Haamupari aloittaa Kristiina Elo -sarjan ja sijoittuu tanhuseuran maailmaan. Krisse itse on siinä jäsenenä ja osallistuu kohtalokkaalle tanhumatkalle, jolla eräs toinen osallistuja saa surmansa. Sarjan ensimmäisenä kirjan taso ei ollut vielä päätä huimaava, toivon että tämä paranisi jatkossa. Epäilen niin olevankin, sillä Piekkarihan on aika suosittu dekkaristi, varmasti nämä ovat lukemisen arvoisia. Tässä ensimmäisessä kirjassa henkilöt jäivät vähän ulkopuolisiksi ja omituisiksi. Varsinkin yksi poliisiasemalla työskentelevistä henkilöistä, Riikka, oli aivan liian karikatyyli. Ei nyt ihan noin omituista henkilöä voi ollakaan. Alkoi kyllä tuntua siltä, että Riikan varalle pedattiin tulevaisuudessa jotain... tapahtumaa..., mutta sitä ei ainakaan tässä kirjassa sattunut. Puoliksi jo odotin sitä. Krisse itse ja muut poliisit suhtautuivat Riikkaan niin halveksien ja avoimen vihamielisesti, että tuollaisesta inhosta on vaikea lukea. Sentään aikuisten kesken siellä työpaikassa ollaan. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta ei myöskään puhua pahaa selän takana ja pyöritellä silmiä. Toinen syy, miksi en oikein voinut tykätä Krissestä, on hänen nolo haikailunsa ex-miehen Eskon perään. Miehen, joka selvästi oli öykkäri ja ettei vähän alistavakin... niin eikun edelleen tämä petetty ja loukattu vaimo on tuollaisen miehen perään. Vähän iljettävää.
No, murhaaja oli aika ilmeinen ja lopussa se selvisi myös kirjan poliiseille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti