torstai 31. lokakuuta 2024

Blogin kuvat

Koska Photobucketin ominaisuus jakaa kuvia ulkopuolisille saiteille on muuttunut kaistanleveydeltään rajoitetuksi (vai peräti maksulliseksi?), suurin osa vanhoista kirjakuvista on kadonnut tästä blogista. En usko, että lisään kuvia uudestaan, koska siinä olisi aivan hirveä homma. Kirjablogini toimii lähinnä lukutilastona ja muistiinpanoina itselleni eikä täällä varmaan kauheasti mieltään pahoittavia vierailijoita käy. Annan siis asian olla. Niin muuten, kommentit ovat kyllä ihania, eli kiva kun aina joskus joku käy. Itse vierailen säännöllisesti muissa kirjablogeissa etsimässä kirjavinkkejä, vaikka harvemmin mitään kommentoin. Jatketaan lukemista.

maanantai 26. marraskuuta 2018

George R.R. Martin; Miekkamyrsky 2.

Miekkamyrskyn 1. osa oli mielestäni puuduttavan junnaava. Tässä sen 2. osassa sentään tapahtui taas jotain ihan uutta. Kaksi tärkeää henkilöä sai surmansa. Sekä tietenkin lukematon määrä muita sivuhenkilöitä, jotka on vetäisty mukaan Westerosin valtaistuinpeliin.
Saaga jatkuu...

Harlan Coben; Viaton

Viaton on samaa tasoa kuin aikaisemmin lukemanit Harlan Cobenin dekkarit. Ei ihan sitä ylintä jännäri-kastia, mutta kohtuullista luettavaa.
Kirjan päähenkilö on Matt Hunter, joka on nuoruudessaan surmannut ikätoverinsa vahingossa. Vankeusrangaistuksen kärsittyään hän on perustanut perheen ja haluaa elää tavallista nuhteetonta arkea vaimonsa kanssa. Mutta sitten Matt saa kännykkäänsä valokuvan, jossa hänen vaimonsa on hotellihuoneessa vieraan miehen seurassa. Matt ei tietenkään tiedä mitä ajatella.

torstai 1. marraskuuta 2018

Mari Jungstedt; Toiset kasvot


Toiset kasvot -romaanissa Anders Knutas saa tutkittavakseen perheenisän murhan, joka näyttää selvältä seksimurhalta. Murhaajalla on omat motiivinsa, jotka juontavat juurensa menneestä.
Omassa siviilielämässään Knutas seurustelee kollegansa Karinin kanssa. Pitkästä aikaa hän tapaa myös tanskalaisen ex-vaimonsa Linen.
Kelpo dekkari jälleen kerran.

Kate Atkinson; Kaikkein vähäpätöisin asia

Ex-poliisi Jackson Brodie -tarina. Sellainen ihan hölmistyttävä, jossa ihan pienestä sattumasta kasvaa suurempi ja monimutkaisempi ja yksi johtaa toiseen ja sitten kolmanteen. En ihan täysillä pitänyt, osittain oli vähän ärsyttäväkin, mutta ihan mukiinmenevä.
Tarina alkaa pienestä autokolarista, joka sitten alkaa kasvaa joksikin ihan toiseksi tapahtumavyyhdiksi.

tiistai 30. lokakuuta 2018

Alan Bradley; Kuolleet linnut eivät laula

Ehkä paras Flavia De Luce -romaani tähän asti. Tarina alkaa juna-asemalta, jossa kirjan murha tapahtuu. Mutta tällä kertaa kirja on paljon muutakin kuin murhatutkinta. Ei pelkkää kemiaa, siskojen sanailua, Gladys-nimisellä pyörällä pyöräilyä tai nenän tunkemista sellaisiin paikkoihin, joihin sitä ei saisi tunkea.
Nyt Flavian hahmo on paljon tummempi-sävyinen, sillä kirjassa käsitellään vakavia asioita.
Ja selvisihän sekin (ainakin osittain), miksei Flavia käy koulua, vaan huitelee vapaana kuin taivaan lintu: hänellä on kotiopettaja. Tai useita. Mahtaako niillekin tapahtua samoin, kuin kiusalliselle episodille partiossa, josta Flavia erotettiin... Mutta edelleen herää kysymys; missä ja milloin nämä kotiopettajat sitten opettavat?


Jill Santopolo; Valo jonka kadotimme.

Tämä on rakkausromaani. Miten meninkin sellaisen lainaamaan. En pitänyt kirjasta oikeastaan... yhtään. En tiedä miksi luin sen läpi, oli kauheaa skeidaa ja pakkopullaa.
Kirjassa kuvataan ensirakkauden perään haikailua ja uutta elämää ensirakkauden jälkeen. Ei tässä ollut kyllä mitään. Hohhoijaa.

torstai 25. lokakuuta 2018

Markku Ropponen; Linnut vaikenevat, Kuhala


Tässä Kuhala-sarjan dekkarissa Otto Kuhala tutkii varatuomarin vaimon katoamista. Juhannuksen ajan Jyväskylää hellii helleaalto ja Kuhala saa kokeilla kanootilla melomista, joutuu melkein räjäytetyksi kerrostaloasunnossa ja viettää romanttista juhannusta rikostutkija Annukka Maaheimon kanssa. Niin ja alkaa isännäksi Jeri-koiralle. Jälleen veikeää sanailua ja herttaista itseironista testosteroni-uhoa. Josta muuten tulee hieman mieleen Matti Röngän Viktor Kärppä... Tykkään.

George R.R. Martin; Miekkamyrsky 1

Miekkamyrsky 1. on Tulen ja jään laulu-sarjan 3. osa ja sen 1. nide.


Valtaistuinpeli Westerosissa jatkuu. Edelleen mennään samaa kaavaa kuin aikaisemmissa kirjoissa. Siihen nähden aika ihme, että näitä edelleen jaksaa lukea, kun koko ajan toistetaan samaa ja mitään uutta ei oikein tapahdu. Taistelua herruudesta ja petoksia, juonittelua, epäonnistumisia ja voiton hetkiä. Kirjassa aika kulkee hitaasti, kun päähenkilö vaihtuu aina luvuittain.
Jos nyt jotain pitäisi nostaa tästä kirjasta esiin sellaista, joka poikkeaa muista sarjan edellisistä, niin ehkä se, että Jon Nietos ei olekaan Mustien Veljien parissa, vaan hänen tarinansa alkaa Muurin takaa aivan toisenlaisessa seurassa. Siellä Jon saa kokea ensirakkautensa.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Enni Mustonen; Paimentyttö






Paimentyttö aloitaa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan. Tässä ensimmäisessä osassa Ida on vasta pikkutyttö, joka äidin kuoltua aloittaa navettapiikana tilalla.  Idan elämässä on pieniä iloja ja pieniä suruja, ehkä vähän isompiakin, mutta sitten sattumien kautta hän ajautuu Topeliuksen eläväisen perheen hoteisiin.
Kiva kirja, jossa dialogi on Enni Mustosen tapaan hyyyyvin omituista =). En oikein pääse siitä selvyyteen, että miksi se on mielestäni niin omituista. Tässä kirjassa tietenkin mielenkiintoista oli se, millä kielelle henkilöt puhuivat keskenään. Olihan täysin suomenkielinen Ida joutunut yhtäkkiä ruotsinkieliseen ympäristöön. Osa sitaateista oli ruotsiksi, mikä on tietenkin juuri niin kuin Ida nämä kuuli. Mutta varsinaista keskustelua ei kuvattu lainkaan. Vain irtolauseita sieltä täältä. omalaatuista, ennimustosmaista. Vähän sellaista töks töks -kieltä.
Odotan innolla seuraavaa osaa, Lapsenpiikaa. Se on jo lainattuna.