Karsten Dusse; Murhat, mindfulness ja pyhiinvaellus

 Mindfulness-sarjan kolmas kirja ei yltänyt ehkä ihan kahden aiemman tasolle, mutta sellainen pikkuhauska perustason kirja tämäkin. Päähenkilö, asianajaja  Björn Diemel  lähtee pyhiinvaellusretkelle terapeuttinsa kehotuksesta. Ruumiita syntyy pyhiinvaeltajien keskuudessa, mutta mindfulness tekee hengelle hyvää. Ihan jees, vaan ehkä en jaksaisi nyt kyllä tätä konseptia enempää. 

Tuire Malmstedt; Pimeä jää

 Olen aiemmin lukenut Tuire Malmstedtin myöhäisempiä kirjoja, mutta nyt palasin Isa Karos -sarjaan ja sen ensimmäiseen kirjaan. Malmstedt on yksi lempidekkaristejani, olen pitänyt kaikista hänen kirjoistaan. Pimeä jää upposi myös oikein otolliseen maaperään. 

Isa Karos-sarja sijoittuu Oraviin, jonka olinpaikasta minulla ei ollut minkäänlaista pienintäkään hajua ennen tätä kirjaa, eikä oikein vieläkään muuta kuin vähän sinne päin. Mutta mahtavaa, että dekkarimaailmassa eletään muissakin Suomen kaupungeissa, kuin pääkaupunkiseudulla tai muutamassa seuraavaksi suurimmassa kaupungissa. Isa Karoksen työpari poliisissa on Niiles Aarnikoski ja yhdessä poliisikaksikko ratkoo 9-vuotiaan lapsen murhaa. Lapsi löytyy katiskaan sullottuna ja tämän kaulaan on ripustettu eriskummallinen puinen kaulakoru. Olipa jännittävä tarina. 

Kirjan nimi on myös jännä, ajattelin pimeää jäätä koko kirjan. Siis jäätynyttä järven pintaa. Vasta luettuani kirjan esittelyn myöhemmin tajusin, että tarkoittaahan se pimeän jäämistäkin. Mitenköhän nyt ei mennytkään jakeluun ensi lukemalla. Kiehtovaa.