Suden vuosi on Virpi Hämeen-Anttilan esikoisromaani vuodelta 2003. Se kertoo rakkaustarinan yliopistomaailmassa, tämä vanha tarina: opiskelija ja opettaja ihastuvat, rakastuvat ja ajautuvat suhteeseen. Opiskelijalla on epilepsia, siitä kirjan nimi, sillä hän nimittää omia kohtauksiaan isoksi sudeksi ja pikkusudeksi. Tämä oli jotenkin piristävä ja erikoinen ajatus, en ole lukenut ehkä yhtään romaania, jossa olisi käsitelty epilepsiaa. Ajatuksia herätti nuoren epileptikon asumisjärjestelyt, sillä hän ei voinut asua yksin. Vanhemmat kielsivät tytärtä muuttamasta omilleen ilman kämppistä, koska kukaan ei olisi auttamassa kohtauksen sattuessa. Ja myöhemmin, kun hänellä oli jo kämppäkaveri, hän ei voinut mennä kylpyyn ollessaan yksin kotona, jos kohtaus sattuisi sen aikana. Epilepsiaa sairastavan oli soitettava kämppikselleen, että tämä tulisi kotiin ja hän pääsisi kylpyyn.
Kirja oli kiinnostavuudeltaan kohtalainen, mutta aika pitkä ja välillä tuntui ettei se lopu koskaan. Ehkä tässä oli minulle vähän liikaa yliopistomaailmaa.
Helmet-haasteessa sain tämän vaikeaan kohtaan: 44.Kirja on ollut ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi
