torstai 31. lokakuuta 2024

Blogin kuvat

Koska Photobucketin ominaisuus jakaa kuvia ulkopuolisille saiteille on muuttunut kaistanleveydeltään rajoitetuksi (vai peräti maksulliseksi?), suurin osa vanhoista kirjakuvista on kadonnut tästä blogista. En usko, että lisään kuvia uudestaan, koska siinä olisi aivan hirveä homma. Kirjablogini toimii lähinnä lukutilastona ja muistiinpanoina itselleni eikä täällä varmaan kauheasti mieltään pahoittavia vierailijoita käy. Annan siis asian olla. Niin muuten, kommentit ovat kyllä ihania, eli kiva kun aina joskus joku käy. Itse vierailen säännöllisesti muissa kirjablogeissa etsimässä kirjavinkkejä, vaikka harvemmin mitään kommentoin. Jatketaan lukemista.

torstai 11. lokakuuta 2018

Harlan Coben; Tiukassa otteessa

Teini-ikäisen Adamin ystävä on tehnyt itsemurhan ja vanhemmat huolestuvat, kun Adamin käyttäytymisessä alkaa näkyä muutoksia. Vanhemmat asentavat poikansa koneeseen vakoiluohjelmiston. Ja sitten Adam katoaa.
Ihan kätevä jännäri vanhempien hädästä ja epätoivoisesta etsintäoperaatiosta.

perjantai 14. syyskuuta 2018

Håkan Nesser; Elävät ja kuolleet Winsfordissa



Yksi tämän vuoden parhaista lukemistani kirjoista. Aivan ihana Nesser osaa kyllä nämä jutut. Tämä ei olekaan vanhaan tapaan dekkari, vaan vähän enemmin trilleri. Ei yhtä trillerimäinen kuin esimerkiksi Karin Fossum, mutta vähän sinne päin. Eli sellainen, missä luodaan ihana taianomainen tunnelma ja maiseman yllä häälyy koko ajan tummat uhkaavat pilvet. Sellainen, missä lukija on vähän varuillaan koko ajan, sydän melkein kurkussa; mitä seuraavaksi tapahtuu… vihjataan, vihjataan… vaan ei kerrota suoraan =). Tässä tapauksessa vihjaillaan menneisyyden suuntaan ja avataan pikkuhiljaa tapahtumia. Jännittävyydestä huolimatta kirjassa on uskomattoman lämmin tunnelma ja miten kauniisti Nesser kirjoittaakaan. Tämä on taas kerran sitä tekstiä, jota ei tarvitse lukea ollenkaan, vaan se vain tulee.

Päähenkilö on Maria Holinek, joka muuttaa koiransa kanssa Exmooriin. Yksin. Hän alkaa käyttää nimeä Maria Andersen. Koira taas on rhodesiankoira Castor (ihana rotu muuten, ihana!). Ja pikkuhiljaa tarinassa keritään auki menneisyyttä; mitä Maria pakenee, miksi hänellä on tarve aloittaa kaikki alusta, ainoana tavoitteenaan elää pitempään kuin koiransa.
Yksi valtavan suuri plussa kirjalle siitä, miten koira oli osattu kirjoittaa tarinaan oikein. Näitä olen ennenkin pohtinut. Sen kyllä näkee, kuka kirjailija (suomentaja??) on koiraihminen. Marian ajatukset ovat juuri oikeita koiranomistajan ajatuksia.

Yksi valtavan suuri miinus kirjassa (suomennoksessa) sille, miten fasaania nimitetään fasaaniurokseksi. Olin pudota tuolilta. Yleissivistykseen kuuluu tietää (kuuluuhan?), että lintu on aina koiras, ei koskaan uros. Fasaanista kun puhutaan, niin kyseessä on kanalintu ja näiden uroksia tavataan kutsua kukoiksi. Se on fasaanikukko, mutta ikinä missään tapauksessa se ei ole uros-fasaani. Tämä ei häirinnyt lukunautintoa, se vain oli kiperä kieliseikka minulle, joka rakastan intohimoisesti kaikkea suomenkieleen liittyvää. Rakastan etsiä näitä omituisuuksia kirjoista. Eikä ne aina ole virheitä, vaan on kiva oppia uutta ja kuulla eriskummallisuusia. Mutta Maria ei ehdottomasti löytänyt portailtaan kuollutta fasaaniurosta, vaan kuolleen fasaanikukon.

Harlan Coben; Ei sanaakaan

Tätä en kyllä voi uskoa. Tämänkin kirjan lukemisesta on kulunut kuukausi kuten edellisestä Mari Jungstedtin dekkarista… mutta siitä sentään alkoi muistikuvat palailla, kun googletin kirjaa. Tämän Ei sanaakaan -dekkarin kohdalla sekään ei auta. En muista päähenkilön nimeä, juonta, murhaajaa, onko murhaa tapahtunut. Miten näin voi käydä? Jättikö kirja siis minut todella niin kylmäksi?
Kuulemma tässä käy niin, että lastenlääkäri David Beck (nimi ei sano mitään) saa viestin 8 vuotta sitten kuolleelta vaimoltaan (??) ja alkaa tietysti epäillä, että onko vaimo kuollutkaan ja mitä menneisyydessä oikein on tapahtunut. Murhatutkimus on avattava uudelleen ja kaikki tahot eivät ole tästä mielissään. Apua – en muista tästä mitään. Mutta totta, Harlan Cobenin edellinenkin lukemani kirja käsitteli tällaista katoamistapausta. Katsotaan jatkossa onko seuraava Coben yhtä mitäänsanomaton.