perjantai 22. lokakuuta 2021

Rake Tähtinen; Musta joulu


 Kivaa kun on vaihteeksi tapahtumapaikkana joku ihan muu kuin Helsinki tai Turku. Nimittäin tällä kertaa Uusikaupunki! En ole ikinä lukenut yhdessäkään kirjassa mitään Uudestakaupungista. En myöskään tunne sitä kaupunkia millään tavalla, mutta iloitsen aina kun esitellään jotain muita kuin noita "tavallisia".

Musta joulu aloittaa Petäjämäki -sarjan. Valitettavasti Petäjämäki on vähän kliseinen poliisihahmo; eronnut viikonloppuisä. Joka joutuu monta kertaa pettämään lapselle annetut lupaukset tapaamisista, koska poliisityö vaatii niin paljon. Jotenkin tuttu juoni, niin nähty. Mutta jos sitä ei kauheasti harmittele, niin sittenhän tämä on ihan kiva murhatarina. Wicca-nainen murhataan ja Petäjämäki oppii paljon uutta selvitellessään murhaa. 

Pikkuisen harmittaa, kun kuuntelen samaan aikaan Arne Dahlin Sydänmaata ja siinä on hivenen samanlainen juoni kuin tässä. Eli lapsuusiän traumat, äidit, pojat... Toisaalta tuo Arne Dahl on kyllä niin sekavaa pulputusta, että en ymmärrä siitä juuri mitään. Musta joulu sentään meni jakeluun.

lauantai 16. lokakuuta 2021

Peter James; Totuuden kirous


 Alkusanoissaan kirjailija viittasi Ira Levinin kauhukirjaklassikkoon Rosemaryn painajainen. Se oli vähän paksua, Rosemaryn painajainen on mielestäni ihan pyhä ja ainutlaatuinen tarina, ja tämä Totuuden kirous oli saanut siitä vähintään vaikutteita. Oikeastaan paljon enemmänkin. Ihmettelen, miten joku kehtaa kirjoittaa näin kopion siitä kirjasta. Tällä ikuisella juonellahan on hauska ja houkutteleva herkutella, mutta oikeasti asia on kuin kirjoittaisi Psykon uudestaan. Mutta kun pääsin asian yli, niin osasin nauttia tästäkin romaanista. Juoni on täsmälleen sama: nuoripari perustaa perheen ja muuttaa ihanaan uuteen kotiin. Vaimo alkaa odottaa lasta. Totuuden kirouksessa vaimo on sijaissynnyttäjän roolissa. Mutta minkälaiselle perheelle vauva onkaan menossa? Miehessä on jotain suorastaan saatanallista. Onhan se vähän kliseistä (ehkä juuri Rosemaryn painajaisen takia) ja koomista juuri siksi. Tämä ikuinen sama juoni, hohhoijaa - mutta viihdyttävää luettavaa yhtä kaikki.

tiistai 12. lokakuuta 2021

Arne Dahl; Rajamaat


 Rajamaat aloittaa uuden sarjan. En ole lukenut Dahlin edellistäkään sarjaa, mutta jos se on sama mikä tuli televisiosarjana, niin jää lukemattakin. Tv-sarja oli hyvä, mutta sen katsominen pilaa mielestäni kirjat. Tämän aloitusosa oli ainakin hengästyttävä ja aivan järisyttävän epäuskottava. Päähenkilöt ovat Sam Berger ja Molly Blom. Monen monta kertaa tapahtumat ja hyvyys/pahuus kääntyvät päälaelleen. Kaksikko tutkii kadonneiden tyttöjen tarinaa ja tulilinjalle joutuu tekijän lisäksi Berger - kuinka omaperäistä. Kuten sekin, että rikossarjalla on jotain tekemistä Bergerin oman menneisyyden kanssa. Epäuskottavaa oli roppakaupalla, en siksi ihan täysillä pitänyt kirjasta. Aion siitä huolimatta lukea koko sarjan, tämäkin jäi nyt sellaiseen paikkaan kesken, että tästä on pakko jatkaa. Lainasin jo seuraavan osan kuunneltavakseni.