Henning Mankell; Haudattu

Vaikka Mankellin Wallander-sarjan piti olla loppunut, ilmestyi vielä tämä "sarjan" toiseksi viimeinen kirja jälkikäteen. Ohut välipala. Taloa etsinyt Wallander saa työkaverilta vihjeen vapaana olevasta kiinteistöstä. Mutta voi pahus sentään; puutarhasta löytyy ihmisen käsi. Ja lopulta koko ruumis. Pieni mukava Wallander-tarina, jossa ratkaistaan menneisyyden selvittämätön rikos.

Henning Mankell; Palomuuri

Kaksi murrosikäistä tyttöä murhaa taksikuskin kuin hetken mielijohteesta, eivätkä oikein osaa kertoa kuulusteluissa syytä tälle teolle. Poliisit ovat ymmällään. Toinen ruumis löytyy ystadilaiselta parkkipaikalta, mutta tällä kertaa kuolema todetaan luonnolliseksi. Jokin seikka kuitenkin yhdistää näitä kahta. Toinen murhasyytteessä olevista tytöistä onnistuu pakenemaan poliisilta. Miten kansainvälinen maailmanpankkiin ja kansantalouteen liittyvä hakkerointiyritys liittyy tähän kaikkeen? Wallanderin tiimille tulee melkoinen suo kahlattavaksi.

Tietokoneet ja tietoverkot ei ole koskaan ollut Kurt Wallanderin vahvimpia puolia, siksi tällä kertaa joudutaan turvautumaan poliisin ulkopuolelle, nuorukaiseen joka tuntee nämä kuin omat taskunsa. Tästä aiheutuu vaaraa kaikille asianosaisille.

Kirja oli mukavan paksu, mutta vähän tökki sanavalinnat. Kirjan nimi oli vielä ihan ok, kaikkihan tuntee palomuurin, ohjelman joka koneelle asennetaan estämään ulkopuolisten tahojen hyökkäykset oman koneen kimppuun. Mutta kaikki muu oli jotenkin tosi lässyttävään tapaan selitetty. Ei puhuttu viruksista ja troijalaisista, takaporteista ja haavoittuvuuksista, vaan tietoverkoissa vaanivista pimeistä yöeläimistä. Meille tutut tietotekniset ilmaukset olivat korvattu aivan ihmeellisillä keksityillä termeillä. Edes Kurt Wallander ei voi olla niin tyhmä, että hänelle asiat täytyy kertoa niin lapsellisella tavalla. Ja niitä selitettiin ja jauhettiin todella itsepintaisesti. Siitä huolimatta lukunautintohan tämäkin oli.

Henning Mankell; Rauhaton mies

Mietin kauan, vieläkö jatkan tänä vuonna lukemieni kirjoen kirjaamista ylös blogiini, mutta jos nyt vielä vähän jatkaisi, näitä listoja on niin hauska tehdä.

Rauhattomassa miehessä Kurt Wallanderin Linda-tytär on löytänyt puolison ja saa lapsen. Wallander ehtii juuri ja juuri tutustua Lindan appiukkoon, ennen kuin tämä katoaa. Håkan von Enke on entinen merivoimien upseeri. Kukaan ei tunnu tietävän mitään, mutta von Enken menneisyydestä paljastuu läheisillekin tuntemattomia tarinoita.

Tämä oli vähän surullinen kirja, Wallander alkoi olla jo vanha ja huonomuistinen. Kirjassa oli aika paljon politiikkaa ja kaikkien muistamia sukellusveneskandaaleita Ruotsin aluevesillä. Niistä en ole kauhean kiinnostunut. Kuten politiikka aina, tuntuivat nämäkin puisilta, kuivilta ja ikävystyttäviltä aiheilta. Eivät kuitenkaan ajaneet minua ärsyyntymiseen saakka.

Henning Mankell; Väärillä jäljillä

Väärillä jäljillä –romaanissa Kurt Wallander joutuu todistamaan polttoitsemurhaa viljapellossa. Nuori tyttö valelee itsensä bensalla ja sytyttää sen jälkeen vaatteensa palamaan. Viranomaiset eivät pysty edes selvittämään tytön henkilöllisyyttä.

Sitten Ystadissa tapahtuu muutama järjettömältä vaikuttava henkirikos, joissa tekijä skalpeeraa uhrinsa vieden tältä päänahan. Polttoitsemurhan tehny tyttö unohtuu. Mutta ei lopullisesti, sillä jotenkin nämä lopulta yhdistyvät toisiinsa.

Tällä kertaa juoni on jotenkin aika raaka ja irvokas, mutta ei liikaa. Ihmismieli on ihmeellinen asia. Kun se järkkyy, jäljet voivat olla kamalia.

Tykkäsin kirjasta, mutta jostain syystä lukuvauhti on nyt niin hidasta, että tavasin tätä tosi pitkään.