Ja sitten heti edellisen perään seuraava Heittola-dekkari. Sandbergin sarja on jo 7. kirjassaan. Tämä oli hieman parempi kuin Kalmankokko. Vakuuttava, vähän ahdistavakin. Kirjassa oli vastenmielinen uskonlahko, joka alisti tietenkin jäseniään ja varsinkin naisia. Kuinkas ollakaan. Heittolan oma romanssi Tarun kanssa on nyt todella kriisissä, mustasukkaisuus riivaa, eikä ihan suotta.
Metsästä löytyy nuori nainen. Pahoinpideltynä ja raiskattuna. Kirja on aika seksuaalis-sävytteinen, minulle vähän turhan paljon. Tarina ja juonen kulku on silti oikein jännittävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti