maanantai 9. toukokuuta 2022

Åsa Larsson; Isien pahat teot


 Tämä taitaa nyt olla Rebecka Marntinsson-sarjan viimeinen osa. Olen pitänyt sarjasta todella paljon,  hieman enemmän kuin keskiverto-dekkareista. Kiiruna ja pohjoinen ympäristö on ihana miljöö. Tämä osa alkaa sillä, kun Ragnhild Pekkari menee etsimään alkoholistunutta veljeään saareen. Veli löytyy, mutta niin myös kauan sitten kadonneen nyrkkeilijän ruumis pakastimesta. Murha on jo vanhentunut, mutta vainajan poika haluaa tietää, mitä hänen isälleen on käynyt. Ottaessaan siitä selvää Rebecka Martinsson kohtaa myös oman ja sukunsa menneisyyden. 

Löysin itsestäni oudon piirteen lukiessani tätä kirjaa: olen intohimoinen koira-ihminen ja aiemmin maininnut, että Larsson osaa kirjoittaa koirista hirveän hyvin. Eli tekstistä näkee hänen tietävän paljon koirien käytöksestä. Mutta jostain syystä tässä kirjassa oli niin paljon koiraa, että melkein alkoi kyllästyttää. No ei, ei se ole vakava asia. Vähän ihmetyttävä vain. Kirja oli oikeasti tosi hyvä.

torstai 5. toukokuuta 2022

Juha Vuorinen; Buenos Dias kirvesvartta


 Ennen tätä en ollut lukenut vielä yhtään Juha Vuorisen kirjaa, vaikka niitä näkyy olevan aivan hirmuinen määrä.  Tämän sain pojaltani, joka puolestaan sai sen aloittaessaan armeijan - kirja kuuluu hyväntekeväisyyssarjaan ja tämä jaettiin kaikille vuonna 2018 asepalvelukseen astuneille. Kirja koostuu pikkuisista humoristisista novelleista, muistoista ja päiväkirjamaisista sattumuksista. Juuri sellaisista, joista varmaan armeijansa aloittava nuoriso on kiinnostunut. Ihan kivaa nokkelaa kieltä, ihan fiksuja aatoksia, joskin Donald Trump tuli esille kirjan sivuilta ehkä jokusen kerran liikaa. Oli vähän pikkutuhmia juttuja, viittauksia omaan päihdemenneisyyteen ja paljon vitsailua. Oikeastaan siis pelkkää vitsailua. Onko Juha Vuorinen kirjoittanut yhtään vakavampaa romaania, joissa kamppaillaan syvissä vesissä ja tummassa melankoliassa? Uskon, että Vuorisella olisi siihen saumaa.

Niina Mero; Romanssin sankari


 Niina meron kirjat ovat virkistävän erilaisia. Pidin kirjasta Englantilainen romanssi ja pidän myös tästä Romanssin sankarista. Muutama sama henkilökin näissä vilahtaa, vaikka kirjat eivät millään tavoin olekaan sarjaa eikä näitä tarvitse siis lukea järjestyksessä. Tämän kirjan päähenkilö on englantilainen sotilas, erityisjoukkojen mies Ben. Miten erikoista kirjoittaa tällaisesta päähenkilöstä. Kirja on minä-muodossa kirjoitettu, mikä ei yleensä ole minulle mieleen, mutta tässä se natsaa täysin. Ben on traumatisoitunut ja hakee elämäänsä tasapainoa Suomessa. Hän saa kutsun kesämökille, jossa voi tuulettaa ajatuksiaan. Mökkilomansa aikana Ben tapaa Helenan ja suorittaa erään mission loppuun. 

Outi Pakkanen; Kissa kuussa


 Outi Pakkasen varhaisempaa tuotantoa tämä Kissa kuussa. Mielestäni minun on täytynyt lukea se muinoin, mutta ainoastaan tokaisu kissasta kuussa soitti jotain kelloa, ei muuten. Tarina sijoittuu kesäisen juhannusjuhlan aikaan, jonka ympärillä käydään sukuvihaa ja -rakkautta, kateutta kiinteistöistä ja perinnöistä, vaiettuja liikekumppanuuksia ja salailua. Anna Laine osallistuu juhannuksen viettoon tuttaviensa mökillä Porvoossa. Vaihtelua Helsinkiin. Juhannuspäivän aamuna rannasta löytyy naisen ruumis. Usealla sukulaisella ja tuttavalla on ollut jotain närää uhrin kanssa. Kiva kevyt jännitystarina.

torstai 28. huhtikuuta 2022

Eija Piekkari; Kuolema kutsuu katsomoon


 Piekkarin perussettiä. Nuori nainen kuolee yksin vuokramökillä ja vain ystävätär on sitä mieltä, että kuolema on henkirikos. Ensin häntä ei uskota, mutta Krissen Elon tiimi tutkii asiaa ja murhaksihan se todetaan. Kirja oli taas iisi ja helppolukuinen ja mukavaa ajanvietettä. Ja taas elettiin eteen päin myös tutuksi käyneiden poliisipoppoon siviilielämää. Krissen ja Aksun lapsiperhe-elämä porskuttaa omaa tahtiaan, kaikki ihanat kyläläiset seikkailevat tutuissa puuhissaan ja poliisilaitoksen sihteeri Riikka muuttaa ulkoasuaan. Nämä ovat kuin vanhoja tuttuja vuosien takaa. Ihanhan heitä jokaista tulisi ikävä, jos kirjasarja ei jonain päivänä jatkuisikaan! 

keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Antti Tuomainen; Jäniskerroin


 Jälleen mainiota mustaa huumoria Antti Tuomaiselta. Ihan kaikkia Tuomaisen kirjoja en ole vielä lukenut, mutta kaikki lukemani ovat olleet aivan huippuhauskoja. Niin tämäkin Jäniskerroin, jossa vakuutusmatemaatikko Henri saa työstään potkut, koska ei koe mielekkääksi työpaikan uusia järjestelyjä, fantastista kimppafiilistä, uinuvan potentiaalin käyttöönottoa ja henkisen kasvun vapauttavaa itsensälöytämistä. Sen sijaan Henri perii veljeltään seikkailupuiston ja sen työntekijät, mutta valitettavasti myös velat. Kaikkea hullua pääsee tapahtumaan, kun Henri rämpii kuiville. Tässä nähdään mitä tapahtuu, kun vastakkain pistetään vakuutusmatemaatikko ja rikollisjengi. Että tykkään näistä Tuomaisen luomista mies-hahmoista!

Helmet-haasteessa kohtaan: 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä


Reidar Palmgren; Jalat edellä

 



Reidar Palmgren on ollut minulle aina sympaattinen näyttelijä, mutta eipä tämä kirjakaan hullumpi ollut. Palmgrenin esikoisteos Jalat edellä kertoo aivan tavallisesta suomalaisesta perheestä, tai ehkä eniten perheenisästä, jolle isyys ja aviomiehenä olo tuottaa vaikeuksia, henkisiä ja fyysisiä. Suhde poikaan on vaikea pitää yllä, suhde vaimoon hankala. Risto Jokinen on henkisesti kireällä. Hauska, helppolukuinen kirja.

Helmet-haasteessa: 45. Palkittu esikoisteos


Cara Hunter; Pimeyteen


 Pimeyteen oli ehkä vielä parempi, kuin Adam Fawley -sarjan ensimmäinen romaani Jäljettömiin. Tässä kirjassa kellarista löytyy nuori nainen ja lapsi henkihieverissä. Talossa asuva muistisairas vanhus ei tunnusta mitään. Poliisi joutuu selvittelemään merkillisiä tapahtumia. Rakenne oli jälleen erikoinen, hieman rikkonainen, sillä monet kirjan kappaleet olivat kuulustelu-dialogia ja kertojan minä-muoto vähän häiritsevä. Mutta itse jännitystarina oli niin mukaansatempaava, että pienet rakennevaikeudet antoi helposti anteeksi.

Helmet-haasteessa: 5. Kirjassa sairastutaan vakavasti


sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Mari Jungstedt; Viimeisen lampun loisteessa


En tiedä miksi tämän kirjan nimi on Viimeisen lampun loisteessa (suora käännös ruotsista), mielestäni kirjassa ei ollut mitään lamppua eikä oikein vertauskuvallisestikaan mitään viimeistä, tosin murhaa ja kuolemaa toki voi aina sanoa viimeiseksi tapahtumaksi kuolleelle osapuolelle. No, mutta tämähän oli taas tasalaatuista tavaraa Jungstedtiltä, kuten nämä kaikki Anders Knutas -sarjan dekkarit. Kirjassa kaksi pyöräilemään lähtenyttä koulupoikaa katoaa ja surullista kyllä; heidät löydetään lopulta kuolleina. Anders Knutas ja kollegansa Karin seurustelevat vakavasti ja ratkovat samalla tätä visaista murhatapausta. 

torstai 21. huhtikuuta 2022

Jens Henrik Jensen; Jäätyneet liekit


 Kolmas osa Oxen-sarjaa. Edelleen yritetään paljastaa Danehof-salaseuran rikollisia menettelytapoja ja sen jäseniä. Jälleen piilotellut Niels Oxen palaa pikkuhiljaa ihmisten ilmoille ja saa yhteyden entisiin kumppaneihinsa; Margrethe Franckiin ja Axel Mossmaniin. Ketään heitä ei ole kohdeltu silkkihansikkain, Franck on menettänyt työnsä ja Mossman savustettu ulos tiedustelupalvelusta. Nyt kolmikko lyö päänsä taas yhteen ja haluaa korjata vääryydet. Kirja on täynnä juonittelua, monimutkaisia vyyhtejä ja arvoituksia. Kuka on rikollisjärjestö Danehofin johtohahmo, kuka on kaiken takana? Sarja jatkuu.

Helmet-haasteessa:  37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle


lauantai 16. huhtikuuta 2022

Peter James; Tiedän missä olet, tiedän mitä teet.


 Tiedän missä olet, tiedän mitä teet
ei kuulu Roy Gracesta kertovaan sarjaan, vaan on oma jännärinsä. Kirjan aihe on pakkomielteinen stalkkaaminen. Tämä on piinava tarina siitä, miten huippuvirassa toimiva lääkäri Marcus Valentine hullaantuu silmittömästi nuoruudenrakastettuaan muistuttavaan naiseen ja haluaa tämän itselleen hinnalla millä hyvänsä. Ihan millä tahansa hinnalla. Ei haittaa, vaikka naisella on oma oma perhe ja aviomies ja vaikka hän on raskaana. Eikä haittaa, vaikka Marcus on itsekin naimisissa ja kolmen pikkulapsen isä. Nämä kaikki ovat vain hidastavia tekijöitä ja raivattavissa heidän onnensa tieltä. Onnen, josta unelmien naisella ei ole aavistustakaan. Vielä. Piinaavaa, todella piinaavaa. 

tiistai 12. huhtikuuta 2022

Elly Griffiths; Aavekentät


 Maaperään hautautuneen toisen maailmansodan aikaisen lentokoneen ohjaamosta löytyy ruumis, jota Ruth Galloway alkaa tutkia. Kyseessä ei olekaan koneen lentäjä, joten miten epäonninen ruumis on sinne joutunut? Dna-tuloksista käy ilmi, että vainaja kuuluu seudulla asuvien Blackstockien sukuun. Perheestä on vuosikymmeniä sitten kadonnut useampiakin jäseniä. Amerikkalainen historiallisia dokumentteja kuvaava tv-ryhmä tulee tekemään ohjelmaa muinaisesta arvoituksesta. Joukossa Ruthin taannoinen miesystävä. Miellyttävä Ruth Galloway-tarina jälleen.

Helmet -haasteessa laitan tämän: 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan (fakta ja fiktio, en haluaisi olla mukana tapahtumissa, yliluonnollista mukana (hm- ehkä?), löydetään kadotettua, hyvää ja pahaa, haluaisin tietää asiasta lisää (arkeologia!)... mahdollisesti joku on voinut joskus suositellakin tätä, varmasti löytyy tarpeeksi kohtia =))


sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Eija Piekkari; Hyytävä hyppy


 Hyytävä hyppy on 7. osa Kristiina Elo -sarjaa. Ahmin näitä ihan hullun lailla, koska kirjat ovat helppoja ja leppoisia luettavia, aivan täydellistä aivojen nollausta. Kirjojen henkilöt ovat tuttuja kuin naapurinmiehet ja lähikaupan kassat. Tässä osassa Krisse palaa työhön vuoden poissaolon jälkeen ja hänellä on vaikeuksia tarttua taas toimeen. Poliisilaitoksen erikoinen tutkintasihteeri, aikamiespoikatyttö Riikka, puolestaan tekee repäisyn ja repii irti napanuoran määräilevistä vanhemmistaan. Tiimi selvittää portaista pudonneen naisen kuolemaa. Se ei jää kirjan ainoaksi ruumiiksi. 
Seuraavaa kirja tarttuu käsiini heti kun tämänhetkinen kirjastopino ja varauspino on taas nollattu.

John Verdon; Syntipukki


 White Riverin kaupungissa murhataan poliisi kesken rotu-mielenosoituksen. Mustien ja valkoisten yhteisöt ajautuvat konfliktiin ja poliiseista ja poliittisista johtohahmoista kasataan työryhmä selvittämään poliisimurhaa ja ratkomaan konfliktia. Eläköitynyt poliisi Dave Gurney halutaan mukaan tähän työryhmään. Kun tutkimukset etenevät, Gurneyn tarkkasilmäisyys ei olekaan kaikkien muiden mieleen.

Jostain syystä nämä Verdonit lähtee minulla aina kovin hitaasti käyntiin, melkein väistelen kirjan aloittamista. Ja kuitenkin joka kerta innostun mukaan. Tämäkin oli mitä mainioin jännitystarina, vaikka rotuasiat ja rasismi sekä Yhdysvaltojen omituinen mustat-valkoiset vastakkainasettelu on minusta aina ollut kovin vastenmielistä. En jaksaisi oikeasti lukea yhtään rotuaiheista kirjaa. Jo pelkkä ajatus, että kirjassa puhutaan ihmisten roduista, on aika tappava turn-off. Mutta silti, hyvinhän tämä oli kirjoitettu.

Helmet-haasteessa: 26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin


sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Sarah Crossan; Kuunnousu


Helmet-haasteeseeni tarvitsin kirjaa, jossa päähenkilö on alaikäinen. No, ajattelin että otan sitten jonkun minkä tahansa nuortenkirjan tähän, koska on kiva avartaa omaa tajuntaa ja lukea välillä jotain laatikon ulkopuolelta. Eli sellainen kiva kevyt näppärä teinikirja. Ja sitten menin valitsemaan tämän! Kirjan kuolemaantuomitusta! Siis onko tämä nuortenkirja? Jotenkin tuli mieleen jopa klassikko Kuin surmaisi satakielen. Paitsi että Kuunnousu oli sata kertaa kamalampi.

Kirjan päähenkilö on 17-vuotias Joe, jonka isoveli Ed odottaa Texasin kuolemaantuomittujen vankilassa teloitustaan.  Päivämäärä lähenee, eikä kukaan ole käynyt katsomassa Ediä kymmeneen vuoteen! Kunnes Joe lopulta matkustaa paikalle ja tapaa veljensä pleksin takaa ja voi jutella tämän kanssa puhelimen välityksellä. Texas - tuo hullu osavaltio. Amerikka - tuo hullu maa. Kirja oli aivan kamala. Hirveä. Vastenmielinen. Lohduton. Toivoton. Järkyttävä. Vangitseva. Hyvä.

Kirja on säeromaani. Inhoan niitä. Mutta ehkä sen avulla pystyin yleensä lukemaan näin koskettavan tarinan. Se auttoi vähän irtautumaan ja hengittämään. Ehdottomasti vuoden rankin kirja, jossa kaikki oli niin vastenmielistä, niin vastenmielistä. Pidin kirjasta. Ja en pitänyt. 

Helmet-haasteessa: 28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen


Eeva Louko; Onnellisten saari


 Eeva Loukon esikoisdekkari Onnellisten saari kuvaa Helsingin Lauttasaaren yhteisöä. Historian opettaja Harri murhataan ja tytär Ronja saapuu ulkomailta Helsinkiin. Liikutaan pienessä piirissä; Ronjan ystävissä, tämän vanhempien ystävissä ja kuolemaa tutkiva poliisikin kuuluu samaan Lauttasaaren yhteisöön. Kirjassa oli useita eri kerrontatasoja ja vähän epäuskottavia tekemällä tehtyjä käänteitä, mutta olipa ainakin kauniisti kirjoitettua helppoa kieltä. Ihan ok esikoisdekkariksi, tämä voi muuttua vielä varmaotteisemmaksi, lisää on ilmeisesti tulossa.

Clare Mackintosh; Anna minun olla


 Päähenkilön, Annan, isä teki itsemurhan heittäytymällä jyrkänteeltä alas. Kohta Annan äiti päätyi samaan ratkaisuun. On kulunut vuosi ja Anna on saanut lapsen ja perustanut perheen. Vanhempien kuolemien vuosipäivät ovat rankkaa aikaa. Joulukaan ei tunnu joululta. Mutta sitten posti tuo nimettömän kortin, jossa väitetään, ettei kyseessä ollutkaan itsemurha. Anna ottaa yhteyttä poliisiin. Tutkinta on avattava uudelleen; Anna on varma, että hänen vanhempansa on murhattu.

Tässä kirjassa on juonenkäännettä ja yllättävää mutkaa lukijan pään menoksi. Oikein nautittava lukukokemus.

tiistai 29. maaliskuuta 2022

Joel Dicker; Huoneen 622 arvoitus


 648-sivuinen järkäle, jonka lukeminen oli kuitenkin nopeaa ja joutuisaa. Nämä Dickerit on ladottu jotenkin siten, että sivut sisältävät tekstiä vähemmän. Mutta mutta. Olen lukenut jokusen aikaisemman Dickerin ja ne olivat kyllä parempia. Kaikissa on joku jännä twisti; joku sellainen juonen käänne, jolla vähän huijataan lukijaa tai annetaan asioiden kääntyä monta kertaa oikein-väärin-oikein, eikä oikein voi olla varma, mikä on tottta... 

Huoneen 622 arvoituksessa tällainen erikoinen kiemura oli se, että kirjassa on erikseen kehyskertomus ja sen sisällä toinen kertomus. Mielestäni täydellisen turhaa kikkailua. Sisällä oleva kertomus oli jännitystarina murhasta geneveläisessä pankkimaailmassa. Se oli jännittävä ja vähän epäuskottava, mutta mielenkiintoinen. Sitten se kirjan kehyskertomus, kirjailijan minä-tarina siitä miten hän ottaa murhasta selvää.. se oli täydellisen turha. Kirja olisi kantanut ilman sitäkin ja vieläpä paljon paremmin. 

Helmet -haasteessa: 11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä


maanantai 21. maaliskuuta 2022

Anna Jansson; Varjo kannoillasi

 

Pidin jo sarjan ensimmäisestä Kristoffer Bark -dekkarista, mutta tästä toisesta osasta vielä paljon enemmän. Bark jatkaa edelleen terapiakäyntejä ja on päättömästi ihastunut terapeuttiinsa. Terapeuttia tarvitsisi myös poliisi Sara, joka kuuluu Barkin tiimiin, mutta on burn outin vuoksi sairauslomalla. Häntä vainotaan; tehdään turhia lastensuojeluilmoituksia, varastetaan laskuja, jotka sitten menevät ulosottoon... Sara ei jaksa arkea ja luulee tulevansa hulluksi. Yllättäen samaa koki vuosia sitten karmealla tavalla murhattu Emelie, jonka tapaus nostetaan uudelleen esiin Kristoffer Barkin pöydälle. Kirja oli jännittävä ja vauhdikas, odotan kovasti lisää tätä sarjaa.


Johanna Tuomola; Murhaaja vierelläsi

 

Tässä Noora Nurkka -osassa Noora kamppailee lastensa huoltajuudesta, kun kelvoton isä aiheuttaa taas hankaluuksia. Rikoskomisario Pentti Litmanen palaa pitkältä poissaololta työhönsä ja poliisit selvittävät usean kadonneet ihmisen arvoitusta. Kun ruumiita alkaa löytyä, kaikki viittaavat sarjamurhaajaan.

Jälleen hyvä, maanläheinen ja helppo dekkari.

lauantai 19. maaliskuuta 2022

M. J. McGrath; Lumipoika


 Lumipoika -dekkari sijoittuu Alaskaan ja sen hyytäviin tunnelmiin. Päähenkilö Edie Kiglatuk on tullut avustamaan ex-aviomiestään koiravaljakkokisassa.  Edie on itse kotoisin Ellesmerensaarelta, vielä paljon pohjoisemmasta inuiïttien maasta. Yllättäen hän löytää kuolleen vauvan ruumiin jään ja lumen peitosta ja siitä lähtee käyntiin salamyhkäinen poliisitutkinta. Lapsenmurhasta syytetään miestä, joka kuuluu eri uskontokuntaan ja lahkolaisiin. Mutta syyllinen saattaa löytyä lähempää. Tapahtumissa oma osansa on Anchoragen pormestarilla ja tiimillä. Alueella paljastuu ihmiskauppatapaus.

Rakastan Alaskaa! Olen myös omaksi ilokseni opiskellut paljon asioita eskimo-kansoista ja jupikeista sekä inuiiteista. Joten olen mielestäni jopa jonkin verran kartalla näistä kansallisuuksista. Silti tämän kirjan myötä olin aika sekaisin, kuka oli mitäkin. Olin sekaisin myös maantieteellisesti. Välillä oltiin etelämmässä ja välillä pohjoisemmassa ja vaikka kansissa oli Alaskan kartta, niin en oikein pysynyt kärryillä. Melko kiva dekkari silti.

Helmet-haasteessa: 2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa


maanantai 14. maaliskuuta 2022

Aulikki Oksanen; Entiset vyötäröt


 Aulikki Oksasen Entiset vyötäröt on pieni novellikokoelma tavallisista tallaajista. Mielenterveyspotilaista, vankeustuomiota istuneista, raksamiehistä ja ex-iskelmätähdistä. Ihmiselo ei nouse kovin huikeisiin sfääreihin, enemmin madellaan tuolla ojanpohjan puolella. Tai lähiökuppiloiden oluen tuoksussa, kantakapakoissa ja grillijonoissa. Oksanen on taitava kirjoittaja ja saa romaanihenkilönsä eloon. Kirja on kirjoitettu jo 1986 ja ihan hyvin on kestänyt aikaa näihin päiviin asti.

Helmet-haasteessa: 39. Novellikokoelma


sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

James Bowen; Bobin pieni viisauskirja


 Valitettavasti totean, ettei Bobin pieni viisauskirja vakuuttanut. Ehkä se ensimmäinen katukatti-Bobista kertova kirja olisi parempi? En ole lukenut sitä. Tämä oli vähän niin kuin peräkkäin laitettuja elämän aforismeja onnellisuudesta ja elämässä pärjäämisestä. Niin kliseistä, ettei kyllä mikään. Siis suorastaan lässyn-lässyn. Kissat on ihan kivoja, mietin olisiko sillä mitään merkitystä, kuvailisiko kirjailija elämän viisauksia kissansa, koiran, papukaijan, kämppäkaverin vai rönsyliljan kautta. Ei. Mutta nämä tällaiset "Jokainen tarvitsee myös omaa tilaa" ja "Nauti tästä päivästä" -tyyppiset haihattelut oli kyllä jotain todella noloa. Kirjan piti olla nimensä mukaan pieni. Voi taivas miten pitkältä se tuntui, kun kaikki luvut ja kaikki osat toistivat sitä samaa. Kaikki kunnia toki kirjailijalle ja Bobille, joka tänä päivänä elää kissojen taivaassa.

Helmet-haasteessa: 23. Pieni kirja


lauantai 12. maaliskuuta 2022

Oscar Wilde; Dorian Grayn muotokuva

Oscar Wilden klassikko Dorian Grayn muotokuva on edesmenneen äitini kirjahyllystä. Tämä on Aulis Nopsasen suomentama versio vuodelta 1947. Tarina ilmestyi sarjana aikakauslehdessä 1890-luvulla.  Kirja kiehtoi minua jo lapsena, kun äitini kertoi sen huiman jännittävän ja karmivan juonen. Olin tuolloin kuvakirja-ikäinen ja pahoittelin suunnattomasti, ettei kirjassa ollut kuvitusta! Niinpä jouduin vain kuvittelemaan, minkälainen Dorian Grayn muotokuva oli ja minkälaiseksi se muuttui Dorianin paheellisten syntien myötä. Mutta, ellen ole ihan väärässä, niin lapsuudessani tämä tuli myös televisiosta. Olisinko mahdollisesti nähnyt jonkun version Dorian Graysta, vaikea sanoa. Uudempia elokuvia tästä ainakin on tehty, satuin huomaamaan googletuksella.



 Kirjan tapahtumat sijoittuvat siis 1800-luvun Lontooseen ja päähenkilö Dorian Gray, kuvankaunis parikymppinen nuorimies, hullaantuu omasta kauneudestaan ja muotokuvasta, jonka taidemaalari hänestä maalaa. Hän toivoo, ettei koskaan menettäisi kauneuttaan ja nuoruuttaan, vaan tuo maalaus vanhenisi hänen puolestaan. Loppu on legendaa.

Aluksi kirja oli vähän raskas vanhahtavan kielen takia, mutta siihen tottui. Osittain kirjailijan asenne myös vähän rasitti, hän oli selvästi istuttanut romaanihenkilöihinsä omia mielipiteitään. Selvää naisvihaa ja homoeroottista poikarakkauden ihannointia, ei tosin mitään sinne päinkään suoraan sanottuna. Oscar Wildehän itse joutui kuritushuoneelle pakkotyöhön saatuaan tuomion homoseksuaalisuudesta. Oi aikoja, oi tapoja. No, vaikka kirja oli vähän raskas, niin onneksi se oli myös suhteellisen nopeasti luettu. Ihan hyvä lukea tämä jo yleissivistyksenkin takia. Mutta miksei elokuva ajaisi saman asian. Onkohan vastaavaa konseptia muuten kukaan jälkipolvien kauhukirjailija käyttänyt? 

Helmet: 21. Kirja liittyy lapsuuteesi


Heidi Liehu; Omenapuu odottaa minua takaisin


 Omenapuu odottaa minua takaisin on pieni runokokoelma omenapuista vähän muistakin puista. Kuusista, männyistä, lehmuksista ja hieman linnuista. Takakansi lupaa pysähdyttäviä runoja elämän ihmeen äärellä. Tämä oli minulta sujuvasti luettu, yleensä pidän luontoaiheisista runoista, en muista. Mutta toiset ovat parempia kuin toiset.

Helmet-haaste: 12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana


perjantai 11. maaliskuuta 2022

Stefan Ahnhem; Viimeinen naula


 Viimeinen naula on Fabian Risk-sarjan päätösosa. Pidin ja en pitänyt kirjasta. Tosi hienoa nyt kyllä, että tämä sarja on kokonaan luettu ja juonen kaikki langat päätelty. Ja jännittävää ja koukuttavaakin oli lukea. Mutta olihan osa vähän epäuskottavaa ja aika karmeaa. Väkivaltaakin oli, iljettävyyksiä ja sellaista mukiloimista, että ihmettelen, miten kukaan voi selvitä hengissä tuosta kaikesta. 

Ilkeän poliisipomon Kim Sleiznerin tarina saa tässä osassa päätöksensä ja samoin hänen etsintäkuulutusta paossa olevan vastustajajansa Dunja Hougaardin tarina. Muista poliiseista lukijaa pidetään välillä jännityksessä, kuka on kenenkin puolella. Oikeastaan jännää muuten, miten Fabian Risk-nimetty sarja sisältää niin vähän itse Fabian Riskiä, joka oikeasti tuntuu olevan vain sivuhenkilö varsinkin tässä viimeisessä kirjassa.

Johanna Tuomola; Minkä taakseen jättää


 Neljäs osa Noora Nurkkaa. Viime kirjassa sattuneen ampumistapauksen jäljiltä Noora Nurkka käy terapiassa puhumassa vaikeuksistaan. Vastentahtoisesti, kuten poliisit kirjallisuudessa aina tekevät. Se oli kirjan vähiten hyvää antia. Muuten mukavan tasainen jännäri, joskin inhottavasta aiheesta; raiskatuista miehistä. Sarjaraiskaaja riehuu Lohjalla ja kylvää uhreilleen julkista häpeää. Poliisityössä Nooraa kuormittaa myös nuoren näpistelijätytön tarina, perheessä on jotain pahasti vialla.

John Grisham; Sateentekijä


 Joskus nuorempana luin muutamia näitä Grishamin oikeussalidraamoja. Tämän sain vahingossa käsiini kaatopaikalle menevistä kirjoista ja ajattelin että edes luen sen tässä välissä, ennen kuin matka kaatsille jatkuu. Kyseessä on tyypillinen amerikkalainen oikeussalijuttu. Nuorelta leukemiaa sairastavalta pojalta evätään hoito, koska vakuutusyhtiö ei aio sitä maksaa, vaikka vakuutusmaksut on maksettu ajallaan ja kaiken järjen mukaan vakuutusyhtiön pitäisi maksaa potilaan luuydinsiirto. Asianajajaksi juuri valmistuva kirjan päähenkilö ottaa jutun omakseen ja taistelee tuulimyllyjä vastaan, eli vanhoja kaiken osaavia lakimieskonkareita uhmaten. Juttu oli vähän kliseinen ja "helppo". Riveiltä paistoi niin amerikkalaisuus että oli vähän sopeutumista. Ja jännää oli, miten koko ajan lueteltiin kustannuksia. Miten paljon maksoi mikäkin lasku, vuokra, takuu, puhelinten asennus lakitoimistoon, autopaikka, lentolippu, bussimatka... Viihdyttävä tarina joka tapauksessa, voin suositella, jos kestää 90-luvun viitekehyksen. Tämä kirja on kirjoitettu vuonna 1996 ja on aivan selvästi aikansa lapsi. 

Helmet-haasteessa: 35. Kirjassa on oikeudenkäynti

Eija Piekkari; Kaislikon kätköissä

 

Kaislikon kätköissä on kuudes osa Krisse Elo-sarjaa. Tässä sarjan osassa Krisse on muhkeasti raskaana, mutta poliisityöt ei jätä rauhaan. Kesäisestä kaislikosta löytyy naisen ruumis. Taas haastatellaan ja epäillään lähipiirin ihmisiä, ja sieltä se tekijäkin sitten löytyy. Poliisilaitoksen omituinen tutkintasihteeri Riikka kokee myös myöhään heränneitä murrosiän kapinointipuuskia.

Helmet-haasteessa: 8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua


sunnuntai 27. helmikuuta 2022

Belinda Bauer; Exit - Lähdön hetki


 Belinda Bauer ei osaa mitään huonoa kirjoittaa. Exit - Lähdön hetki oli hykerryttävän hauska ja jännittävä trilleri Lähdettäjistä, eli matalaa profiilia pitävästä ihmisjoukosta, joka auttaa ihmisiä itsemurhaan. Ei toki tekemällä itse mitään laitonta, vaan ainoastaan mahdollistamalla sairaan ja kivuliaan asiakkaan itsemurha. Kaiken pitää mennä ehdottomasti oikeaa kaavaa noudattaen lakia mitenkään rikkomatta. Felix on tällainen lähdettäjä, mutta sitten hänen keikallaan kaikki meneekin armottomalla tavalla vikaan. Niin hykerryttävää, niin kiehtovaa. Eihän tätä voi ihan vakavalla naamalla lukea. Bauerilla on uskomaton taito saada romaanihenkilöt eläviksi, päästä heidän pään sisään ja aukaista pääkoppa myös lukijalle. Kirjan päähenkilö, Felix, oli suurenmoinen!

Helmet-haasteessa: 16. Kirjan luvuilla on nimet


perjantai 25. helmikuuta 2022

Tuula Levo; Neiti Soldan


 Soldanin neidit Tilly ja Venny rakastivat kumpikin kirjailija Juhani Ahoa, mutta vain Venny oli vihitty aviopuoliso. Venny Soldan-Brofeldtillä oli omiakin ansioitaan taiteilijana, mutta Tilly oli enemmin vain rakastajatar. Kummallakin sisaruksella oli lapsia Juhani Ahon kanssa ja he elivät kolmiodraamaansa samassa pihapiirissä. Tämä on ollut aivan uskomaton suhde-draamansa. Se olisi sitä tänä päivänä - entä sitten ennen Suomen itsenäistymisen aikaa! Tuula Levo yhdistelee kirjassaan faktaa ja fiktiota. Herkullisesta ja pöyristyttävästä aiheestaan huolimatta kirja oli hivenen raskas luettava. Olisin kaivannut enemmän mukaansatempaavuutta. Juhani Aho on aina ollut yksi lempikirjailijoitani ja olen jonkin verran tiennyt tästä Soldanin sisarusten välisestä kolmiodraamasta, mutta en ollut koskaan ennen suonut sille mitään syvällisempiä mietteitä. Nyt tuli vähän sellainen olo, että haluaisin tietää enemmän ja vähän.. hm... vakuuttavammin. 

Kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan: 32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja


torstai 24. helmikuuta 2022

Viveca Sten; Hyytäviä hetkiä




 Olen lukenut (muistaakseni) 9 osaa Sandham-sarjaa ja jatkumossa seuraavana oli tämä Hyytäviä hetkiä, joka ei ole yhtenäinen dekkari, vaan sisältää tarinoita Sandhamista, Nora Linden ja Thomas Andreassonin menneisyydestä. Kirjassa on kymmenen eri tarinaa. Kivoja pieniä nopeasti luettavia novelli-tyyppisiä kertomuksia. Herttainen pikku-pläjäys, ehkä ihan ikku-pikku hivenen naiivi kokonaisuus, mutta se on tietysti Viveca Stenin tuntomerkki noin muutenkin.

Helmet-haasteessa: 47.-48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun


Eija Piekkari; Risteys


 Viiden osa Krisse Elo -sarjaa, ja olisikohan ollut ehkä mielestäni sarjan paras tähän asti. Nuoren naisen ruumis löytyy tynnyristä ja aika raaka tapahtumaketju tulee ilmi. Krisseä piinaa myös oma menneisyys; ex-seurustelukumppani tuntuu seuraavan häntä kuin hai laivaa. Ja eihän siinä kaikki sitten ole ihan kunnossa, oli aika jännittävä juoni. Krissen ja Aksun suhde on puolestaan jotenkin niin ihana ja puhdas. Tietysti siihen lyö varjonsa Aksun ex-kumppani Kielo, mutta juuri siksi pariskunta vaikuttaa jotenkin suloiselta. Vaikka sarjan alkuvaiheessa olin sitä vastaan, että Aksusta ja Krissestä tulisi pari. On se jännä, miten nämä ihmiset alkavat "elää" lukijan mielessä.

Helmet-haasteessa kohta: 10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä


Jari Salonen; Kuokkavieraat


 Kuokkavieraat aloittaa komisario Jukka Zetterman -sarjan. Kirja alkaa siitä, kun kohujulkkis-morsian ryöstetään häistään. Sulhanen ja häävieraat odottavat tuoretta rouvaa turhaan takaisin. Kuka mahtaa olla kidnappauksen takana? Samaan aikaan maajussi ammutaan pellolla traktoriinsa ja lavalta löytyy nuoripari, toinen kuolleena, toinen haavoittuneena. Nämä kaksi rikosta yhdistyvät tutkimusten edetessä. 

Mainio perus-dekkari, tätä sarjaa aion jatkaa.

torstai 17. helmikuuta 2022

Cara Hunter; Jäljettömiin


 Voi hurja, miten pidin tästä piinaavan jännittävästä dekkarista! Kirjassa Masonin perheen 8-vuotias tytär Daisy katoaa kesken grillijuhlien. Kukaan ei ole nähnyt mitään, mutta pikkuhiljaa kun keritään auki menneitä tapahtumia, tuntuu että aika monen kohdalla löytyy jotain salattavaa ja vaarallista. Tuntuu siltä ettei vanhemmatkaan suhtaudu pikkutyttönsä katoamiseen normaalisti.

Adam Fawley tutkii Daisyn perhettä, naapureita, sukulaisia, koulua, koulukavereita. Todellakin aivan piinaavaa jännitystä ja kirja on nopeasti luettava. Rakennetta rikkoi hyvin runsaat twitter-kommentit ja sosiaalisen median kuvailu, ja osittain myös se, että kirja oli kerrottu minä-muodossa. Ja siihen vielä hieman rikkonaisuutta tuli aikahypyistä. Kaksi ihmetyttävää asiaa jäi ja toinen niistä unohtui, mutta toinen oli se, että katoamispäivä oli heinäkuun 19. Tuona päivänä koulun pihalla kaksi opettajaa keskusteli, että kohta onneksi koulu loppuu ja tämä on ollut merkillinen kevät. Kevät? Heinäkuussa? Loppuuko koulut muutenkaan heinäkuussa? Kirja sijoittuu Oxfordiin, joten enhän minä niiden aikatauluista toki mitään tiedä.

Kirja ei mässäile lapsiin kohdistuvalla väkivallalla, vaan keskittyy nimenomaan rikostutkintaan. Tämä on ihan iisisti luettavaa materiaalia myös herkille.

Helmet-haasteessa kohtaan:22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä

 

maanantai 14. helmikuuta 2022

Danielle Steel; Sydämen asioita


 Danielle Steelin Sydämen asioita oli kyllä ihan hirveä kirja. Tämä on kertomus sosiopaatista, joka on ensin charmantti ja hellä, rakastava, täydellinen partneri, mutta joka pikkuhiljaa lyttää ja lannistaa kumppaninsa niin, ettei tämä edes tajua mitä tapahtui. Paitsi että Hope Dunne tajuaa. Ärsyttävää lukea miten Hope siitä huolimatta on ihan Finnin pauloissa ja haluaa lahjoittaa tälle sukukartanon, rahaa, rakkautensa, lapsia, mielenterveytensä ja ihan kaiken. Tämä on siis se kaikkein kliseisin klisee, mistä on aina kirjoitettu näitä hiuksia nostattavia kauhutarinoita. Samalla, kun voin melkein pahoin, en meinannut pystyä päästämään kirjaa käsistäni. Niin kovasti oli pakko saada tietää, mitä tässä oikeasti tapahtuu. Kirjan tekninenkään osuus ei kyllä ollut nyt huippuluokkaa. Tietääkseni ja muistaakseni Danielle Steel yleensä taitaa olla aika taitava kirjoittaja, tuskin hän muuten olisi "maailmanhistorian neljänneksi myydyin kirjailija" (lainaus kirjan liepeestä - ja kyllä; muistelen nuorena pitäneeni kovasti hänen kirjoista, mutta ehkä aika vaatii veronsa). Kiusaannuin jo alussa, miten Hope Dunnen ulkonäköä kuvailtiin jatkuvasti, varsinkin silmien väriä. Oikeasti: ketä kiinnostaa, minkä väriset silmät jollain on ja jos asia on oleellinen, niin tarvitseeko sitä silti mainita neljä - viisi kertaa samassa kirjassa? Samoin minua kiusasi se, miten huippusuositun kirjailijan Finn O'Neillin täydellisyyttä, komeutta ja jalat alta vievää ulkonäköä kuvattiin yhdessä luvussa monta kertaa siten, että jokainen sen kappale aina päättyi ulkonäön kuvailuun. Hohhoijaa. Tämä oli taas näitä. Aion varmasti jatkossakin lukea Danielle Steeliä, tuskin edes muista mitä niistä vanhoista kirjoista olen kerran lukenut.

Helmet-haasteessa: 27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva

sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Jørn Lier Horst; Koodi

 

Tämä oli ensimmäinen Horst-kirjani, vaikka Wisting on tv-sarjana tuttu. Kirja sen sijaan onkin jo kirjailijan 12. romaani. Niitä aikaisempia en saanut käsiini ja vaikka yleensä olen todella tarkka ja ehdoton, että luen sarjat ilmestymisjärjestyksessä, niin tässä väärä järjestys ei häirinnyt millään lailla. En tosin voi lukea myöskään sellaisia dekkareita, jotka olen nähnyt jo tv-sarjana aiemmin.

Koodi oli oikein mukava, sujuva dekkari, ei väkivaltaa ja yli hilseen meneviä juonenkäänteitä. Ihan leppoisaa mukavaa poliisitutkintaa. Wisting on ystävystynyt jo vuosia sitten Martin Haugenin kanssa, heti sen jälkeen kun Martinin vaimo Katharina Haugen katosi. Naista ei löydetty koskaan. He ovat viettäneet joka vuosi katoamisen vuosipäivää ja mökkeilleet kalastuksen merkeissä Martinin kesämökillä. Nyt juttu avataan uudestaan ja Wisting paimennetaan vakoilemaan Martin Haugenia. Wistingin tytär Line tekee podcast-sarjaa toisen naisen katoamisesta ja nämä kaksi eri tutkintaa yhdistyvät jollain tavoin. 

Sain kirjan päätöksen eilen illalla ja olinko liian väsynyt vai mitä, mutta en muista, mikä tämä Katherine Haugenin kohtalo tässä kirjassa olikaan - sen toisen kadonneen naisen kohtalon muistan.

Helmet -haasteessa kohtaan: 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija


Silvia Hosseini; Pölyn ylistys

 

Tätä en taatusti olisi lukenut ollenkaan, ellen olisi tarvinnut Helmet-haasteeseen kirjaa, jonka kirjoittaja on kotoisin Lähi-Idästä. Iranista kotoisin oleva ja Tampereella asuva Silvia Hosseini on. Pölyn ylistys oli riman alittaja. Se koostui kourallisesta esseitä aiheista, jotka eivät kiinnosta minua lainkaan. Yleensäkään en ole essee ihminen, mutta ehkä sietäisin lukea esseitä mielenkiintoisista aiheista. Näitä ei ollut pahoinpitely-seksi, Leonard Cohenin musiikkituotannon huonoimmat kappaleet, Dubain kaupunkikuvaus, joku lastenlaulu, joka on esiintynyt Leijonakuningas -elokuvassa (?).. ja ... oli siellä varmasti vielä, jotain, mutta en muista mitä. Sääli, sillä Silvia Hosseini olisi selvästi todella hyvä kirjoittaja. Hyvin paljon parempi, kuin monet muut joita luen. Tässä essee-kokoelmassa Hosseinin ote oli hyvin ylimielinen, elitistinen ja muita ihmisiä dissaava. Mikä ettei, onhan kaikilla siihen oikeus, itsekin olen sellainen, huomaan kun luen joskus vanhoja kirjamietteitäni. 

Eli Helmet-haasteen kohtaan: 24. Kirjan on kirjoittanut Lähi-idästä kotoisin oleva kirjailija


Niillas Holmberg; Halla Helle


 Kirjan päähenkilö on Samu, joka ihastuu saamelaistyttöön, taiteilijaan, joka käyttää nimeä Halla Helle. Samu muuttaa tämän perässä Lappiin ja työskentelee siellä kirjastolla. Samaan aikaan Halla Helle kokee jonkinlaista elämäntuskaa, burn outia ja psykoosia, ei pysty taiteilemaan ja kärsii vain masennuksesta tai jotakin muuta tuollaisesta epämääräisestä taiteilijan mielenterveysongelmasta. Samu on huolissaan ja haluaa auttaa.

En juurikaan pitänyt kirjasta. Kannesta kanteen säilyi saarnaava, opettava ja neuvova kieli. Liiallinen analysointi. Mielenterveysongelmaisen Halla Hellen unia tulkittiin ja selviteltiin Freudin ja Jungin avulla. Oma Freud-aikani meni ohi jo ennen kuin täytin 15 vuotta. Silloin se oli vielä kiehtovaa ja mielenkiintoista ja luin unien tulkinnasta. Ei enää.

Saamelaisosuus oli kirjan kantava voima, mutta sekin oli niin osoittavaa, että en oikein jaksanut. Paljon analysoitiin etelän ihmisten ja saamelaisten välisiä mielipide-eroja ja koflikteja. Ei ollut minun kirjani alkuunkaan. Mutta mikä jäi mieleen: Norjan puolella vierailtuaan Halla Hellen toinen koira jäi sinne karanteeniin, eikä sitä saanut tuoda takaisin Suomen puolelle, koska Norjassa oli tavattu jotain hirvien matotartuntaa ja eläinten rajanylitykset muuttuivat sen takia tiukemmiksi. Karanteenin kesto oli 10 viikkoa ja maksoi yhteensä jotain 4000 euroa. Tämän haluaisin tietää: voiko asia oikeasti olla noin??!

Helmet-haasteen kohtaan: 9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön


maanantai 7. helmikuuta 2022

Camilla Sten; Kadonnut kylä


 Kadonnut kylä oli ihana kauhukirja. Neljä nuorehkoa dokumentti-ohjelman tekijää saapuu hylättyyn kylään kuvaamaan ja videoimaan. Kukaan ei tiedä, mitä kylän asukkaille on 50-luvulla tapahtunut, talot ovat jääneet tyhjilleen, pyykit naruille, astiat pöytään. Kun ensimmäiset poliisit aikoinaan saapuivat paikalle, keskeltä toria löytyi ihmisuhri ja yhdestä talosta elävä vauva. Nyt 50 vuotta myöhemmin dokumentti-ryhmä haluaa selvittää, mikä on mysteerin takana. No oikeastihan tämä nyt on ihan epäuskottavaa: mikä kylä muka jätettäisiin noin koskemattomaksi ja ihmisten katoamista ei selvitettäisi. Onhan jo Tsernobyl-kaupunginkin talot pengottu, varasteltu, graffitein koristeltu. Ja sen jos jonkun kuvittelisi olevan aika rauhassa urbaaneilta asunnottomilta laitapuolenkulkijoilta.

Kaikesta epäuskottavuudesta huolimatta tämä oli ihanaa piinaavaa jännitystä. Parasta kirjassa on tyhjien autioiden talojen kuvailu, se on juuri sellaista, mitä rakastan. Olisi niin ihanaa kävellä tuollaisessa kylässä ja tutkia kaikkia paikkoja, kuvitella mitä on tapahtunut, kuvitella entisiä asukkaita ja tutkia miten he ovat sisustaneet, minkälaisia astioita, huonekaluja, liinavaatteita, mattoja, verhoja, työkaluja heillä on ollut...

Kirjan päähenkilöt ovat vähän lapsellisia ja taaskin epäuskottavia enkä oikein ymmärtänyt kaikkia heidän toimiaan. Esimerkiksi kirjan loppupuolella en muistanut mitä toiselle miehistä kävi. Mutta ei se haitannut.

Kirja menee minulla Helmet-haasteessa kohtaan: 47.-48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun (toinen kirja on sitten äitinsä Viveca Stenin kirjoittama)


perjantai 4. helmikuuta 2022

Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt; Vihan jäljet

 

Tämä on jo seitsemäs Sebastian Bergman -kirja. Tytär Vanja Lithner toimii poliisin henkirikosyksikön johdossa ja selvittää sarjamurhaajan jälkiä. Murhilla ei näytä olevan mitään yhteistä tekijää ja siksi pitää turvautua kriminaalipsykologina työskentelevän Sebastian Bergmanin apuun. Jotain yhteistä alkaakin lopulta löytyä. Muuten Bergmanin arki täyttyy lähinnä lapsenlapsen hoitamisesta ja osa-aikaisena terapeuttina toimimisesta. Mutta sieltäkin paljastuu iso salaisuus, kun eräällä asiakkaalla on samanlainen kohtalo, kuin Bergmanilla itsellään; kummallakin on tsunamissa kuollut lapsi.

Verkko kiristyy myös henkirikosyksikössä työskentelevän Billyn ympärillä. Huh, nyt oli jännää. Ja niinhän tässä taas kävi, että vaikka kirjan tämä rikostapaus saatettiin nätisti loppuun, niin uusi koukuttava tarina vihjailtiin käyntiin.

Kirja on julkaistu vuonna 2021 ja on minulle ensimmäinen romaani, jossa mainitaan Korona-virus. Se ei muuten tuntunut sopivan kirjan luonteeseen ollenkaan, jotenkin droppasi vähän tunnelmaa.

Tämän nyt ehkä voisi laittaa Helmet -haasteen kohtaan: 29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa


Sirpa Kähkönen; Vihreä sali


 Tämäkin vielä jatkaa Kuopio-sarjaa, mutta nyt 60-luvulla ollaan ihan toisenlaisessa maailmassa. En oikein muistanut näitä henkilöitä, olivatko jo osallisina aikaisemmissa romaaneissa? Irene, Leo, Jaakko... no, vanhat tutut Anna ja Lassi Tuomi esiintyivät tässäkin romaanissa pienessä sivuosassa.

Kirjassa melkein kaikilla oli paha olla. Oli mielen sairautta ja epäsosiaalista käytöstä. Paljon surua ja olisinkin halunnut tietää vielä enemmin, mistä se kaikki kumpusi. Kirjan tarina oli vaatimaton eikä missään nimessä parasta Kähköstä, mutta kirjoitettu kieli oli taas aivan napakymppiä. Kyllä taisi jossain kohtaa taas itku päästä. Voimaannuttava itku kaikesta siitä haikean kauniista kuvailusta. Minulle jäi vähän epäselväksi, mitä Leo teki. Leon kohtalo ja koko nuori elämä oli surullinen. Kaksi muuta päähenkilöä olivat Irene ja Jaakko. Irene työskenteli kukkakaupassa lähettinä, mutta kärsi kotioloissa mielisairaan äitinsä kourissa. Jaakko taas oli maailmanpelastaja, Ireneen ihastunut ja Leosta huolta kantava kirjan ainoa "järjen ääni". 

Helmet-haasteessa kohtaan: 4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana

 

tiistai 1. helmikuuta 2022

Pierre Lemaitre; Tulen varjot


 Voihan vitalis, tämän piti olla itsenäinen jatko-osa Näkemiin taivaassa romaanille... mutta en osannut yhdistää näitä kahta romaania toisiinsa millään lailla. Jälkikäteen totesin, että kyllä - onhan siinä yksi saman niminen hahmo. Näkemiin taivaassa -kirjassa esiintyi Eduard Pericourt ja tässä romaanissa alussa vietetään Marcel Pericourtin hautajaisia. Mutta siinä kaikki. Mitä ilmeisimmin ovat isä ja poika. En muista ensimmäisestä osasta mitään, ilmeisesti olen siitä kuitenkin pitänyt. Melkein nyt tekisi mieleni sanoa, että pidin Tulen varjoista vielä enemmin. "Sarjalle" on tulossa kolmaskin osa, toivottavasti se on yhtä hyvä.

Pankkiiri Pericourtin hautajaissaatto on menossa, kun lapsenlapsi Paul putoaa ikkunasta ja halvaantuu. Paulin äiti Madeleine keitetään monissa liemissä. Hän perii pankin ja suunnattoman omaisuuden, joutuu hoitamaan pyörätuoliin sidottua poikaansa ja tulee petetyksi monilla eri tavoilla. Mutta kosto elää.

Kirjassa ison osan saa myös Paul, josta tulee kuuluisan oopperalaulajan fani. Eurooppaan varjonsa heittää talouskriisin aika ja Hitlerin valtaan nousu. Ja kaiken tämän lisäksi kirjassa on taiten ripoteltua laadukasta huumoria. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja nautin kovasti taitavasta lukijasta.

Helmet-haasteessani laitan kirjan kohtaan: 38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave 


sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Peter James; Pahan oma


 Perinteistä kummitustarina-kauhua. Fabian-poika kuolee autokolarissa, mutta Alex-äiti on vakuuttunut, että Fabian on läsnä. Kotona tapahtuu kaikenlaista kummallista. Aivan kuin Fabianin henki haluaisi sanoa jotain. Meedio, joka lupaa auttaa, pakeneekin kauhuissaan. 

Oikeastaan en tiedä, mitä kirjassa tapahtui. Loppu oli vähän sekava. En tiedä kuka oli hyvä ja kuka paha ja kenen ansiosta kummittelevan levottoman sielun ongelma tuli ratkaistuksi. Eli tämä oli vähän tällainen... njääh -tason kirja. En pidä yleensä kauhu- ja kummitustarinoista, joten olen väärää kohderyhmää. Mahdollisesti kummitustarina-ihminen nauttisi enemmin. Peter James on toki hyvä kirjoittaja, se kantaa jo pitkälle.

Helmet -haasteessa: 20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä


maanantai 24. tammikuuta 2022

Metropoliitta Panteleimon; Kohtalokas Leningradin-matka


 Tekisi mieleni sanoa, että rajansa se on naiivisuudellakin. Kohtalokas Leningradin-matka ylitti (vai pitääkö sanoa alitti?) sen rajan reippaasti. Cosy crimekaan ei saa olla liian cosy, äärimmäisessä päässä se kun menee jo koomisuuden puolelle. Liika herttaisuus herättää korkeintaan myötähäpeää. Vaikka kirja kuinka sijoittuu 60-luvulle ja maaseutukaupunkiin ja sen asukkaisiin, jotka pyörivät pienessä piirissä. Tämä on sarjan kolmas osa, en ole lukenut niitä aikaisempia. En ole vielä varma, luenko sarjaa enemmän. Tavallaan kiinnostaa kauheasti, että onko tämä oikeasti näin... tällaista. Vai onko tämä vain sarjan keskellä oleva vähemmän vetävä tarina. Herää halu ottaa selvää asioista. Ei kannata lytätä kirjasarjaa ensimmäisen kirjan vuoksi.

No kirjassa joka tapauksessa käy niin, että Koskijärven pitäjästä lähtee seuramatka Leningradiin. Yksi matkalaisista murhataan. Komisario Palokoski saa apua suoraan kentältä: reissussa mukana ollut eläkeläisrouva Elisabet Urhonen on näpsäkkä apuri. Olihan tämä, oli. Mutta jos oikein todella leppoisaa kesädekkaria kaipaa, eikä haittaa epäuskottava romaanihenkilöiden käyttäytyminen ja dialogi, niin miksikäs ei.

Helmet-haasteessa: 44. Kirjan nimessä on kaupungin nimi


lauantai 22. tammikuuta 2022

Lucy Foley; Kutsuvieraat

 

Olen aikaisemmin lukenut Lucy Foleyn Jahti-nimisen dekkarin. Pidin siitä, mutta tämä Kutsuvieraat on vielä potenssiin kymmenen. Aivan huikeaa jännityksen kasvattamista viimeisille sivuille saakka ja helposti luettavassa muodossa. Henkilöiden yksityiselämä ja salaisuudet aukeaa vähitellen, mutta ne kaikkein kutkuttavimmat vasta ihan lopussa. Näin ne koukuttavat tarinat kirjoitetaan.

Jo kansi kertoo, mikä on homman nimi: julkkihäät syrjäisellä saarella. Kirjan myötä henkilöt avautuvat ihanan persoonallisesti, kaikki tulee tutuiksi, henkilöhahmot eivät jää millään lailla etäisiksi tai ohuiksi. Lukija elää jokaisen mukana täysillä eri luvuissa. Oman osansa kertoo morsian, morsiusneito, pitopalvelun työntekijä, bestman jne... Luvun alussa oli aina mainittu, kuka on äänessä. Niin ihanan huomaavaista lukijaa kohtaan! Tässä on todella kirja, jota voin suositella. Ihan jokaiselle dekkarinälkäiselle. Ja väkivaltaa ei ollut liikaa. Ei verta ja suolenpätkiä, liiskattuja sorminiveliä tai ammuttuja polvilumpioita. 

Helmet -haasteessa: 19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa


keskiviikko 19. tammikuuta 2022

Arne Dahl; Vapaus


 No on tämäkin. Jatkan tämän merkillisen sarjan kuuntelemista, vaikka en oikeastaan edes pidä siitä. Edelleen jatkuu tippaletkut ja nippusiteet ja neulat suonissa ja huumatuksi tulemiset, totuusseerumit ja muut vastenmieliset asiat. En ehkä ymmärrä puoliakaan, mitä näissä tapahtuu. Ja kun sama juoni jatkuu kirjasta toiseen, milloin tästä tulee loppu, milloin voin lopettaa kunnialla tämän sarjan! Taas jäi kaikki kesken. Tässä kirjassa Nadja -niminen nuori nainen kidnapataan ja yksityisetsivänä toimivalle Sam Bergerille tarjotaan huippusummaa Nadjan löytämisestä. Aikaa on vain muutama vuorokausi. Molly Blom ilmestyy joukkoihin vauva mukanaan. Kaksikko tekee taas uskomatonta etsivätyötä, joka ei ehkä kestä tarkempaa tarkastelua. Mitä tapahtui, mikä johtui mistäkin, miksi mitäkin... mutta vauhti on niin hengästyttävä, että niitä ei ehdi jäädä ajattelemaan. Kirjojen kieli on merkillisellä tavalla runoilevaa, lavertelevaa ja maalailevaa. Tämä ehkä saattoi olla hieman parempi kuin  sarjan aikaisemmat kirjat. Mutta taas kaikki loppui siten, että on pakko jatkaa seuraavaan osaan. 

Tällä kirjalla Helmet-haasteen kohtaan: 18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja


Johanna Tuomola; Petoksen anatomia


 Petoksen anatomia oli vakuuttava jatko Noora Nurkka -sarjalle. Pettämätön pläjäys taas. Kirjassa Aino Peuralle tuodaan kotiin viesti, että hänen miehensä on kadonnut  ruotsinlaivalla. Asia ei kuitenkaan jää tähän, aviomiehen menneisyydestä nousee ällistyttäviä asioita, joita Aino ja ystäväpoppoo eivät ole voineet aavistaakaan. Vai onko joku heistä sittenkin syyllinen talousrikoksiin ja petoksiin? Erinomainen suoraviivainen dekkari.

perjantai 14. tammikuuta 2022

Tuula Kallioniemi; Risteys


 En ole lukenut nuortenkirjoja ollenkaan, joten en oikein tiedä mitä niiltä odottaa ja kun nyt ei ole mitään vertailukohdetta, niin sanoisin että Risteys oli ainakin ihan kiva. Uskoisin, että olisin nuorena tykännyt siitä paljon. Kirja on helppo lukea ja sen juoni tehoaa ihan varmasti teineihin. Kirjassa ilkeänä häirikkönä häärännyt Mika ajaa kolarin lainaamallaan skootterilla ja rajatilassa saa uuden mahdollisuuden. Hän saa valita kumpaan suuntaan lähtee. 

Helmet-haasteessa kohtaan: 13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla