Vuoden 2022 lukutilastot

Vuoden 2022 kirjat on nyt luettu ja tässä tilastot:

Luin vuoden aikana 131 kirjaa. 

Naisten kirjoittamia näistä oli 88 kirjaa (59%)

Suomalaisia kirjoja 67 kappaletta (51%)

Dekkareita 91 kpl (69%)

Äänikirjoja 5 kpl

E-kirjoja 49 kpl

Eniten luin tammi- ja huhtikuussa, kummassakin 14 kirjaa

Vähiten luin elo-, syys- ja joulukuussa, 8 kirjaa kussakin

Goodreads-sivun tilasto kertoo, että luin vuoden aikana yhteensä 45406 sivua ja keskimääräinen kirjan sivumäärä oli 346 sivua

Ensi vuonna otan taas haasteeksi lukea vähintään sata kirjaa ja osallistua ainakin Helmet 2023-lukuhaasteeseen, mahdollisesti muihinkin haasteisiin. 

Vuonna 2021 luettua

Vuonna 2021 luin yhteensä 113 kirjaa, jotka jakautuivat näin:

62 naiskirjailijan kirjaa eli 55 %

61 suomalaisen kirjailijan kirjaa 54%

74 dekkaria 65%

18 äänikirjaa 16%

58 e-kirjaa 51%

Luin eniten tammikuussa ja vähiten toukokuussa.

Goodreads-tilastointi kertoo, että pisin lukemani kirja oli Lucinda Rileyn Auringon sisar ja lyhyin lukemani oli lastenkirja Jukka Parkkiselta: Karhukirjeita Karvoselle. Keskimääräinen kirjan sivumäärä oli 354 sivua. Yhteensä koko vuonna tuli luettua 40047 sivua. Että minä rakastan tilastoja!

Ensi vuodelle otan jälleen haasteeksi lukea 100 kirjaa ja suorittaa Helmet 2022 -lukuhaasteen jälleen läpi metodilla "kirja per haastekohta". Popsugar -haasteen taidan jättää väliin, sillä kimpaannuin tämänvuotiseenkin ja jätin kesken. Haastekohdat olivat ikäviä. 

Vuoden 2020 lukutilastot

Takana on ihan mahtava lukuvuosi! Vuonna 2020 elämäntilanteeni oli sellainen, että saatoin lukea aivan ahmimalla ja addiktoituneena niin paljon kirjoja, kuin ikinä vaan halusin. Aina sellainen ei ole mahdollista ja uskon, ettei ensi vuodesta ole tulossa läheskään yhtä hyvä lukuvuosi. Muulla tavoin toivottavasti vähintään yhtä hyvä, ellei parempikin vuosi.

Vuonna 2020 luin yhteensä 180 kirjaa. Goodreads –sivusto osaa kertoa minulle, että se muodostuu yhteensä 67616 luetusta sivusta. Näin ollen keskiarvoltaan kukin kirja sisälsi 375 sivua.

Eniten kirjoja luin tammikuussa (25 kpl) ja tahti hidastui pitkin vuotta siten, että joulukuussa luin vain 5 kirjaa. Mikäli trendi on nyt mennyt 5 – 6 kirjan kuukausivauhtiin, niin uskallan ottaa ensi vuoden haasteekseni vain 75 kirjaa. Saa nähdä täyttyykö edes se, toisaalta vuoden alussa kirjahaasteet kuten Helmet ja Popsugar innostavat kovasti lukemaan. Sehän on kuin palapeliä tekisi; etsiä sopivia kirjoja haastekohtiin. Niin, olen muuten myös innokas palapelien tekijä.

Vuoden 2020 tilastoa:

Lyhyin lukemani kirja oli George Orwellin Animal Farm (120 sivua) ja pisin kirjani oli Alexandre Dumas’n Kolme muskettisoturia (960 sivua).

Vuoden saldo 180 kirjaa jakautui seuraavasti:

Naiskirjailijoita 108

Mieskirjailijoita 72

Suomalaisia 68

Ulkomaalaisia 112

Dekkareita 104

Äänikirjoja 6

E-kirjoja 35

Voiko liikaa lukea?

Vuonna 2019 luin 143 kirjaa. Se on paljon. Yritin loppuvuodesta toppuutella itseäni ja aloittaa monta kirjaa kerralla luettavaksi, jotta viimeiset eivät menisi 2019 vuoden tilastoon, vaan saisin luettua ne mieluummin loppuun vasta vuoden 2020 aikana. Hidastelin niin hyvin kuin pystyin. Yritin aina katsoa vaikka Yle Areenasta jonkin tv-ohjelman, sarjan tai elokuvan, etten olisi koko ajan ollut kirja käsissä. Joulun pyhätkin ja kaikki oli edessä. Yritin valita sinne paksuimmat kirjat (Ahnhem), paksut vanhat klassikot (Bulkakov) ja tylsyyden vuoksi hitaat opukset (George R.R. Martin). Yritin tehdä kaikkeni, etten lukisi koko ajan. Eipä se juuri onnistunut. Saldoksi tuli kaikesta huolimatta se 143 kirjaa vuodessa ja sehän näyttää suoraan sanottuna siltä, ettei minulla ole mitään muuta elämää. Mikä on näköjään totta. Elämäntilanteeni oli menneenä vuonna sellainen, että kerrankin jäi aikaa lukemiseen. Mietin; kadunkohan joskus vanhana sitä, että tuli luettua liikaa? Mitä kaikkea olisinkaan voinut tehdä niinä tunteina ja päivinä ja viikkoina, joina vaan istuin lukemassa? Tuhlasinko antoisaa elämääni haihatteluun ja eskapismiin? Olisinko voinut kehittää jotenkin itseäni tai toimia yhteiskunnan hyväksi tekemällä hyvää?


En tiedä mitä alkava lukemisvuosi 2020 tuo tullessaan, saa nähdä meneekö sadan kirjan raja rikki. Osallistun tietysti aikaisempaan tapaan  Helmet –lukuhaasteeseen. Liityin loppuvuodesta myös Goodreads –sivustolle, josta löysin Popsugar 2020 –haasteen. Nyt kokeilen ensimmäistä kertaa myös sitä haastetta, mutta en osaa jotenkin suhtautua siihen yhtä virallisesti. Olkoon se varjohaaste tälle vuodelle, jota käyn läpi vain jos kohtuullisin vaivoin onnistuu.

Nyt houkuttaa lukea vanhoja klassikoita, joita en ole lukenut aiemmin, tai nuorena lukemiani vanhoja kirjoja, kuten Monte Criston kreivi, Saatana saapuu Moskovaan, Decamerone, Ivanhoe. Erityisesti jännitän, miten tällaiset uppoavat Helmetin tai Popsugarin haastekohtiin. Kerrankin tekee mieli lukea jotain muutakin, kuin dekkareita. Ehkä se johtuu siitä, että nyt on niin hirveä lukuhimo, että voisin lukea ihan mitä vain. Sellaisiakin kirjoja, joita olen tähän mennessä karsastanut.

Helmet 2019

Uuden vuoden kunniaksi vaihdoin nimimerkin, vanha Roz on nyt uusi Tui. Tarvitsin vähän kasvojen kohotusta ja olin kyllästynyt vanhaan.

Osallistun taas tänä vuonna Helmet 2019 -lukuhaasteeseen, ihanaa! Vastaan haastekohtiin aina kirja/kohta, vaikka yksi kirja sopisikin useaan eri kategoriaan. Viime vuonna luin 108 kirjaa; määrä on aina sitä suurempi, mitä pahempi työstressi minulla on. Käytän kirjoja eskapistisesti pakoon todellisuudesta. Loma-aikoina luen paljon vähemmin, kuin arkena, vaikka luulisi asian olevan toisin päin. Katsotaan, miten tämän vuoden haastekohdat täyttyvät. Ne ovat tässä:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue

4. Kirjailijan ainoa teos

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi

6. Rakkausromaani

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa

12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla

17. Kirjassa on kaksoset

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

19. Et pidä kirjan nimestä

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja

23. Kirjan nimessä on jokin maa

24. Sokkona hyllystä valittu kirja

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja

28. Kirjan kannessa on kuu

29. Kirjassa nähdään unia

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema

31. Kirjassa kuljetaan metrolla

32. Kirjan nimessä on ammatti

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä

36. Kirjassa ollaan yksin

37. Pienkustantamon julkaisu

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi

44. Kirja kertoo Berliinistä

45. Kirjan nimessä on kieltosana

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö

47. Kirjassa on alle 100 sivua

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Miksi kirjoja halutaan omistaa?

Tämä vuosi on ollut ihan merkillinen lukemisen suhteen: olen lukenut lähes pelkkiä dekkareita! Tietysti olen tykännyt niistä aina, mutta nyt jonkinlainen dekkarihimo on iskenyt minuun

On ihana seurata muita kirjablogeja ja etsiä niistä kirjoja omalle lukulistalleni. Tosin yhdellä poikkeuksella: minä en halua mitään ihan uusia ja vasta ilmestyneitä kirjoja, vaan mieluiten vanhempia. Haluan pysyä kaukana uutuuskirjojen luomasta ilmestymis- ja lukuhysteriasta. Sama on muuten elokuvien kanssa, en tiedä miksi. En ikinä halua lähteä leffaan enkä nähdä elokuvaa ensimmäisten joukossa. Odotan, kunnes se tulee televisiosta. Siihen voi mennä pari vuotta tai viisi vuotta… kyllä minä jaksan odottaa. Ellei sitten jos kyse on kultista, kuten Harry Potter. Sellaiset pitää kyllä ostaa dvd:inä heti kun ilmestyvät.

