Mauri Kunnas; Joulupukki

 Suorastaan legendaarinen Mauri Kunnaksen kirja oikeasta Joulupukista Korvatunturilla. Kirja kertoo miten Joulupukin pajassa elellään, rakennellaan leluja, keitä tonttuja siellä asuu ja mistä tämän jouluisan joukon arki koostuu. Huikea kirja, huikeasti kuvitettu, huikeasti kirjoitettu. Klassikko. Yleissivistystä. Syvä kumarrus Mauri Kunnakselle. Hyvää joulua kaikille!

Sinikka Nopola, Tiina Nopola; Heinähattu, Vilttitossu ja Jouluvintiö

 Oikein söpö tarina Heinähatusta ja Vilttitossusta joulun alla. Tätä kirjaa luettiin päiväkodilla ja aihe sopi oikein hyvin tähän joulun odotuksen ajankohtaan. Vilttitossu on sitä mieltä, että on ihan väärin, kun köyhille ja vähäosaisille lapsille kerätään lahjoituksia ja lahjoja. Vilttitossu tahtoo myös! Yhtäkkiä hän muuttuu kiltiksi; siivoaa, auttaa ja on ystävällinen. Niin ja pukeutuu köyhäksi lapseksi kadunkulmaan kerjäämään leluja. Ja sieltä se joulu tulee vääjäämättä niin kilteille, kuin tuhmillekin lapsille. Vai onko tuhmia lapsia olemassakaan?

Minulle Heinähattu ja Vilttitossu -tarinat ovat olleet ihan vieraita tähän asti, en ole nähnyt elokuvaa tai lukenut aiemmin näitä kirjoja. Mutta kivastihan tämä on kirjoitettu.

Roope Lipasti; Ihmeellinen jääkausi

 Töissä luettua lastenkirjallisuutta, Tietopalojen Ihmeellinen jääkausi. Kirja on hyvin selkeä, mielenkiintoinen ja mukavasti kirjoitettu tietopläjäys jääkaudesta. Minullekin tuli uutta tietoa ja voisin suositella tätä kirjaa lasten lisäksi kenelle tahansa aikuiselle. Juha Harjun tekemä kuvitus oli myös hyvä ja mielenkiintoinen.

Tove Jansson; Näkymätön lapsi

 Kun  jotakuta tarpeeksi pelottelee, hän muuttuu näkymättömäksi. Näin on käynyt myös tälle lapselle, joka saapuu muumitaloon vieraaksi ja pikkuhiljaa pääsee näkymättömyydestään. Kirja sisältää tämän ja muita kiertomuksia. Taattua Tove Jansson -laatua.

Helmet -haasteessa: 32. Kirja liittyy jollain tavalla Tove Janssoniin

Kenneth Grahame; Kaislikossa suhisee

 Ja sitten kirja, jonka "kaikki ovat lukeneet" (46. Suosittu kirja, jonka kaikki muut vaikuttavat lukeneen) tai joille ainakin on lapsina tämä luettu. Paitsi minä. Jostain syystä olen aina pitänyt tätä kirjaa vastenmielisenä jo lapsesta lähtien, enkä halunnut että sitä olisi luettu minulle sen enempää, kuin itsekään olisin halunnut lukea kirjaa. No, ei tämä nyt niin täysin vastenmielinen ollut. Mutta jokin noissa piirretyissä eläinhahmoissa häiritsee. Kannessa Rupikonnakin on niin luonnottomassa asennossa pää kohti taivasta. Miten tuo näkee eteensä, kun silmät sojottavat taakse... ja sitten tämä jonkinlainen luonnottomuus. Kuvitus oli myös häiritsevää, en osaa sanoa miksi. Se ei ole kaunista, vaan --- ärsyttävää? Levotonta? Kirjassa päähahmot Mäyrä, Rotta, Vesirotta, Rupikonna, Kärpät ja muut olivat kuin ihmisiä, mutta kuitenkin eläimiä. Miten nämä voivat muka soutaa ja käyttää pyssyjä aseina. Valjastaa ja ohjastaa hevosia? Hei, siis näiden koko?! Sammakko ohjastaa hevosta? Autoa? Ei oikein mahdu minun tajuntaani. Hyvin brittiläinen kirja brittiläisessä maalaismaisemassa. Kirjassa oli vähän kaunista luontokuvailua sentään ja yksi erikoisen nätti mystinen unenomainen taikahetki. Että olihan sellaista. Hyvä, että tuli nyt kuitenkin luettua vanhoilla päivillä tämä klassikko.

