Elina Backman; Kuka pimeässä kulkee

 Saana Havas -sarja jatkuu edelleen koukuttavana ja jännittävänä. Nämä ovat olleet mukavan tasaista laatua, eikä mitään notkahduksia ole tullut. Tässä osassa Saana lähtee Mathildedaliin koiravahdiksi (joskin ihmettelin miksi Saana saa kutsun koiravahdiksi lähes unohdetulta ystävältään, josta ei ole kuullut vuosiin - eikö koiraemännällä tosiaan olisi ollut ketään läheisempiä ystäviä vahtimaan koiraa?). Pienellä paikkakunnalla nousee esiin vuosia sitten tapahtunut nuoren tytön katoaminen. True crime -podcastaaja Saanassa nostaa päätään ja hän alkaa tutkia tapausta. Puoliso Jan Leino puolestaan joutuu Helsingissä tutkimaan murhasarjaa, johon hänet itsensä on henkilökohtaisesti linkitetty. Murhaaja nimittäin osoittaa kirjeitä Janille. Hyvät murhatarinat fiksuine juonineen ja hyvin kirjoitettuna. Näistä tykkään.

Elina Backman; Kuinka kuolema kohdataan

 Kuinka kuolema kohdataan on neljäs osa Saana Havas-sarjaa. Tässä kirjasarjassa on kivaa, kun eri kirjat sijoittuvat eri paikkoihin Suomessa. Edellisen osan kirjassa oltiin Lapissa, nyt Kotkan Kaunissaaressa. Saana viettää siellä lomaa ja auttaa talkoohommissa talon remontoinnissa. Poikaystävä, rikospoliisi, Jan Leino taas saa tutkittavakseen rikostapauksen Nizzassa. Mutta kyllä ruumiita Kaunissaareenkin saadaan ja jännitys tiivistyy.

Helmet -haasteessa: 47.-48. Kaksi kirjaa, joissa on samannimiset päähenkilöt. Saana -niminen sankaritar seikkaili myös Soili Pohjalaisen Käyttövehkeitä -romaanissa.

Elina Backman; Ennen kuin tulee pimeää

 Tämä taisi olla Saana Havas -sarjan paras kirja tähänastisista. True crime -podcastin tekijä, toimittaja Saana matkustaa Lappiin tapaamaan isäänsä ja selvittämään parikymmentä vuotta aiemmin tapahtunutta nuoren tytön katoamista ja murhaa. Inga löydettiin erämaasta silmät puhkottuina. Pohjoisessa onkin sitten vallalla salailun ilmapiiri, jonkinlainen hyvä veli-verkosto. Kaikki eivät halua avautua Saanalle. Sitten toinenkin tyttö katoaa. Todella jännittävä ja miellyttävästi kirjoitettu dekkari. Mukana myös vähän Lapin taikaa, eli kaunista ja asiantuntevaa luontokuvailua, ilmapiiriä, maantiedettä ja tunnelmaa.

Helmet-haasteessa kohtaan: 1. Kirjan nimessä on alistuskonjunktio (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes)

Elina Backman; Kun jäljet katoavat

 Saana Havas -sarja jatkuu. Ensimmäinen romaani oli Kun kuningas kuolee ja tämä siis sarjan toinen. Kolmatta osaa odottelen saavani käsiini. Luin tätä kirjaa hirvittävän pitkään, en ymmärrä miksi laahasi ja laahasi niin pahasti. Idea ihan kiva: kolme nuorta tekee rikos-podcastia Lammassaaressa asuvasta erakosta ja sitten yksi heistä tapetaan. Kohta toinenkin ohjelman tekijä katoaa. Muistaakseni kirjassa liikuttiin eri aikatasoissa hieman epäselvästi, mutta tämä oli kuitenkin ihan mukava dekkari.

Elina Backman; Kun kuningas kuolee

 

Eikä kalvennut tämä toinenkaan vuoden kirja. Olen ennakkoluuloinen aina aloittaessani jonkun ennen lukemattoman kirjailijan kirjaa. Pelkään aina pahinta, että "ei se kuitenkaan voi olla hyvä". Muutosvastarintaa? No, onneksi yleensä olen väärässä! Niin tälläkin kertaa. Elina Backmannin Kun kuningas kuolee oli paljon parempi dekkari, kuin arvasinkaan. Jos juonessa saattoikin olla toistoa ja kliseitä, sellaista, mitä nyt nykypäivän dekkarit ovat, niin Backmanin kieli oli ainakin kaunista, sujuvaa, ehjää ja virheetöntä. Nautinnollista lukea. 

Kirjassa murhataan miehiä ja jäljet johtavat menneisyyteen. Aikaan 30 vuotta taaksepäin, jolloin Hartolan kunnassa on murhattu teinityttö ja toinen rippikoululainen kadonnut. Potkut saanut toimittaja Saana matkustaa Hartolaan tutkimaan vanhoja tapauksia. Miesten murhia taas tutkii rikosylikomisario Jan Leino. Saana ja Jan tapaavat toisensa ja romantiikkaa on luvassa. Jopa hieman enemmän, kuin dekkareissa yleensä.

Nyt innolla sarjan seuraavaa osaa päin.

Helmet-haasteessa laitan kirjan kohtaan: 38. Kirjan kannessa on käsi tai kädet