Freida McFadden; Opettaja

 Ihanan kiero McFadden taas. Kiva vaihtoehto saman kirjailijan Kotiapulainen -sarjalle. Konsepti on jälleen saman tyyppinen, eli lukija saa yllättyä kieroista paljastuksista vahingossa, pikkuhiljaa tai vasta aivan lopussa, kun kaikki ei olekaan niin kuin helpoiten on annettu ymmärtää. Kirjan päähenkilö on matematiikan opettaja Eve Bennet, jonka luokkaan tulee Addie, vaikea oppilas, jolla sanottiin olleen suhde aikaisempaan opettajaansa. Addieen ei voi luottaa, hän on vaikea tapaus, motivaation puutteesta kärsivä oppilas. Myös Even aviomies opettaa Addieta samassa koulussa. Kuka valehtelee kenelle, verkko kiristyy. Ja lopussa tuntuu että matto vedetään jalkojen alta. Huh.

Stephen King; Viimeinen vartio

 Ei siitä pääse yli eikä ympäri, että Stephen King yksinkertaisesti vaan on ihan tavattoman taitava kirjailija. En ole ihastunut hänen yliluonnolliseen genreen, mutta minkäs teet kun joku vaan osaa kirjoittaa. Tämä mersumies -trilogia on niitä ei-yliluonnollisia juttuja, joskin tämä viimeinen osa menee jo vähän yliluonnollisen puolelle. Ei pahasti, ei ollenkaan, kyllä tämän ihan hyvin vielä sietää. Edelleen luetaan Bill Hodgesista ja hänen yksityisetsivä-kumppanistaan Hollysta. Mersumies, joka on maannut vuosikausia lähes vegetatiivisessa tilassa hoitolaitoksessa, ottaa taas mittaa vanhoista vihollisistaan. Kirjassa on myös luopumista ja hyvästijättöjä. Tarina on nipussa.

Freida McFadden; Kotiapulainen valvoo

 Jo aikaisemmista romaaneista tuttu kotiapulainen Millie on nyt muuttanut miehensä ja kahden lapsensa kanssa Long Islandin esikaupunkialueelle omaan kotiin. Hän on kouluttautunut sosiaalityöntekijäksi ja haluaa perheelleen hyvän tulevaisuuden. Naapurustossa elää hyvin omituisia asukkaita, joiden kesken on jännitteitä ja pahaa verta. Juonitellaan ja kiiltävän ulkokuoren alta huokuu ivaa. Minnie alkaa epäillä, että omalla perheelläkin on jotain salaisuuksia. Kirjassa on hyvin koukuttava ja jännittävä juoni.

Miia Laine; Kuolema ei lomaile

 Miia Laine oli minulle tuntematon kirjailija ennen tätä kirjaa. Kuolema ei lomaile on ilmestynyt vuonna 2022 ja seuraava osakin olisi jo tarjolla (Syksy kuiskii kuolemaa 2024). Päähenkilö on poliisista yksityisetsiväksi  siirtynyt Emilia Jääpuro. Tällä kertaa hän palaa auttamaan poliisia, kun kesken hehkeimmän kesän Saimaan rannalta löytyy miehen ruumis. Kirjassa seurataan murhatutkimuksen lisäksi Emilian perhesuhteita, joten sellaiseen cozy crime -genreen tämä sijoittuu. 

Karsten Dusse; Murhat, mindfulness ja pyhiinvaellus

 Mindfulness-sarjan kolmas kirja ei yltänyt ehkä ihan kahden aiemman tasolle, mutta sellainen pikkuhauska perustason kirja tämäkin. Päähenkilö, asianajaja  Björn Diemel  lähtee pyhiinvaellusretkelle terapeuttinsa kehotuksesta. Ruumiita syntyy pyhiinvaeltajien keskuudessa, mutta mindfulness tekee hengelle hyvää. Ihan jees, vaan ehkä en jaksaisi nyt kyllä tätä konseptia enempää. 

Tuire Malmstedt; Pimeä jää

 Olen aiemmin lukenut Tuire Malmstedtin myöhäisempiä kirjoja, mutta nyt palasin Isa Karos -sarjaan ja sen ensimmäiseen kirjaan. Malmstedt on yksi lempidekkaristejani, olen pitänyt kaikista hänen kirjoistaan. Pimeä jää upposi myös oikein otolliseen maaperään. 

Isa Karos-sarja sijoittuu Oraviin, jonka olinpaikasta minulla ei ollut minkäänlaista pienintäkään hajua ennen tätä kirjaa, eikä oikein vieläkään muuta kuin vähän sinne päin. Mutta mahtavaa, että dekkarimaailmassa eletään muissakin Suomen kaupungeissa, kuin pääkaupunkiseudulla tai muutamassa seuraavaksi suurimmassa kaupungissa. Isa Karoksen työpari poliisissa on Niiles Aarnikoski ja yhdessä poliisikaksikko ratkoo 9-vuotiaan lapsen murhaa. Lapsi löytyy katiskaan sullottuna ja tämän kaulaan on ripustettu eriskummallinen puinen kaulakoru. Olipa jännittävä tarina. 

Kirjan nimi on myös jännä, ajattelin pimeää jäätä koko kirjan. Siis jäätynyttä järven pintaa. Vasta luettuani kirjan esittelyn myöhemmin tajusin, että tarkoittaahan se pimeän jäämistäkin. Mitenköhän nyt ei mennytkään jakeluun ensi lukemalla. Kiehtovaa.