Toinen syy sille, että luen vanhempia kirjoja on se, että lainaan niitä ainoastaan kirjastosta ja meillä ainakin kirjat tulevat vuoden tai kahden viiveellä lainattavaksi. Ja silloinkin niitä ensin lainaavat innokkaimmat varaajat. Minä en varaa kirjoja koskaan. Koska edelleen; jaksan oikein hyvin odottaa jokusen vuoden.

Yksi suuri tekijä lukuharrastuksessani on myös se, että en halua omistaa kirjoja. Tämä on jännittävä asia enkä voi olla pohtimatta, mistä johtuu luonne-ero omistajan ja ei-omistajan välillä. Hirveän monet (useimmat?) kirjabloggaajat ostavat itselleen kirjoja, varsinkin juuri niitä uusia, kun ilmestyvät. Tai sitten keräävät jotain lempikirjailijansa sarjaa. Minua kiinnostaa tuollainen luonteepiirre, kun en ymmärrä sitä. En voi tajuta, miksi kukaan halua omistaa kirjan =). Koska se sivuilta luettu tarinahan oikeasti on se asia, joka sieltä halutaan omistaa. Kun luen kirjan, omistan sen jo, vaikka palauttaisin fyysisen kappaleen kirjastoon. Ja jos haluaisin lukea kirjan uudestaan, niin sen voisin taas lainata uudestaan.

En osta ikinä itselleni kirjoja, en myöskään halua niitä lahjaksi. Niistä harvoista kirjoista, joita minulle on tullut, yritän päästä aktiivisesti eroon.

Tällä hetkellä tulee mieleen yksi kirja, joka on tullut minulle vanhempieni kirjahyllystä ja josta en luovu: Eino Leinon Musti (v. 1916). Se on jotenkin enemmän kuin kirja. Osaan sen alun ulkoa, enkä vain tajua miksi aina itkettää lukiessa sitä. Se poraa suoraan sieluun!

– Hau! sanoi Musti.

– Hau, hau! vastasin minä. Mutta miksi sinä haukut aina?

– Hm, hymähti Musti ja kävi miettiväiseksi. Maailmassa on aina paljon haukuttavaa.

– Sinä saatat todellakin olla oikeassa.

Ja nyt oli vuoro minun omasta puolestani käydä miettiväiseksi.

Sika säkissä

Aakkoshaasteeni lähestyy loppuaan, olen lukenut jo Z-kirjan. Niinpä on aika keksiä uusi haaste itselle. Ja oikeastaan se tuli mieleen tuon äskettäin luetun Z-kirjan myötä. Uusi haasteeni on Sika säkissä –haaste =). Se tarkoittaa sitä, että lainaan (joka kirjastoreissulla? Vai joskus vain? Ensi kerralla?) yhden kirjan, josta en ole kuullut enkä lukenut yhtään mitään. Niin että kirjailijan nimikin on tuntematon (mietin vielä miten tuntematon sen pitää olla, vaiko vain toistaiseksi tutustumaton?).  Jotta kaikki kotiin kannettavat kirjat eivät olisi sikoja säkissä, niin erotan tästä haasteesta kaikki sellaiset, joihin olin saanut vihjeen muiden kirjablogeista. Pidän vaikka sääntönä sitä, että kirja ei saa olla suunniteltu ja etsitty, vaan ihan yks-kaks kirjastoreissulla löytynyt tuntematon nimi. Tietysti tätäkin voisi mennä aakkosten mukaan, ensin tuntematon a-kirjailija… hm, mietin asiaa!

Peter James; Kuoleman kanssa ei kujeilla

En muista, mistä blogista Peter James tarttui päähäni, olin sen kirjoittanut kirjalistaani viimeksi kirjastossa käydessäni. Enkä pettynyt kirjaan. Kuoleman kanssa ei kujeilla on selkeää ”kevyttä” dekkaria, toisin kuin esim. aikaisemmin lukemani Frimansson. Hassua nimittää tätä kevyeksi, sillä kirjassa tapahtuu sentään elävältä hautaaminen ja murha ja kaikenlaista petosvyyhtiä. Mutta tällaista selkeää murhajuttua lukee kevyin mielin ja ahdistumatta. Dekkareissa parasta on se, miten ne todellakin saavat unohtamaan oman arjen, miten niihin voi uppoutua ja unohtaa kaiken muun. Ilman että ahdistuu itse liikaa. Murhan selvittely on vain kiva juoni, jota seurata. Sitten asia erikseen on Fossumit ja Frimanssonit, jotka taas ovat ahdistavia. Ehkä se psykologisuus tekee kirjasta ahdistavan. Ne ovat omalla tavallaan vielä koukuttavampia, mutta kyllähän ne kuluttavat lukijaa ja vaativat paljon enemmin.

Peter Jamesista tuli vähän mieleen Karin Slaughter, joskaan tämä ei ollut läheskään niin raaka, ei yhtä naiivi eikä ihan yhtä pinnallinen. Tykkään.

Jos jotain huonoa pitäisi kirjasta löytää, niin lopun ajojahti-kohtaus oli kovin kliseinen eikä yhtä herkullisen jännittävä, kuin muu kirja siihen saakka.

Väärin aakkostettu, kirjaston virhe vai minun?

Siis olenko minä nyt vain tyhmä, vai onko kyseessä joku islantilainen erikoisuus, mutta miksi tämä Yrsa Sigurdardottirin romaani on aakkostettu kohtaan YRS? Vaikka kuinka vääntelen nimeä, niin minusta tuo Yrsa on etunimi ja Sigurdardottir on sukunimi, eikö tämän kuuluisi olla kohdassa SIG...

Olen etsinyt tätä kirjaa pitkään ja aina harmitellut, kun en ole löytänyt. Sitten viimeksi etsin aakkoshaasteeseeni Y-kirjailijaa, niin eikös siellä tuijota minua tämä Sigurdardottirin jännäri! Olin pudottaa silmäni, eihän tämän Y-kohdassa pitäisi olla! Vai pitäisikö?

T. Lennart Yrjänä; Kuolema routarajalla

Tarvitsin aakkoshaasteeseeni Y –kirjaimen ja valitsin siksi Kuolema routarajalla –romaanin täysin tietämättä mitä saisin (nimen perusteellahan tämä voisi olla vaikka dekkari =)). Kirjastossa yytä tuntui olevan vain jokunen metrin pätkä ja tämä oli sopivan ohut. Ajattelin, että olipa kirja millainen hyvänsä, niin näin lyhyen opuksen aina jaksaa lukea. Tämä olettamus osoittautui kyllä melkoisen vaikeaksi toteuttaa.

Kuolema routarajalla kertoo iäkkään miehen rimpuilusta avioliitossaan, seksikokemuksista, syrjähypyistään, seksikokemuksista, suhteesta ehkä vähän uskontoonkin ja seksikokemuksista. Ja muistinko mainita seksikokemukset… Myös hieman tulee juttua kullista ja pillusta ja sitten taas vähän seksikokemuksista. Aihe oli luotaantyöntävä. Olikohan tämä tarkoitettu enemmin mieslukijoille? Haluavatko he lukea runkkauksen anatomiasta ja siemennesteestä? Haluaako kukaan? Alkoi jo tällainen alapäätyyli kyllästyttää ja inhottaa.

Meillä oli kauppaoppilaitoksen aikana opettaja, joka kiroili luokassa. Joka lauseeseen tuli vittu tai paska. Ensin se kuulosti hupaisalta, olimme ihmeissämme opettajasta, joka kiroilee estotta.Olimmehan tuolloin jo aikuisia ja täysi-ikäisiä ja tuollainen estottomuus tuntui niin päätä huimaavalta. Kohta jatkuva kiroilu alkoi kyllästyttää ja inhottaa. Sitten nolottaa tämän opettajan puolesta. Mitä hän yritti osoittaa tällaisella suorastaan lapsellisella tavalla päästellä tuhmia sanoja. Katsokaa, minä uskallan! Katsokaa, kukaan ei voi minua kieltää! Olen kapinallinen enkä häpeä yhtään kiroilla teidän edessänne! Valtaa ja vapautta. Hm... niinpä niin. Samanlainen fiilis minulle tulee kirjoista, joissa jokaiseen lauseeseen saadaan ahdettua pillu ja kyrpä. 

Ai niin, jouduin jättämään X-kirjaimen pois aakkoshaasteesta. Meidän kirjastossa ei ollut yhtään X:llä alkavaa kirjailijaa.

Aakkoshaasteen aloitus

Toisessa blogissani jo ehdin kertoa, että haastoin itseni aakkoshaasteella lukemaan kirjailijan nimen mukaan kirjoja A:sta aloittaen. Jatkan asiasta tässä blogissa. Lyhyesti siis homma menee näin: hyväksyn itselleni ainoastaan oikeassa järjestyksessä luetut kirjat, muut väärän kirjaimen kirjailijat ovat vain välikirjoja, joilla ei voi osallistua aakkoshaasteeseen. Ensin on luettava A:lla alkavan kirjailijan kirja, sitten B:llä jne. Päivitän blogiin kaikki, jos jaksan.
Olen päässyt jo D-kirjaimeen saakka, ensimmäiset kaksi tuli mainittua jo vanhassa blogissa, mutta kertaan ne tännekin, jotta sarjasta tulee täydellinen.