Hjorth Michael & Hans Rosenfeldt; Syyllisyyden taakka

 Syyllisyyden taakka on jo kahdeksas osa kriminaalipsykologi Sebastian Bergmanista. Tähän romaaniin mennessä Bergman on päässyt jo yli pahimmasta seksiaddiktiostaan, joskaan ei ehkä vielä täysin selville vesille,  ja mielestäni se onkin kirjan kehityskaaren kannalta hyvä. Seksiaddiktoitunut päähenkilö on jotenkin vähän rasittava. Kun se ei jää edes ainoaksi vastenmieliseksi piirteeksi päähenkilössä.

Mutta siis. Nyt oli jännittävä kirja! Yksi tiimin jäsen on tuomittu sarjamurhaajana, tätä juonta seurattiin jo useita kirjoja taakse päin. Tilanne kuormittaa henkirikosyksikköä, jolla ei ole nyt tarpeeksi työvoimaa, kun sikatilalta löytyy ruumis ja tutkinta pitäisi kohdistaa sinne.

Sebastian Bergmanin omassa elämässä tapahtuu oikea kunnon myllerrys, joka liittyy hänen tsunamissa kuolleeseen tyttäreensä. Tätäkin juonta on seurattu kirjasarjassa jo alusta asti.

Kyllä, ihan sarjansa parasta antia nyt.

Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt; Vihan jäljet

 

Tämä on jo seitsemäs Sebastian Bergman -kirja. Tytär Vanja Lithner toimii poliisin henkirikosyksikön johdossa ja selvittää sarjamurhaajan jälkiä. Murhilla ei näytä olevan mitään yhteistä tekijää ja siksi pitää turvautua kriminaalipsykologina työskentelevän Sebastian Bergmanin apuun. Jotain yhteistä alkaakin lopulta löytyä. Muuten Bergmanin arki täyttyy lähinnä lapsenlapsen hoitamisesta ja osa-aikaisena terapeuttina toimimisesta. Mutta sieltäkin paljastuu iso salaisuus, kun eräällä asiakkaalla on samanlainen kohtalo, kuin Bergmanilla itsellään; kummallakin on tsunamissa kuollut lapsi.

Verkko kiristyy myös henkirikosyksikössä työskentelevän Billyn ympärillä. Huh, nyt oli jännää. Ja niinhän tässä taas kävi, että vaikka kirjan tämä rikostapaus saatettiin nätisti loppuun, niin uusi koukuttava tarina vihjailtiin käyntiin.

Kirja on julkaistu vuonna 2021 ja on minulle ensimmäinen romaani, jossa mainitaan Korona-virus. Se ei muuten tuntunut sopivan kirjan luonteeseen ollenkaan, jotenkin droppasi vähän tunnelmaa.

Tämän nyt ehkä voisi laittaa Helmet -haasteen kohtaan: 29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa

Hjorth & Rosenfeldt; Korkeampi oikeus

Mainio rikostarina sarjaraiskaaja-murhaajasta. Vanja Lithner, joka on vannonut ettei suostu enää tekemään töitä isäkseen paljastuneen Sebastian Bergmanin kanssa, joutuu sittenkin ratkomaan tämän kanssa samaa rikosta.

Raiskaaja on raiskannut naisia, joilla täytyy olla jokin yhteys, mutta kestää kauan ennen kuin se selviää. 

Billyn elämä menee nyt ihan alamäkeä, voisi sanoa melkein, että verkko kiristyy. Tästä ei hyvää seuraa. Jännityksellä ja kauhulla odotan sarjan seuraavaa kirjaa!
Ja voi miten inhottava ihminen Sebastian Bergman onkaan, hyi olkoon. Miten ilkeä joku voi olla omalla tyttärelleen... Toisaalta Vanjakin on ilkeä ja inhottava siinä, miten hän kohtelee vuosikymmeniä isänkorvikkeena toiminutta Valdemaria.

Hjorth & Rosenfeldt; Hylätyt

Murhaaja on sitä mieltä, että nykyaika suosii bimboja idiootteja, joilla ei ole enää yleissivistys hanskassa. Tosi-tv -tyttelit ja bloggaajat ansioituvat, syyttä. Kukaan ei enää tiedä, minkä nimisellä aluksella Kolumbus purjehti Amerikkaan (tiesin yhden kolmesta!), mikä on fosforin kemiallinen (tiesin) merkki tai mihin heimoon ahma kuuluu (en tiennyt =)). Hylätyn koepaperin saanut menettää myös henkensä. Murhattuja löytyy useita.
Sebastian Bergman on taas tiiviisti mukana Torkelin, Billyn, Ursulan ja Vanjan tiimissä. Ja sekoilee omassa elämässään, kuten tähänkin asti.
Tässä kirjassa oli melko paljon tiimin sisäistä dynamiikkaa. Oikeastaan Torkel on ainoa, joka on vielä puhdas pulmunen. Kaikissa muissa on jotain vastenmielistä ja ikäviä luonteenpiirteitä. Heistä ei voi varauksetta pitää, toisia jopa inhoaa. Dekkarin juoni on joka tapauksessa oikein vetävä.

Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt; Mykkä tyttö

Kokonainen perhe löytyy surmattuna kotitalostaan. Kaksi aikuista ja kaksi lasta. Mutta yksi on ehtinyt paeta talosta. Tyttö, joka sattui olemaan kylässä perheen luona. Alkaa kilpajuoksu siitä, kuka löytää tytön. Armoton murhaaja vai poliisit, joiden apuna psykologi Sebastian Bergman jälleen toimii.
Seksiriippuvaisen Bergmanin oma elämä on edelleen yhtä suttuista kuin tähänkin saakka. Hän ei voi paljastaa Vanjalle olevansa tämän isä. Tämä ja niin moni muu valhe kietoo Sebastianin vaan entistä tiukemmin verkkoonsa.
Vaikka Sebastian Bergman on siviilielämässään inhottava mies, niin tarina oli jälleen mainio. Kirjassa paljastui myös muissa hahmoissa vastenmielisiä piirteitä.

Helmet-haasteen kohtaan 34. Kirjassa on usean eri kirjoittajan kirjoituksia. 

Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt; Tunturihauta

Kirjasarja senkun paranee, mutta Sebastian Bergman senkun pahenee kirja kirjalta. Tarkoitan, että minusta Sebastian on inhottava, ilkeä ja kaikin puolin vastenmielinen tyyppi! Seksiaddikti psykologi, joka on kaikille ilkeä. Ei kerro tyttärelleen olevansa tämän isä ja kaiken lisäksi vehkeilee tyttärensä selän takana, ettei tätä hyväksyttäisi hienoon amerikkalaiseen turvallisuusoppilaitokseen. Siis minkälainen isä oikeasti olisi niin törppö ja sietämätön, että estäisi oman tyttärensä pääsyn sinne! Ei tämä voi mennä näin. En tykkää.
Minusta koko Sebastianin voisi jättää pois näistä kirjoista kokonaan, mutta samapa tuo. Monet muutkin poliisien väliset skismat ja parisuhdesotkut ovat jotenkin inhottavia. Ursula ja Torkel, Billy ja My, ja sitten Vanja. Vanja-raukka, jonka adoptioisä saa syytteen talousrikoksista.
Sebastianin ja Ellinorin avoseksisuhdekin tapaa ihan oman ulottuvuutensa, kun Sebastian tunnustaa, että Ellinor on hänelle vain kodinhoitaja, jota hän panee. Sillä lailla.
Niin se rikosjuttu? Juu-u, ihan kiva, ei liian monimutkainen etteikö siitä olisi ottanut selvää, mutta vähän rönsyilevä ja irrallinen. Mutta toki niin kiihkeän koukuttava, että eihän tätä paljon malttanut kädestään laskea.
Erityistä: turvapaikanhakijoina maahan tulleiden afgaanilaisten tilanne, naisten asema. Suojelupoliisi, CIA, terroristit. Onko oikeasti sellaisia muslimimiehiä, jotka eivät antaisi naisille edes omaa kännykkää? Höh.

Hjorth & Rosenfeldt; Oppipoika

Jatkoa romaanille Mies joka ei ollut murhaaja. Seksiaddikti Sebastian Bergman on aika ärsyttävä tyyppi, mutta tässä taas päästiin hänen ja poliisivoimien kanssa selvittelemään sarjamurhaajan tekosia. Murhaaja vaan on ollut vankilassa viime vuodet. Ruumiita tulee silti ja niissä on kaikki merkit, joita Hindekin jätti uhreilleen.
Bergmanin omat suhdekoukerot kietoutuvat edelleen kovin solmuun, sillä hän ei voi paljastaa itseään tyttärelleen, jonka kanssa joutuu tekemään töitä. Tässä on kyllä mielenkiintoinen juonenpoikanen, vaikkakin aika korkealentoinen. Mitähän tulevissa kirjoissa saadaa kuulla Sebastianin ja Vanjan pään menoksi...
Kohtalaisen kiva paketti. Osin tykkään, osin en.

Hjorth & Rosenfeldt; Mies joka ei ollut murhaaja

Mies joka ei ollut murhaaja on uuden ruotsalaisen dekkarisarjan tyylipuhdas aloitus. Sarjan pääosassa on psykologi Sebastian Bergman, joka on erikoistunut rikollisten profilointiin. Hän on hankalan tyypin maineessa, sillä hän on älykäs, muttei välitä sovinnaisuussäännöistä. Bergmanin perhe on menehtynyt Aasian tsunamissa, eikä hän ole päässyt menetyksestään yli. Näin sanotaan kirjan takakannessa.

16-vuotias Roger murhataan ja Sebastian pääsee tiimiin, joka vastaa murhatutkinnasta. Tiimin jäsenten omaa elämää avataan aika paljon.  Mielestäni Sebastianin elämää jopa liikaa. Vika on seksissä. Sebastian kuvataan seksiriippuvaiseksi ja vaikka seksikohtauksia ei (onneksi!) kuvaillakaan, niin seksi on koko ajan läsnä. En ihan täysillä voi tykätä edes romaanihahmosta, jonka koko elämä on seksiä ja yhden illan juttuja.

Murhajuttu tulee tietenkin ratkaistuksi kirjassa, eikä se mikään ihan hullumpi juoneltaan ollutkaan. Mutta varsinainen Sebastianin elämään liittyvä loppuhuipennus ja paljastus on jo aika lennokas ja epäuskottava. Ei sikäli, että sillä mitään väliä olisi. Hyvä dekkari, kyllä tätä lisää voisi lukea.