keskiviikko 30. elokuuta 2017

Gillian Flynn; Teräviä esineitä


No oli tämä ainakin erikoinen, jos ei mitään muuta! Ja olihan tämä nyt muutakin. Vähän kuvottava, kiero, jännittävä, erilainen, hyytävä…
Camille Preaker chicagolainen toimittaja, joka lähtee kotikyläänsä Windy Gapiin tekemään juttua kadonneista lapsista. Pian käy ilmi, että hänellä on itselläänkin kovin kurjat muistot menneisyydestään. Tähän liittyy hyvin merkillinen äiti, melkein yhtä merkillinen isäpuoli ja näitä merkillisempi sisarpuoli. Voi taivas, mikä perhe! Epäterve äitisuhde on vaikuttanut Camilleen siten, että melkein pelottaa lukea jotain näin sairasta.
Kirjassa kuvataan aivan kuvottavalla tavalla muutamia tilanteita sikalassa, enpä voi sanoa tykänneeni niistä. Oikeastaan tulen aina vähän vihaiseksi, en pelkästään sellaisista tilanteista, vaan myös siitä, että kirjailija tekee ratkaisun kirjoittaa sellaisia kirjaansa. Ehkä hän haluaa saada oksennusrefleksin aikaiseksi ja ravistella lukijaa.
Kaikki romaanin henkilötkin olivat aika inhottavia, osittain myös päähenkilöä Camillea myöten.
Erikoista, että vaikka kirja on Flynnin esikoisromaani, niin koko ajan vaikutti siltä, että tämän täytyy olla jatkoa jollekin aikaisemmin kirjoitetulle. Camillella oli erikoisen tuttavallinen suhde esim. pomoonsa. Tämä aivan kuin kaipasi jotain tarinaa sille, miten suhteesta oli tullut sellainen. Samoin Camillen menneisyyttä käsiteltiin niin kuin se olisi jo osittain lukijalle tuttu. Hyvin hyvin erikoinen kirja. Niin erikoinen, että olen vähän hämilläni tämän kanssa. Aika hyvä.

tiistai 29. elokuuta 2017

Anna Jansson; Haudan takaa


No joo, tämäkään Jansson ei kyllä kohonnut sinne kirkkaimpaan dekkari-kastiin, vaikka aihe olisi ollut mielenkiintoinen: keskiaikaviikot Gotlannissa ja vampyyri-roolipeli. Vaan kun kirjan hahmot, roolipeliin osallistujat, olivat mielestäni kovin vastenmielisiä =). Varsinkin Botel, roolipelin vetäjä. En tiedä mikä romaanihahmo olisi viimeksi ollut yhtä ikävä. En vaan tykännyt.
Roolipeliin tulee uutena osallistujana vain 16-vuotias Malva, jonka kauneus on suorastaan vaarallista. Se saadaan todeta, kun tämä nuori neitonen katoaa. Isä on tietenkin huolissaan ja niin kohta kaikki muutkin. 

Ei nyt vaan oikein. Luettava, mutta plääh…

Anna Jansson; Hämärän lapset

Kirjan alussa Maria Werniä kositaan. Suhde palomies-Björniin on edennyt jo niin vakavaksi. Hääsuunnitelmia varjostaa toisaalta sulhasen ex-seurustelukumppani ja toisaalta Marian oman äidin kuolema. Maria tutustuu myös veljeensä, joka on toistaiseksi pysytellyt tuntemattomana.

Marian lapset viettävät kesälomaa leirillä ja tutustuvat siellä kiusattuun Mirela-tyttöseen. Tyttöä on kiusattu niin koulussa, vapaa-aikana kuin leirilläkin. Kiusaaja-Måns saa aina käännettyä kaikki muut lapset puolelleen ja Mirelaa vastaan. Lasten elämä on raadollista.Tähänkin sekasotkuun Maria joutuu mukaan omien lastensa myötä.

Sitten on myös menneeseen aikaan sijoittuva juoni. Natsi-Saksan aikaan Gotlantiin paenneita juutalaisia ja rakkaussotkuja. Vanha saksalaissotilas murhataan kotonaan ja monilla tuntuu olevan salaisuuksia.

Ihan ok dekkari, josta on jotenkin todella vaikea kirjoittaa mitään. Tasapaksu? Ihan taattua Anna Janssonia kuitenkin. Miksi tuntuu, että olen lukenut näitä natsihistoriaan meneviä menneisyyspläjäyksiä nyt jotenkin erikoisen paljon...