Christine Nöstlinger; Onko koira kotona?

 

Jälleen herttainen lastenkirja. Kirjan päähenkilö on jo iäkäs Koira, leski, jonka lapset ovat aikuisia ja muuttaneet pois kotoa. Koira haluaa lähteä katsomaan maailmaa ja joutuu erinäisiin pieniin seikkailuihin matkoillaan. Välillä joudutaan olemaan isänä laumalle villikissan pentuja, välillä ajaudutaan näyttelijäksi, opettajaksi ja moneen muuhun puuhaan. Helmet-haasteessa: 23. Pidät kirjan nimestä koska onhan tämä nimi nyt ihan klassikko =).

Astrid Lindgren; Melukylän lapset

 Tämäpä oli todella suloinen ja herttainen lastenkirja kuudesta samassa kylässä asuvasta lapsesta. Kirjassa kuvaillaan lasten leikkejä, arkea, sattumuksia ja ystävyyttä kauniisti ja elämänmyönteisesti. Hyvä että tuli luettua. Varsinainen hyvän mielen kirja (Helmet-haasteen kohta 7.)

Eduard Uspenski; Fedja-setä menee kouluun

 Fedja-sedästä kertovat lastenkirjat ovat minulle vain nimeltä tuttuja. Jotenkin tuo sana "setä" on aina tuottanut minulle tuskaa, kun kyseessä on kuitenkin 7-vuotias poika. Kirjan muita hahmoja on kissa ja koira ja professori ja Panamasta vahingossa tilattu postimyynti-ystävätär Aamutähti. 

Kirjan käännöksestä on myönnetty vuonna 1983 valtion kääntäjäpalkinto Martti Anhavalle. Eli tämä menee Helmet-haasteessa kohtaan: 14. Kirjan kääntäjä on voittanut Mikael Agricola -palkinnon tai muun käännöspalkinnon

Astrid Lindgren; Mio, poikani Mio

Nyt vähän hävettää myöntää, mutta en ollut lukenut aiemmin tätä lastenkirjaklassikkoa, vaikka melkein kaikki ilmeisesti ovat? En oikeastaan tiennyt kirjan juontakaan, mutta kaikki lukeneet ovat kehuneet kirjaa kovin. Ja olihan se hyvä! Kirjan päähenkilö on 9-vuotias Jussi-poika, joka katoaa yhtenä iltana eikä hänestä sen jälkeen kuulla enää koskaan. Jussista tulee prinssi Mio. Kaukaisessa maassa asuu Mion isä, itse kuningas, ja monta uutta ystävää, jotka sattumoisin muistuttavat kaikki Jussin ystäviä tai naapureita. Kirja on yhtä äärettomän osuvaa vertauskuvaa kannesta kanteen. Mion tehtävä on taistella pahaa ritari Kaamoa vastaan, vaikka Mio toteaa, että ”minä pelkään niin, pelkään niin!”. Kieli on tavattoman kaunista ja välillä runollistakin ja uskon että se uppoaa myös aikuiseen vähintäänkin yhtä hyvin kuin lapseen. Mion lisäksi kirjan tärkeitä hahmoja ovat uusi paras ystävä Jum-Jum ja kultaharjainen ja valkoinen ratsu Miramis. Kirjan surulinnusta tuli mieleen haikeana huiluaan luritteleva mustarastas. Koskettavaa.

Helmet-haasteessa: 35. Kirjan nimessä on sana ”mies” tai ”poika” tai niiden taivutusmuoto.

Eva Ibbotson; Aika hyviä noidiksi

 

En ole kovin harjaantunut lastenkirjojen lukija, mutta sitten kun silloin tällöin jonkun lastenkirjan lukaisen, niin melkein aina yllätyn iloisesti. Ei nämä nyt olekaan niin rasittavia ja huonoja. Tämäkin Aika hyviä noidiksi oli ihan kiva kertomus hyvän ja pahan vastakkaisista voimista, hyvistä ja pahoista ihmisistä, noitamaisella ja opettavaisella twistillä kyllästettynä. Kirjan päähenkilö on Daniel, jonka professori-vanhemmat ovat kiireisiä työssään eikä huomioi Danielia tarpeeksi. Sattumoisin Daniel tutustuu kahteen noitaan, Heckieen ja Doraan, jotka kantavat toisilleen kaunaa ihan tyhmästä syystä, vaikka oikeasti ovat parhaat ystävät. Kummallakin on omanlaisensa taikavoimat, joita he käyttävät hyvään tarkoitukseen kaikkea pahuutta vastaan. Kirjassa puhutaan paljon luonnon ja eläinten puolesta. Esimerkiksi tehokanalan pitäjä ja lumileopardien laittoman turkiskaupan harrastaja ovat pahoja. Ihan aiheellisia opetuksia lapsille. 

Helmet-haasteessa: 25. Kirjan kannessa tai nimessä on käärme

Josefine Sundström; Banaanipuku, juhlakengät ja superärsyttävä supersankari

 Olipa yllättävän vaikeaa löytää kirjaa, jossa esiintyy supersankari! Tänä vuonna Helmet -haasteessa yksi kohta on sellainen. Ja sitten tämä tuli ihan puun takaa äänikirjavalikoimaa selatessa. Lastenkirja, viisi eri novellia, joista yhdessä sitten esiintyi supersankari. Ihan kiva kirja muuten. Olen aina sanonut, etten lue lastenkirjoja, koska en voi sietää niitä. Ne ovat naiiveja ja yksinkertaisia ja rasittavia ja... ja... no, minä olen aikuinen enkä ymmärrä, mitä lastenkirjoilla on minulle tarjota. Mutta jo ainakin kaksi kertaa olen joutunut toteamaan tämän vääräksi. Lastenkirjakin voi olla oikein mukava pikku opus. Kuten tämä.

Helmet-haaste: 41. Sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista

Jukka Parkkinen; Karhukirjeitä Karvoselle

 Meinasin kysyä, että onko lastenkirjat oikeasti näin hyviä. Koska en lue ikinä lastenkirjoja enkä pidä niistä. No, sain vastauksen, että ei ole. Tämä on normaalia lastenkirjaa laadukkaampi. Itse asiassa lapsi tästä saa tuskin irti puoliakaan siitä, mitä aikuinen. Kirja on nokkelaa monimerkityksellistä ja monesti vain aikuisen käsittämää kieltä. On viitteitä kaikkeen sellaiseen,minkä aikuinen tajuaa, mutta lapsi ei eikä varsinkaan kirjan päähenkilö, lapsi, Otso-karhu. Huippupisteet siis kirjailijalle.

Kirja kertoo Otson hoitolomasta tätinsä hoivissa, kun äiti, verokarhu, lähtee mätkypäiville ja isä, tiekarhu, urapäiville. Täti Amalia ja Otso sivistävät itseään Karhunpalvelusseuran myyjäisissä ja kokevat monenlaista ajanvietettä. Kirja on täynnä hyvällä maulla tehtyjä vitsejä, joita lapsikin mielellään kuuntelee, mutta jotka oikeasti uppoavat vain aikuisiin. Äänikirjana ainakin suurenmoinen ja siksi varmaan ihan huippu myös luettuna lapselle ääneen.

Helmet-haasteessa: 27. Kirjan päähenkilö on eläin