Joy Fielding; Henkeäsalpaava

Aika jännä paketti, mutta ei ihan henkeäsalpaava. Mistä lie nimi. Tai no, viitattiin siihen kevyesti, mutta siinä kaikki. Päähenkilöinä ovat Crosbien perheen äiti ja tytär sekä murhaaja vuoronperään. En muuten arvannut murhaajaa ennen kuin ihan lopussa. Oli todella ovelasti piilotettu, jopa hieman liian, mutta oma helmasynti onkin etsiä näistä aina liiallisia järjettömyyksiä. Sehän on parasta hupia! Hihkun riemusta, kun kirjaan on kirjoitettu jotain, mitä ei voi olla tai minkä on pakko olla virhe. Ihan siksi, kun haluaisin oppia tuntemaan kirjailijan ja jään miettimään, minkälaisesta viitekehyksestä hän tulee. Miten hän käsittää asiat, mitä on kokenut, tehnyt, nähnyt. Ja kulttuurierot, nuo ihanat…!

Opettajana toimiva Sandy Crosbie perheineen on muuttanut miehensä painostuksesta uuteen kaupunkiin ja toteaa välittömästi, että miehen painostukselle oli syynsä. Tällä on toinen nainen uudessa kaupungissa. Sandy itse on opettaja ja romaanin osittaisiksi päähenkilöiksi nousevat teini-ikäiset oppilaat. Nuoriso, joka harjoittelee koulunäytelmää varten, hioo vuorosanoja ja kilpailee pääosista. Dynamiikka ylipainoisten kiusattujen, suosittujen pissisten ja don juanien kesken on näppärästi kuvailtu. Kaksi tyttöä löytyy murhattuna, pari katoaa. Kaupungin poliisissakin tuntuu olevan jotain hämärää…

Joy Fielding; Pikku nukkeni

Amanda Travis saa järkytyksekseen kuulla, että hänen äitinsä on ampua pamauttanut miehen hengiltä. Amanda, joka on tehnyt koko aikuiselämänsä töitä päästäkseen eroon äidistään ja lapsuusmuistoistaan, ottaa vastahakoisesti yhteyttä menneisyyteensä ja niinhän siinä käy, että mielipahalta ei voi välttyä. Amandan ja äidin suhde ei ole ollut koskaan hyvä, äiti on nujertanut tyttärensä henkisesti. Menneisyyden haamut ja ikävät lapsuusmuistot eivät jätä häntä rauhaan. Amanda alkaa selvittää perheensä menneisyyttä. Miksi kummassa hänen äitinsä on murhannut täysin tuntemattoman sivullisen? Selvitystyössä auttaa Amandan ex-mies Ben. Niin ja tietenkin pariskunnan välille syttyy jälleen romanssi, ei kai tätä kukaan voi olla arvaamatta.

Pikku nukkeni jaksoi viihdyttää mukavasti, kuten Fieldingit aina. Kovin syviä virtoja näistä ei voi löytää eikä ole tarkoituskaan. Tämä oli ehkä vähän asiallisempi kirja kuin edellinen Fieldingeltä lukemani Valheita ja kuiskauksia.

Joy Fielding; Valheita ja kuiskauksia

Olen lukenut muistaakseni joitakin Joy Fieldingin kirjoja aikaisemmin, mutta en millään muista mitä, kirjojen nimet ovat ainakin todella surkeita. Niin kuin nyt tämä Valheita ja kuiskauksia. Oi kun ihmisellä olisi valta keksiä itse nimet lukemiinsa kirjoihin. Tästä tulisi vaikkapa... hm... Vuokralainen =). Mutta ainakin kirjassa oli jännä ja kiristyvä juoni, tätä ei paljon malttanut käsistään laskea. Mutta rohkeutta vaati jo pelkästään lukeminenkin.
Terry saa lumoavan vuokralaisen pihamökkiin. Kaikki vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta. Ja niinhän se ehkä vähän onkin. Jossain vaiheessa aloin aavistaa mikä on homman nimi, mutta loppuratkaisu heitti sitten ihan häränpyllyä ja petyin siihen kyllä vähän.