Maria Adolfsson; Välttämätön paha

 Ihana Doggerland-sarja jatkuu. Karen Eiken Friis saa tehtäväkseen etsiä kadonnutta taiteilijaa,  Raymond Ossea. Ei tiedetä, onko Osse lähtenyt vapaaehtoisesti, joutunut rikoksen uhriksi, tehnyt itsemurhan vai mitä on tapahtunut, mutta värikäs perhe hänellä ainakin on. On nykyistä ja entistä ja tulevaakin vaimoa, jotka kaikki kyräilevät toisiaan. Onko joku heistä syyllinen. Ja jos, niin mihin. Ihastuttavaa jännitystä jälleen.

Maria Adolfsson; Syöksyvirtaus

 

Tässä viidennessä Doggerland-dekkarissa Karen Eiken Hornby joutuu palaamaan töihin kesken hoitovapaan. Hän ei tee sitä mielellään, mutta suihkulähteestä löydetyn tytön ruumiin murhatutkinta ei odota. Karen joutuu ottamaan työparikseen Astrid Nielsenin, poliisin jonka kanssa hänellä on sukset vähän ristissä. Näiden kahden poliisin työsuhteessa tapahtuukin sitten lopulta kehitystä. Myös Karenin perhesuhteissa tapahtuu yllätyksiä. 

Maria Adolfsson; Juokse tai kuole

 Doggerlandin Pride-festivaalin aikana väkijoukkoon ammutaan läheisen hotellin ikkunasta. Moni kuolee luoteihin. Juhlissa mukana ollut Karen Eiken Hornby on viimeisillään raskaana, mutta pelastuu ampumisvälikohtauksessa ja auttaa paikalla olevia haavoittuneita. Ampuja löydetään kuolleena hotellihuoneesta ja kun hänen taustaa aletaan selvittää, sieltä paljastuu monenlaista epäselvyyttä. Edellisten kirjojen tapaan myös tässä Karen itse joutuu uhatuksi. Tiedossa on kilpajuoksua talvisissa maisemissa. 

Tämä kirja päättää myös Helmet-haasteen tältä vuodelta. Nyt on kaikki 50 kohtaa täytetty ja tämän valitsin kohtaan: 40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole. Doggerland on oikeasti muinainen manner, jonka meri on sittemmin niellyt. Haastekohdalla ei ehkä tarkoiteta ihan tällaista valintaa, mutta tulkitsin kohtaa luovasti, kun en jaksanut tällä kertaa tarttua historia-kirjoihin, jotka olisivat sijoittuneet esimerkiksi Suomen suurruhtinaskuntaan tai Itä-Saksaan... 

Maria Adolfsson; Meren ja pirun välissä

 Kolmas Doggerland-aiheinen dekkari, jonka olin unohtanut blogata aikanaan tähän oikeaan väliin. Musiikinteko-maailmaan liittyvä jännäri kadonneesta pop-tähdestä. Karen Eiken Hornby edelleen vakuuttavana komisariona.

Maria Adolfsson; Myrskyvaroitus

 Myrskyvaroitus on Doggerland -sarjan kakkososa, jossa rikoskomisario Karen Eiken Hornby jatkaa murhatutkintojaan. Edellisen kirjan jäljiltä Karen on sairauslomalla, mutta joutuu töihin siitä ja joulunpyhistä huolimatta.  Doggerlandin pohjoisimmalla saarella, Noorössä, sattuu selittämätön kuolemantapaus. Ja murhaksihan se paljastuu. Kirjassa veivataan lautalla ees-taas ja tutustutaan Noorölaiseen viskitislaamoon, pelätään vähän moottoripyöräjengiä ja juonessa on vieläpä kauhistuttava perhehelvetti väkivalaisen aviomiehen muodossa. Osa henkilöistä on tuttuja edellisestä kirjasta, osa on uusia. Varsin elävän maailman Adolfsson on tästä Doggerlandista osannut luoda, todella hieno miljöö. Haluaisinpa melkein asua tuolla Doggerlandissa. Doggerlandin rahayksikkö ei muuten ole euro tai punta tai kruunu, vaan markka.

Edellisen kirjan jälkeen googletin Doggerlandin, sillä tämmöinen paikka on ihan oikeasti ollut! Ja nyt Adolfsson on synnyttänyt sen tähän päivään elävänä ja lumoavana saariryhmänä. Lainaus Wikipediasta: Doggerland oli jääkaudella ja jonkun aikaa sen jälkeenkin Pohjanmerellä sijainnut maa-alue, joka peittyi mannerjäätiköiden sulamisvesien alle noin 5200 eaa. Tämä kadonnut maa-alue on saanut nimensä Doggermatalikosta.[1] Ainakin osa Doggerlandista oli jäätöntä viime jääkauden kylmimpänä aikanakin. 

Maria Adolfsson; Harha-askel

Maria Adolfssonin Harha-askel olisi muuten aivan keskiverto-dekkari, ellei sitä olisi sijoitettu Doggerlandiin. Kuvitteelliseen saarivaltioon, joka sijaitsee jossain Pohjanmerellä ollen vähän skandi ja vähän britti. Doggerlandista tuli vielä paljon lisäpisteitä ja sen ansiosta noustiin keskiarvon yläpuolelle. Kirjailija oli osannut luoda niin tarkasti todellisentuntuisen paikan, että melkein nenässä tunsi merituulen, rapujuhlan humun, kuppilat ja sataman. Kerrassaan ihana paikka tuo Doggerland.
Päähenkilö on komisario Karen Eiken Hornby, joka rapu-juhlan jälkeisenä aamuna herää valitettavasti pomonsa Jounas Smeedin sängystä hotellihuoneesta. Nolona ja tupakantuskaisena Karen hipsii kotiinsa vaatteita keräillen. Seuraavana päivänä krapulaiselle Karenille soitetaan, että Jounas Smeedin ex-vaimo on löydetty murhattuna. Karenin on pakko ottaa tutkintavastuu, sillä ymmärrettävistä syistä ex-miestä ei pidetä  soveliaana tutkimaan murhaa.
Poliisilaitoksella kaikki eivät katso hyvällä, että johtoon on nostettu Karen. Eikä tutkintakaan osoittaudun helpoksi. Karenin on kaiveltava pomonsa menneisyyttä, perhe-elämää ja vuosikymmeniä sitten Doggerlandissa vaikkuttanutta hippi-yhteisöä.
Kirjassa (käännöksessä) oli käytetty muutamia kertoja hyvin puhekielisiä sanoja ja termejä, joita ensin hämmästelin, mutta sittemmin varmaan totuin siihen.

Tästähän täytyy jatkaa sarjan toiseen kirjaan.