Lukutilastot vuodelta 2023

 

Vuoden 2023 lukutilastot

Jostain syystä tähän blogiin olen kirjoittanut 101 lukemastani kirjasta tänä vuonna, mutta Goodreads-sivusto väittää minun lukeneen 102 kirjaa. En löydä virhettä millään, mutta koska se on niin pieni, niin seuraavat prosentit eivät kauheasti heitä:

Vuoden aikana luin:

101 kirjaa
36638 sivua yhteensä
359 oli keskimääräinen sivumäärä per kirja
Naiskirjailijoita oli 52% (53 kpl)
Suomalaisia kirjoja 43% (43 kpl)
Dekkareita 78% (79 kpl)
Äänkirjoja 10 kpl
E-kirjoja 42 kpl
Eniten luin tammikuussa (11 kirjaa)
Vähiten luin marraskuussa (4 kirjaa)

Haastoin itseni lukemaan 100 kirjaa vuoden aikana ja se oli kyllä hiuskarvan varassa, että sain määrän täyteen. Taidan valita ensi vuodelle saman määrän, vaikka olisi tiukkaakin. Mitä sitä turhaan liian helppoa haastetta tekemään, katsotaan onnistunko. Osallistun tietenkin taas Helmet-lukuhaasteeseen, mutta pikkuisen houkuttaa muutkin haasteet.

Hyvää lukuvuotta kaikille!

Richard Osman; Torstain murhakerho

 

Tätä sarjaa on mainostettu aika paljon netin kirjapalstoilla ja ainakin kaikille ns. pehmodekkareita eli cosy crimea etsiville on suositeltu Torstain murhakerhoa. Kirja oli kiva hyvän mielen dekkari, mutta ei silti mikään liian lälly. Alku lähti minulla tosi hitaasti vauhtiin ja koko ajan oli tunne, että tämä on jatkoa jostain. Mutta ei, tarkistelin ja tarkistelin, että kyllä kyseessä on ihan sarjansa aloittaja. Kirjan tapahtumat sijoittuvat seniori-kylään, jossa joukko harmaahapsia ratkoo murhia torstaisessa kerhossaan. Olin aluksi hämilläni kirjan henkilöistä. Sitten alkoi hahmottua. Ehkä sain jotenkin kiinni kirjan rytmistä ja leppoisan tasaisesta vauhdista. Ja kyllä, muutama murhahan sitä sitten tulee ratkaistua Elizabethin johdolla. Poliisi-ystävien avustuksella toki. Ihan pikkuisen lopussa oli sekavuutta, jouduin vähän itselleni takomaan päähän menneitä tapahtumia ja sitä, kuka nyt olikaan tehnyt mitä. Sarjassa taitaa olla nelisen osaa ja tästä on hyvä jatkaa seuraavaan.

Torstain murhakerho jäi tämän vuoden viimeiseksi kirjaksi ollen 101. kirja.

Tuire Malmstedt; Lyijysydän

 Hieno jatko Lasitarhalle ja Lumihaudalle. Lyijysydämessä pappilan lattian alta löytyy nuoren tytön ruumis. Jännitystarina nivoutuu natsisaksan aikaisiin kauheuksiin ja kostoon. Rikostutkijat Matilda Metso ja Elmo Vauramo panevat parastaan ratkaistakseen keissin.

Satu Rämö; Jakob

Ja sitten heti perään sarjan kolmanteen kirjaan, Jakobiin. Tämä oli kirjana vähän raskaampi, sillä kirjassa kuvailtiin laitonta (ja laillista) tammojen verikauppaa. Jostain olin tähän vastenmieliseen tapaan törmännyt jo aiemmin. Kyse on siitä, että tiineiltä tammoilta otetaan verta, koska se sisältää sellaisia hormoneja, jotka ovat hyödyksi lihankasvatuksessa sioilla. Ja koska näistä tammoista ei tahdota muuta, niin kehittymässä olevat varsat abortoidaan tämän jälkeen pois. Kun homma hoidetaan laittomasti, niin verta luovuttavia tammoja käsitellään väkivaltaisesti eikä tuo nyt mitenkään mukavalta kuulostanut. Laillisesti kun vastaava tehdään, niin paikalla pitäisi olla eläinlääkäri valvomassa prosessia. Kyllä en usko, että tuo kovin miellyttävää on siinäkään tapauksessa. Ilmeisesti päähenkilö Hildurin luonteessa kuvaa selvästi islantilaisuutta se, ettei maassa arvosteta omaa ainutlaatuista islanninhevosta juurikaan. Kirja antaa kuvan islantilaisista, että he ovat hyvin epä-eläinrakkaita. Myös Hildur. Islanninhevoset nyt ovat vain jotain... kuin rikkaruohoja tai mitä lie maisemaan kuuluvia objekteja. En oikein ymmärrä tätä islantilaisten suhdetta näihin hienoihin islanninhevosiin. 

 Ísafjörðurin kylässä sitten murhataan eläinsuojelijoita tammanveribisneksen ympärillä. Hildur tutkii asiaa enemmän entisen pomonsa Beta kanssa, sillä Jakob matkustaa Suomeen taistelemaan huoltajuuskiistassa ex-vaimonsa kanssa.

Tämä taisi olla samalla myös vuoden 100. kirja, eli sain lukutavoitteeni (sata kirjaa vuodessa) täyteen. Täytyy sanoa, että aika viime tippaan meni.

Satu Rämö; Rósa & Björk

 

Oikein hyvä jatko-osa Hildurille. Tästä sarjasta tykkään kovasti. Hildurin kadonneiden sisarusten eli Rosan ja Björkin mysteeriä käytiin yhä läpi. Kirjan varsinainen murhatarina on kuitenkin hiihtoladulle ammuttu kunnallispoliitikko, josta käy ilmi ikäviä asioita. Kiristystä, keinottelua, lahjomista, pakottamista, talous-sotkuja... kaikilla oli syytä vihata vastenmielistä öykkäriä. Suomalainen poliisi-harjoittelija Jakob painii yhä huoltajuuskiistansa kanssa, ex-vaimo Lena vaikuttaa kamalalta syöjättäreltä ja yrittää erottaa Jakobin pojastaan. Mutta myös Jakobista paljastuu jotain uuta.

Maria Adolfsson; Syöksyvirtaus

 

Tässä viidennessä Doggerland-dekkarissa Karen Eiken Hornby joutuu palaamaan töihin kesken hoitovapaan. Hän ei tee sitä mielellään, mutta suihkulähteestä löydetyn tytön ruumiin murhatutkinta ei odota. Karen joutuu ottamaan työparikseen Astrid Nielsenin, poliisin jonka kanssa hänellä on sukset vähän ristissä. Näiden kahden poliisin työsuhteessa tapahtuukin sitten lopulta kehitystä. Myös Karenin perhesuhteissa tapahtuu yllätyksiä. 

Satu Rämö; Hildur

 Hildur todella yllätti minut! Olen lukenut niin paljon erittäin hyviä islantilaisdekkareita, että olin hyvin epäileväinen, voisiko suomalaisen kirjoittajan islanti-dekkari vetää vertoja millään tavalla. Tiesin ennalta, että kirjassa on Islantiin työharjoitteluun matkustava ja islantilaisneuleita neulova miespoliisi Jakob. Ja hän saa poliisissa työkaverikseen paikallisen poliisi Hildurin. Sosiaalisessa mediassa olen kuullut lievästi negatiivisia kommentteja neulovasta (mies!-)poliisista ja kirjan lievästä tietokirja-tyyppisestä kielestä. Mutta minä pidin! Todella paljon. Tietokirjamainen ote ei häirinnyt yhtään. Nautin suunnattomasti niistä tieto-pläjäyksistä, joita kirjailija kertoi tapahtumien välissä. Miten muuten tietäisin mistä syystä Islannissa sitä-ja-tätä... minulle kyseiset seikat olivat tärkeitä. Yleensäkin haluan kirjoissa kuulla juuri syitä ja vaikuttimia ja melkein ärsyttää, jos jotain sellaista minulle vierasta jätetään kertomatta. Aina haluan kysyä, ottaa selvää, enkä niele pureskelematta. 

Hildurissa käsitellään päähenkilö-poliisien ihmissuhteita ja kurkistetaan menneisyyteen, jossa Hildurin kaksi pikkusisarta katosi jälkiä jättämättä. Siinä sitä on mysteereitä. Nykypäivässä tapahtuneen murhan lisäksi.

Mari Jungstedt; Suljettu huone

 Joskus jotkut dekkarit eroavat yllättäen tutusta kaavastaan. Näitä "tavallisia" pohjoismaisia dekkareita mahtuu 13 tusinaan, mutta en valita, koska kaava on minusta aina yhtä hyvä. Suljettu huone erosi hieman (mutta siis vain hieman) muista, enkä oikein osaa sanoa miksi. Ehkä ruumiin löytöpaikan takia, en tiedä. Ruumis nimittäin löytyy tippukiviluolasta, johon tehdään tutustumiskierroksia oppaan avulla. Vetävä tarina ja murhamysteeri, jonka komisario Anders Knutas ratkaisee. Raskaana oleva vaimo Karin  tutkii tapausta toisesta näkökulmasta. Kirjan nimi Suljettu huone ei viittaa ahtaaseen luolaan, vaikka sellaisessa ollaankin, eikä mihinkään fyysiseen tilaan, vaan tiiviiseen perheyhteisöön, josta osa perheenjäsenistä voidaan jättää kuin suljetun huoneen ulkopuolelle.

Heine Bakkeid; Nuku lapsi armaani

 

Aikaisemmissa sarjan osissa poliisista eronnut (tai erotettu) Thorkild Aske näki kaikenlaisia kummallisia näkyjä ja kirjat vaeltelivat yliluonnollisuuden rajan tuolla puolen - tai ehkä ne olivat vain Asken pilleripöhnäisiä harhoja. Nuku lapsi armaani -romaani oli siinä mielessä aiempia parempi, ettei tässä ollut mitään yliluonnollista. Eikä päähenkilö enää säätänyt pillereiden kanssa. Thorkild Aske palaa synnyinseuduilleen Islantiin, jossa hänen isänsä istuu vankilassa tuomiota nuoren rakastajattaren murhasta. Isä vannoo olevansa syytön ja Thorkildin on pakko selvittää, mitä oikein on tapahtunut. 

Elly Griffiths; Yöhaukat

 Rannikolta löytyy historiallinen asekätkö ja ruumis. Toinen perhe taas on murhattu asuntoonsa. Perheestä paljastuu kaikenlaista epäilyttävää ja näitä sitten Nelsonin poliisitiimi tutkii saadakseen selville murhaajan. Jälleen hyvä osa Ruth Gallowayn tutkimuksia, joskin koiran osuus hieman kaihersi.

Samuel Bjørk; Saari kaukana kaikesta

 

Mia Krüger on muuttanut Hitran saarelle ja kärsii edelleen traumaa siskonsa menetyksestä. Mutta Mian on ryhdyttävä töihin selvittämään saarella tapahtunutta teini-ikäisen tytön murhaa. Tyttö on liikkunut piireissä, joista jo vuosia aiemmin on kadonnut poikalapsi. Se on kyläyhteisölle yhä vaikea paikka. Holger Munch ja uusi koottu tutkintaryhmä saapuu mantereelta Hitran saarelle. Pidin tästä dekkarista enemmin kuin sarjan edellisestä osasta.

Christian Rönnbacka; Mennyt mies

 Mennyt mies oli aika varmaa ja turvallista Rönnbacka-tasoa. Minua jäi vähän kiinnostamaan ja vaivaamaan kirjan alkupuolella autiosta talosta löytynyt hylätty lisko (vai oliko se lisko - jokin sellainen, jonka lajin varmuutta en nyt muista kun kirjan lukemisesta on kulunut jo aikaa?). Miksi eläimen omistaja olisi tieten tahtoen hylännyt liskon, jättänyt sen noin vain oman onnensa nojaan tyhjään taloon kuolemaan ja nääntymään. Kirjassa oli monta monimutkaista juonenkäännettä, viihdyttävä tarina.

Virpi Hämeen-Anttila; Synnin jäljet

 

Äänikirjana kuunneltua. Synnin jäljet -romaanissa liikutaan herätysliikkeen parissa vuoden 1922 Helsingissä. Aviomies löytyy kuolleena kodistaan ja vaimo tajuttomana uhrin vierestä. Järkytyksen seurauksena hän on kokenut muistinmenetyksen. Miehen isä, uskonnollinen kirkkoherra, uskoo että nuori vaimo on tappanut miehen. Björk kutsuu taas nuoriherra Valkaman avuksi tutkimaan rikosta piireissä, jotka vievät rukoushuoneille, salakapakoihin ja varastetun tavaran lähteille. Kirjassa suurinta nautintoa tuotti ehkä tuo 20-lukulaisen elämän kuvailu. Se miten Björk laittaa lounasta ja kahvittaa Valkamaa, paistellaan kananmunia ja keitellään perunoita. Jotenkin niin ihanan arkista. Kyllä Brjök on ihana.

Anneli Kanto; Ihan pähkinöinä

 Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, tai ainakin sitä vauhtia, oli tässä Anneli Kannon Ihan pähkinöinä -romaanissa. Päähenkilö on keski-ikäinen Mirjami, jonka työelämässä sattuu ja tapahtuu hirveä käänne ja sitten vielä lapsuuskodin puolessa Pohjanmaalla kuolemantapaus perhepiirissä. Mirjami joutuu tökistäytymään perheensä tukipilariksi. Kirja on täynnä hauskaa sanailua ja reipasta elämänasennetta pienellä sopivalla ilkeydellä maustettuna.

Samuel Bjørk; Susi

 Huh. On muuten vaikea aloittaa kirjaa, jonka nimi on Susi ja kannessa kuva sudesta! Sitä valmistautuu pelkäämään pahinta ja on varpaillaan koko ajan, että kirjassa viattomat eläimet joutuvat ajojahdin kohteeksi ja susi saa taas kärsiä. Mikä helpotus, että näin ei ollut. Kirjan pahis-hahmo on eräänlainen susi. Lasten ruumiita löytyy tapettujen villieläinten,  kettujen ja jänisten,  keskeltä. Ollaan palattu ajassa taaksepäin, sinne missä Mia Krüger ja Holger Munch tutkivat ensimmäistä murhajuttuaan ja rikoksia tutkiva ryhmä on vasta perustamisvaiheessa. Kirjan teksti on ihan nippa-nappa melkein tekotaiteellista vajaine riveineen ja tajunnanvirtoineen. Siihen tottuu kirjan edetessä. Tämä ei ole sarjansa paras kirja, mutta kohtuullisen hyvä silti.

Terttu Autere; Kuolema Eedenissä

 Kuolema Eedenissä on toinen osa lääninetsivä Kuikan murhatutkimuksia. Kirjassa eletään 1930-lukua ja tapahtumat sijoittuvat täysihoitola Eedeniin. Kirjan alussa tutustutaan lomailijoihin. Nämä meinasivat mennä minulta sekaisin siitä huolimatta, että alkulehdillä oli henkilöluettelo. Sitä joutuin selaamaan tiuhaan. Pidemmälle edetessä ihmiset alkoivat vähän selventyä ja saada persoonaa. Yksi majoittujista löydetään murhattuna. Lääninetsivä Kuikka joutuu kaivamaan syyllistä vanhojen henkilökohtaisten suhteiden ja menneisyyden tapahtumien avulla. Nostalginen pikkukiva dekkari, jossa jotenkin aikakausi häviää. Kirja voisi lähes tulkoon sijoittua vaikkapa 50-, 70- tai 90-luvulle. Tähän pitäisi nyt jotenkin saada se 30 -luku olemaan enemmin läsnä (vrt. Virpi Hämeen-Anttilan 20-luvun dekkarisarja Björkistä). Mietin olisiko 30-luvulla ollut sopivaa kahden naimattoman nuoren neitosen majoittuvan kahdestaan rantahotelliin ilman esiliinaa. Vieraat, miehet ja naiset, liikkuivat hotellin julkisissa tiloissa välillä uima-asuissa ja kylpytakeissa.  Ei ainakaan hienostopiireissä...

Inger Frimansson; Lintulapsi

 Justine Dalvikin tarina jatkuu Lintulapsessa. Kirjan sanotaan olevan itsenäinen osa Justine-sarjaa, mutta mielestäni aiemmat on ollut hyvä lukea ensin, tässä viitattiin niin paljon menneisiin. Kirjan päähenkilö on Justine Dalvikin sijaan teini-ikäinen sokea tyttö, joka haluaisi elämältä niin paljon enemmin, kuin mihin on mahdollisuus. Suhde äitiin on vähän hankala ja isä on kuollut. Siinäkin kuolemassa on jotain hämärää, mutta sitä paljastetaan lukijalle vain vihjaillen. Kaikki kirjan hahmot (ehkä sokeaa tyttöä lukuunottamatta) ovat aika karmaisevia ja tekojensa vaikuttimia on hirveän vaikea ymmärtää. Kaikki on vastenmielistä ja vähän ahdistavaa, kirjasta ei tule hyvälle mielelle oikeastaan edes lopussa. Kirjan lintukin ahdisti.

 Sielunkumppani on jo kymmenes osa Emma Sköld -sarjaa. Kirjan alussa Emma näkee kauhukseen sillalla itsemurhaa suunnittelevan nuoren naisen. Naisella on lapsi sylissään ja hän aikoo hypätä sillalta alas. Emmalle tulee kiire puuttua asiaan. Mitä on voinut tapahtua, kun äiti mieluummin surmaa itsensä ja lapsensa? Jäljet johtavat aborttia vastustavan järjestön jäljille ja sen johtohahmoihin, joilla on monia salaisuuksia kätkettävänään.

Elly Griffiths; Lyhdynkantajat

 Nummilla elää legenda lyhtyä kantavista hengistä, jotka houkuttelevat ihmisiä kadotukseen. Tällainen myytti saa tulta alleen, kun etsitään nuorten tyttöjen ruumiita puutarhoista ja hukkamailta. Vankilassa oleva murhaaja on luvannut paljastaa, mistä hänen murhaamiensa tyttöjen ruumiit löytyvät. Mutta Ruth Gallowayn pitää tutkia kalmot, ei kenenkään muun. Vain Ruth on tarpeeksi hyvä ja murhaaja tietää luissa näkyvän jälkiä, jotka todistavat hänet syyttömäksi. Nelsonia ahdistaa - onko vankilaan tuomittu murhaaja sittenkään syyllinen?

Tasaista Elly Griffiths -laatua taas yhden osan verran.

Elly Griffiths; Ruth Gallowayn joulu

 

Ruth Gallowayn joulu on lyhyt jouluinen pikkutarina siitä, mitä kuuluu Ruthin joulun valmisteluihin. Hauska lyhyt välipala, joka ei kuulu varsinaiseen Ruth Galloway-dekkarisarjaan. Valitsin tämän kirjan sovittaakseni sen viimeiseksi jääneeseen Helmet 23 -haasteen kohtaan: 32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet. Kukapa nyt ei joulusta haaveilisi!

Elizabeth Strout; Pikkukaupungin tyttö

 Jopas vain tykkäsin Pikkukaupungin tytöstä! Kirja on tarina yksinhuoltajaäidistä ja tyttärestä, Isabella ja Amy Goodrownista. Ja vähän myös muista pikkukaupungin tehtaan konttorintytöistä, jotka jakavat Isabellan sihteerintyön. Ja murrosikäisistä koulutytöistä, perheistä ja opettajista. Joku pamahtaa paksuksi, joku jätetään, yhdellä on sivusuhde, joku valehtelee koko menneisyytensä. On salaisuuksia ja puhumattomuutta. Kirja on todella lämminhenkinen ja oivaltava.

Helmet-haasteessa: 35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua

Lilja Sigurdardóttir; Verenpunainen meri

 

Verenpunainen meri eteni minulla jotenkin todella hitaasti äänikirjana, ehkä en todellakaan ole tullut ihan sinuiksi noiden äänikirjojen kanssa. Aina tuntuu, että jotain tarinasta jää kuulematta. Se on kuin kuuntelisi tarinaa: ei tarvitse ihan kaikkea kuulla, niin saa silti selvää tarinan juonesta. Mutta kirjaa lukiessa se ei riitä, vaan haluaa sisäistää kaikki sivulauseetkin ja pienimmät tarinan osaset.

Kirja alkaa siitä, kun liikemiehen vaimo on kadonnut, kidnapattu, ja hänestä esitetään lunnasvaatimus. Poliisiin ei tietenkään saa ottaa yhteyttä. Arora alkaa selvittää tapausta. Mutta ilman poliisia asiassa ei selvitä, Aroran ystävä poliisi Daniel saa valjastaa koko tiiminsä lopulta etsimään kadonnutta naista. 

Siviili-elämässään Arora etsii yhä myös Islantiin kadonnutta sisartaan. Äänikirjalla on puolensa: on valloittava kuunnella ääneen näitä islantilaisia henkilön- ja paikannimiä. 

Kristina Ohlsson; Jäänmurtaja

 Hovenäsetiin muuttaneen antiikkikauppiaan August Strindbergin tarina jatkuu. Augustin ja Maria-poliisin suhteesta on nyt tullut totta, kun Marian väkivaltainen ex-kumppani on joutunut vankilaan. Sieltä epätoivottu hyljätty sulho kuitenkin jatkaa pariskunnan vainoamista. Samalla poliisilla on meneillään kimurantti tutkinta, johon liittyy kaksi tuhopolton kohteeksi joutunutta ranta-aittaa. Toinen niistä on Augustin; toinen vanhuksen, joka tuntuu kadonneen. 

Christian Rönnbacka; Kostajan merkki

 Olipas hyvä osa Hautalehto-sarjaa. Tässä oli vauhtia ja jännitystä, joka sai suorastaan hengästyttämään. Hautalehto palaa Porvoon poliisiin ja kamppailee menneisyyden haamujen kanssa. Nimittäin rikollisjärjestö, jonka piti olla kuollut ja kuopattu ja jonka kanssa välien piti olla jo selvät, herääkin henkiin. Siellä vannotaan kostoa niin Hautalehdolle, kuin jokuselle muullekin poliisille. Sankarit joutuvat tähtäimeen ja autojakin räjäytellään. Kerrassaan hieno tarina ja todella vakuuttavaa kirjoittaja-työtä.

Viveca Sten; Kylmäävä kosto

 Kylmäävä kosto on kolmas osa Åren murhat -sarjaa, jossa Daniel Lindskog ja Hanna Ahlander ratkovat rikoksia. Tässä osassa hotellin sviitistä löytyy murhattuna nainen, joka on suunnitellut perustavansa loisteliaan tunturihotellin vuoristokaupunkiin. Kirjassa esitellään uhrille läheisiä henkilöitä, joista jokainen voisi osaltaan olla syyllinen. Osa on liikekumppaneita tai sukulaisia tai hotellin henkilökuntaa, jota on kohdeltu ylimielisesti. Helppolukuinen kirja, mutta ei ihan samaa tasoa, kuin sarjansa kaksi ensimmäistä.

Anna Jansson; Synnin vartijat

 En muista enää miten sarjan edellisessä osassa Maria Wernin aviomies Björn halvaantui. Mutta näköjään näin oli päässyt käymään ja se oli aika isku. Lukijana minun oli vaikea ottaa vastaan sitä, että eräänlainen kaikkivoipa sankari, palomies, joka pelastaa muita ihmisiä, onkin yhtäkkiä halvaantuneena ja jolle pitää vaihtaa vaippoja ja imeä limaa nielusta letkuilla. Sillä niin oli nyt päässyt käymään. Björnillä on useampia hoitajia, koska ympärivuorokautinen läsnäolo on tarpeen. 

Kesäisen juhlaviikonlopun yhteydessä kuolee nuori mies ja murhaajaa etsitään juhlaporukasta. Paikalla on uusia ja vanhoja tyttöystäviä, kaveriporukka ja opettaja. Kaveriporukka muodostuu juuri niistä hoitajista, jotka huolehtivat halvaatuneesta Björnistä. Näin olen Maria Wern on kovin lähellä tapahtunutta ja kirjan tapahtumat pyörivät pienen piirin ympärillä. Jännitys on tiivistä.

Tapani Bagge; Punamusta baby

 Tarvitsin äänikirjan mökkimatkalle, eikä minulla ollut kuin kirjastojen oma ellibs-järjestelmä käytössä ja oli hirveä kiire valita joku mukava dekkari autossa kuunneltavaksi. Ehkä hätäilin vähän, kun en tajunnut tämän olevan jo 7. osa yksityisetsivä Väinö Mujusen tutkimuksia. Kirjassa viitattiin välillä vähän vanhoihin asioihin ja ihmissuhteisiin, mutta siitä ei ollut paljon haittaa. Mujunen saa tutkittavakseen katoamistapauksen. Hotellihuoneesta on kadonnut mies, 12 lapsen isä. Ja toisaalla taas sairaalasta katoaa virolaiskapteeni, joka on odottanut luovutusta Neuvostoliittoon. Monta mutkaa ja juonenkäännettä eletään tuona vuonna 1950, ennenkuin katoamistapaus selviää. Historiallinen aspekti toi herttaisuutta.

Arttu Tuominen; Vapahtaja

 Vapahtaja on viides osa Poriin sijoittuvaa Delta -sarjaa. Nyt Poria kuohuttaa murhaaja, Vapahtaja, joka saa laitapuolenkulkijat juomaan bensiiniä ja valelemaan sillä itsensä ennen kuin sytyttävät itsensä tuleen. Kirja oli armoton ja piinaava. Tutkinnanjohtaja Susanna Mannerilla on myös oma henkilökohtainen sotansa, sillä hänen poikansa on sotkeutunut pahoin äärimmäisen vaaralliseen rikollisjärjestöön, josta ei pääse eroon. Manner joutuu kiristyksen kohteeksi. Hitsi, yleensä vältän murhaajan arvailua etukäteen, mutta nyt alitajunta yritti syöttää minulle yhtä tekijää. Ja kuinka ollakaan, olin väärässä! 

Anneli Kanto; Rottien pyhims

 Rottien pyhimys on valloittava tarina Hattulan kirkon maalaamisesta 1500-luvulla. Maalariseurue saapuu kylään, yhteisö kuohuu. Sen jäsenillä on toisiaan kohtaan kateutta, kyräilyä, ystävyyttä, ihailua - kaikkia inhimillisiä tunteita, joita kirjassa kuvaillaan suurenmoisen elävästi ja hellyydellä. Kylän outolintu on Pelliina, edesmenneen tiilimestarin suojatti. Kohtalon oikusta Pelliinasta tulee kirkkomaalari. Kirkon seinille siirtyvät elävät kuvat, Raamatun tapahtumat ja kaikki ihmiselon ikeet ja pienet onnen aiheet. Maalarit tekevät työtään antaumuksella, suorastaan sydänverellä kuten taiteilijan kuuluukin. Kulisseissa tapahtuu onnettomuuksia ja käydään läpi rakkaustarinoita. Kiehtova, niin kiehtova kirja.

Mietin, onko ketään kirjan lukenutta, joka ei haluaisi käydä Hattulan kirkossa katsomassa kyseisiä kirkkomaalauksia?

Nicholas Sparks; Suojelusenkeli

 

Tämä onkin jo toinen Suojelusenkeli-niminen romaani tässä kuussa. Lainasin kirjan ihan pelkästään siksi, että suhtaudun ennakkoluuloisesti kirjailijaan ja tarvitsin Helmet -haasteeseen kirjan kohtaan: 36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan. Olen joskus aiemmin lukenut Sparksilta aivan käsittämättömän latteita ja makeita ihmissuhdehössäköitä. Tästä kirjasta pidin paljon enemmin. Nyt oli mukana jännitystäkin! Päähenkilö on leskeksi jäänyt Julie. Kirjassa seurataan Julien kamppailua seurustelusuhteessa. Kuten aina, taas pitää tehdä valintoja eri miesten välillä. Kuka onkaan se oikea. Ja tietenkin joukossa on vaarallinen psykopaatti. Suuressa osassa on myös Tanskandoggi, jonka Julie sai lahjaksi edesmenneeltä aviomieheltään. Konsepti on se tavallinen: lukija tietää jo ennalta, kuka on oikea rakkaus, mutta päähenkilö hapuilee ja tekee tyhmiä päätöksiä aikansa.

Antti Tuomainen; Veljeni vartija

 Tämmöinen sukutarina isien synneistä ja sukupolvien ketjusta ja... no, kevyt ja hyvin nopealukuinen. Ei parasta Antti Tuomaista, joka muutoin on ihan lempikirjailijoitani. Mutta tämä taitaakin olla Tuomaisen ensimmäinen romaani.

