torstai 31. lokakuuta 2024

Blogin kuvat

Koska Photobucketin ominaisuus jakaa kuvia ulkopuolisille saiteille on muuttunut kaistanleveydeltään rajoitetuksi (vai peräti maksulliseksi?), suurin osa vanhoista kirjakuvista on kadonnut tästä blogista. En usko, että lisään kuvia uudestaan, koska siinä olisi aivan hirveä homma. Kirjablogini toimii lähinnä lukutilastona ja muistiinpanoina itselleni eikä täällä varmaan kauheasti mieltään pahoittavia vierailijoita käy. Annan siis asian olla. Niin muuten, kommentit ovat kyllä ihania, eli kiva kun aina joskus joku käy. Itse vierailen säännöllisesti muissa kirjablogeissa etsimässä kirjavinkkejä, vaikka harvemmin mitään kommentoin. Jatketaan lukemista.

torstai 18. tammikuuta 2018

Peter James; Kirottu talo

Tällä kirjalla olisi melkein voinut kuitata Helmet -haasteen kohdan "31 - kirjaan tarttuminen hieman pelottaa". Koska kyseessä oli kummitustarina. Mutta ei siksi, että pelkäisin kummitustarinoita tai kummituksia, vaan siksi, että pelkäisin sen jäävän kesken. Minä en pidä kummitustarinoista, koska en usko kummituksiin. Mutta en silti kuittaa haasteen kyseistä kohtaa, sillä en tiennyt kirjaan tarttuessani, että tämä on näin kummitustarina, vaikka takakannessa se mainittiin. Kuvittelin, että tämä on enemmänkin jännäri. Kummitustarinan olisin jättänyt väliin. Tai sitten pelännyt siihen tarttumista.
No, mutta nyt siis kuitenkin luin tämän ja totesin, että tämä oli niin klassinen ja kliseinen kummitustarina, ettei kyllä mikään muu. Ja ihan sujuvasti sain luettua tämän läpi =). Tämä oli hyvin ja mukaansatempaavasti kirjoitettu. Ja koska kummitustarinat ovat naiiveja, niin tämähän oli kuin lastenkirja. Ja lastenkirjat ovat helppoja ja mutkattomia. Tämä oli juuri sellainen. Yllättävän mukava, kuka olisi uskonut.
Juoni on niin kliseinen kuin ikinä vaan voi olla: nuori perhe ostaa suuren vanhan kartanon ja pian alkaa tapahtua kummia, sillä talossa kummittelee. Huuuu...!
Aika erilaista settiä, kuin Peter Jamesin Roy Grace -dekkarit.

Helmet-haasteessa tämä sopii mm. kohtiin: 1 – kirjassa muutetaan, 6 – kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa, 21 – kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi, 32 – kirjassa käydään koulua tai opiskellaan ... ja jokusia muitakin taitaisi tulla.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Gillian Flynn; Kiltti tyttö


En voi sanoa tykänneeni Kiltistä tytöstä. Tämä oli pitkäveteinen ja sai minut tuntemaan paljon kielteisiä tunteita. Ärtymystä, pitkästymistä, inhoa, kiukkua, kyllästymistä…
Kirja alkaa siitä, kun 5. hääpäivänään Amy Dunne katoaa. Ulkopuolisten mielestä Nick käyttäytyy omituisesti eikä osoita asiaankuuluvaa järkytystä tapahtuneesta.
Ensimmäinen puoli kirjaa, Nickin kannalta kerrottu osa, oli niin äärettömän pitkäveteinen, että meinasin jättää sen kesken monta kertaa. Olisin ehkä jättänytkin, ellei tämä olisi sopinut moneen kohtaan Helmet 2018 -haasteessa. Puolen välin jälkeen kirja alkoi saada vauhtia. Itse tarina ei kuitenkaan muuttunut sen miellytävämmäksi. Että tulihan sitten luettua. En pitänyt myöskään loppuratkaisusta, kuten en Amy ja Nick Dunnestakaan. Mutta tällaisia nämä Flynnit ovat.

Helmet -haasteessa tällä kuittaa ainakin kohdat:

1. Kirjassa muutetaan
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä
42. Kirjan nimessä on adjektiivi

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Karin Fossum; Carmen Zita ja kuolema

Aah, Fossumia pitkästä aikaa. Vuoden 2017 viimeinen kirja. Vaikuttava sellainen, kuten Fossumit aina, mutta nyt vähän matalalentoisempi ja tavallisempi dekkari kuin moni aikaisempi, joissa oli enemmän tummia sävyjä. Tämä herättää lukijassa erilaisia kysymyksiä ja ajatuksia.

En ole kai koskaan aikaisemmin lukenut kirjaa, jossa kuolonuhri on down-lapsi. Carmen Zitan ja Nicolain pieni taaperoikäinen poika Tommy. Lapsi löydetään kellumasta kotirannasta laiturin viereltä hengettömänä, eikä pelastustoimista ole enää apua.

Vanha kunnon Konrad Sejer alkaa tutkia lapsen kuolemaa. Nuori äiti Carmen on syystä epäilyttävä, hänen käyttäytymisensä on omituista, eikä Nicolaikaan ole ihan varma, mitä on tapahtunut. Lukija arvaa varmaan aika aikaisin syyllisen, tai ainakin olettaa (tokihan täsä voisi vielä asiat heittää häränpyllyä. Kerran tai toisenkin.)

Lopussa tosiaan Konradin koira Frank tekee ratkaisevan askeleen.

Karin Fossum on yksi parhaista. Ihan parhaista.

Gillian Flynn; Paha Paikka

Edellisen Flynnin kirjan tapaan merkillinen rakennelma. En oikein tiedä tykkäänkö näistä vai en. Näköjään kuitenkin luen. Olen siis ainakin hyvin kiinnostunut ottamaan selvää.
Kirjan päähenkilö on Libby, jonka perhe murhattiin Libbyn ollessa lapsi. Syytteeseen joutui Libbyn veli Ben ja siihen suuri vaikutus oli Libbyn antama todistus.
Vuosia myöhemmin Kill Club - rikoksiin ihastunut järjestö ottaa yhteyttä Libbyyn ja haluaa selvittää, oliko Ben oikeasti syyllinen. Kirjassa palataan jotenkin aika vastenmieliseen menneisyyteen. Siis hyvin hyvin vastenmieliseen, tässä oli tulla raja vastaan. Kaikki henkilöt olivat niin raadollisia ja surullisia. Tuli jotenin paha mieli kaikesta. Voi puistatus.
Olen jo lainannut seuraavan Flynnin...


Sandra Brown; Matalapainetta

Suora kopio kirjan kuvauksesta:

12-vuotiaan Bellamyn sisar Susan murhataan ja pyörremyrsky tuhoaa todisteet. Aikuisena Bellamy kirjoittaa salanimen turvin sisarestaan romaanin, josta tulee suurmenestys. Kun sensaatiolehdistö sitten paljastaa Bellamyn henkilöllisyyden ja julkisuuteen vuotaa tieto, että kirja ei olekaan fiktiota, Bellamy on vaarassa. Joku haluaa että Susanin murha pysyy ratkaisemattomana. Onko tuo joku Susanin vanha poikaystävä Dent?

Tämä oli kiva perusjännäri romanttisin piirtein.

Sandra Brown; Nopeita leikkauksia




Kun Julie on astumassa hotellin hissistä ulos miesystävänsä kanssa, hissin ulkopuolella seisookin naamioitunut mies aseen kanssa. Mies ryöstää hississä olleet ja ampuu lopuksi Julien miesystävän.
Julie ei usko, että kyseessä on vain ryöstömurha, vaan että teon takana on miesystävän veljenpoika Creighton.
Derek Mitchell palkataan puolustumaan intohimoista elokuva-harrastaja Creightonia, mutta hän kieltäytyy pian pestistä ja alkaa seurustella Julien kanssa. Kaksikko alkaa etsiä todisteita veljenpoikaa vastaan, mutta Juliekaan ei ole täysin vapaa epäilyksistä.
Lopussa seisoo pieni yllätys, todella sopiva sellainen.
Nimi Nopeita leikkauksia viittaa elokuvamaailmassa käytettyyn tehokeinoon kauhun tunnelman lisäämiseksi.
Pidin tästä jännäristä, nämä sandrabrownit ovat kyllä juonikkaita ja kutkuttavia.