Huh, Karkkipäivä oli ahdistava kirja. Sisälsi ikäviä asioita,
kuten lasten hoidon laiminlyömistä, pahoinpitelyä ja kiusaamista. Aika lohduton
olo tuli. Nyt taas muistan, miksi turvalliset dekkarit murhineen ovat niin
tärkeitä. Koska tällaisia ahdistavan lohduttomia kirjoja ei kerta kaikkiaan kestä.
Ari on kirjailija, jonka seuraan lyöttäytyy pikkupoika,
Tomi. Tomin oma perhe on aivan risa ja Tomilla on tehtävä: hänen pitää pelastaa
toinen lapsi, jonka perhe on myös aivan risa. Eikä aikuiset meinaa nähdä
asioita oikealta kantilta. Lasten ja aikuisten maailma menee pahasti ristiin. Tapahtuu
väärinymmärryksiä ja tulkintoja. Kärsijä on aina pieni lapsi, jolla ei ole
kykyä ja kokemusta käsitellä pahoja asioita.
Tarina ei ollut niin surullinen, että olisi itkettänyt, mutta säälittävä se oli. Alku sujui vähän hitaammin ja ihan loppu niin kiihkolla, etten voinut laskea kirjaa käsistäni.
Kirjan sanoma oli tosi hyvä ja tärkeä, rakenne ei ihan
täydellinen minun makuuni. Olen sitä mieltä, että lastensuojeluun pitäisi antaa
enemmän määrärahoja. En tiedä, onko missään ammatissa henkilökunnalla yhtä
vaikeaa.
Tämä Helmet-haasteen kohtaan 25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin.
