F. E. Sillanpää; Hurskas kurjuus

 

Hurskas kurjuus on ilmestynyt vuonna 1919. Ilmeisesti tätä täytyy pitää uskaliaana teoksena niin pian kansalaissodan päättymisen jälkeen, kun sota on vielä ollut arka paikka. Kirja käsittelee Juha Toivolan elämää ja kuolemaa ja alkaa siitä, miten hänet teloitetaan punakapinallisena. Vasta sen jälkeen paneudutaan Juhan syntymään ja elämään. Ankeaa, köyhää ja kurjaa on ollut. Mielestäni tämä on ehkä vähän parempi kirja kuin Nobelin tuonut Nuorena nukkunut. Vaan niin on lukeminenkin aika ahdistavaa, ei ehkä enää jaksaisi näitä tarinoita yhtään. Hyvä kuitenkin kun on kirjoitettu. Wikipedia tietää kertoa, että Sillanpää pyrki pysymään puolueettomana sisällissodan aikana ja hän joutui vuoroin kummankin osapuolen hampaisiin ja pidättämäksi. Ja hänen pyrkimyksensä objektiivisuuteen sisällissotaa kuvaavissa romaaneissa aiheutti kritiikkiä. Onneksi emme elä enää niitä aikoja.

Helmet-haasteessa: 41. Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolla et haluaisi elää

F. E. Sillanpää; Nuorena nukkunut

 Tälle vuodelle olen haastanut itseni lukemaan muutamia vanhoja kirjoja, osin jo sellaisia joita olen ehkä nuorena lukenut ensimmäisen kerran. Sellainen oli tämäkin nobelisti F.E. Sillanpään Nuorena nukkunut. Tämä kirja kuuluu myös sarjaan ”kirjoja, joita luin aivan liian nuorena”, koska en tajunnut niistä a) mitään, b) tarpeeksi, c) käsitin väärin. Nuorena nukkuneesta Siljasta minulla on positiivinen mielikuva, mutta nyt kun luin kirjan, olisin voinut vaikka vannoa, etten ole tätä koskaan lukenut! Niin vieraalta kirja tuntui. Ja silti tiedän kirjan lukeneeni.  Juoni on tietysti tuttu, varmaan aika monille on. Nuorena nukkunut eli vanhan sukupuun viimeinen vihanta jakautuu kahteen osaan; ensimmäinen niistä seuraa Siljan isän Kustaa Salmeluksen tarinaa talollisen pojasta ensin isännäksi ja sitten pikkuhiljaa leskeksi. Lapsia tulee ja menee ja kuolee, Silja jää henkiin. Sellaista se elämä on ollut. Toinen osa kertoo nuoreksi kasvaneen Siljan tarinan. Talon tyttäreksi syntynyt Silja ajelehtii lyhyen elämänsä aikana piikana talosta toiseen. Kasvuvuosiin mahtuu myös kapinan aika Suomessa. Kirjan kieli oli vanhahtavaa, varsinkin kolmen pisteen jatkuva käyttö oli nykykirjallisuuteen tottuneelle silmiinpistävää, mutta tavallaan herttaista ajatella vuonna 1931 kirjoitettua kirjaa. Sillanpään nobel-romaanista jäi vähän haikea olo, mutta ei kovin väkevä sellainen. Ihmisen elämä on tavallaan ihmeellinen iso asia ja sitten... ei kuitenkaan niin kummallinen ja merkitsevä. Kirjan luontokuvaukset ja maalaiselämän kuvaukset ovat mahtavia, hienoja, aitoja. 

Helmet-haaste: 45. Kirjassa on isä ja tytär