Mari Jungstedt; Suljettu huone

 Joskus jotkut dekkarit eroavat yllättäen tutusta kaavastaan. Näitä "tavallisia" pohjoismaisia dekkareita mahtuu 13 tusinaan, mutta en valita, koska kaava on minusta aina yhtä hyvä. Suljettu huone erosi hieman (mutta siis vain hieman) muista, enkä oikein osaa sanoa miksi. Ehkä ruumiin löytöpaikan takia, en tiedä. Ruumis nimittäin löytyy tippukiviluolasta, johon tehdään tutustumiskierroksia oppaan avulla. Vetävä tarina ja murhamysteeri, jonka komisario Anders Knutas ratkaisee. Raskaana oleva vaimo Karin  tutkii tapausta toisesta näkökulmasta. Kirjan nimi Suljettu huone ei viittaa ahtaaseen luolaan, vaikka sellaisessa ollaankin, eikä mihinkään fyysiseen tilaan, vaan tiiviiseen perheyhteisöön, josta osa perheenjäsenistä voidaan jättää kuin suljetun huoneen ulkopuolelle.

Mari Jungstedt; Viimeisen lampun loisteessa

En tiedä miksi tämän kirjan nimi on Viimeisen lampun loisteessa (suora käännös ruotsista), mielestäni kirjassa ei ollut mitään lamppua eikä oikein vertauskuvallisestikaan mitään viimeistä, tosin murhaa ja kuolemaa toki voi aina sanoa viimeiseksi tapahtumaksi kuolleelle osapuolelle. No, mutta tämähän oli taas tasalaatuista tavaraa Jungstedtiltä, kuten nämä kaikki Anders Knutas -sarjan dekkarit. Kirjassa kaksi pyöräilemään lähtenyttä koulupoikaa katoaa ja surullista kyllä; heidät löydetään lopulta kuolleina. Anders Knutas ja kollegansa Karin seurustelevat vakavasti ja ratkovat samalla tätä visaista murhatapausta. 

Mari Jungstedt; Viimeinen näytös

 Viimeinen näytös on jäänyt minulta välistä pois, kun olen lukenut näitä Anders Knutas -sarjan dekkareita. Tämä on 10. osa. Knutas ja poliisikollega Karin ovat jo selvästi ihastuneita toisiinsa Knutaksen avioeron astuttua voimaan. Suhde on aluillaan. Pariskunta saa tutkittavakseen näytelmäpiireissä tapahtuneen murhan. Toimittaja Erika löytyy surmattuna hotellihuoneesta kuuluisten Almedal-päivien yhteydessä. Hänellä on ollut suhde mieheen, jota etsitään näytelmäseurueesta. 

Pidin kirjasta kuten kaikista Mari Jungstedtin dekkareista.

Mari Jungstedt; Pimeys keskellämme

Purjehduskilpailuun osallistunut venekunta löytää miehen ruumiin rantavedestä. Komisario Anders Knutas ja kollega Karin alkavat tutkia tapausta. Samalla heidän oma suhteensa on käymistilassa. 

Kirjan juoni oli vetävä ja koukuttava, tämä dekkari oli helppo ja nopea lukea. Samalla kirjassa oli kuitenkin monia epämääräisiä ja epäuskottavia kohtia. Sellaisia sattumia, joita voisi pitää vähän ihmeellisinä ja auki jäävinä irrallisina langanpätkinä. Näistä huolimatta Pimeys keskellämme on mitä mainion dekkari, jonka lukemisesta todella nautin.

Mari Jungstedt; Toiset kasvot

Toiset kasvot -romaanissa Anders Knutas saa tutkittavakseen perheenisän murhan, joka näyttää selvältä seksimurhalta. Murhaajalla on omat motiivinsa, jotka juontavat juurensa menneestä.
Omassa siviilielämässään Knutas seurustelee kollegansa Karinin kanssa. Pitkästä aikaa hän tapaa myös tanskalaisen ex-vaimonsa Linen.
Kelpo dekkari jälleen kerran.

Mari Jungstedt & Ruben Eliassen; Tummempi taivas

Koska siitä on varmaan jo kuukausi, kun luin Jungstedt & Eliassenin kirjoittaman dekkarin Tummempi taivas, en meinannut millään muistaa kirjan tapahtumia. Enkä mitään muutakaan siitä. Ehkä tämä kertoo jostain. Jostain sellaisesta, että kirja ei ole kovin merkittävä tai valovoimainen. No, sitten kun vähän verryttelin muistiani, niin muisti alkoi palailla pätkittäin. Ja auttoi siihen googlettaminenkin, että mikäs ihmeen dekkari se tämä nyt olikaan. Ai niin! Tämä oli se Kanariansaarille sijoittuva!

Sara Moberg on Gran Canarialla toimivan ruotsalaislehden toimittaja. Ja hän aikoo saada jymyjutun siitä, kun paikallisen joogakeskuksen vieras, ruotsalainen Erika, löytyy murhattuna rantakallioilta. Paikallisen poliisitoimen lisäksi murhajuttua tutkii ex-poliisi, norjalainen Kristian Wede.

Olihan tämä ihan kelpo dekkari, ajanvietettä parhaimmillaan, joskaan ei tosiaan mikään häikäisevä ja mieleenjäävä opus. Tietenkin aion jatkaa sarjan parissa, jos tätä lisää ilmestyy. Ei kannata jättää yhtään dekkaria lukematta.

Mari Jungstedt; Joka yksin kulkee

Joka yksin kulkee tuntui Jungstedtin lyhyeltä välipalaromaanilta, mutta ihan hyvältä sellaiselta. Vaikka ei toisaalta nämä ikinä hirveän paksuja ja kattavia ole. Aihe on jännä: pikkutyttö katoaa pihalta leikkiensä äärestä, kun äiti vain hetkeksi jättää vahtimatta. Toinen pikkutyttö katoaa markkinoilta aivan yhtä nopeasti. Mutta ei hätää; romaani sopii herkillekin, vaikka poliisit tietenkin epäilevät pedofiileja ja etsivät ruumiita. Lukijan ei tarvitse pelästyä mitään ihan kamalaa. Tämä romaani ei ole erikoisemmin raaka. Aika tällainen kevyt paketti tämä tällä kertaa.

Toisen kadonneen pikkutytön isälle on selvinnyt, että hänen vaimonsa toimii puhelinseksipalvelussa, toisen tytön vanhemmilla taas on eroriitoja. Kumpaakin tahoa pitää tutkia, jos sieltä löytyisi syy tyttöjen katoamiselle. Mutta lopulta kyse on kuitenkin vain rakkaudettomuuden aikaansaamasta tragediasta. Täysin ilman murhaa ei selvitä, sillä pariskunnan kanssa ulkoillut Nero-bokseri tekee löydön…

Poliisit Anders Knutas ja Karin Jacobsson ovat löytäneet toisensa ja nauttivat hehkeän ensirakkauden huumasta. Kun rikosjuttu on selvitetty, heidän on tarkoitus lähteä Kanarian matkalle, mutta kirja loppuu jännästi siten, ettei yhtään voi tietää, miten matkalle käy.

Mari Jungstedt; Kullan kallis

Puran vasta syyskuussa lukemiani romaaneja ja muistan pitäneeni tästä melkoisesti.
Kirja alkaa siitä, kun kiinteistövälittäjä Sanna Widding löytyy kuolleena kivilouhokselta. Tästä lähdetään etenemään siten, että päädytään lopulta yhden Gotlannin upeimman vanhan maatilan kiinteistökauppaa koskevaan toimeksiantoon. Perheen sisäiset jännitteet tulevat päivänvaloon. Yksi perijöistä ei halua myydä, kaksi muuta haluaa. On pelivelkoja ja velkojat niskassa. On monta omaa lehmää ojassa.

Mari Jungstedt; Neljäs uhri

Pankkiryöstö keskellä päivää ja pakoauto ajaa pienen tytön päälle. Ryöstäjät pakenevat. Tässä lähtökohta, josta Anders Knutas alkaa selvittää mitä tapahtui. Poliisitutkinnan lisäksi seurataan yhden ryöstäjän tarinaa lapsuusvuosista ryöstöpäivään. Niin ja tietenkin myös Johan –toimittajan ja tämän uusperheen arkea, mikä on mielestäni ollut aina vähän turhaa.

Pankkiryöstön lisäksi tapahtuu pian myös murha, tietenkin.

Neljäs uhri on vaivaton ja keveä dekkari, kuten jungstedtit aina. Eipä nouse mihinkään kauhean korkeisiin sfääreihin, mutta mukaansatempaavasti kirjoitettu.

Tällä kertaa Knutas kokee myös aviollisia ongelmia, sillä vanha kunnon Line –vaimo muuttaa työn perässä kotimaahansa Tanskaan. Voi kurja, minä niin tykkään Linestä. Tai oikeammin Knutaksen ja Linen avioliitosta. Voisiko joku kertoa tälle haihattelija-poliisille, ettei se vaihtamalla parane.