä kirjaa lukiessa, puhumattakaan sitten matkan varrelta tarttuneista henkilöistä, kuten puolisot ja rakastetut. Kirjassa palattiin myös takautumissa henkilöihin, jotka esiintyivät aikaisemmissa kirjoissa ja minua harmitti, kun en oikein muistanut enää heitä. Tälle sarjalle olisi selvästi hyvä, jos lukisi kirjat nopealla tahdilla läpi. Tämän viimeisen kirjan ja siten koko kirjasarjan juoni oli tavallaan lopulta vähän pettymyskin. Yhtä asiaa en voi olla ihmettelemättä: miten suuri on todennäköisyys ja mahdollisuus sille, että kaikki Papa Saltin adoptoimat lapset ovat tyttöjä. Eikö tilastollisesti todennäköistä olisi, että joukossa olisi kumpaakin sukupuolta... Hm.

Helmet-haasteessa: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2023 ja samoin

KM-haasteessa: 10. Kirja, joka on julkaistu 2023.

Tuire Malmstedt; Lumihauta

 

Olen aivan ihastunut tähän Tuire Malmstedtiin. Tykkäsin jo Metso & Vauramon ensimmäisestä osasta, mutta tästä Lumihaudasta ehkä vielä enemmän. Toivottavasti näitä tulee paljon lisää, mikään määrä ei ole liikaa. Miljöö on kiva; kerrankin ollaan jossain muualla kuin Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa. En muista lukeneeni muita Jyväskylään sijoittuneita kirjoja. Osa kirjan tapahtumista sijoittuu hyvinkin pohjoiseen, Angeliin, jonne Matilda Metso lähtee toipumaan työstressiä. Sinne sukunsa maisemiin, salaisuuksia penkomaan. Jyväskylässä sattunut perhemurha kun on laukaissut hänessä yhtä sun toista ikävää. Elmo Vauramo jää työpaikkakunnalleen tutkimaan kyseistä järkyttävää perhemurhaa, mutta kollegat pitävät yhteyttä yllättävien yhteensattumusten takia. Tämä oli hyvin vetävä dekkari.

Anna Jansson; Kuolon kosketus

 Kuolon kosketus on 21. osa Maria Wern -sarjaa. Kirja ei jättänyt varsinaisesti lähtemätöntä vaikutusta, sillä kirjanpitoni mukaan sain luettua tämän 2 viikkoa sitten ja en muista kirjasta paljon mitään. Tässä kourallinen miehiä kohtaa kuolemansa, kaikki he ovat syyllistyneet aikoinaan raiskauksiin ja osa kärsinyt tuomionsa vankilassa, osa ei. Joku taho haluaa nyt jakaa omia tuomioita. Näköjään Maria Wern jatkuu vielä elinvoimaisena tästäkin eteenpäin. 

Terttu Autere; Kuka murhaikaan rouva Holmin?

 1930-luvulle sijoittuva rikostarina pikkukaupungista. Kemikalion omistaja murhataan ja lääninrikosetsivä Juhani Kuikka saapuu kaupunkiin selvittämään murhaa. Kirjassa tutustutaan kaupungin asukkaisiin ja kaivetaan esiin salaisuuksia, joista sitten yksi on johtanut murhaan. Herttainen salonkidekkari.

Helmet-haasteessa: 42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa

ja KM-lukuhaasteessa: 29. Kirja kertoo menneistä ajoista.

Sofie Sarenbrant; Kuoleman kintereillä

 2. osa Emma Sköld-sarjaa. Hauskaa lukea vaihteeksi vähän erilainen dekkari: tässä koko kirjan mitan juostiin Tukholman maratonia. Sen aikana tapahtuu murha tai muutama ja Emma, jonka pitäisi olla paikalla vain kannustamassa sisartaan Josefinea, joutuukin työssä tositoimiin.

Helmet: 24. Kirja kertoo urheilijasta

Jussi Adler-Olsen; Uhri 2117

 Uhri 2117 on jo kahdeksas osa osasto Q:n tutkimuksia. Mielestäni tämä oli sarjan vähiten kiinnostava osa, sillä kirja käsitteli kaikkea sellaista, jota pidän mahdollisimman vastenmielisenä ja epämielenkiintoisena: pakolaisia ja Lähi-Itää. Kyllä vaan kunnon skandi-dekkarit kertovat skandinaaveista =). Mutta toki taitavasti kirjoitettuna tarina oli ihan mukiinmenevä. Kirjassa avattiin nyt tuon salaperäisen Assadin henkilöä vähän enemmin ja se oli ihan kiva. Olen aina pitänyt Assadista, joskin nyt kun osa salaisuuksista paljastettiin, hahmo saattoi hieman lässähtää. Mutta ei paljoa, ei paljoa.

Helmet-haaste: 13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs

KM-haaste: 70. Kirjan nimessä on numero.

Anna Jansson; Menneisyyden paino

 Menneisyyden paino on hyvä dekkari, jossa juonta käsitellään useassa eri aikatasossa. Eva Kulitz käsittelee työkseen työkyvyttömyyseläkehakemuksia ja saa tappouhkauksia. Evan isoäiti on aikoinaan kuollut paetessaan mielisairaalasta. Rikoskomisario Kristoffer Bark tutkii Evan saamia uhkauskirjeitä ja isoäidin kuolemaan liittyvää mysteeriä. Ehkä nämä kaksi liittyvätkin toisiinsa. Tykkään kyllä kovasti tästä Kristoffer Bark -sarjasta, vakuuttavaa rikostutkintaa.

Helmet-haasteessa: 2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta

Viveca Sten; Lumen uhrit

 Tämäkin romaani aloittaa uuden sarjan, Åreen sijoittuvan sellaisen. Päähenkilöinä etelästä tullut ja omalta työpaikaltaan potkut saanut poliisi Hanna ja Åren poliisilaitoksen poliisit perhe-elämien vaikeuksineen. Åren hiihtokeskuksen hiihtohissistä löytyy nuoren naisen ruumis. Selkeää ja helposti luettavaa poliisitutkintaa, kuten Stenillä on ollut tapana kirjoittaa jo aiemmassa Sandhamin murhat -sarjassaan. Ehkä olikin aika nyt vaihtaa maisemaa. 

Helmet-haasteessa: 40. Kirjassa hylätään jotain

Tuire Malmstedt; Lasitarha

 Olipas yllättävän hyvä dekkari minulle toistaiseksi tuntemattomalta kirjailijalta! Lasitarha on ensimmäinen osa Metso & Vauramo -sarjaa. Poliisikaksikko tutkii kadonneen lapsen arvoitusta ja saman parissa kamppailee kuuroutunut musiikinopettaja Lilja, jonka oma poika katosi vuosia aiemmin. Tätä on saatava lisää!

Sofi Oksanen; Koirapuisto

 Koirapuisto oli minulle aika vastenmielinen kirja. En ole ikinä ollut mikään verraton Sofi Oksas-fani, hänen tavassaan kirjoittaa on jotain kylmänkalseaa ja lukijaa halveksivaa, josta en pidä. Nyt olen jo palauttanut kirjan kirjastoon, mutta muistelen että tässä oli heti ensimmäisellä sivulla kirjoitusvirhe. Kirja kertoo lapsettomuusbisneksestä ja päähenkilö pakenee Ukrainasta Helsinkiin sekavien sattumusten takia. Sattumat olivatkin sitten todella sekavia, eikä niitä valotettu mielestäni tarpeeksi lukijalle, piti arvailla ja lukea rivien välistä. Tuli sellainen tunne, että minun pitäisi tietää asioita ennakkoon, kirja ei niitä kerro. Mutta koska olen äärettömän kiinnostunut esimerkiksi eri kulttuurien ruuista, niin tässä esiintyi sitten sellainen merkillinen ukrainalainen sianihrasta tehty ruoka, kuin salo. Päähenkilö söi salo-viipaleita. Asia piti googlettaa, koska (ärsyttävästi) kirjassa ei voitu kertoa mitä tuo salo on! Mutta se räyjäyttikin sitten tajuntani: salo on suolattua, maustettua ja savustettua sianihraa, jota syödään siivutettuna vaikkapa sipulin kanssa leivän päällä. Sitä myydään myös suklaalla päällystettynä. Että sillä lailla. Kirjassa esitelty ukrainalainen elämä, rikollisuus, korruptoituneisuus, köyhyys... se kaikki oli kovin vastenmieliestä. Nyt Ukrainan sodan aikana haluaisin uskoa, että maa on jollain tavoin "hyvä" ja "kunniallinen", mutta tällainen kirjassa esitetty keinottelu, kaksinaamaisuus ja alatyylinen elämä on aika kuvottavaa, enkä suoraan sanoen halua lukea ja kuulla siitä mitään.

Helmet: 34. Kirja kertoo Ukrainasta

Harlan Coben; Jäljittäjä

 Taattua peruslaatua Harlan Cobenilta. Sarjan päähenkilö Wilde etsii ja jäljittää koulukiusattua ja kadonnutta teinityttöä. Vyyhti onkin huomattavasti isompi, kuin nuorten keskinäiset kahinat. Juttuun on sekaantunut valtaapitäviä politiikan suurhahmoja ja paikkakunnan kermaa. Wilden omakaan tarina ei ole ihan tavanomaisimpia, sillä hänet on lapsena löydetty metsästä ilman vanhmepia. Nyt aikuisena Wilde kiinnostuu dna-näytteen teettämisestä itselleen, jotta oman suvun menneisyys paljastuisi. Kirjana ok, mutta ehkä muut Harlan Cobenin kirjat ovat olleet vielä mielenkiintoisempia.

Helmet-haasteen: 10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja

 

Timo Sandberg; Kuolontuoksu

 Heittola-sarja sen kun jatkuu. Ja Heittolan ja työtoveri Taru Lundin rakkaussuhteen ruotiminen. Se alkaa olla jo aika koluttu aihe. Murhamysteerinä Kuolontuoksussa on usemman naisen väkivaltainen kuolema, osa näistä on tapahtunut jo aiemmin, osa tapahtuu nykyajassa. Ja kuten melkein aina, niin kirjassa esiintyy useampi epäilyttäväksi kuvattu tekijä-ehdokas. En tiedä, vieläkö Heittola-sarjaa ilmestyy tämän (v. 2022 ilmestyneen) kirjan jälkeen, mutta onneksi seuraavaksi listallani on Sandbergin Otso Kekki -sarjan ensimmäien dekkari, niin tulee vähän vaihtelua. Ei sikäli, että Heittolassa mitään vikaa olisi.

Helmet -haasteessa: 47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön

ja 

KM-haaste: 55. Kirjan kannessa on kukka.

Arttu Tuominen; Häväistyt

 

Ihan huippu-hyvä jatko Delta-sarjaan. Arttu Tuominen se vain osaa. 13-vuotias Laura katoaa koulumatkalla, ja käy ilmi ettei vanhemmilla ole oikeasti hajuakaan, minkälaista kaksoiselämää tyttö on viettänyt. Valitettavasti Lauraa ei löydetä ajoissa. Netissä nuoria vaanii hahmo Peter Pan. Vanhempi konstaapeli Linda Toivonen on syystäkin ahdistunut: Laura oli hänen oman tyttärensä koulutoveri.

Tuuve Aro; Kalasatama

 Tämän lukeminen oli haastavaa ja aikaavievää, oikeastaan luin kirjan vain, koska tarvitsin Helmet-haasteeseen kohdan 9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä. Kirjoittaja kertoo mitä on elää lesbona Suomessa. Kirjoittaja on vähän ilkeä, vähän loukkaava; mutta myös itse loukkaantunut ja vihainen. Ja aivan sekaisin päästään. No tulipa nyt sanottua. Parasta kirjassa oli epäsuhtainen terapia omituisen kielipuolen terapeutin vastaanotolla. Tavallaan tykkäsin tavasta, jolla olemassa olevia ja piireissä tunnettuja taiteilijoita haukuttiin. Olen monessa asiassa samaa mieltä Tuuve Aron kanssa. Vaikka en pitänyt kirjasta ja aiheesta kauheasti, niin olen sitä mieltä, että Aro on taitava kirjoittaja.

KM-lukuhaaste: 21. Kirja, jota et koskaan kuvitellut lukevasi.

Elly Griffiths; Kivikehä

 

Nyt on vähän vaikea kirjoittaa tästä mitään muistiinpanoja, koska ne alkaisivat aivan samalla tavalla, kuin kaikki muutkin Ruth Galloway-dekkarit: suolamarskilta löydetään ihmisluita... Eli ei mitään uutta auringon alla, mutta kirja oli hyvä keskitason Galloway-mysteeri. Valitettavasti kirjan nimikin on vain Kivikehä. Ei paljon vaatimattomampaa ja mitäänsanomattomampaa olisi voinut enää keksiä. Tällä kertaa ihmisluiden mysteeri muistuttelee Ruthia hänen ensimmäisestä luulöydöstään sarjan ensimmäisen kirjan ajalta.

KM-lukuhaasteessa: 99. Kirja, jonka nimessä on materiaali.

Sara Medberg; Kultaportin kaunottaret

 

Kultaportin kaunottaret oli jo  ehkä pikkuhitusen liian imelää ja romanttista, alkoi melkein hampaiden paikat sulaa suussa. Päähenkilö on 19-vuotias paronin tytär Adele Willenius, joka saapuu Turkuun sukulaisten hoteisiin aloittaakseen debytanttikurssin naisväen koulussa. Adele saa ystäviä, tutustuu sukulaisiin, kirjoittaa rakkausromaania ihailemansa Jane Austenin jaljanjäljissä, ihastuu, kieltäytyy ihastumasta, kokee jännitystä ja tarinaan mahtuu paljon pukuja, pukuja, pukuja..! Niistä tämä kirja on tehty. Herttainen vähän, höttöinen paljon. Minulta meni tämän lukemiseen ihan tosi kauan aikaa, ei jotenkin vain edennyt, vaikka kirja oli ihan viihdyttävä ja helppo. Mutta sanonpahan vain, että onneksi me tämän päivän naiset elämme nyt, emmekä 1800-luvulla. Ihanista vaatteista huolimatta.

Helmet-haasteessa: 16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa

Douglas Preston & Lincoln Child; Kaksi hautaa

 Pendergast-sarjan edellinen romaani päättyi siihen, kun Aloysius Pendergastille oli selvinnyt, että hänen kauan sitten kadonnut ja kuolleeksi luultu vaimo Helen onkin elossa. Tämä kirja jatkoi siitä, kun Pendergast tapaa kadonneen Helenin. Kirjassa tapahtuu Pendergastin elämään suuresti vaikuttavia yllätyksiä. Ja hyvin erikoisia tapahtumia muutenkin. Kirjan kansikuva viittaa osuvasti kansallissosialistiseen natsisaksaan. Ja onpas siinä yhtä osuvasti pari dna-rihmaakin...

Helmet-haasteessa kohtaan: "18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan

 tai arabian kielellä (Maailman viisi puhutuinta kieltä)"

ja KM-haasteessa: 35. Kirja, joka kertoo kaksosista.

Lilja Sigurðardóttir; Jääkylmä aurinko

 

Jääkylmä aurinko aloittaa uuden dekkarisarjan, jossa pääosassa seikkailee Áróra. Tässä ensimmäisessä romaanissa hän palaa synnyinmaahansa Islantiin etsimään sisartaan, joka on kadonnut. Sisarukset eivät ole olleet puheväleissä aikoihin ja aluksi Áróra kuvittelee siskon vain välttelevän häntä. Mutta sitten selviää, että Ísafoldin katoamisessa on oikeasti jotain hämärää ja hänellä on ollut väkivaltainen mies. Epäilykset suuntautuvat tietenkin tähän. Áróra pyytää apua poliisilta. Mielenkiintoinen jännitystarina, vamasti luen jatkossa lisää tätä sarjaa.

Helmet-haasteessa:30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi
ja
KM-lukuhaasteessa:  63. Kirja, joka on voittanut jonkun palkinnon.

Arttu Tuominen; Silmitön

 

Ihan huikeaa menoa ympäristöaktivismin ja merenpohjan saastuttavan ruoppauksen tiimoilta. Merestä löydetään silmättömiä kaloja ja lopulta silmätön miehen ruumis. Onko ympäristömyrkyt saaneet aikaiseksi tämän? Vai kuka kostaa ja kenelle. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyt Janne Rautakorpi palkataan avustamaan poliisia. Greenpeace-aktivisti Venla Jokinen puolestaan auttaa Rautakorpea. Ja tiimin kolmas on jo aikaisemmista kirjasarjan osista tutuksi tullut poliisi Liisa Sarasoja. Pidin tästä osasta vielä enemmin kuin edellisestä.

Helmet-haasteessa:11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi

KM-haasteessa: 66. Kirjan kirjoittanut on kaimasi.

Nicci French; Lauantain sielunmessu

 Kyseessä on sarjansa kuudes romaani psykoterapeutti Frieda Kleinista. Koska en ole lukenut niitä muita osia, saatoin jäädä hieman pimentoon kokonaisuudesta. Kirjassa vähän viitattiin menneisiin tapahtumiin, mutta yritin sivuttaa ne urheasti. Kirjan juoni on aika raju ja lohduton. Frieda Klein auttaa vankimielisairaalaan suljettua nuorta naista, joka on ollut siellä suljetulla osastolla vuosikaudet oman perheensä murhasta syytettynä. Frieda on varma, että nainen on kokenut oikeusmurhan ja onkin oikeasti syytön. Sitä tässä kirjassa selvitellään.

Helmet-haasteessa: 25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi

Håkan Nesser; Koston jumalatar

 Koston jumalatar on takuuvarmaa helposti luettavaa Nesseriä. Vähän viipyilevää ja nautiskelevaa, ei koskaan liikaa väkivaltaa eikä suunnattoman merkillisiä psykopaattitappajia. Albin Runge on bussikuski, jonka ajama linja-auto joutuu liikenneonnettomuuteen ja 17 nuorta oppilasta kuolee. Vuosia myöhemmin hän alkaa saada uhkauskirjeitä, joissa häntä syytetään murhaajaksi ja vaikka Gunnar Barbarotti ja Eva Backman yrittävän selvittää kirjeiden lähettäjää, asia ei selviä. Päinvastoin. Runge katoaa ja kaikki merkit viittaavat siihen, että uhkauskirjeiden kirjoittaja on murhannut miehen. Lopulta hänet julistetaan kuolleeksi. Mutta sitten jälleen vuosia myöhemmin Barbarotti ja Eva Backman törmäävät lomamatkallaan mieheen, joka näyttää aivan Rungelta...

Emelie Schepp; Karhu nukkuu

 Norrköpingissä tapahtuu hyvin erikoinen murha. Mies murhataan ja runnellun ruumiin sisälle on tungettu nalle-pehmolelu. Uhri liittyy jotenkin vanhaan murhatapaukseen ja silloin mukana olleisiin poliiseihin otetaan yhteyttä. Syyttäjä Jana Berzelius sattuu tuntemaan yhden näistä poliiseista; naisen joka elää uuden nimen ja identiteetin turvin. Asia ei ilahduta Janaa, joka haluaa pitää menneisyytensä salaisuutena. Miesystäväkin alkaa nyt saada jotain selville Janan ja Danilon yhteisestä lapsuusajasta. Vakuuttava dekkari, vaikka en ole ikinä ollut kauhean ihastunut tähän Jana - Danilo -osajuoneen.

KM-lukuhaasteessa: 23. Kirjan kannessa on ikkuna.