Guillame Musso; Kirjailijoiden salattu elämä

 

Tuttava suositteli tätä minulle tuntematonta kirjailijaa. Kirjailijoiden salattu elämä taitaa olla Musson toinen romaani, dekkari, ei kuitenkaan mitään sarjaa. Mielestäni tämä oli vähän vaikeaselkoinen, omituinen ja monimutkanen tarina, lukunautintona keskinkertainen sellainen. Päähenkilö on syrjäiseen asuinpaikkaan vetäytynyt kirjailija, joka ei enää ikinä halua kirjoittaa riviäkään. Häntä etsii sekä kirjan "minä" että toimittaja. Pikkuhiljaa selviää miksi. Kyseessä on vanhoja kaunoja ja kostoa. 

Eeva Eloranta; Mistä löytäisin uskollisen sydämen

 Ihmissuhdedraama kahdesta täysin erilaista elämää elävästä ihmisestä, jotka kohtaavat toisensa ja joiden elämä saa ainakin hieman uutta suuntaa. Saara on pienituloinen omaishoitaja ja julkkis-kiekkoilija Petteri viettää seurapiirielämää päihteiden ja julkisuuden valokeilassa.

Tämä oli vähän välipalakirja, tämmöinen "ihan kiva" luettava. En tiedä miksi kirjan nimi vähän ärsyttää.

Nora Roberts; Ovi sydämeen

 Ovi sydämeen on Majatalo-trilogian kolmas osa. Sarja on seurannut Montgomeryn perheen kolmen veljeksen tarinaa, jossa kullekin löytyy oma rakastettu majatalon remontoinnin aikana. Kaikki osat tavallaan toistavat samaa, aivan kuten oikeastaan kaikki Nora Robertsin muutkin romanttisen romaanit. Ihan kivoja lempeitä rakkaustarinoita, joskaan tämä trilogia ei ollut mielestäni ihan parasta Robertsia. Tämän kirjan päähenkilöinä olivat pariskunta Ryder Montgomery ja Hope Beaumont.

Tämä kirja sopii Helmet 26 -haasteen kohtaan: 48. Trilogian kolmas osa. 

Raija Oranen; Valkea talo jokivarressa

 

Tämä kirja oli minulla matkapokkarina Latvian reissulla ja kiirettä piti, että sain luettua sen reissun aikana ja jätettyä hotellille ennen paluumatkaa. Tämänkin painon jäätyä pois saatoin ostaa itselleni paluulennolle muutaman patukallisen latvialaista Laima-suklaata. Valkea talo jokivarressa oli päätynyt omaan kirjahyllyyni useita vuosia sitten, jolloin luin sen ensimmäistä kertaa ja aika hyvin olin unohtanut kirjan tapahtumat. Päähenkilö Johanna syntyy sodan jälkeen Kainuussa ja sitten kirjassa eletään vuosikymmen kerrallaan Johannan lapsuutta, nuoruutta ja lopuksi (onneksi aika vähän) parisuhteita ja aikuisikää. Matkan varrella käsitellään kaverit, kouluasiat ja nuoruuden sekoilut. Kirjassa kiehtovinta oli menneiden vuosikymmenien muotivirtaukset. Oli hauska lukea kampauksista ja vaatteista ja nuorison tavoista. Loppu oli jotenkin hyvin erilainen ja irrallinen, siihen hypättiin ihan niinkuin asiaankuulumattomasti. Pankkikriisin ja talouslaman aikaan. Aika erikoinen kirja.

Helmet-haasteessa kohtaan: 29. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle

Cara Hunter; Kaivattu kuolema

 

Kirjan alkuasetelma on jännittävä. Syrjäisellä maaseudulla ammutaan taloon murtautunut nuori mies. Taloa asuva pariskunta on itsepuolustukseksi ampunut nuorukaisen. Mutta lähemmin tarkasteltuna uhrin kuolemassa on jotain väärin ja pariskunta valehtelee silmät suut täyteen. Sitten aletaan keriä auki kaikkien osallisten menneisyyttä ja sieltä alkaa paljastua jotain hämärää. Ihan taattua Adam Fawleyta taas - ja ihan kiva ettei tällä kertaa Fawleyn perhe tai vaimo tai lapset tai Adam itse ole osallisena, syytettynä, uhrina, todistajana tai mitenkään muutenkaan mihinkään. Kiva kun on ihan tavallista rikostutkintaa, jossa rosvot ja pollarit erotellaan vanhanaikaisesti eri kategorioihin.

Kirja upposi haaseen kohtaan: 34. Kirjassa mennään piiloon

Jaakko Melentjeff; Hukkuneet

 Hukkuneet oli kyllä aika jännä, vähän erilainen dekkari. En tiedä miten koin sen erilaiseksi ja siksi virkistäväksi, mutta jokin tässä kiehtoi. Sen lisäksi, että mukana oli myös jotain vähän pitkäveteistä ja epäselviä juonikuvioitakin. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useaan eri paikkaan ja kaikista näistä paikoista löytyy hukkuneen ihmisen ruumis, mutta jokaisella on väärät henkilöpaperit mukanaan. Poliiseja seurataan useassa eri maassa ja muuta henkilögalleriaa samoin. Toisiin sai syvemmän suhteen ja jotkut jäi vähän vieraiksi. Mielelläni jatkan sarjan toisen osan kanssa, kunhan joskus saan sen käsiini.

Virpi Hämeen-Anttila; Suden vuosi

 Suden vuosi on Virpi Hämeen-Anttilan esikoisromaani vuodelta 2003. Se kertoo rakkaustarinan yliopistomaailmassa, tämä vanha tarina: opiskelija ja opettaja ihastuvat, rakastuvat ja ajautuvat suhteeseen. Opiskelijalla on epilepsia, siitä kirjan nimi,  sillä hän nimittää omia kohtauksiaan isoksi sudeksi ja pikkusudeksi. Tämä oli jotenkin piristävä ja erikoinen ajatus, en ole lukenut ehkä yhtään romaania, jossa olisi käsitelty epilepsiaa. Ajatuksia herätti nuoren epileptikon asumisjärjestelyt, sillä hän ei voinut asua yksin. Vanhemmat kielsivät tytärtä muuttamasta omilleen ilman kämppistä, koska kukaan ei olisi auttamassa kohtauksen sattuessa. Ja myöhemmin, kun hänellä oli jo kämppäkaveri, hän ei voinut mennä kylpyyn ollessaan yksin kotona, jos kohtaus sattuisi sen aikana. Epilepsiaa sairastavan oli soitettava kämppikselleen, että tämä tulisi kotiin ja hän pääsisi kylpyyn.

Kirja oli kiinnostavuudeltaan kohtalainen, mutta aika pitkä ja välillä tuntui ettei se lopu koskaan. Ehkä tässä oli minulle vähän liikaa  yliopistomaailmaa.

Helmet-haasteessa sain tämän vaikeaan kohtaan: 44.Kirja on ollut ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi 

Valentina Morelli; Kuolema joella

 Vanha maankiertäjä murhataan ja hänen uskollinen bernhardinkoiransa katoaa. Sisar Isabella ja karabinieeri Matteo saavat mysteerin tutkittavakseen. Tämä on sarjan toinen osa ja edelleen Matteo piirittää ihastuneena pormestarin tytärtä ja sisar Isabella huitelee eläväisenä luostarin mailla. Kevyttä jännitystä, jolle voisi antaa sellaiset kaksi tähteä viidestä eli sanallisen "it was ok" -arvostelun.