Donna Leon; Kuolema oopperassa

 Minulta oli vielä täysin tutustumatta tämä Donna Leonin sarja komisario Guido Brunettista. Kuolema oopperassa on sen ensimmäinen osa ja se on ilmestynyt vuonna 1992. Tapahtumat sijoittuvat Venetsiaan ja sen oopperamaailmaan. Venetsia tuntuu todella vieraalta, en osaa kuvitella tuota merkillistä kaupunkia. Ihan pikkuisen oli ajan hammas syönyt tämän kirjan tapahtumia, mutta muuten kansien välistä löytyy varsin tasapaksu  ja vähän laimea rikostarina. Ei huono, ei hyvä, ehkä vähän raskas. Kuuluisa kapellimestari on surmattu  ja Brunetti tutkii oopperassa työskenteleviä taiteilijoita ja taustajoukkoja unohtamatta perheenjäseniä. Varmasti jatkan kirjasarjaa, uskon sen paranevan tulevissa kirjoissa.

Indrek Hargla; Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi

Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi on seitsemäs osa Tallinnalaissarjaa apteekkari Melchiorista. Ja mikä osa taas kerran! Ihan huiman mielenkiintoinen ja jännittävä. Eletään vuotta 1433. Aatelismies Metsentaken ottaa yhteyttä Melchioriin, jolla on maine murhia ja mysteereitä ratkaisevana miehenä. Metsentakenin poikaa syytetään kasvattiveljensä murhasta, mutta isä pitää poikaansa syyttömänä. Melchior muuttaa Toompealle kaupunkitaloon kuulostelemaan tunnelmia, haastattelemaan asukkaita ja selvittämään rikosta. Melkein kaikilla asukkailla on jotain salattavaa. On salajuonia, mielisairautta, nuorten ihastuksia, epäilyttäviä vieraita ja kaiken pohjalla äärettömän arvokas kadonnut Pilateksen evankeliumi. Kirjassa käväistään myös Melchiorin pojan luona Lyypekissä ja Hampurissa, kaikkea salaista tapahtuu sielläkin. Tästä on hyvä jatkaa sarjaa, siihen jää oikein nälkä.

Sofie Sarenbrant; Suojelusenkeli

 Olenkohan lukenut liikaa näitä Emma Sköld-sarjan dekkareita pienen ajan sisällä, kun menee jo vähän sekaisin, missä kirjassa tapahtui mitäkin. Näissä kun kuitenkin jatkuu kehyskertomus kirjasta toiseen, vaikka poliisin tutkima rikostapaus onkin eri joka kirjassa. Emman kollega Krille on kadonnut ja sitten huomataan, että Krillen huumeita käyttävää sisartakaan ei löydy mistään. Vanhasta hylätystä mielisairaalasta löytyy vieraan miehen ruumis. Nautinnollisen viihdyttävä kirja, vaikka kaikille kirjan hahmoille ei käykään hyvin.

Arttu Tuominen; Leipuri

 Karmiva ja huippujännä Leipurin tarina, johon sarjan aikaisemmissa osissa on viitattu. Nyt se jatkuu. Poltettuja ruumiita, piparkakkujen tuoksua ja leipomisaiheita runoja kirjoitettuna seiniin. Myös yksi poliisi jotuu Leipurin uhriksi ja aiempien leipuri-murhien tutkinnanjohtaja Janne Rautakorpi pyydetään poliisin avuksi tutkimaan tapausta. Loppu oli... ällistyttävä. Arttu Tuominen on kyllä aivan huippu-kirjoittaja.

Kathryn Stockett; Piiat

 Piiat sijoittuu 60-luvun Mississippiin ja kertoo mustien ja valkoisten elämästä rinnakkain. Mustat naiset toimivat kotiapulaisina valkoisen kotiäidit pitävät teekutsuja ja harjoittavat hyväntekeväisyyttä. Rotuerottelua ollaan purkamassa, mutta edelleen vahingoissa valkoisten vessaan eksynyt musta poika piestään lähes hengiltä. Vaikka kirjassa on raskasta eriarvoisuutta, niin myös lämminhenkisyyttä. Rajoja jo rikotaan. Nuori valkoinen Skeeter haluaa olla alistumatta ajan vaatimuksiin löytää mies. Hän päättää kirjoittaa kirjan mustista kotiapulaisista. Hanke on vaarallinen kaikille. Abileeta, Minnyä ja kumppaneita haastatellaan salaa. Pidin kirjasta enemmin, kuin olin uskonutkaan.

Sofie Sarenbrant; Valheenpunoja

 Ihan tosi hyvä osa taas tätä Emma Sköld-sarjaa. Kirjan alussa metsästä löytyy pojan pahoinpidelty ruumis ja tutkimukset keskittyvät luokkatovereihin, opettajiin, perheisiin ja naapurikaupungin poikiin. Emman sisko Josefine on taas mukana tapahtumissa omien teini-ikäisten lastensa kanssa.

Tuija Lehtinen; Tornin naakat

 Joskus harvoin, melkein ei-koskaan, tulee eteen äänikirja, joka ei ole ollenkaan hyvä ja jota ei muuten edes jaksaisi lukea, mutta äänikirjan lukijan ääni on niin kaunis ja tasapainoinen, että kuuntelua jatkaa vain sen takia. Sellainen oli Tornin naakat. En edes muista, kuka tämä naislukija oli. Erja Revon tutkimukset oli ihan puuta heinää, välillä oltiin ulkomailla ja tapahtui murha, sieltä joukko suomalaisia palaa suomeen ja Erja Repo puuhastelee niitä näitä ja ratkaisee lopulta murhankin. Ryyditettynä täysin epäuskottavalla käyttäytymiskoodilla ja dialogilla. Tulipahan kuunneltua.

Markus Kajo; Kettusen kannettava

 Muistan joskus lapsena tai nuorena nähneeni näitä Kettusen pikku-pakinoita ja sutkauksia jonkin hupi-ohjelman päätteeksi. Ne olivat riemastuttavia oivalluksia. Ja niin ihanasti puheenomaisesti sanailtuna. En ole aikaisemmin lukenut yhtään Kettusia, taisi niitä olla kirjaston hyllyssä muitakin kuin tämä. Nämä olivat suunilleen samaa sarjaa, kuin aikoinaan televisiossa näkemäni, mutta nyt oli niin runsas tarjonta, että aloin vähän väsyä. Ja tässä nimenomaisessa kirjassa keskityttiin aika paljon tietoteknilliseen maailmaan, joten se oli hieman vanhentunutta tekstiä asiasisällöltään. Kirja on julkaistu vuonna 2008. Kirjassa oli siellä täällä mukavia historiallisia kuvia.

Helmet-haasteessa: 17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja

Harlan Coben; Osuma

 Osuma on toinen osa Wilde-sarjaa ja mielestäni vielä parempi kuin ensimmäinen osa, joka sekään ei ollut huono. Tässä kirjassa salainen ryhmä jäljittää ja rankaisee nettitrolleja, kiusaajia ja ikäviä tekoja tehneitä ihmisiä. Kunnes ryhmän jäseniä alkaa kuolla. Jotenkin kummallisesti ryhmällä tuntuu olevan jotain yhteistä Wilden oman menneisyyden kanssa. Lapsena metsästä löydetty Wilde itse ei tiedä siitä mitään, vaan on tilannut dna-testin ja saa nyt ensimmäistä kertaa osuman verisukulaiseensa dna-palvelussa. Dna-prosentit ja periytymät olivat sen verran monimutkaisia, että äänikirjan kuuntelijana minulta jäi vähän siitä pois. Olisi pitänyt lukea ajatuksella paperikirjaa ja palata aina takaisin, kun joku jää hämärän peittoon, mutta sille ei nyt voi minkään.

Jarkko Sipilä; Syvälle haudattu

 Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana ja ehkä siksi se jäi jotenkin etäiseksi ja tuntui kovin sekavalta. Juonesta en muita paljon mitään, mutta tässä oli pommeja ja katoamisia ja sitten vielä lapsuuden traumoja. Karkeita, tummia sävyjä eikä paljon mitään iloisia asiota.. Paitsi tietenkin Takamäen poliisiryhmä, joka tutkii rikoksia. 

Kaspar Colling Nielsen; Euroopan kevät

 Huh, olipa erikoinen kirja. Tanskainen eliitti, johon kuuluu huippututkijoita, taiteen suosijoita ja muuta yhteiskunnan kermaa, saa mahdollisuuden muuttaa asumaan uuteen vasta perustettuun Lollandiin. Siellä suljetussa yhteisössä eletään ihan erilaista elämää, kuin muualla Tanskassa. Kirjan on varmaan tarkoitus herättää myös ajatuksia siitä, että kaikella on aina kaksi puolta. On saalistajia ja saalistettuja ja hyvän ja pahan välinen raja heittää aina täysympyrän riippuen siitä, kuka asiaa tarkastelee. Ja kun haluaa tehdä hyvää, samalla voikin aiheuttaa jollekin pahaa. Kirjassa oli myös omituisen paljon seksiä ja hyvin merkillinen aika vastenmielinen seksisuhde, jolla ei ollut tavallaan mitään merkitystä, sillä asialle ei  annettu mitään selitystä. Pidin kuitenkin kirjasta paljon enemmän, kuin olin kuvitellut, vaikka ihan alku tuntui vielä tahmealta. Yleensä scifi ei ole minun juttuni, siksi yllätyin. Kirjan kansikuva on henkeäsalpaavan kaunis!

Helmet-haasteessa: 21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta

KM-haasteessa: 40. Kirja, josta et uskonut pitäväsi.

Eeva Kilpi; Animalia

 Olen varmaan joskus lukenut nämä Eeva Kilven Animalia -runot, kirjan kansi on ainakin tuttu. Jotenkin animaliasta tulee mieleen enemmin kantaaottavuus ja Animalia-järjestön ideologia, mutta siihen nähden kirjan runot olivat yllättävän kesyjä ja rauhallisia. Toki elämää, luontoa ja eläimiä kunnioittavia ja väliin murheellisia. Hyvin paljon oli perhekeskeisiä runoja, äideistä, lapsista ja isistä. Mutta myös aina ajankohtaisia, tärkeitä ja eläinsuojelua vaativia runoja.

Minun luokseni tulevat enää vain suuret murheet,
kuin paenneet eläimet, verissä silmin,
pyytävät päästä sisään, sydämelleni,
itkettäviksi
että edes yksi kyynel vuotaisi niiden puolesta

Helmet: 44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä

Markku Ropponen; Pimento

 

Luin vaihteeksi Ropposelta jotain muuta, kuin Kuhala -sarjaa. Pimento oli hyvin samanlainen, en oikein tiedä miksi on luotu toinen samanlainen yksityisetsivä-hahmo samaan kaupunkiin ja vieläpä minipossun isännäksi. Onko tässä nyt joku juttu, jota en ymmärrä? Miksi ei vaikka luokanopettajaa, joka ratsastaa ja ratkaisee rikoksia, tai metallimiestä, joka vahingossa ratkaisee murhia hitsatessaan murha-autoja kuntoon... tai... no jotain muuta. Kirjan päähenkilö on Turmanen ja sika on Arvo. Pidin kyllä Kuhalasta ja Hippu-koirasta enemmin. Turmanen on samalla tavoin vaatimaton ja vähän alentuva hahmo alkaessaan tutkia muinoin harhalaukauksen uhrina kuolleen teollisuuspampun kuolemaa. Pikkukaupungissa tutustutaan erikoisiin hahmoihin, jotka kyräilevät Turmasta ja toisiaan. 

 Kuhala jälleen vauhdissa Hippu-koiransa kanssa. Kun vaimo huitelee ulkomailla, niin Kuhala puolestaan joutuu vaikeuteen jos toiseenkin. Valtava kultahippu on saanut monta kullanhuuhtojaa ja omistusoikeuden kyseenalaistajaa liikkeelle, osa joutuu murhatuksi, eikä kenellekään ole oikein selvää, kuka omistaa Kuukkelikurun kantarellin. Vähiten Kuhalalle. Matkan varrella tulee muutamia ruumiita.

Helmet: 15. Kirjan nimessä on ja-sana

Pajtim Statovci; Kissani Jugoslavia

 Kissani Jugoslavia on ollut jo pitkään lukulistallani, sillä olen pitänyt Statovcin muista romaaneista paljon ja tämäkin oli ihan hienosti kirjoitettu tarina. On kuitenkin vaikeaa käsittää tuota vierasta erilaista kulttuuria Jugoslavian maaseudulla, jossa albaanityttö Emine kasvaa lapsesta nuoreksi naiseksi ja naitetaan lähes vieraalle miehelle omituisten tapojen ja riittien ja menojen siivittämänä. Jostain syystä tulen hieman huonovointiseksi lukiessani tuollaisesta. Ärsyyntyneeksi. Samaan aikaan kirjassa seurataan heidän poikansa Bekimin tarinaa Suomessa. Minulla oli vähän ennakkoluuloja kirjaa kohtaan, enkä taaskaan oikein tiennyt ennalta mitä odottaa. Siihen nähden yllätyin iloisesti. Statovcin kirjat ovat kyllä aivan omalaatuisiaan!

Helmet-haasteessa: 41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla

Ann Rosman; Arvoitus pinnan alla

 

Pidin tätä  Karin Adler-sarjan dekkaria vähän sekavampana kuin aikaisempia sarjan kirjoja. Näissä kuljetaan aina vähintään kahdessa aikatasossa ja ne liittyvät yhteen vain hyvin löyhästi. On tavallaan sääli, että kahdesta eri juonesta tehdään vain yksi dekkari, kun kirjailija selvästi osaisi ja voisi tehdä kaksi kirjaa: toisen kivan dekkarin ja toisen kiehtovan historiallisen romaanin. 

Palokunnan sammutusharjoituksissa palavasta talosta löytyykin yksi ylimääräinen ruumis, jonka ei pitänyt olla siellä. Kyseessä on mies, joka on työntänyt nokkansa moneen eri paikkaan ja hankkinut paljon vihamiehiä. Ja saanut vahingossa ehkä tietää loistohotellin kiinteistökaupan ympärillä tapahtunutta vehkeilyä.

Ja sitten tämä käännös! Pöyristelin sitä jo lukiessani ja osuipa sitten FB-palstalla silmään, että muut olivat kauhistelleet samaa. Esimerkki: kirjan päähenkilö harmitteli kun ei saanut pelkällä lämpimällä vedellä pestyä pois vesitiivistä ripsiväriä. Vesitiivistä! Ripsiväri voi olla vedenpitävää tai vedenkestävää, mutta ei vesitiivistä. 

Sofie Sarenbrant; Häpeänurkka

 Kuuntelin Häpeänurkkaa äänikirjana mökkimatkoja ajaessani. Joskus mietin, miten paljon mukava oheistoiminta vaikuttaa siihen, että kirjakin tuntuu tavallista paremmalta. Mökille on mukava mennä, on kiva ajella yksin rauhassa pitkää mökkimatkaa ja kuunnella siinä samalla hyvää dekkaria. Lähes täydellistä. Tuntuisiko huonompikin dekkari hyvältä näin nautinnollisesti tarjoiltuna? No, Häpeänurkka oli kyllä ainakin ihan mahdottoman vetävä. Kirjassa teini-ikäinen tyttö kokee ikätovereiden syrjintää ja kiusaamista ja käy kiskoille makaamaan odottaen junaa tulevaksi. Toisaalla taas maakuoppaan ristikon alle haudataan elävältä mies ilman poispääsyn mahdollisuutta. Emma Sköldillä on taas kova urakka löytää syyllinen. 

Tämän kirjasarjan positiivisena poikkeuksena pidän sitä, että kerrankin poliisipäällikkö tms. esimies on hyvä johtaja. Välittää alaisistaan, tukee ja on kuvattu kaikin puolin fiksuksi, eikä monen dekkarisarjan tavoin täydeksi tomppeliksi, jolle "joutuu" sanomaan vastaan ja selvittämään rikoksia väkisin ohjesääntöjä vastaan, koska esimies ei ymmärrä ja tue.

Kjellsdotter Nilla; Taivaankartano

 Taivaankartano jatkaa Mija Wadö-sarjaa. Kirjan tarina alkaa kesäleiristä, joka on suunnattu uskonlahkoon kuuluville nuorille tytöille. Yksi tytöistä löydetään kuolleena metsästä. Kirjassa kuvataan tyttöjen välisiä suhteita, joissa on jännitteitä, vihaa, ystävyyttä, näyttämisenhalua ja kaikkea sellaista ahdistavaa, mikä nyt tyttöporukoissa tuntuu olevan. Mutta myös seurakunnan vastaavien suhteita, menneisyyttä ja etsitään kieroja luonteenpiirteitä. Murhaaja oli tavallaan piilotettu aika hyvin kirjan henkilöiden joukkoon, mutta aloin epäillä sitä silti varhaisessa vaiheessa. Oikein mukava dekkari.

Timo Sandberg; Mustamäki

 Kieltolain aikaan sijoittuva jännäri, jossa etsiväkonstaapeli Otso Kekki tutkii ammuttujen miesten arvoitusta. Kansalaissodan jälkeen jokaisen mielessä on vielä punaisten ja valkoisten väliset erimielisyydet, ollaan vähän vereslihalla ja vanhat kaunat nostavat päätään. Miehekäs tarina, jossa ihan pikkuisen tuo punaiset-valkoiset -politiikka ahdisti. En enää oikein jaksa lukea raskaasta aiheesta. Mutta kokonaisuutena ihan kiva dekkari ja aion lukea jatkossakin tätä sarjaa.

Helmet: 37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole