Richard Osman; Ratkomme murhia

 Pidin mahdottomasti Osmanin Torstain murhakerho -sarjasta. Ratkomme murhia on nyt uuden sarjan avaus, joka ei aivan pääse murhakerhon tasolle, mutta lähelle kyllä. Henkilöhahmot ovat hauskoja ja eläviä. Entinen poliisi Steve Wheeler ajautuu miniänsä Amy Wheelerin kanssa vauhdikkaalle turneelle palkkatappajien, rahanpesun ja murhien maailmaan. Nautintoa vei nyt vähän se, että minulta kirja jäi moneksi kuukaudeksi kesken e-kirjapalvelun katkon takia ja ehdin unohtaa monimutkaisesta juonikuviosta paljon.

Helmet-haasteessa: 17. Kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa tai koira

Richard Osman; Viimeinen pirulainen

 Viimeinen pirulainen oli Torstain murhakerhon neljäs ja ilmeisesti viimeinen osa näiltä näkymin. Pidin tästä koko sarjasta hirveästi, joskin ensimmäisen kirjan kohdalla oli hieman käynnistysvaikeuksia. Nämä kirjan vanhukset, mysteerejä ratkaiseva porukka, tuli kirjojen aikana tutuksi ja lempihahmoni oli Joyce, joka ei aina ihan ollut tilanteen tasalla. Tämä osa liittyi antiikkiväärennösten ja huumekaupan maailmaan.

Richard Osman; Hutiluoti

 

Voi mikä huippu-dekkari taas! Olen ihan myyty tähän Torstain murhakerho-sarjaan, jossa eläkeläispoppoo ratkoo rikoksia. Nämä vanhukset ovat tulleet tosi läheisiksi tähän mennessä. Ja kirjojen sivuilla mahtavaa huumoria hyvällä maulla. Vielä olisi yksi kirja tämän jälkeen lukematta.

Richard Osman; Mies joka kuoli kahdesti

 Huikean hauska jatko-osa Torstain murhakerho-sarjaan. Ensimmäinen osa oli vasta kalpea aavistus tästä. Nyt henkilöt ja kirjailijan maneerit ovat tulleet tutuiksi. Voi mikä huumori tämän kirjan sivuihin mahtuukaan! 

Vanha tuttu ottaa yhteyttä Elizabethiin. Ja jo alkaa vanhusten seurassa olla vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Varastettuja timantteja, mafiaa, rikollispomoja, vakoilujärjestöjä. Elizabeth, Joyce, Ibrahim ja Ron pistävät parastaan ja pitävät myös yllä suhteita poliisiin. Toivon tästä sarjasta pitkää. Ainakin jos laatu pysyy tämän kirjan tasoisena.

Richard Osman; Torstain murhakerho

 

Tätä sarjaa on mainostettu aika paljon netin kirjapalstoilla ja ainakin kaikille ns. pehmodekkareita eli cosy crimea etsiville on suositeltu Torstain murhakerhoa. Kirja oli kiva hyvän mielen dekkari, mutta ei silti mikään liian lälly. Alku lähti minulla tosi hitaasti vauhtiin ja koko ajan oli tunne, että tämä on jatkoa jostain. Mutta ei, tarkistelin ja tarkistelin, että kyllä kyseessä on ihan sarjansa aloittaja. Kirjan tapahtumat sijoittuvat seniori-kylään, jossa joukko harmaahapsia ratkoo murhia torstaisessa kerhossaan. Olin aluksi hämilläni kirjan henkilöistä. Sitten alkoi hahmottua. Ehkä sain jotenkin kiinni kirjan rytmistä ja leppoisan tasaisesta vauhdista. Ja kyllä, muutama murhahan sitä sitten tulee ratkaistua Elizabethin johdolla. Poliisi-ystävien avustuksella toki. Ihan pikkuisen lopussa oli sekavuutta, jouduin vähän itselleni takomaan päähän menneitä tapahtumia ja sitä, kuka nyt olikaan tehnyt mitä. Sarjassa taitaa olla nelisen osaa ja tästä on hyvä jatkaa seuraavaan.

Torstain murhakerho jäi tämän vuoden viimeiseksi kirjaksi ollen 101. kirja.