lauantai 21. marraskuuta 2020

Antti Tuomainen; Pikku Siperia


 Pikku Siperia oli yksi ihan vuoden parhaita lukemiani kirjoja. Suorastaan nerokkaan hauska pikku pätkähdys.

Päähenkilö on syrjäkylillä asuva pappi, joka pestautuu museoon vartioimaan taivaalta pudonnutta meteoriittiä. Meteoriitilla on monta ottajaa; se on arvioitu miljoonien arvoiseksi. Sen perässä on niin rikollisia idän suunnalta, kuin paikallinen ralliautoilija-Tarvainenkin, jonka autoon meteoriitti pudotessaan mätkähti. Pappi, Joel, pitää meteoriitin vartiointia missionaan. Tämä saa hänet monenlaiseen seikkailuun, joissa ikään kuin vahingossa tapahtuu yhtä ja toista hörähdyttävän hauskaa. Olen ihan varma, ettei missään muussa kirjassa ole veitseniskusta tullutta verenvuotoa tukahdutettu pefleteillä.

Kirja oli ihanan hupsu. Vain yksi asia puuttui. Olisin halunnut, että kirjan viimeinen lause on Kristan lausuma: "Kultaseni, olen muuten taas raskaana. Me saamme uuden vauvan!"

torstai 19. marraskuuta 2020

Lars Kepler; Lazarus


 Keskinkertainen Kepler tällä kertaa, parempi varmaan kuin sarjan edellinen osa, mutta ei paljon. Kepleriä syytetään väkivaltaisuudesta, no onhan tämä vähän sitäkin, mutta ei minua häiritsevissä määrin. Enemmin häiritsee suunnaton epäuskottavuus. Joona Linnan arkki-pahis on Jurek Walter, joka on niin ylivoimainen ja yliluonnollisen ultra-paha, että onhan se jo epäuskottavaa. Jurek hautaa ihmisiä elävältä... kymmeniä ja taas kymmeniä. Eikä nauti tappamisesta, hm. Jurek kouluttaa uuden apurin kuolleen veljen tilalle, tunkeutuu viattomien ihmisten päähän saadakseen nämä uskomaan itseään, hm... Niin ja Jurek on tietysti kerran jo noussut kuolleista, tai lähes.

Lazaruksessa Jurek jahtaa Joona Linnaa ja tämän Lumi-tytärtä. Yhtenä aseenaan hän käyttää Joonan kollegaa Sagaa, jonka perhe saa tuntea nahoissaan Jurekin pahuuden. Kierouksia ja mahdottomuuksia luvassa. Jännitystarinana keskinkertainen, muuten ei niin kovin kummoinen dekkari. Harmi, sillä haluaisin kovasti tykätä suomalaissyntyisestä Joona Linnasta.

lauantai 14. marraskuuta 2020

Jojo Moyes; Kuinka painovoimaa uhmataan


 Vanhana hevostyttönä olisi voinut luulla, että tämän kirjan hevosmainen tarina iskisi minuun oikein täysillä, mutta kävikin päinvastoin. Hevos-osuus oli ärsyttävä ja keinotekoinen. Murrosikäinen Sarah on kuin Peppi Pitkätossu ja Boo-hevonen on Pepin Pikku-Ukko. Kaksikko on kaikin puolin ärsyttävä. Hevosen hoito ja pito on ihan toiselta planeetalta. Tai paremminkin hevosen hoitamattomuus ja kaikki - ihan kaikki. 

Pariskunta Natasha ja Mac ovat puolestaan kirjan pääpariskunta, eronnut sellainen, joka joutuu yllättäin uudestaan yhteen ryhtymällä huolehtimaan Sarahista. Juoni on ennalta arvattavissa.

Aiemmat Moyesin kirjat ovat olleet parempia ja jatkossa varman luen niitä lisää, tämä yksi täällä välissä taisi nyt olla pohjanoteeraus.

maanantai 9. marraskuuta 2020

Timo Sandberg; Dobermanni


 Dobermannissa oltiin ammattiliittojen ja johtopamppujen miljöössä, mikä verotti aika paljon lukunautintoa. Kuivan puuduttavaa taloutta ja elinkeinoelämää, nämä eivät ole minua varten. Erään tällaisen ammattiliiton johtohahmo saa surmansa liikemiesten saunaillassa. Heittola ja Lund etsivät murhaajaa ammattijärjestöpiireistä. Menin hahmoista ja nimistä sekaisin, ne eivät heränneet romaanissa millään tavoin eloon.

Kliseistä oli myös Heittolan omat keski-ikäisen miehen eturauhas-probleemat. Eturauhasen tutkimisesta jaksetaan vääntää vitsiä ja murjaista koomisia kommentteja. Miten minusta tuntuu, että olen lukenut vastaavia tosi paljon, vähän yhdestä sun toisesta dekkarista. Ensin ehkä ulkomaalaisista, sitten suomalaisista. Jotenkin asia on aika kaluttu loppuun. Miten olisi vaihteeksi jokin ihan muu sairaus tai vaiva? Oikeastaan haluaisin tehdä tutkimuksen dekkari-päähenkilöiden sairauksista. Eturauhasvaivojen lisäksi on ainakin ollut dementiaa, diabetesta, vuotavaa hiippaläppää, amputoitua jalkaa... Sokea etsiväkin taitaa olla, vaikka itse en ole sellaista kirjaa lukenut. Entä kuuro, selkärankareumainen ja niin edelleen. Onko rintasyövän tai rintasyöpäepäilyn kanssa tuskittelevaa nais-etsivää? Vaihdevuosivaivoja? Tai dialyysi-kyttää?  

maanantai 2. marraskuuta 2020

Viveca Sten; Huonossa seurassa


 Tällä kertaa perheväkivaltatarina Viveca Steniltä. Nyt onkin tullut luettua näitä jo useampia tässä syksyn mittaan, toinen toistaan kuvottavampia ja kiukustuttavampia perheväkivaltajuonia. Tulen niistä sen verran ärsyyntyneeksi, että mieluummin lukisin jostain muista rikoksista. Kirjan väkivaltainen osapuoli oli Bosnian sodasta Ruotsiin pakoon päässyt Andreis Kovac ja vastaanottavana osapuolena vaimo ja pikkuvauvan äiti Mina. Kirja keskittyy siihen, miten Mina joutuu ensin pahoinpideltynä sairaalaan ja sitten pakoilee väkivaltaista aviomiestään. Nora Linde syyttäjän ominaisuudessa tutkii Kovacin rikollisia vero- ja kirjanpitosotkuja. Thomas Andreasson, jolla on oma suhde katkolla vaimonsa Pernillan kanssa, työskentelee tahollaan rikoksen parissa. 

Tämä ei nyt ollut ihan Stenin kirjojen kärkipäästä, jotenkin juoni junnasi paikoillaan ja samoja asioita pyöriteltiin koko ajan. Olihan se kuitenkin ihan luettava.

keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Emelie Schepp; Kadonnut poika


 Tässä sitten heti perään toinen jännäri, jonka juonena on kadonnut lapsi. Kirjassa kuusivuotias poika soittaa isälleen kauhuissaan ja kertoo, että joku on tunkeutunut heille kotiin. Kun isä saapuu paikalle, poika on kadonnut. Tutut tutkijat: Henrik Levin, Mia Bolander ja Jana Berzelius yrittävät selvittää pojan katoamista. Janalla on tämän lisäksi omat henkilökohtaiset vaikeutensa Danilo Penan  kanssa. 

Pidin kirjasta, mutta sarjan aikaisemmat ovat ehkä olleet vielä vähän parempia.

maanantai 26. lokakuuta 2020

Viveca Sten; Totuuden nimessä


 Kun 11-vuotias Benjamin katoaa purjehdusleiriltä, syyllisiä voisi olla monta. Isot pojat, jotka kiusasivat Benjaminia tai paikalla käynyt tunnettu pedofiili tai kavallusoikeuskäynnin osalliset, joista toinen on Benjaminin isä. Ehkä jopa itämafia. Kinkkisen katoamistapauksen tutkinnan ohella Thomas Andreassonilla on työtä omassa avioliitossaan, jossa tuntuu olevan kriisi. Juristi Nora Linde liittyy tällä kertaa juttuun toimimalla syyttäjänä Benjaminin isän kavallusoikeuskäynnissä. Eikä hänen ja Jonaksenkaan parisuhde ole pelkkää ruusuilla tanssimista.

Taas mainiota tavaraa Viveca Steniltä. Tykkäsin.

keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Stefan Ahnhem; Motiivi X


 Motiivi X:ssä oli monta rikostutkintaa. Syyrialaisen pakolaispojan murha, Molly Wessmanin murha, kaupassa työskennelleen miehen murha, sitten vielä Fabian Riskin omat tutkimukset kollegansa Molanderin menneisyydestä. Sielläkin kaksi murhaa. Eikä siinä vielä kaikki; myös Tanskan puolella Kim Sleiznerin ja Dunjan skismaattiset välit. Tässä kirjassa oli niin paljon rikoksia, murhia, tutkintoja, hyviksi ja pahiksia, että ryöppysi vähän yli äyräiden. Kirja oli kuitenkin huikean hyvä, ehkä paras Fabian Risk -sarjassa, mutta melkein liikaa yksien kansien väliin. On aina hankalaa, kun juoni jatkuu kirjasta toiseen, osan ehtii aina unohtaa ja lopulta vähän väsyykin siihen, ettei ikinä päästä lopullisesti sinetöimään juttua. Mutta ehkä nämä rikokset joskus selviävät? 

Kirjalla on kiva nimi, joka itsessään ei merkitse mitään, mutta on johdettu murhaajan... niin; motiiveista. Miten kekseliästä ja mielenkiintoista.


maanantai 12. lokakuuta 2020

Timo Sandberg; Pirunpesä


 Heittolan ja Taru Lundin suhde aiheuttaa työpaikalla ongelmia ja tästä syystä Taru ottaa etäisyyttä Järvenpään poliisiin ja siirtyy työskentelemään Lahteen. Sielläkään ei tosin ole helppoa olla ainoa naispoliisi miehisessä seurassa. Tarun Lundin plus kollegoiden tutkittavaksi tulee murha, huumerikos ja lastenkodista karanneen tytön katoaminen. Kaikki liittyvät jollain lailla toisiinsa. Ihan mukava perusdekkari.

perjantai 9. lokakuuta 2020

Anders Roslund; Kolme tuntia


 Kolme tuntia on itsenäinen jatko-osa Kolme sekuntia- ja Kolme minuuttia -dekkareille. Tässäkin romaanissa Piet Hoffman soluttautuu rikollisjärjestöön auttaakseen Ewert Grensiä. Kyseinen rikollisjärjestö salakuljettaa pakolaisia ja yksi kontillinen tällaisia kuoliaaksi tukehtuneita epäonnisia löytyy Tukholmasta. Ewert vannoo kostoa ja haluaa löytää pääsyyllisen. Tämä oli aika nopealukuinen tasalaatuinen dekkari.