Kuuntelin Silmukan äänikirjana. Jotain hyötyä viikon työmatkoistakin, jotka työkeikan takia äityvät tällä kertaa valitettavan pitkiksi. Lukija oli todella hyvä, nautin kirjan kuuntelemisesta paljon, lempeä, rauhallinen ääni. Voi pojat. En tiedä olisinko edes nauttinut yhtä paljon itse lukemisesta, sillä jostain syystä en voi sietää ranskan kieltä ja kun näen ranskankielisiä nimiä kirjan sivuilla, (alan voida pahoin - ei: kiukustun - tulen ärtyneeksi?) ... en vain pidä niistä. Ääneen luettuna samanlaista refleksiä ei tullut ollenkaan, kun en joutunut näkemään nimiä kirjoitettuna.
Olen aikaisemmin lukenut Lemaitren Näkemiin taivaassa ja Verihäät. Tämä oli niitä parempi. Päähenkilö on 12-vuotias poika, joka vahingossa murhaa ystävänsä. Kirjailija hienosti kuvailee 12-vuotiaan pään sisällä käymät pelot ja kamppailut paljastumisen pelosta. Kovin eriskummallinen kirja. Lopussa kävi kuten kävi, en tiedä oliko se hyvä vai paha, en tiedä mitä itse olisin halunnut. Laittoi miettimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti