Pajtim Statovci; Kissani Jugoslavia

 Kissani Jugoslavia on ollut jo pitkään lukulistallani, sillä olen pitänyt Statovcin muista romaaneista paljon ja tämäkin oli ihan hienosti kirjoitettu tarina. On kuitenkin vaikeaa käsittää tuota vierasta erilaista kulttuuria Jugoslavian maaseudulla, jossa albaanityttö Emine kasvaa lapsesta nuoreksi naiseksi ja naitetaan lähes vieraalle miehelle omituisten tapojen ja riittien ja menojen siivittämänä. Jostain syystä tulen hieman huonovointiseksi lukiessani tuollaisesta. Ärsyyntyneeksi. Samaan aikaan kirjassa seurataan heidän poikansa Bekimin tarinaa Suomessa. Minulla oli vähän ennakkoluuloja kirjaa kohtaan, enkä taaskaan oikein tiennyt ennalta mitä odottaa. Siihen nähden yllätyin iloisesti. Statovcin kirjat ovat kyllä aivan omalaatuisiaan!

Helmet-haasteessa: 41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla

Pajtim Statovci; Bolla

Tämä toinen äänikirja-kokemukseni oli aivan erilainen kuin ensimmäinen (Eleanorille kuuluu ihan hyvää, joka oli vain keskinkertainen). Nyt oli niin ihana lukija, että olisin kuunnellut vaikka puhelinluetteloa hänen lukemanaan! Ja sitten kun siihen vielä yhdistää Pajtim Statovcin suunnattoman kauniin kuvailevan kirjoitustyylin, niin tämähän menee päähän kuin häkä.

Vaikka ei Bolla pelkkää kauneutta ollut. Se oli myös hirveän raakaa, repivää, inhottavaa ja rivoa realismia. Väkivaltaa. Rujoutta. Kuuntelijana ärsyynnyin ja vihastuin, inhosin ja halveksin. Sitten taas keinuin kauniin sadun aalloilla, se oli kuin hunajaa sielulle. Statovci on melkoinen velho.

Romaanin päähenkilö oli Arsim. En pidä hänestä. Arsim on albaani, joka menee naimisiin naisen kanssa. Saa lapsen, lapsia, on isä.. ja rakastuu sitten kauniseen mieheen, Milosiin. Pristina, Kosovo; albaanit, serbit…  Arsim on inhottava siitä syystä, miten hän kohtelee vaimoaan ja perhettään. Ja silti; kerronnan keveys, leijuvuus! Ihan uskomaton tarina. Ihan uskomaton kirjailija.

Olen lukenut aikaisemmin Statovcilta romaanin Tiranan sydän ja arvasin, että tässä on nyt yksi tulevia lempikirjailijoitani.
Vähän harmittaakin; olisi ehkä ollut kiva lukea tämä ihan itse oikeana kirjana. Kyllä minusta äänikirja on vain kalpea haamu oikeaan kirjaan verrattuna. Lukija tekee kuitenkin näköjään paljon.

Pajtim Statovci; Tiranan sydän

Tiranan sydän oli kyllä vaikuttava kirja. En tiedä mitä oikein odotin, mutta en ainakaan osannut aavistaa tällaista. Tässä oli jotain taikaa.

Kirjan päähenkilö on Bujar, albaani. Bujarin isä kuolee, äiti sulkeutuu masennukseensa ja sisko katoaa. Näinä päivinä Albaniassa katoaa varsinkin nuoria tyttöjä ihmissalakuljettajien takia joka päivä. Eräänä päivänä sitten nuori Bujarkin vain lähtee.

Bujar ja hänen ystävänsä Agim haluavat pois kurjasta Albaniasta. Italiaan, Saksaan, Yhdysvaltoihin… Kaikki haluavat pois Albaniasta. Ihmiset haluavat myydä omaisuutensa, mutta kukaan ei osta mitään. Albania on köyhä, surullinen, masentava.

Kirja kertoo identiteettiongelmista, seksuaalisesta miehisyydestä ja naiseudesta. Ystävyydestä. Transsukupuolisuudesta. Kurjuudesta, kärsimyksestä ja surusta. Ei pelkästään juoni ollut kiehtova, vaan myös kirjallinen rakenne. Se, miten yksi ihminen voi olla monta erilaista. Se oli hyvin mielenkiintoisesti rakennettu tässä kirjassa.

Sitä rupeaa miettimään, kuinka paljon ihminen oikein kestää ja säilyy silti ihmisenä. Tuli niin paha mieli päähenkilön puolesta. Ja toisaalta kirjassa oli myös mystistä lämmintä taikaa.

En tiedä voiko tällä vastata Helmet-haasteen kohtaan 35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja – hm, Albania ei sano minulle oikein mitään, mutta jokunen muu lukija on myös tämän siihen kohtaan laittanut, joten kai sitten. Wikipedian mukaan Albania kuului höllästi itäblokkiin, mutta erosi siitä varhaisessa vaiheessa. Eli tämä on vähän niin ja näin… Todennäköisesti en ihan hevillä löydä muita itäblokin maista kertovia kirjoja, ellen sitten saa käsiini Statovcin Kissani Jugoslavia -romaania. Haluan lukea senkin joskus.

Pakko kertoa pari kirjassa esiintynyttä vitsiä:

"Mitä ruotsalainen kiroaa? - Sitä kun hän joutuu huomenna menemään kahdeksaksi tunniksi töihin ansaitsemaan rahaa!"

"Mikä suomalaista harmittaa? - Se että hän ehtii nukkua vain seitsemän tuntia ennen kuin on aamulla herättävä töihin!"

Niinpä. Osui ja upposi. Mutta kun.