Erik Axl Sund; Väärä aika

 Väärä aika oli kahdessa aikatasossa kulkeva dekkari. Kurjuutta, köyhyyttä, uskonlahkoja ja olihan tämäkin nyt oikeastaan vähän omituinen. Olen pitänyt muista Erik Axl Sundin kirjoista ehkä enemmän, mutta ei tämäkään nyt huono ollut.

Erik Axl Sund; Nukkemestari

Tätä kirjaa en meinannut malttaa laittaa käsistäni pois. Ihan täyttä tavaraa kannesta kanteen. Hyytävän jännittävää ja mahdottoman hyvässä muodossa, eli lyhyet napakat luvut, jotta lukemisensa saattoi jaksottaa juuri sopivanlaiseksi. Ainoastaan lukujen nimet oli omituiset, mutta sitä ei voi laskea kirjalle haitaksi.

Kirja kertoo nuorista prostituoiduista. Tyttöjen turvatalosta ja laittomasta seksibisneksestä. Pedofiliasta, pornoelokuvista, poliisien yrityksestä saada syylliset kiikkiin. Vaikka aihe on äärimmäisen vastenmielinen, niin kirjassa ei ollut niitä kuvailtu kaikkein inhottavimmilla tavoilla. Kirjaa ei ollut vaikea lukea.

Päähenkilöt ovat Nova ja Mercy. Mercy on lähtöisin Nigeriasta, josta perhe joutuu lähtemään pakoon terroristijärjestö Boko Haramia. Novan perhe vaikuttaa normaalilta ruotsalaiselta uusioperheeltä. 

Kevin ja poliisitiimi selvittää, mitä tapahtui murhatulle Taralle, kuka on Nukkemestari ja mikä on tyttöjen turvatalosta lähteneiden nuorten arvoitus.

Laitan kirjan Helmet 2017 -haasteessa kohtaan: 

7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja

Erik Axl Sund; Lasiruumiit

Tiedättekö mitä; tämä on aivan jäätävää: luin tämän kirjan kahteen kertaan. En muistanut tästä aluksi yhtään mitään, mikä on todella omituista, kun kyseessä on kuitenkin poikkeuksellinen dekkari. Ei mitään tusinamättöä. No, ensimmäiset sivut meni ihan mitään tajuamatta, kansikuvakin on unohtunut (miten voi olla?!). Sitten noin sadan sivun jälkeen aloin ihmetellä, että ”ei hitto tää on kyllä tullut telkkarista!”. Muistin Nälkä-nimisen artistin, itseään viiltelevät ja itsetuhoiset teinit, silmäpuolen musliminaisen ja tämän kissan jopa nimeltä. Ja silti olin tuolloin vielä 110 –prosenttisesti varma, etten ole opusta lukenut. No niin vaan on minun täytynyt siinä erehtyä, sillä pakkohan minun on ollut lukea tämä aikaisemmin. Lopulta muistin murhaajankin. Ja ihan kaiken. Eikä kyseessä ole edes vanha kirja, vaan minun on täytynyt lukea tämä viime vuosina, sillä kirja on kirjoitettu 2014. En vaan ole kirjoittanut tästä mitään blogiini. Ei sikäli, että se olisi kovin vakavaa, mutta kuinkakohan monta muuta kirjaa olen näin jättänyt bloggaamatta!

Lasiruumiit oli ehkä parempi kuin Sundin aikaisempi Varistyttö-trilogia. En pitänyt sen lesbotutkijasta lainkaan, mutta nyt puikoissa oli Jens Hurtig. Hurtigin huolena oli teini-ikäisten itsemurha-epidemia. Nämä ovat kuunnelleet Nälkä-artistin tuottamaa itsemurhamusiikkia tappaessaan itsensä. Melkein kuin yhteisöllistä harhaa. Aika ovelaa. Hyvin jännä kirja, mukavat lyhyet luvut. Erittäin nopealukuinen.Sen verran verta ja kipua, että vähän myös vastenmielinen.

Erik Axl Sund; Varjojen huone

Karmea pedofilinen kehätarina saa tässä päätöksensä. Edelleen harmittelen, etteivät kirjat yltäneet aivan näiden upeiden kansien tasolle. Monta menneisyyden mysteeriä ratkaistaan tässä, mutta jotenkin jotain jäi vielä kesken, vähän auki.

Erik Axl Sund; Unissakulkija

Aika ällöttävää. Siis suorastaan kuvottavaa. On se, mitä Victorialle on lapsuudessa tapahtunut. Ja miten ovelasti tämä kirjassa kierrellen kaarrellen kerrotaan sanomatta juuri niitä ällöttäviä sanoja, mutta niin että jokainen lukija oikeasti ymmärtää. Hyh.
Jeannette Kihlberg jatkaa Varistytössä alkaneiden lapsisurmien tutkimista ja nyt mennään entistä mustemmalle alueelle. Uusissa murhissa on sairaita ritualistisia piirteitä eikä murhatut ole enää lapsia. Jeannetten apuna on kollega Jens Hurtig ja sitten tuo omituinen psykologi Sofia Zetterlund. Hirveä kamala Sofia Zetterlund!
Inhoan edelleen ja jopa entistä enemmin Jeannetten ja Sofian seksisuhdetta. Oksettavaa. Olen ihan varma, että naiskirjailija ei olisi luonut kirjaan sellaista. Sofia ja Jeannette olisivat vain ystäviä ja tarina toimisi aivan hyvin siltä pohjalta.
Unissakulkijan tarina on vähän rasittavalukuinen, ei ihan joustavasti soljuva. Tietenkin jatkan vielä trilogian päätösjaksoonkin, vaikka en ihan ihastunut olekaan. Kannen kuvat ovat aivan lumoavia, harmi ettei kirja(t) yllä niiden tasolle :).

Erik Axl Sund; Varistyttö

No tämä oli ihan toista kuin aikaisempi Marko Kilven Kuolematon. Nyt oli kuvottavaa lasten pahoinpitelyä ja pedofiliaa. Monissa paikoin lukeminen oli vastenmielistä ja synkkää. Oltiin pohjamudissa. Jeanette Kihlberg tutkii Tukholmasta löytyneitä lasten ruumiita ja häntä auttaa psykologi, jolla käy monia mielenkiintoisia potilaita... Maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa, niin lohdutonta ja niin ylitsepääsemätöntä! Näiden kahden tutkijan välille syntyy romanttinen suhde, joka on mielestäni kirjassa huono ratkaisu. Se ei vaan istunut, enkä "tykännyt" siitä.
Jokin kirjan rakenteessa oli vähän kalsaa, se häiritsi luku"nautintoa", mutta jännitystä piisasi. Ihmisen sairas mieli kiinnostaa aina. Tämä oli trilogian ensimmäinen osa, mielenkiinnolla ja vähän kauhulla odotan kunnes saan seuraavat osat käsiini.
Erik Axl Sund on oikeasti kirjoittajakaksikko, joka kirjoittaa romaaninsa yhdessä.