Hildur todella yllätti minut! Olen lukenut niin paljon erittäin hyviä islantilaisdekkareita, että olin hyvin epäileväinen, voisiko suomalaisen kirjoittajan islanti-dekkari vetää vertoja millään tavalla. Tiesin ennalta, että kirjassa on Islantiin työharjoitteluun matkustava ja islantilaisneuleita neulova miespoliisi Jakob. Ja hän saa poliisissa työkaverikseen paikallisen poliisi Hildurin. Sosiaalisessa mediassa olen kuullut lievästi negatiivisia kommentteja neulovasta (mies!-)poliisista ja kirjan lievästä tietokirja-tyyppisestä kielestä. Mutta minä pidin! Todella paljon. Tietokirjamainen ote ei häirinnyt yhtään. Nautin suunnattomasti niistä tieto-pläjäyksistä, joita kirjailija kertoi tapahtumien välissä. Miten muuten tietäisin mistä syystä Islannissa sitä-ja-tätä... minulle kyseiset seikat olivat tärkeitä. Yleensäkin haluan kirjoissa kuulla juuri syitä ja vaikuttimia ja melkein ärsyttää, jos jotain sellaista minulle vierasta jätetään kertomatta. Aina haluan kysyä, ottaa selvää, enkä niele pureskelematta.
Hildurissa käsitellään päähenkilö-poliisien ihmissuhteita ja kurkistetaan menneisyyteen, jossa Hildurin kaksi pikkusisarta katosi jälkiä jättämättä. Siinä sitä on mysteereitä. Nykypäivässä tapahtuneen murhan lisäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti