perjantai 23. syyskuuta 2022

Seppo Jokinen; Vilpittömässä mielessä


 Voi kauhea, luin tämän pari viikkoa sitten ja jopa pidin kirjasta, mutta en muista siitä enää juuri mitään. Mutta ehkä dekkareiden onkin tarkoitus olla hetken ilon tuojia ja arjen harmauden katkaisijoita. Tai sitten ei pitäisi jättää parin viikon kirjoja postaamatta tänne blogiin. Se nyt tietysti olisi tärkeää. Pääasiat kirjasta muistan: mies hukkuu ja toiset väittävät hänen hypänneen itse, toiset väittävät hänen työnnetyn veteen. Kirjassa murhataan myös maahanmuuttajanainen. Mutta sitä en muista, oliko näillä kahdella tapauksella mitään tekemistä keskenään ja minkälaisia johtopäätöksiä tutkijat tekivät. Maahanmuuttajanaisen murhaajan muistan. Ja kaikesta huolimatta kirja oli ihan mukava, niin kuin dekkarit yleensä ovat.


Heleena Lönnroth; Perinnönjakaja

 


Vaikka en tästä kirjasta oikeastaan pitänyt, niin jatkan kyllä kirjailijan tuotoksien parissa. Jotenkin tuntui siltä, että tämä Perinnönjakaja oli ehkä vain jonkinlainen väliteos ja ne muut voisiva olla vakuuttavampia. Hyvää kirjan tarinassa oli maantieteellinen sijainti. Seikkailtiin kotikaupungissani ja parissa naapurikaupungissa ja faktat (kylien nimet, tien nimet, oikeat suunnat, etäisyydet ym) olivat napakasti kohdallaan. Mutta kirjan kieli oli omituista. Esim. sana kulahtanut tarkoittaa minusta kulunutta, huonoksi mennyttä. Vaate voi kulahtaa monista pesuista, kun se menettää värin, napakkuuden ja melkein hiutuu rikki. Kirjassa kulahtanut -sanaa käytettiin kulunut-sanan tilalla. Leila huomasi, että aika oli kulahtanut nopeasti. Ja toisen kerran kun ajettiin Kouvolasta Kotkaan, niin autossa käytettiin automaattiohjausta. En ole koskaan kuullut tällaisesta automaattiohjauksesta, varsinkin kun ajaja yhtäkkiä ilahtuneena totesi, että ollaan jo Hotelli Leikarin kohdalla. Ajamiseen liittyvästä automatiikasta tulee mieleen lähinnä vakionopeudensäädin eli vakkari ja mahdollisesti kaistavahti... mutta ei ne kyllä automaattiohjausta ole. Entä vastapaistettujen munkkien lemu? Ehei, ei se ole lemu, se on tuoksu! Varsinkin kun haistajana on nälkäinen romaanihenkilö, joka palaa halusta päästä kahvilaan syömään niitä  munkkeja. No, olihan näitä älyttömyyksiä lisääkin: monta kertaa linja-autoon tai kaupan kassalle ilmoitettiin, että nyt on ihan pakko päästä matkaan/saada ostoksia, vaikka ei ole rahaa, ja joka kerta bussikuski/kaupan täti suostui ottamaan kyytiin/antamaan velaksi. 

No asiaan: kirjan tarina on se, että  päähenkilö saa puhelinsoiton, jossa tuntematon mies pyytää häneltä dna-näytettä ja väittää olevansa sukulainen. Sitten seuraa hälyttynyttä epätietoisuutta perinnönjaosta ja sukulaistyttöjen kidnappauksia ja kuolemantapaus. 

Nora Roberts; Rehellinen petos


 Tämä Rehellinen petos oli ehkä vähän Nora Robertsin perustasoa alemmalla tasolla oleva romanttinen jännäri. Kirjan päähenkilö Kelsey Byden on aina luullut, että hänen äitinsä on kuollut, mutta sitten posti tuokin kirjeen naiselta, joka väittää olevansa Kelseyn äiti. Kelsey haluaa ottaa selvää juuristaan ja tietenkin tutustuu uudessa ympäristössä myös kiinnostavaan mieheen, Gabe Slateriin. Robertsille poikkeuksellisesti rakkaustarina alkaa jo kirjan alkupuolella. Kirjan juoni on sukujen ja sukupolvien välisessä juonittelussa ja vanhoissa väärissä, tai oikeissa, ratkaisuissa.

Mutta sitten!! Nyt meinasi mennä hermot ja pahasti. Kirjan tapahtumat sijoittuva hevostilalle ja kilpalaukka-maailmaan. Siis tiedättehän; jockeyt hevosten selässä kiertämässä laukkarataa. Ja aivan yhtäkkiä laukkakisan osallistujilla mainittiin olevan ravitilastoja ja kohta puhuttiin ravimaailman epäkohdista ja juonittelusta. Jollakin kilpailun seuraajalla oli ravilehtisiä vedonlyöntiä varten jne. Ravi! Raveissa on kyse on täysin eri urheilulajista, vaikka hevoset liittyy kumpaankin. Miten tällainen seikka voi mennä läpi yhtään mistään. Alkoi kyllä ärsyttää näin suuri käsitevirhe.

Toinen oli se, että en ole ihan varma, voiko vuosikkaan hevosen selkään jo nousta? Tähän haluaisin oikeasti asiantuntijan vastausta, mutta minulla vanhana hevostyttönä on kuvitelma, että vasta 3-4 vuotiasta hevosta aletaan ratsastaa. Eikö vuosikas ole vielä ihan varsa. Voiko sen jo satuloida ja ihminen nousta selkään? En tiedä amerikkalaista laukkakisa-derby -maailmaa tarpeeksi, mutta hyvin omituiselta kuulostaa tai sitten Amerikassa hevoset ovat erilaisia kuin Euroopassa. 

torstai 15. syyskuuta 2022

Pierre Lemaitre; Alex


 Tämä oli osin aika piinaavaakin jännitystä. Nuori nainen, Alex, kidnapataan ja suljetaan häkkiin ja jätetään kuolemaan rottien armoille. Huh. Poliisi saa tietää, että nainen on kaapattu, mutta ei löydä tätä mistään. Alkaa kauhea kilpajuoksu. Ehtiikö poliisi pelastaa naisen. Epäonnista uhria etsiessään poliisi Camille Verhoeven palaa tutkimuksissaan Alexin menneisyyteen ja yhtäkkiä moni asia kääntyykin päälaelleen. Tajusin, että kirja on toinen osa Camille Verhovenin tutkimuksia ja tässä viitattiin pahasti siihen ensimmäiseen osaan. Olisi kiva, jos kirjojen takakansissa tai liepeissä olisi maininta mahdollisesta sarjasta. Monissa on, mutta sitten on näitä tällaisia, joista ei voi tietää. Asia ei onneksi vaikuttanut tämän kirjan jännistytarinaan millään lailla, vaan Verhovenin henkilökohtaiseen elämään ja tragediaan. 

Jorn Lier Horst; Luolamies


 Minusta tuntuu, että tämä on tullut televisiosta, niin oli tuttu juoni. Mutta ei haitannut, tarina oli silti kiva lukea. Tarina lähtee käyntiin siitä, kun talvisesta kuusimetsästä löydetään kuollut mies, jolla on vain kesävaatteet päällä. Miehen taskussa on uskonnollinen esite, josta löydetään sormenjäljet. Sormenjäljet kuuluvat yhdysvaltalaiselle FBI:n etsimälle sarjamurhaajalle. Wisting ja tiimi saavat FBI:n apua selvittäessään, miten sikäläinen sarjamurhaaja liittyy Norjaan. Wistingin tyttärellä Linellä on samaan aikaan kirjoitettavana artikkeli kotonaan kuolleesta miehestä, jota kukaan ei tuntenut eikä kukaan ole osannut kaivata. Sekin kuulostaa vähän hämärältä.

Elizabeth Adler; Talo maalla


 Tarina äidin ja tyttären uudesta elämästä Englannissa, kun avioliitto ja entinen elämä Singaporessa on eletty loppuun. Uusi alku, uudet ihmissuhteet, uusi talo ja uudet kuviot. Mielenkiintoinen seikka oli, että Issy-tyttö sai sokean kissanpennun. Alkoi kiinnostaa, miten sokeat kissat pärjäävät oikeassa elämässä. Koirista väittävät, että kyllähän ne pärjäävät. Tiedä sitten onko totta. Mistä tulikin mieleen, että olen lukenut Adlerilta jonkin kirjan, jossa seikkaili kolmijalkainen koira. Kirjailijalla on ilmeisesti jonkinlainen vammoja saaneiden eläinten kompleksi?

maanantai 5. syyskuuta 2022

Heine Bakkeid; Paratiisin kutsu


 Kipulääkkeisiin ja muihin nappeihin pahasti koukussa oleva ex-poliisi Thorkild Aske jatkaa tässä romaanissa yksityisenä etsivänä. Kuuluisa kirjailija palkkaa hänet avukseen ja pian Aske huomaakin, että auttamisen laajuus kasvaa yllättäviin suuntiin. Kirjailijan menneisyyteen ja tämän edellisen avustajan epäselvään kuolemaan. Ja yhtäkkiä etsitäänkin kahta kadonnutta teini-ikäistä tyttöä ja muita epäselviä kuolemantapauksia ilmestyy päivänvaloon. Pidin taas Heine Bakkeidin dekkarista, vaikka jokin tuossa Thorkild Askessa  pistää myös vastaan. Hänet kuvataan vähän liian narkkariksi, jotta voisi uskoa tuon kaltaisen ihmisen selvittävän yhtään murhaa. Mutta koska jännärinä nämä ovat todella hyviä, niin annan anteeksi Bakkeidille. Thorkild Askelle en, hän saa nyt luvan lopettaa tuollaisen vastemielisen narkkailun.

perjantai 2. syyskuuta 2022

Johanna Tuomola; Vielä kerran


 Olen lukenut Johanna Tuomolalta Noora Nurkka -sarjaa ja pitänyt siitä hieman enemmän, kuin tästä Vielä kerran -rikosromaanista. Mutta kiva tämäkin oli omalla tavallaan. Kirjan hahmo Lampinen on öykkärimäinen liikemies ja  Turun kaupunginvaltuutettu; rikas, röyhkeä, häikäilemätön ja aina epärehellisyyden rajamailla. Aika monella kaupunkilaisella ja naapurilla on jotain hampaankolossa Lampista vastaan. Lampinen kikkailee liikemaailmassa niin, että setelit päätyvät omaan taskuun ja yritykset ympärillä kaatuvat. Ja on maakiistaa ja kadonneita kauppakirjoja. Yksityiselämässään Lampinen ei loista sen paremmin. Kuka siis tahtoo saada Lampisen hengiltä? Juoni on aika kliseinen ja monesti luettu, mutta yllättävää kyllä; silti nämä tällaiset ovat aika jännittäviä. 

Elly Griffiths; Siniviittainen nainen


 Ruth Galloway -sarja on jo 8. osassa. Hautausmaalta löytyy siniseen viittaan pukeutunut nainen surmattuna. Myös naispappien seminaarin osallistujat ovat saaneet uhkauskirjeitä ja sitten tulee lisää murhattuja naisia. Komisario Harry Nelson ratkaisee taas rikoksia Ruth apunaan. Pidän Ruth Galloway -dekkareista, vaikka nämä ovat samankaltaisia keskenään. Minua ei haittaa, nautin tällaisesta vaivattomasta ja leppoisasta ajanvietteestä. 

Maria Adolfsson; Juokse tai kuole


 Doggerlandin Pride-festivaalin aikana väkijoukkoon ammutaan läheisen hotellin ikkunasta. Moni kuolee luoteihin. Juhlissa mukana ollut Karen Eiken Hornby on viimeisillään raskaana, mutta pelastuu ampumisvälikohtauksessa ja auttaa paikalla olevia haavoittuneita. Ampuja löydetään kuolleena hotellihuoneesta ja kun hänen taustaa aletaan selvittää, sieltä paljastuu monenlaista epäselvyyttä. Edellisten kirjojen tapaan myös tässä Karen itse joutuu uhatuksi. Tiedossa on kilpajuoksua talvisissa maisemissa. 

Tämä kirja päättää myös Helmet-haasteen tältä vuodelta. Nyt on kaikki 50 kohtaa täytetty ja tämän valitsin kohtaan: 40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole. Doggerland on oikeasti muinainen manner, jonka meri on sittemmin niellyt. Haastekohdalla ei ehkä tarkoiteta ihan tällaista valintaa, mutta tulkitsin kohtaa luovasti, kun en jaksanut tällä kertaa tarttua historia-kirjoihin, jotka olisivat sijoittuneet esimerkiksi Suomen suurruhtinaskuntaan tai Itä-Saksaan... 

keskiviikko 31. elokuuta 2022

Sofie Sarenbrant; Syntipukki

 

Emma Sköld tutkii tapausta, jossa murtovarkauden yhteydessä teini-ikäinen poika kuolee. Ulkomaalaistaustaista siivoojaa epäillään surmasta, mutta asia ei olekaan niin yksinkertainen. Uhrista ja tämän perheestä paljastuu uusia asioita, joilla voi olla jotain tekemistä asian kanssa. 

Beth O'Leary; Vaihtokauppa


 Chick lit romantiikkaa. Lontoolainen Leena Cotton kärsii burn outista ja tekee isoäitinsä kanssa vaihtokaupat asuinpaikasta. Isoäiti pääsee Lontoon humuun opettelemaan tinder-deittailua ja Leena maalle vanhaan kotikyläänsä. Kumpikin rakastuu odottamattomasti.

Helmet-haasteessa: 7. Kirja kertoo ystävyydestä

perjantai 19. elokuuta 2022

Heine Bakkeid; Meren aaveet


 No nyt oli jännä uuden sarjan aloitus. Erilainen. Poikkeuksellinen. Hieman omituinenkin, mutta mitä mainioin! Ja kuinka ollakaan; myös jotain ärsyttävää päähenkilö Thorkild Askessa on. Hän on vankilasta päässyt entinen poliisi, joka saa yksityistä kautta toimeksiannon etsiä Pohjois-Norjaan muuttanutta nuorta miestä. Tämän sanotaan hukkuneen sukellusonnettomuudessa, mutta ruumista ei ole löydetty. Thorkild Aske itse kärsii kipulääkeriippuvuudesta ja menneisyydessä on traumana kuolemantuottamus. Niin erilainen päähenkilö tällä kertaa. Kirjassa kuvataan osin yliluonnollisia houreunia. Thorkild on välillä sekaisin kuin seinäkello, mutta jännitystarina on huippukiva. Niin kiva, että minulla on jo toinenkin sarjan osa menossa.

Eija Piekkari; Tappava talo


 Tappava talo on 9. osa Kristiina Elo -sarjaa ja ilmestynyt vuonna 2016. Onkohan tämä nyt sarjan viimeinen? On ollut mukava seurata jo tutuksi tulleiden poliisien kuulumisia ja Krissen omaa perhe-elämää. Tässä kirjassa joku pahaa tarkoittava henkilö pahoinpitelee kyläläisiä kaatamalla heitä ojaan. Mutta löytyy lähistöltä sitten surmattu nainenkin. Tutkintasihteeri Riikan siviilielämä on päässyt siihen pisteeseen, että hän on alkanut seurustella mysteeri-miehen kanssa. Krisse arvaa, että jotain on pielessä. 

maanantai 15. elokuuta 2022

L. M. Montgomery; Sininen linna


 Hm... onkohan tämä nyt sellainen klassikko, joka olisi pitänyt lukea jo nuorena, ja pitääkö nyt hävetä, kun tartuin kirjaan vasta näin myöhään? En edes tuntenut kirjan juonta ja sanomaa ennestään, en muuta kuin takakansitekstin. Siinä kerrotaan, että Valance Stirling on perheensä ja sukunsa heittopussi, halveksittu ja hyväksikäytetty nuori nainen. Kun Valance saa lääkäriltään kuulla, että hänellä on elinaikaa vain vuosi, hän päättää repäistä itsensä irti menneestä, tehdä omia päätöksiä, ilmoittaa omia mielipiteitään ja olla palvelematta sukulaisiaan. 

Kirjan juoni on ennalta arvattava, mutta tämän ei ole tarkoitus ollakaan salamyhkäinen arvoitus-romaani. Kirja oli vanhanaikaisella ja naiivilla tavalla herttainen. Tämän kaavan mukaisia romaaneja soisi olevan enemminkin.

Ann Cleeves; Yöperhoset


 Maalaiskartanon talonmies Patrick Randle murhataan, kun omistajat ovat poissa. Vera Stanhope ja poliisikollegansa keskittävät tutkimuksensa muutamaan lähiseudun perheeseen, mutta seuraava murha ei tunnu kuuluvan millään lailla näihin naapureihin eikä edelliseen uhriinkaan. Heillä yhteistä on vain yöperhosten keräily. Kiva dekkari vakuuttavaa Vera Stanhope-sarjaa.

perjantai 12. elokuuta 2022

Belinda Bauer; Katkeamispiste


 No tässä oli kyllä hyvin mielenkiintoinen alkuasetelma: äidillä on kolme lasta kyydissään autossa ja auto hajoaa. Äiti poistuu etsimään apua ja jättää lapset autoon vannottaen näitä pysymään auton sisällä. Äiti ei koskaan palaa, hänet murhataan. Sitten hypätään ajassa eteenpäin. Epäonnisen perheen lasten elämä on muodostunut omanlaisekseen ja poliisit tutkivat edelleen äidin murhaa. Erittäin mielenkiintoinen jännäri.

Seppo Jokinen; Kuolevaksi julistettu


 Kuolevaksi julistettu oli taas yksi vakuuttava ja varma Koskis-tarina. Sakari Koskisen työtaakkana tällä kertaa mies, joka ei suostu kertomaan vainoajansa nimeä, vaikka joutuu useita kertoja takaa-ajetuksi ja pahoinpidellyksi. Syy löytyy menneisyydestä ja lopuksi paha saa palkkansa.

Lisa Jewell; Hyvät bileet

 

Kaksi miestä kimppakämpässä ja sitten kolmanneksi asuintoveriksi saapuu nainen. Kirjassa ihastutaan ristiin rastiin ja kaikki seurustelukumppanit eivät ole ihan sitä, miltä näyttää. Hyvät bileet oli tällainen kevyt kesäkirja.

Helmet-haaste: 42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä



perjantai 5. elokuuta 2022

Patricia Cornwell; Etelän risti


 Peruspoliisitutkintaa niin amerikkalaisella twistillä, että sitä on melkeinpä vaikea sietää. Oikeasti Etelän risti on Andy Brazil-sarjan toinen kirja, ensimmäistä en ole lukenut. Minulle selvisi liian myöhään, että tämä kuuluukin sarjaan. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä, joskin päähenkilöiden keskinäiset suhteet olisivat avautuneet paremmin, jos olisi lukenut Herhiläispesän. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pahamaineiseen Richmondiin, jengi- ja huumerikollisuuden keskittymään. Poliisipäällikkö Judy Hammer alaisineen kamppailee monenlaisen ongelmien kanssa. Kirja oli selvästi vanhentunut. Oheisjuonena tässä kirjassa kärsittiin tietokoneviruksesta. Toiminta viruksen kanssa oli vanhanaikaista, esim. ei kai poliisipäällikkö ja kirjan päähenkilö-poliisit itse yrittäisi selvittää mistä koko poliisilaitoksen virus tulee tai miten sen voi tuhota. Kyllä siihen jonkinlainen it-osasto tai tietojenhallintapäällikkö tarvitaan. Kirja on vuodelta 1999. Muuten... no, kyllähän tämän luki, hieman vaikeroiden tosin.

Helmet-haasteessa kohtaan: 25. Kirjan nimessä on ilmansuunta

torstai 14. heinäkuuta 2022

Virpi Hämeen-Anttila; Vapauden vahdit


 Parempi osa, kuin edellinen, joka oli mielestäni vähän sekava. Mutta nyt nappasi innokkaasti mukaansa. 1920-lukulaisesta Helsingistä löytyy useampi vainaja, joiden kasvot on tervattu mustiksi. Vainajia yhdistää järjestö, josta Björk taas tapansa mukaan ottaa selvää naamioituneena eri persooniksi. Apulaispoika Valkama pääsee mukaan näihin seikkailuihin. Valkama puhuu hauskaa stadin slangia sadan vuoden takaa. Mitähän mahtaa tarkoittaa, kun joku henkilö on buli. Herttaisia sanoja. Björkin ja kihlatun elämä syvenee. 

Seppo Jokinen; Rahtari


 Saan näitä Seppo Jokisen Koskis-sarjalaisia missä sattuu järjestyksessä käsiini. Nämä ovat helppoja ja turvallisia äänikirjoina mökkimatkoilla, joten olen ihan sen varassa, mitä kirjastojen ellibs-järjestelmä milloinkin tarjoaa kuunneltavaksi. Rahtarissa pohjoisesta lähtee rekka kohti Etelä-Suomea. Rekka, jonka lastia ei kerrota lukijalle, mutta se on rivien välistä arvattavissa. Samaan aikaan eteläisessä Suomessa toisen rekan alta löytyy ruumis ja kohta toinen liikenneonnettomuuden jäljiltä. Koskinen ja tiimi tutkivat eriskummallisia rikoksia. Koskisen ja Ulla Lundelinin henkilökohtaista elämää käsiteltiin aika paljon, en ole kauhean kiinnostunut siitä. Yleensäkin dekkareihin ympätyt rakkausjutut pikkuisen kismittävät, mutta ei niistä ole haittaa, jos pysyvät aisoissa. Kaiken kaikkiaan, mainio dekkari. Mutta se rekkalasti, olipa huono, surullinen ratkaisu.

Jørn Lier Horst; Avaintodistaja

 

Avaintodistaja on Wisting-sarjan ensimmäinen kirja, joka on ilmestynyt jo vuosia sitten, mutta suomennettu vasta paljon myöhemmin. Kirja perustuu tositapahtumaan. Ei uskoisi. Vanha mies on ollut kuolleena jo kauan, kun hänet löydetään riisuttuna ja irvokkaasti kotisohvalleen sidottuna. Miestä on kidutettu ja pahoinpidelty.

Tämäkin Wisting-sarjalainen oli miellyttävä lukukokemus, näissä kun ei kuvailla koskaan mitään ihan kauheaa väkivaltaa eikä monimutkaisia juonia. Helppoa ja vaivatonta dekkaria.

perjantai 8. heinäkuuta 2022

Heidi Köngäs; Siivet kantapäissä


 Siivet kantapäissä kertoo Radioteatterissa työskennelleen Marja Rankkalan (1918 - 2002) tarinan. Marja valitsee elämältään uran ja miesseikkailut, ei perhettä, lasta ja aviomiestä. Miesseikkailut eivät kuitenkaan ole kovin onnellisia. Epäsuhtainen rakastuminen kirjan Janus-hahmoon, joksi Olavi Paavolaista siinä nimitetään, on hyvin epätyydyttävä. Köngäs on hyvä kirjoittaja, teksti vaivatonta lukea. Minulle Olavi Paavolainen oli kirjan tärkeintä antia. Olen ollut huvittuneen kiinnostunut Olavi Paavolaisesta aina sen jälkeen, kun luin joskus muinoin Helvi Hämäläisen romaanin Säädyllinen murhenäytelmä. Hyvät ihmiset, lukekaa se, jos ette mitään muuta.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2022

Olga Tokarczuk; Aja aurasi vainajain luiden yli

 

Olenkohan koskaan lukenut puolalaista kirjaa tai kirjaa, joka kertoo Puolasta? En ainakaan muista. Tätä kirjaa aloittaessa en onneksi ajatellut sen sen puolalaisuutta, koska minulla olisi varmasti ollut jotain ennakkoluuloja. Pidin kirjasta keskinkertaisesti. En ihan niin paljon, mitä tätä on hypetetty kirjallisuuspiireissä ja sosiaalisessa mediassa, mutta kohtalaisesti. 

Kirjan päähenkilö on iäkäs Janina, joka asuu pienessä syrjäisessä puolalaiskylässä. Seudulta löytyy ruumis jos toinenkin, ja Janina haluaa mukaan murhatutkintaan. Kirjassa yhtenä aiheena on eläinten- ja luonnonsuojelu. Janina on oikeamielinen ihminen, eikä suostu hiljaa katsomaan, miten eläimiä sorretaan. Hyvä. Ehkä voisin nähdä itseni jonkinlaisena Janinana. Janina ei pysynyt vaiti. 

Janinan höpö-höpö -harrastus astrologian ja horoskooppien parissa oli kyllä aika hohhoijaa. Mutta ehkä siihen voi suhtautua alentuvan huvittuneesti.

Helmet haasteen kohtaan: 17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua


Josefine Sundström; Banaanipuku, juhlakengät ja superärsyttävä supersankari


 Olipa yllättävän vaikeaa löytää kirjaa, jossa esiintyy supersankari! Tänä vuonna Helmet -haasteessa yksi kohta on sellainen. Ja sitten tämä tuli ihan puun takaa äänikirjavalikoimaa selatessa. Lastenkirja, viisi eri novellia, joista yhdessä sitten esiintyi supersankari. Ihan kiva kirja muuten. Olen aina sanonut, etten lue lastenkirjoja, koska en voi sietää niitä. Ne ovat naiiveja ja yksinkertaisia ja rasittavia ja... ja... no, minä olen aikuinen enkä ymmärrä, mitä lastenkirjoilla on minulle tarjota. Mutta jo ainakin kaksi kertaa olen joutunut toteamaan tämän vääräksi. Lastenkirjakin voi olla oikein mukava pikku opus. Kuten tämä.

Helmet-haaste: 41. Sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista


tiistai 21. kesäkuuta 2022

Ane Riel; Pihka


 Olipas erikoinen, karmea ja kiehtova kirja. Vastenmielinen, surullinen, uskomaton. Kirjan päähenkilö on Liv-tyttönen, joka asuu perheensä kanssa melkein eristyksissä saarella. Perhe on kaikkea muuta kuin normaali. Livin isä hamstraa tavaraa kotiinsa niin paljon, että seassa ei mahdu liikkumaan.  Livin äiti on niin lihava, että makaa vain sängyssä. Kun Liv on siinä iässä, että hänen pitäisi aloittaa koulu, vanhemmat ilmoittavat tyttärensä kuolleeksi. 

Kirjassa oli paljon vastenmielistä roskaröykkiöiden ja tavaran hamstraamisen kuvailua. Mutta jäin jotenkin kaipaamaan selitystä, miksi nämä kirjan ihmismielet olivat näin sairaita. Miksi ihminen lopulta luovuttaa, ei jaksa enää mitään, ei edes ruoki kotieläimiään? Oli hyvin epämiellyttävä ajatus. Vaikka kirja oli siis jollain tasolla kiehtova, niin en oikein tiedä tykkäsinkö siitä vai en.

Pierre Lemaitre; Kyykäärme


 Kyykäärme kertoo 63-vuotiaasta palkkatappajasta, Mathildesta. Jo alkuasetelma on riemastuttava. Mathildella menee muuten oikein hyvin räiskiessään ihmisiä hengiltä, mutta kun tuo muisti tuppaa reistaamaan. Siinä saattaa käydä niin ikävästi, että tuleekin tappaneeksi ihan väärän tyypin. Tai käyttäneeksi väärää asetta, unohtaneeksi paperille kirjoitettuja toimeksiantoja väärään paikkaan tai muuta epämukavaa. Harmillisen vähän avattiin palkkamurha-työnantaja-verkostoa. Kirjassa annettiin ymmärtää, että taustalla toimii hyvinkin järjestäytynyt yhdistys, hyvä ettei työterveyshuoltoa ja tyky-päiviä järjestetty. Kirjalla kiva idea, mutta ei parasta Lemaitrea. Kirjassa häiritsi koira. Koirat. 

maanantai 20. kesäkuuta 2022

Seppo Jokinen; Vihan sukua


 Äänikirjana kuunneltua mökkimatkoja ajellen. Komisario Koskinen saa tutkittavakseen jutun, jossa junaradan vieressä räjähtää pommi ja terroriteoksikin sitä epäillään. Ihan mukava jännäritarina, tällaiset matalalentoiset suomalaiset ovat mukavan varmoja tapauksia. Lukijasta en pitänyt valitettavasti, mutta kirjan aikana siihen vähän tottui eikä tarvinnut koko ajan kiristellä hampaita.

Enni Mustonen; Tekijä

 

Tässä kirjassa viimeinkin vanha  Ida kuolee. Lapsenlapsi Ida työskentelee Marimekolle ja kirjassa kuvaillaan paljon Armi Ratiaa. Aika negatiiviseen sävyyn. On mahtanut olla ikävä ja ilkeä työnantaja. Kirja oli hieman edellistä osaa parempi, mutta kyllä nyt olenkin väsynyt tähän sarjaan.

tiistai 7. kesäkuuta 2022

Tommi Kinnunen; Lopotti


 Lainasin tämän äänikirjana, eikä missään mainittu, että tämä onkin samaa sukutarinaa, kuin Kinnusen edellinen kirja Neljäntienristeys. Itse asiassa löysin siitä maininnan vasta kun olin lukenut Lopotin. Meni kyllä aika täydestä ihan itsenäisenäkin kirjana, mutta jäin kaipaamaan tietoa siitä, miksi Helena oli sokea. En ole ihan varma, mutta muistelen kirjassa kerrotun, että Helena olisi sokeutunut lapsena, eikä olisi ollut syntymäsokea. Jostain taudista puhuttiin. Hm, ehkä tulen lukeneeksi sen edellisenkin kirjan, joskin se painottuu tietääkseni sotavuosiin ja olen niin täynnä sotaa ja sotavuosien kurjuutta, että joskus sellaisten jaksaminen ottaa vähän voimille. Kirjan teemoja on erilaisuus, homous ja sokeus. Pohjoisessa asuvaan sukuun osuu kumpiakin. Sokea Helena ja hänen kohtalonsa oli koskettavaa ja piristävästi erilaista! En ole tainnut koskaan lukea sokeasta päähenkilöstä. Tuomas taas oli homo. Sen sijaan minulta meni täysin ohi Helenan ja Johannes-veljen isän homous, se tuli ilmi vasta ihan ohimennen jossain kirjan loppupuolella ja se taisi myöskin olla aihe, jota tämän sukutarinan edellinen kirja käsitteli enemmän. Kirja kertoi koskettavasti henkilöistään, mutta oikeasti halusin tietää paljon enemmän ja nyt kaduttaa, etten ole lukenut ensimmäistä osaa. Helenan sokeuden syy salattiin, mutta salattiinpa Helenan vanhuuspäivien sairauskin. Olisiko lukijan pitänyt osata lukea diagnoosi rivien välistä, osasiko kaikki muut paitsi minä? Helenan toinen käsi ei ainakaan toiminut, vaan oli osittain halvaantunut? Helenalla taisi myös olla jotain muistisairautta, tai ainakin pidätysongelmia, pyörätuoliinkin joutui? No, jäi kaivelemaan ja siksi tällä kirjalla Helmet -haasteen kohtaan:

15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää


Annamari Marttinen; Häiriömerkintä


 Kirjan päähenkilö on Karoliina, eronnut äiti, joka ostaa uuden asunnon samaan aikaan, kun on myymässä vanhaa. Sitten käykin niin, ettei vanha asunto menekään kaupaksi. Ja uuteen on tehty kalliit keittiöremontit ja rahaa on palanut. Tämän jälkeen Karoliina jää vielä työttömäksi. Hirveä tilanne. Tästä selvitäkseen Karoliina ottaa ensimmäisen pikavipin. Sitten toisen. Ahdistavaa. Ehkä kirja on kirjoitettu siksi, että lukija saisi taputtaa itseään olkapäälle ja huokaista helpotuksesta minä en ainakaan olisi noin tyhmä ja minulle ei ainakaan voisi tapahtua noin. Arki kaatuu Karoliinan päälle. Tulee joulut ja pääsiäiset ja välillä teinitytär Lumi on Karoliinan luona, välillä isällään. Karoliinan pitäisi laittaa jouluruokaa ja esittää kaiken olevan hyvin. Perintätoimistojen kirjekuoret hän sujauttaa laatikoihin avaamatta niitä. Miten noloa sekin, kun remonttimiehet tulevat oven taakse kyselemään, miksei Karoliina ole maksanut. Oli aika silmiä avaava kirja. Mutta sen autonsa Karoliina olisi voinut myydä. Ja miksei Karoliina vieraillut mummollaan koskaan, oli aika omituista, että 85-vuotias mummo asuu jossain yksin ja soittelee ja pyytelee Karoliinaa ja Lumia käymään jouluksi, pääsiäiseksi... mutta Karoliina ei käy kylässä. 

Nita Prose; Huonesiivooja


 Molly on huonesiivooja loistohotellissa. Moppi-Molly, kuten työkaverit kutsuvat. Eräänä päivänä Molly löytää asiakkaan kuolleena hotellihuoneesta. Yksin asuva, muiden silmissä poikkeava ja erityislaatuinen Molly joutuu murhasta epäillyksi. Molly ei huomaa, jos työkaverit pelaavat likaisin kortein, Mollya on helppo kusettaa, hän ei tajua kätkettyjä merkityksiä eikä vinoilua. Molly on ihan parasta. Niin tykkään tällaisista oman tien kulkijoista kirjallisuudessa. Tällaisiahan oli Sirkka ja Eleanorkin.

Kirja on julkaistu v. 2022, joten se napsahtaa Helmet -haasteen kohtaan: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2022


Jorn Lier Horst; Suljettu talveksi


 Seitsemäs osa William Wisting-sarjaa, josta olen lukenut tätä ennen vain yhden, kun en saa näitä käsiini järjestyksessä. Tässä sarjassa se ei onneksi hirveästi haittaa, sillä tarinat keskittyvät enemmin rikostapauksiin ja vain vähemmän päähenkilöiden siviilielämään. Suljettu talveksi-dekkari alkaa kesämökkialueelta. Kun eräs mökinomistaja saapuu paikalle laittaakseen mökin talvikuntoon, hän huomaakin mökkiinsä murtaudutun. Rikoskopla on riehunut myös muissa alueen mökeissä ja yhdestä löytyy ruumis, jota kukaan ei tunnista. Wisting joutuu itse hyökkäyksen kohteeksi, joutuu matkustamaan ulkomaille selvittääkseen rikollisjärjestön toimintaa ja kaiken tämän lisäksi hätäilee tyttärensä Linen pärjäämisestä omalla kesämökillään. Helppolukuinen jännäri, jossa ei ollut liikaa väkivaltaa. Kuolleiden lintujen arvoituksen muuten arvasin heti.

sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Enni Mustonen; Näkijä


 Tämä Näkijä on jo yhdeksäs osa Syrjästäkatsojan tarinoita. Alkupään osat olivat paljon parempia, kuin nämä jälkipään kirjat, tähän ei tullut enää millään sellaista imua. Kirjan keskivaiheilla varsinkin olin aika pitkästynyt, mutta sitten lopussa taas sai vähän ilmaa allensa. Kirjan päähenkilö, Viena, pukee elokuvayhtiöiden pukuhuoneissa filmitähtiä ja suuri osa kirjaa liikkuu puvustuksen parissa. Päästään mukaan mm. Marilyn Monroen, Frank Sinatran, Elvis Presleyn ja Jayne Mansfieldin maailmaan. Keskikohta kirjaa oli pelkkää Tuntemattoman sotilaan filmausta ja se oli tylsä osuus. 

Antti Tuomainen; Hirvikaava


 Hirvikaava on jatkoa Jäniskertoimelle ja kertoo samasta seikkailupuistosta, jonka vakuutusmatemaatikko Koskinen on siis perinyt veljeltään. Tällä kertaa kapuloita rattaisiin laittaa Suomen Leikki Oy, joka ei suostu myymään Hirvihyppy-laitetta Koskiselle. Sitten siinä saattaa syntyä jokusia ruumiita ja jokusia yllätyksiä. Antti Tuomainen on kyllä ihan super-pro kirjoittamaan, mutta Jäniskertoimesta pidin vielä enemmän, kuin tästä. Sarjan seuraava osa ilmestynee joskus syksyllä.

Asta Ikonen; Rakkautta rantahuvilassa


 Koska oli mökkimatkalle pakko valita hyvin suppeasta valikoimasta jokin äänikirja. Tämä oli sen verran lyhyt, että ehdin kuunnella sen juuri ennen mökille saapumista. Juuri muuta hyvää kirjasta en sitten löytänytkään. Ei vaan ollut mun juttuni. Lapsellista, täysin epäuskottavaa romantiikkaa. No joo, oli kirjalla toinenkin hyvä puoli: siinä ei ollut seksiä. Juoni on siis se, että kaksi sinkkua päätyy samalle huvilalle kesänviettoon kaksoisbuukkauksen kautta. Ja mitenkäs sitten käykään... 

perjantai 20. toukokuuta 2022

Marie Bengts; Murha maalaisidyllissä


 Oi voi! Jos joku kirja voi olla suloinen  ja herttainen, niin tämä! Ja katsokaa nyt tuota herkullista kansikuvaakin. Hypätään 50-luvulle! Banaaninutturoihin, huiveihin, suuriin aurinkolaseihin, pepita-ruutuun, korsetteihin, kellohameisiin ja maalaisidylliin; Enebyn kylään, johon päähenkilö Hannah saapuu auttamaan jalkansa loukannutta tätiään. Tukholmalaisneiti järkyttää maalaiskylän asukkaita tupakoimalla ja ajelemalla kuplavolkkarillaan ja laukomalla suorasukaisia totuuksia, joita kyläläiset vain hyssyttelevät. Ja kuka löytääkään Asta Grankvistin kuolleena kotoaan räätälinsakset rinnassaan? No tukholmalais-ompelijatar Hannah tietenkin. Tottakai hän haluaa olla myös poliisin apuna kun murhaajaa etsitään. Aika hellyttävä kesädekkari. Kirja ei ole pelkkää poliisityötä ja murha selvittelyä, vaan ihanaa kesäisen maalaiskylän kuvailua. Haluaisin päästä tuonne Kristinan leipomoon ostamaan niitä vaniljasydämiä... Olen vieläkin tunnelman pauloissa.

Helmet-haasteen kohtaan: 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana


Lucinda Riley; Kadonnut sisar

 

D'Aplièsen seitsemännen sisaren, kadonneen Meropen tarina. Tämä sisarussarja laskee laadultaan, mitä pidemmälle ehditään, mutta ei tämäkään nyt suorastaan huono ollut. Vähän vaan pitkästyttävä, kun sarjaa on näin monta jo luettu. Tämä oli kaikkein rikkonaisin, sillä päähenkilönä ei ollutkaan itse Merope, vaan oikeastaan jo aikaisemmat sisaret, jotka etsivät Meropea. Ja sitten kun tämä löydettiin, ei oltu ihan varmoja onko sisar se oikea kadonnut sisar, tai kumpi heistä on oikea: äiti vai tytär. Varsinkin kun kohde itse tuntui pakoilevan, minkä ehti. 

Teemana oli tällä kertaa irlannin vapaustaistelu, IRA ja vastarintaliike. Vähän liikaa sillisalaattia ja edelleen ihmettely Papa Saltin menneisytydestä jatkuu. Kirjailijahan itse on jo kuollut, en tiedä onko perikunta jatkamassa viimeisen kirjan valmistelua?

Ritva Kokkola; Kolmas mies


 No hitsi, tämä oli jännä. Ihan tällaista en ole lukenut aiemmin. Kirjan päähenkilö Armi kokee miesten taholta paljon pahaa. Itse hän on jotenkin avuton ja naiivi, sellaiseksi hänet on tehnyt lapsuuden kokemukset. Kirjan psykologia oli kiehtovaa, tätä ei oikeastaan voinut laskea käsistään. Jonkinlaiseksi naispaholais-teemaksikin tätä voisi kuvailla. Naisen kosto jne... Pidin kirjasta! En ole aiemmin kuullut mitään koko kirjailijasta, vaikka hän on julkaissut muitakin kirjoja.

Johanna Tuomola; Liekit yössä


 Noora Nurkka on oikeasti virkavapaalla tämän romaanin alkaessa, mutta sitten hänen isänsä ravihevonen kärähtää dopingista, eikä Noora voi jäädä enää sivuun. Hän osallistuu eläinsuojelujärjestön kokouksiin ja vakuuttuu, että ravihevosten douppaaminen ja seudulla sattuneet tuhopoltot ovat jonkin järjestöläisen suunnittelema sabotaasi. Kirjassa käsiteltiin eläintensuojelua, pointsit sille. Muuten ei ehkä ihan yhtä hyvä kuin sarjan aikaisemmat osat. Mutta tietysti lukemisen arvoinen. En ole nyt ihan varma onko tämä koko Noora Nurkka-sarjan viimeinen osa? Kirja on julkaistu 2019.

maanantai 9. toukokuuta 2022

Åsa Larsson; Isien pahat teot


 Tämä taitaa nyt olla Rebecka Marntinsson-sarjan viimeinen osa. Olen pitänyt sarjasta todella paljon,  hieman enemmän kuin keskiverto-dekkareista. Kiiruna ja pohjoinen ympäristö on ihana miljöö. Tämä osa alkaa sillä, kun Ragnhild Pekkari menee etsimään alkoholistunutta veljeään saareen. Veli löytyy, mutta niin myös kauan sitten kadonneen nyrkkeilijän ruumis pakastimesta. Murha on jo vanhentunut, mutta vainajan poika haluaa tietää, mitä hänen isälleen on käynyt. Ottaessaan siitä selvää Rebecka Martinsson kohtaa myös oman ja sukunsa menneisyyden. 

Löysin itsestäni oudon piirteen lukiessani tätä kirjaa: olen intohimoinen koira-ihminen ja aiemmin maininnut, että Larsson osaa kirjoittaa koirista hirveän hyvin. Eli tekstistä näkee hänen tietävän paljon koirien käytöksestä. Mutta jostain syystä tässä kirjassa oli niin paljon koiraa, että melkein alkoi kyllästyttää. No ei, ei se ole vakava asia. Vähän ihmetyttävä vain. Kirja oli oikeasti tosi hyvä.

torstai 5. toukokuuta 2022

Juha Vuorinen; Buenos Dias kirvesvartta


 Ennen tätä en ollut lukenut vielä yhtään Juha Vuorisen kirjaa, vaikka niitä näkyy olevan aivan hirmuinen määrä.  Tämän sain pojaltani, joka puolestaan sai sen aloittaessaan armeijan - kirja kuuluu hyväntekeväisyyssarjaan ja tämä jaettiin kaikille vuonna 2018 asepalvelukseen astuneille. Kirja koostuu pikkuisista humoristisista novelleista, muistoista ja päiväkirjamaisista sattumuksista. Juuri sellaisista, joista varmaan armeijansa aloittava nuoriso on kiinnostunut. Ihan kivaa nokkelaa kieltä, ihan fiksuja aatoksia, joskin Donald Trump tuli esille kirjan sivuilta ehkä jokusen kerran liikaa. Oli vähän pikkutuhmia juttuja, viittauksia omaan päihdemenneisyyteen ja paljon vitsailua. Oikeastaan siis pelkkää vitsailua. Onko Juha Vuorinen kirjoittanut yhtään vakavampaa romaania, joissa kamppaillaan syvissä vesissä ja tummassa melankoliassa? Uskon, että Vuorisella olisi siihen saumaa.

Niina Mero; Romanssin sankari


 Niina meron kirjat ovat virkistävän erilaisia. Pidin kirjasta Englantilainen romanssi ja pidän myös tästä Romanssin sankarista. Muutama sama henkilökin näissä vilahtaa, vaikka kirjat eivät millään tavoin olekaan sarjaa eikä näitä tarvitse siis lukea järjestyksessä. Tämän kirjan päähenkilö on englantilainen sotilas, erityisjoukkojen mies Ben. Miten erikoista kirjoittaa tällaisesta päähenkilöstä. Kirja on minä-muodossa kirjoitettu, mikä ei yleensä ole minulle mieleen, mutta tässä se natsaa täysin. Ben on traumatisoitunut ja hakee elämäänsä tasapainoa Suomessa. Hän saa kutsun kesämökille, jossa voi tuulettaa ajatuksiaan. Mökkilomansa aikana Ben tapaa Helenan ja suorittaa erään mission loppuun. 

Outi Pakkanen; Kissa kuussa


 Outi Pakkasen varhaisempaa tuotantoa tämä Kissa kuussa. Mielestäni minun on täytynyt lukea se muinoin, mutta ainoastaan tokaisu kissasta kuussa soitti jotain kelloa, ei muuten. Tarina sijoittuu kesäisen juhannusjuhlan aikaan, jonka ympärillä käydään sukuvihaa ja -rakkautta, kateutta kiinteistöistä ja perinnöistä, vaiettuja liikekumppanuuksia ja salailua. Anna Laine osallistuu juhannuksen viettoon tuttaviensa mökillä Porvoossa. Vaihtelua Helsinkiin. Juhannuspäivän aamuna rannasta löytyy naisen ruumis. Usealla sukulaisella ja tuttavalla on ollut jotain närää uhrin kanssa. Kiva kevyt jännitystarina.

torstai 28. huhtikuuta 2022

Eija Piekkari; Kuolema kutsuu katsomoon


 Piekkarin perussettiä. Nuori nainen kuolee yksin vuokramökillä ja vain ystävätär on sitä mieltä, että kuolema on henkirikos. Ensin häntä ei uskota, mutta Krissen Elon tiimi tutkii asiaa ja murhaksihan se todetaan. Kirja oli taas iisi ja helppolukuinen ja mukavaa ajanvietettä. Ja taas elettiin eteen päin myös tutuksi käyneiden poliisipoppoon siviilielämää. Krissen ja Aksun lapsiperhe-elämä porskuttaa omaa tahtiaan, kaikki ihanat kyläläiset seikkailevat tutuissa puuhissaan ja poliisilaitoksen sihteeri Riikka muuttaa ulkoasuaan. Nämä ovat kuin vanhoja tuttuja vuosien takaa. Ihanhan heitä jokaista tulisi ikävä, jos kirjasarja ei jonain päivänä jatkuisikaan! 

keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Antti Tuomainen; Jäniskerroin


 Jälleen mainiota mustaa huumoria Antti Tuomaiselta. Ihan kaikkia Tuomaisen kirjoja en ole vielä lukenut, mutta kaikki lukemani ovat olleet aivan huippuhauskoja. Niin tämäkin Jäniskerroin, jossa vakuutusmatemaatikko Henri saa työstään potkut, koska ei koe mielekkääksi työpaikan uusia järjestelyjä, fantastista kimppafiilistä, uinuvan potentiaalin käyttöönottoa ja henkisen kasvun vapauttavaa itsensälöytämistä. Sen sijaan Henri perii veljeltään seikkailupuiston ja sen työntekijät, mutta valitettavasti myös velat. Kaikkea hullua pääsee tapahtumaan, kun Henri rämpii kuiville. Tässä nähdään mitä tapahtuu, kun vastakkain pistetään vakuutusmatemaatikko ja rikollisjengi. Että tykkään näistä Tuomaisen luomista mies-hahmoista!

Helmet-haasteessa kohtaan: 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä


Reidar Palmgren; Jalat edellä

 



Reidar Palmgren on ollut minulle aina sympaattinen näyttelijä, mutta eipä tämä kirjakaan hullumpi ollut. Palmgrenin esikoisteos Jalat edellä kertoo aivan tavallisesta suomalaisesta perheestä, tai ehkä eniten perheenisästä, jolle isyys ja aviomiehenä olo tuottaa vaikeuksia, henkisiä ja fyysisiä. Suhde poikaan on vaikea pitää yllä, suhde vaimoon hankala. Risto Jokinen on henkisesti kireällä. Hauska, helppolukuinen kirja.

Helmet-haasteessa: 45. Palkittu esikoisteos


Cara Hunter; Pimeyteen


 Pimeyteen oli ehkä vielä parempi, kuin Adam Fawley -sarjan ensimmäinen romaani Jäljettömiin. Tässä kirjassa kellarista löytyy nuori nainen ja lapsi henkihieverissä. Talossa asuva muistisairas vanhus ei tunnusta mitään. Poliisi joutuu selvittelemään merkillisiä tapahtumia. Rakenne oli jälleen erikoinen, hieman rikkonainen, sillä monet kirjan kappaleet olivat kuulustelu-dialogia ja kertojan minä-muoto vähän häiritsevä. Mutta itse jännitystarina oli niin mukaansatempaava, että pienet rakennevaikeudet antoi helposti anteeksi.

Helmet-haasteessa: 5. Kirjassa sairastutaan vakavasti


sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Mari Jungstedt; Viimeisen lampun loisteessa


En tiedä miksi tämän kirjan nimi on Viimeisen lampun loisteessa (suora käännös ruotsista), mielestäni kirjassa ei ollut mitään lamppua eikä oikein vertauskuvallisestikaan mitään viimeistä, tosin murhaa ja kuolemaa toki voi aina sanoa viimeiseksi tapahtumaksi kuolleelle osapuolelle. No, mutta tämähän oli taas tasalaatuista tavaraa Jungstedtiltä, kuten nämä kaikki Anders Knutas -sarjan dekkarit. Kirjassa kaksi pyöräilemään lähtenyttä koulupoikaa katoaa ja surullista kyllä; heidät löydetään lopulta kuolleina. Anders Knutas ja kollegansa Karin seurustelevat vakavasti ja ratkovat samalla tätä visaista murhatapausta.