maanantai 9. toukokuuta 2022

Åsa Larsson; Isien pahat teot


 Tämä taitaa nyt olla Rebecka Marntinsson-sarjan viimeinen osa. Olen pitänyt sarjasta todella paljon,  hieman enemmän kuin keskiverto-dekkareista. Kiiruna ja pohjoinen ympäristö on ihana miljöö. Tämä osa alkaa sillä, kun Ragnhild Pekkari menee etsimään alkoholistunutta veljeään saareen. Veli löytyy, mutta niin myös kauan sitten kadonneen nyrkkeilijän ruumis pakastimesta. Murha on jo vanhentunut, mutta vainajan poika haluaa tietää, mitä hänen isälleen on käynyt. Ottaessaan siitä selvää Rebecka Martinsson kohtaa myös oman ja sukunsa menneisyyden. 

Löysin itsestäni oudon piirteen lukiessani tätä kirjaa: olen intohimoinen koira-ihminen ja aiemmin maininnut, että Larsson osaa kirjoittaa koirista hirveän hyvin. Eli tekstistä näkee hänen tietävän paljon koirien käytöksestä. Mutta jostain syystä tässä kirjassa oli niin paljon koiraa, että melkein alkoi kyllästyttää. No ei, ei se ole vakava asia. Vähän ihmetyttävä vain. Kirja oli oikeasti tosi hyvä.

torstai 5. toukokuuta 2022

Juha Vuorinen; Buenos Dias kirvesvartta


 Ennen tätä en ollut lukenut vielä yhtään Juha Vuorisen kirjaa, vaikka niitä näkyy olevan aivan hirmuinen määrä.  Tämän sain pojaltani, joka puolestaan sai sen aloittaessaan armeijan - kirja kuuluu hyväntekeväisyyssarjaan ja tämä jaettiin kaikille vuonna 2018 asepalvelukseen astuneille. Kirja koostuu pikkuisista humoristisista novelleista, muistoista ja päiväkirjamaisista sattumuksista. Juuri sellaisista, joista varmaan armeijansa aloittava nuoriso on kiinnostunut. Ihan kivaa nokkelaa kieltä, ihan fiksuja aatoksia, joskin Donald Trump tuli esille kirjan sivuilta ehkä jokusen kerran liikaa. Oli vähän pikkutuhmia juttuja, viittauksia omaan päihdemenneisyyteen ja paljon vitsailua. Oikeastaan siis pelkkää vitsailua. Onko Juha Vuorinen kirjoittanut yhtään vakavampaa romaania, joissa kamppaillaan syvissä vesissä ja tummassa melankoliassa? Uskon, että Vuorisella olisi siihen saumaa.

Niina Mero; Romanssin sankari


 Niina meron kirjat ovat virkistävän erilaisia. Pidin kirjasta Englantilainen romanssi ja pidän myös tästä Romanssin sankarista. Muutama sama henkilökin näissä vilahtaa, vaikka kirjat eivät millään tavoin olekaan sarjaa eikä näitä tarvitse siis lukea järjestyksessä. Tämän kirjan päähenkilö on englantilainen sotilas, erityisjoukkojen mies Ben. Miten erikoista kirjoittaa tällaisesta päähenkilöstä. Kirja on minä-muodossa kirjoitettu, mikä ei yleensä ole minulle mieleen, mutta tässä se natsaa täysin. Ben on traumatisoitunut ja hakee elämäänsä tasapainoa Suomessa. Hän saa kutsun kesämökille, jossa voi tuulettaa ajatuksiaan. Mökkilomansa aikana Ben tapaa Helenan ja suorittaa erään mission loppuun. 

Outi Pakkanen; Kissa kuussa


 Outi Pakkasen varhaisempaa tuotantoa tämä Kissa kuussa. Mielestäni minun on täytynyt lukea se muinoin, mutta ainoastaan tokaisu kissasta kuussa soitti jotain kelloa, ei muuten. Tarina sijoittuu kesäisen juhannusjuhlan aikaan, jonka ympärillä käydään sukuvihaa ja -rakkautta, kateutta kiinteistöistä ja perinnöistä, vaiettuja liikekumppanuuksia ja salailua. Anna Laine osallistuu juhannuksen viettoon tuttaviensa mökillä Porvoossa. Vaihtelua Helsinkiin. Juhannuspäivän aamuna rannasta löytyy naisen ruumis. Usealla sukulaisella ja tuttavalla on ollut jotain närää uhrin kanssa. Kiva kevyt jännitystarina.