Ritva Sarkola; Haamukirjailijan kuolema

 Haamukirjailijan kuolema oli minulle hyvin vaikea ja hidas luettava. En tykännyt  kirjasta, vaan pidin tätä sekavana, mitäänsanomattomana ja turhana. Harmi. Kirjassa tapahtuu nimensä mukaan haamukirjailijan kuolema. Uhrin ympärillä olevia ihmisiä seurataan ja heidän mukanaan eletään arjessa, samalla poliisi yrittää selvittää kuolemantapausta. Kaikki kirjan hahmot olivat vastenmielisiä ja epäaitoja. Kirjalla on varmaan jotain tekemistä Sarkolan oman haamukirjailija-syytöksen ja sotkun kanssa. Kirja on ollut ehkä kirjoittajalle itselleen tärkeä, lukijalle ei niinkään.

Ritva Sarkola; Puhu hiljaa rakkaudesta

En ollut muistaakseni koskaan kuullut Ritva Sarkolasta aiemmin ja tämäkin Puhu hiljaa rakkaudesta -dekkari on sarjan kymmenes kirja. Siksi ainakin poliisien osuus kirjasta jäi minulle siinä mielessä hämäräksi, etten tiennyt heistä ennalta mitään. Mutta ei se ainakaan yhtään häirinnyt tässä kirjassa. Pääosassa oli vain ja ainoastaan murhatapauksen tutkinta, ei poliisien yksityiselämä.

Nuori nainen murhataan puistossa ja poliisi löytää murhapaikan välittömästä läheisyydestä uhrin  sulhasen. Tällä on ase kädessä ja aseesta löytyy ainoastaan yhdet sormenjäljet. Mutta olisikin ihan liian helppo ratkaisu, että asetta pitelevä miesystävä olisi syyllinen. 

Kirjan henkilöt käyttäytyvät ja kommunikoivat hivenen epäuskottavasti. Pidin kirjaa sopivana pikku-välipalana, josta sai jonkin verran ajanvietettä, mutta mitään lähempää tarkastelua juoni ei olisi kestänyt. Kirjan nimi on kyllä kaunis.

Kirjalla Helmet 2017 -haasteen kohtaan: 

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö