Kirjalla oli kyllä eri hauska juonen aloitus: Jennin kummitäti on kuollut, mutta vainajan tuntomerkit eivät pidä paikkaansa. Ruumis on jonkun ihan vieraan ihmisen. Tästä kiinnostuu myös ex-poliisi Erja Repo. Herkullisesta aloituksesta huolimatta kirja jää vähän köyhäksi ja laihaksi. Erja Repo on ihmisenä vastenmielinen, omia teitään kulkeva ihmisvihaaja saa olla, mutta ei ilkeä vain ilkeilyn vuoksi. Erjan ynseys oli tekemällä tehtyä. Mukavaa päähenkilössä on palapeli-harrastus. Itse olen intohimoinen palapelien tekijä ja jaan kyllä päähenkilön kanssa tämän addiktion. Miten mahtavan rentouttavaa palapelien kokoaminen onkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti