Clare Macintosh; Vuorten varjo

 Vuorten varjo oli varmasti ihan mukava perusdekkari, mutta jotenkin eteni nyt hitaasti tämä lukuvauhti. En tullut pääseväni kunnolla kirjan imuun, ehkä pääsin lukemaan niin lyhyitä jaksoja kerrallaan. Kirjassa oli mukavasti vähän erilainen miljöö; tosi-tv -sarjan kuvaukset ja niihin osallistuneet kilpailijat. Kuvauksissa ja käsikirjoituksessa tapahtuu yllätyksiä, joista osallistujat eivät ole mielissään. Jokaisella on menneisyydessä jotain, minkä he haluavat salata ja nyt salaisuudet ovat tulossa julki. Ensin yksi osallistujista katoaa leiripaikasta, sitten löytyy ruumis. Jokaisella kuvauksiin osallistuneella olisi motiivi tappaa. Ffion Morganin ja Leo Bradyn on selvitettävä mikä on totuus. Kaksikon keskinäiset suhteet saavat myös vähän vauhtia.

Clare Mackintosh; Tummat vedet

 

Tummat vedet on ensimmäinen osa walesilaisesta etsivä Ffion Morganista. 

Rhys Lloydin vapaa-ajanasunto Mirror Laken rannalla on uudenvuodenaattona täynnä vieraita ja samppanja virtaa. Luksuslomakylä houkuttelee walesilaiseen pikkukylään isokenkäisiä Englannin puolelta. Aamulla Rhys löydetään kuolleena järvestä, jonka halki kulkee Englannin ja Walesin raja. Tutkimuksiin tarvitaan kahden eri poliisilaitoksen väkeä.

Kirja oli jännittävä ja yllättävä. Lomakylän tunnelma oli saatu mukavasti esiin.

Helmet-haasteessa: 28. Kirjassa ollaan järvellä

Clare Mackintosh; Anna minun olla

 Päähenkilön, Annan, isä teki itsemurhan heittäytymällä jyrkänteeltä alas. Kohta Annan äiti päätyi samaan ratkaisuun. On kulunut vuosi ja Anna on saanut lapsen ja perustanut perheen. Vanhempien kuolemien vuosipäivät ovat rankkaa aikaa. Joulukaan ei tunnu joululta. Mutta sitten posti tuo nimettömän kortin, jossa väitetään, ettei kyseessä ollutkaan itsemurha. Anna ottaa yhteyttä poliisiin. Tutkinta on avattava uudelleen; Anna on varma, että hänen vanhempansa on murhattu.

Tässä kirjassa on juonenkäännettä ja yllättävää mutkaa lukijan pään menoksi. Oikein nautittava lukukokemus.

Clare Mackintosh; Minä näen sinut

Taisin pitää tästä Clare Mackintoshin toisesta romaanista melkein yhtä paljon, kuin ensimmäisestä Annoin sinun mennä -trilleristä. Tämä ei noussut ihan sellaiseen äärimmäiseen huippuun, mutta hirvittävän jännittävä oli tämäkin. Helppoa ja nopeaa luettavaa, sellaista jota on melkein mahdoton laskea käsistä.
Kirjan tärkein päähenkilö on Zoe, joka näkee eräänä päivänä oman kuvansa sanomalehden deittailu-ilmoituksessa. Samanlaisia ilmoituksia on ollut muistakin naisista, jotka ovat käyttäneet julkisia liikenneyhteyksiä työmatkoillaan ja sitten muutama tällainen epäonninen nainen löydetään murhattuna. Deitti-ilmoitukset johtavat salaperäiselle nettisivustolle. Ymmärrettävistä syistä Zoe pelästyy. Koetaan monta kauhun täyteistä hetkeä ja henki on välillä hiuskarvan varassa, ennen kuin syyllinen paljastuu. Ja tietenkin lopussa on koukku... jota jossain määrin saattoi välillä arvaillakin, mutta kun ei voinut olla varma... enkä nyt voi olla ihan varma, pidinkö siitä koukusta vai en.
Kertakaikkisen jännittävä juoni.

Clare Mackintosh; Annoin sinun mennä

Ensimmäiset puoli kirjaa oli tavallista hyvää dekkaria, sitten pakka räjähti ihan silmille ja loppupuolikas oli huippu-hyytävän jännittävää, jota ei suorastaan voinut kestää! Tämä oli parhaita tai ihan paras tänä vuonna lukemani dekkari-trilleri. 

Kirjan alussa 5-vuotias lapsi jää auton alle ja kuolee. Kuski pakenee paikalta. Rikoskomisario Ray Stevens haluaa saada syyllisen kiinni, mutta ei onnistu. Kukaan ei ole nähnyt mitään ja mitä pidemmälle aika kuluu, sitä epätodennäköisempää on tavoittaa kuolemantuottamukseen ja liikennepakoon syyllistynyt kuski.

Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan maaseudulle Walesiin. Mutta menneisyys piinaa häntä. Lukija saa kokea kaikkien aikojen ällistyttävimmän juonenkäänteen. Ja piinaavaa jännitystä.

Ray Stevensin ja kollega-Katen siviilielämä oli vähän latteaa ja kliseemäistä, mutta onneksi siitä kertovat luvut tasapainottivat piinaa, joka kohotti verenpaineen huippulukemiin muissa kirjan luvuissa. Huh.