Patrik Berghäll; Vaaran vuosien vakooja

 Otin tämän kuunteluun ellibs-palvelusta ihan sikana säkissä, kun oli pakko saada äänikirja työmatkoille. En ollut koskaan kuullut kirjailijasta, enkä tästä kirjasta ja hieman pitkin hampain lähdin kuuntelemaan tällaista. Tällaisella tarkoitan miehisen kuuloista agentti-, vakoilu-, vastavakoilu-, sotahistoria-, politiikka-, vallankumous- ja vankileirikirjaa. Kaikki asioita, joita vältän kirjallisuudessa. Mutta yllätyin kirjasta jo alussa. En olisi uskonut, että pidin tästä niinkin paljon. 

Kirja alkaa vuodesta -39 Neuvostoliiton vankileirillä 17-vuotiaan tytön silmin, mutta varsinainen tarina herää henkiin vuodesta -44. Kirjan tärkein päähenkilö on Jan Seger, joka saa agenttikoulutuksen Amerikassa CIA:lta ja toimii Mannerheimin henkivartijana. Muita kuuluisia kirjassa vilahtavia hahmoja on mm. Stalin, Molotov, Paasikivi ja Kekkonen. Tarina vakoilusta ja Suomen historiasta oli mukaansa tempaava. Tässä kerrattiin oivallisesti jo koulussa opittuja tietoja valvontakomissiosta, Porkkalan vuokrauksesta, valtuuskunnista, valtiollisesta poliisista ja vallankumoushaaveista.

Helmet -haasteessa kohtaan: 8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa

Kari Selen; Madame - Minna Craucherin levoton elämä

 

No tietenkään en olisi mennyt itse lainaamaan tällaista kirjaa omaksi lukemistokseni, mutta käyn läpi äitini jäämistön kirjoja siten, että hävitän sitä kirja kirjalta, mutta luen aina kirjan ensin. Minna Craucher kiinnostaa minua vain lievästi ja ainoastaan siksi, että hän esiintyy mm. Mika Waltarin kirjallisuudessa ja ettei vain olisi mainittu nyt uusissa Enni Mustosen Syrjässäkatsojan tarinoissakin? Siellä Pariisissa? Todellisuudessa ei ole varmaa, kävikö Minna koskaan Pariisissa. Hän oli patologinen valehtelija ja kehitteli itselleen menneisyyden, tapahtumia, hienon suvun ym. Valehteli yksinkertaisesti itselleen loisteliaampaa historiaa. Tosiasiassa oli aviottomana syntynyt köyhä tyttö, joka ajautui uskomattomaan vankilakierteeseen nuorena. Se oli kirjan huikea alun osuus. Sitten taso laski ja puolet kirjaa oli politiikkaa ja luettelointia Minnan yhteyksistä Lapuanliikkeeseen ja huijauksistaan sen piirissä.

Minua jäi kauheasti kiinnostamaan, mitä tapahtui Minnan lapsille! En muista kuinka monta niitä sanottiin syntyneen, puolet ehkä kuoli, mutta toisia hän jätti perässään  orpokoteihin, kuntoutuslaitoksiin, jonnekin ties mihin huoltoloihin, joissa majaili välillä köyhänä kodittomana. Ensimmäisen lapsensa hän kuitenkin sai 16-vuotiaana vankisairaalassa, jossa häntä hoidettiin tippurin takia. Lapsi kuoli 2 viikon iässä. Kun Minna itse kuoli, hänen hautajaisiinsa ei tullut ketään.

Max Manner; 72h

 

Annika Malmin tarina jatkuu 72h -romaanissa. Hänet on koulutettu huippuunsa tekemään äärimmäisiä eliminointeja salaisissa tehtävissä. Tässä oli aika paljon politiikkaa, talouselämää, liike-elämän kiemuroita. Venäläisiä rikollisia, teloituksia ja kaikenmaailman sisäpiirikauppoja, joista en älynnyt yhtään mitään ja päätin sitten, etten viitsikään ymmärtää enempää. Vähän sellaista kuivaa äijämeininkiä. Ja oli väkivaltaa, verta, kiduttamista, yhhhyh. No, kesti silti lukea, vaikka en ihastunut ihan täysillä. Tässä, kuten edellisessäkin sarjan osassa, oli taas laulujen sanoja siellä täällä "sopivissa" paikoissa. Ne tuntuivat vähän teini-meiningiltä.

Lucinda Riley; Perhosten huone

 Kevyttä yläpilveä vaihteeksi. Romantiikkaa ja ihmissuhteita, rakkautta, petoksia, salaisuuksia ja ongelmia perhe-elämässä. Herttaista kesälukemista. Kirjassa eletään kahdessa ajassa. Toisaalta suvun matriarkan, Posyn, lapsuudessa ja toisaalta hänen lastensa ruuhkavuosien aikana. Suvun salaisuudet paljastuvat vähitellen ja vaikuttavat vielä yli 50 vuotta myöhemmin solmittaviin ihmissuhteisiin. Niin kuin näissä aina: saavatko rakastavaiset toisensa ja minkälaisten mutkien jälkeen? 

Pidin tästä yksittäisestä romaanista enemmän, kuin Rileyn Seitsemän sisarta -sarjasta, jota taas monet kehuvat ihan maasta taivaisiin. En ole tosin lukenut sitä kuin kaksi tai kolme ensimmäistä kirjaa, se on ihan ok monin paikoin, mutta osittain vähän höttö. Tai siis vielä hötömpi kuin Perhosten huone. Aion kyllä jatkaa senkin kirjasarjan loppuun pikkuhiljaa, mutta mikään kiire minulla ei ole. Kirjailijahan valitettavasti kuoli tänä vuonna syöpään, aivan liian nuorena. Mitä tuhlausta.

Max Manner; K18

 Valitsin K18 -dekkarin äänikirjaksi työmatkakuunteluun, eipä tuolla kirjastojen omissa ellibs-valikoimissa juurikaan valita voi, pitää ottaa se mikä sattuu vapaana olemaan. Mutta Manneria on ollut pitkään jo tarkoitus lukea. Nyt täytyy sanoa, että vaikka tämä on uuden trilogian avausosa, niin alussa viitattiin tosi paljon Anna Mäen menneisyyteen, vähän jäi harmittamaan, etten ollut lukenut kahta aikaisempaa kirjaa. Tästä pidin kohtalaisesti, mutta dialogi oli omituista, ei ihmiset oikeasti noin keskenään puhu. Ja sitten oli kovin kovin vaikea tottua äänikirjan lukijaan. Mielestäni siinä oli vähän liikaa eläytymistä. Lukija madalsi aina ääntään, kun luki miesten dialogia ja sitten joskus mielestäni hänellä kävi virhe, että madalsi ääntään myös kun puhujana olikin Anna Mäki. Kirjan edetessä kyllä aloin tottua tähän ja en ärsyyntynyt enää niin kovin. Päinvastoin; halusin tietää mitä jatkossa seuraa, niin lainasinkin heti seuraavan osan tähän perään.

Ihan pakko takertua vielä yhteen seikkaan. Kirja on ilmestynyt 2009 - aika menee niin nopeasti ja tekniikan kehitystä ei osaa seurata reaaliajassa, mutta oliko muistitikut muka niin kamalan kalliita vuonna 2009? Kirjassa Annika Malm katselee sellaista kaupassa ja miettii, että hänen pitäisi tehdä rutkasti ylitöitä, että sellaiseen olisi varaa.

K18:ssa omaa seikkailuaan ja omaa palstatilaa saavat sekä Anna Mäki, että Annika Malm ja kolmantena vielä vanha rouva Alli Gynther/Günther/Gynter, jonka kirjoitusasusta en voi olla varma, kun kuuntelin kirjan. Sarjamurhaaja riehuu Turussa. Kaksikin eri paloiteltua ruumista löytyy kaupungista. Loppuratkaisu oli ainakin arvaamaton.

Stuart Turton; Pimeitten vetten paholainen

 

Jännäritarina 1600 -luvun purjelaivakaudelta. Rikoksia ja seikkailua. Ihan kiva, vähän sekava, oivaltava, korea, monimutkainen, haastava.

Laivaan, Intiankävijälle, nousee joukko aatelisia, miehiä ja naisia. Jo ennen lähtöä satamassa kuitenkin spitaalinen kerjäläinen ennustaa laivan olevan kirottu ja palaa sitten kuoliaaksi. Laivan kyydissä kaikilla on oma lehmä ojassa ja laivaston etiketti tarkoin säädeltyä. Matkustajat eivät saa mennä miehistölle tarkoitettuihin tiloihin, musketöörit taas pitävät yllä järjestystä. Kapteenin, lastinvalojan, puosun ja muiden asema on usein veitsenterällä laivahierarkiassa. Tapellaan, niskuroidaan, puhutaan pahaa toisista, juonitellaan. Mutta laivalla on jokin vielä suurempi paha voima. Purjeeseen ilmestyy paholaisen merkki. Ja kuten arvata saattaa, merimiehet ovat taikauskoisia. Kuiskuttelee Paholainen kyllä muillekin. Olihan tämä erikoinen. En olekaan lukenut tällaisia historiallisia laivalle sijoittuvia tarinoita. Tuli vähän mieleen Pirates of The Caribbean =). 

Helmet -haasteessa kohtaan:20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen

 

Juhani Karila; Pienen hauen pyydystys

 

En ala. Miten  joku kirja voi olla tällainen, en ole enää entiseni. En ala en ala en ala. Miten joku voi kirjoittaa tällaisen kirjan. Kuuntelin sen äänikirjana ja lukijakin oli niin täys kymppi, että miten joku voi lukea kirjan näin täydellisesti! Kirjan ihana dialogi oli kuin sydämen hellää sivelyä, niin kaunista ja osuvaa ja nautinnollista.

Kirjassa Elina Ylijaako palaa Lappiin kotitilalleen pyydystämään lammesta haukea. Perässä tulee Janatuinen, poliisi, ja saa peijoonista seuraa. Elinaa puolestaan haastaa näkki ja monet muut. Jumalaisen ihanat myyttiset ja mystiset fantasiahahmot. Suomalaiset hittolaiset, parat, painajaisunet, turvemöröt, hattarat... voi, en olisi halunnut tämän kirjan loppuvan ikinä, en ikinä. Ja kun minä inhoan kaikkea yliluonnollista ja fantasiaa! Miten tämä on mahdollista.

En toivu tästä, enkä haluakaan toipua. Haluaisin sanoa kaikille, että lukekaa tämä kirja (tai kuunnelkaa äänikirjana!) - vaikka ette ikinä mitään muuta, niin ainakin tämä.

Pierre Lemaitre; Silmukka

 Kuuntelin Silmukan äänikirjana. Jotain hyötyä viikon työmatkoistakin, jotka työkeikan takia äityvät tällä kertaa valitettavan pitkiksi. Lukija oli todella hyvä, nautin kirjan kuuntelemisesta paljon, lempeä, rauhallinen ääni. Voi pojat. En tiedä olisinko edes nauttinut yhtä paljon itse lukemisesta, sillä jostain syystä en voi sietää ranskan kieltä ja kun näen ranskankielisiä nimiä kirjan sivuilla, (alan voida pahoin - ei: kiukustun - tulen ärtyneeksi?) ... en vain pidä niistä. Ääneen luettuna samanlaista refleksiä ei tullut ollenkaan, kun en joutunut näkemään nimiä kirjoitettuna.

Olen aikaisemmin lukenut Lemaitren Näkemiin taivaassa ja Verihäät. Tämä oli niitä parempi. Päähenkilö on 12-vuotias poika, joka vahingossa murhaa ystävänsä. Kirjailija hienosti kuvailee 12-vuotiaan pään sisällä käymät pelot ja kamppailut paljastumisen pelosta. Kovin eriskummallinen kirja. Lopussa kävi kuten kävi, en tiedä oliko se hyvä vai paha, en tiedä mitä itse olisin halunnut. Laittoi miettimään.

Outi Pakkanen; Helmimies

 Helmimies oli aika tasalaatuista Outi Pakkasta jälleen kivoine Helsinki-kuvauksineen. Ei sikäli, että mitään Helsingistä tuntisin, mutta elävää kuvailua se on näin ulkopaikkakuntalaisenkin lukea. Pakkanen osaa herättää miljöön eloon. 

Helmimiehessä tulee esiin velipuolten välinen kateus ja vihanpito. Kun toinen perii kaiken, niin toinen jää lehdellä soittelemaan. Kirja käsittelee tällaisia perhesuhteita, katkeruutta, kaunaa, ex-puolisoita, äitien ikuista taistelua lastensa hyväksi. Kelpo kirja.

Minna Canth; Köyhää kansaa

 Minna Canthiin tutustumista jälleen. Miksiköhän tuo suuri kirjailija-rouva kirjoitti tällaisia pienoisromaaneja? Olisihan tätä lukenut pitkänkin romaanin verran. Itse asiassa luulin kirjan olevan pitempi. Mutta tämä olikin vain tällainen novelli, jossa osa jää aivan kertomatta. Mutta siis olihan tämä hyvä. Ihan ehdoton. Canth on ollut melkoinen taikuri aikanaan. Elävää, mukavaa kieltä ja tällainen perusraadollinen tarina köyhästä perheestä. Tällaisia asioita olen aina ajatellut ja mielessäni pyöritellyt. Mikä on ihmisen elämän tarkoitus, jos se on vain köyhyyttä, nälkää ja kärsimystä. Syntyä ja kuolla, eikä siinä välillä mitään, millä olisi merkitystä. Ei mitään iloa, ei saavutuksia, ei mitään. Köyhyyttä vain. Energian tuhlausta. Minna Canth ei tässä pyrkinyt selvästi pohtimaan sitä, sen pohtiminen herää minulle lukijana aina eloon tällaisia lukiessani. Kirja puolestaan selvästi pohtii maailman eriarvoisuutta, rikkautta ja köyhyyttä ja äärimmäistä osattomuutta. Sellaista meidän on tänä päivänä todella vaikea ymmärtää. Että vaatetta ei voi paikata, kun silmäneulasta on mennyt kärki poikki. Ja mistä saisi edes kangasta paikaksi. 

Kirjalla Helmet-haasteen kohtaan: 11. Kirja kertoo köyhyydestä

Arto Paasilinna; Kymmenen riivinrautaa

 

Arto Paasilinna oli nuoruuteni lempikirjailijoita, nyttemmin en tiedä onko viehätys jotenkin vähän karissut, kun on tullut niin paljon uusia hyviä "arto-paasilinnoja", veijariromaanien kirjoittajia. Ainakaan tämä Kymmenen riivinrautaa ei ole ihan Paasilinnan parasta tuotantoa, mutta kepeä pikku letkautus joka tapauksessa. 

Päähenkilö on metallialan yrityksen johtaja, joka viettää kuusikymppisiään ja saa niin paljon lahjoja ja kukkasia, että niitä voikin sitten jaella elämänsä naisille. Luku per nainen; ja pampulla sen kun mieskunto riittää. Hupaisa ja muka vähän eroottinen tavalla, josta ei erotiikka voisi kauempana olla. Paasilinnamaisesti siis. Nice.

Outi Pakkanen; Julma kuu

 Julma kuu oli sellainen "ok" -tasoinen dekkari. Ihan mielelläni luin Pakkasen helppoa kieltä, sopii keveisiin kesäpäiviin, kun ei halua mitään syvempää. Tässä tarinan juoni oli se ikiaikainen, missä nuori nainen rakastuu väkivaltaiseen mieheen, eikä näe mitä on tulossa vaan antaa aina anteeksi. Sen sijaan naapuritalossa verhojen takana elää hän, joka näkee ja tietää. Kivahan tällaisia helppoja välipaloja on lukea. 

Max Seeck; Mefiston kosketus

 Mefiston kosketus on jatkoa Hammurabin enkelit -dekkarille, joka aloitti Daniel Kuismasta kertovan sarjan. Tämän kirjan alussa Kuisma on tutkintavankeudessa, mutta pääsee tutkimaan jo edellisestä kirjasta tuttua katoamistapausta. Kirjassa on todella kansainvälinen, miehinen, toimintapohjainen ote. Vakuuttavaa työtä.