Lotte & Soren Hammer; Saastat

Nyt oli niin sekava dekkari, että en kyllä meinannut saada mitään selvää tästä. Saastat kertoo pedofiilien vihaajien joukosta, joka on päättänyt kostaa menneisyydessä koetut hyväksikäytöt. Viisi miestä hirtetään koulun saliin. Konrad Simonsenin joukko tutkii murhia. Tutkintaa tietenkin vaikeuttaa se, että kansa on pedofiilejä vastaan ja moni kallistuu ennemminkin näiden murhaajien puolelle. 

En saanut tästä mitään tolkkua. Kirjan hahmojen nimet menivät niin onnellisesti sekaisin, että vielä lopussakaan en ollut varma, kuuluiko joku hahmo poliiseihin vai murhaajiin, tai ehkä uhreihin. Ja jos lopussa oli jokin ratkaisu, niin mikäköhän se mahtoi olla... Kirjassa pedattiin vaikeaselkoista salakuuntelu- ja vakoiluvyyhteäkin toimittajien ja poliisien kesken, voi kun olisin tajunnut siitä edes murto-osan. Oli hyvin hyvin lähellä, että jättänyt tätä kirjaa kesken. Mutta kun en millään halua luovuttaa. Voisiko sekaisuuteen vaikuttaa se, että kirjaa kirjoittaa pariskunta. Hyvin merkillinen ratkaisu muuten, onhan näitä muutamia muitakin. Jos itse kirjoittaisin kirjaa, viimeiseksi haluaisin siihen ketään toista sotkemaan minun omia ideoitani.

Lotte Hammer & Søren Hammer; Kaikella on hintansa

Tanskalainen rikosylikomisario Konrad Simonsen lähetetään tutkimaan Grönlannin jäätiköltä löydetyn nuoren naisen murhaa. Ruumis on ollut piilossa 25 vuotta ja paljastuu sieltä jäätikön sulaessa. Simonsen muistaa toisen murhan, joka on tehty aivan samalla tavalla, mutta siitä murhasta tuomittu mies on tehnyt itsemurhan. Simonsen tajuaa, että murhaaja on tuomittu väärin perustein. Simonsen kauhistuu ja tulee surulliseksi. Kirjassa itkettiin verrattain paljon. Simonsen itki, poliisiosastolla itkettiin... en ole ihan varma, pidänkö näin paljon itkevistä poliiseista.
Jännitystarinana kirja oli ihan hyvä. Minulla kesti aikansa, että pääsin tähän kirjaan mukaan. Ehkä se on aina, kun aloittaa uuden kirjan joltain ihan ennen lukemattomalta kirjailijalta. Pitkän aikaa alussa oli vieläpä niin, etten tajunnut Simonsenin ja Simonin olevan sama henkilö! Simonsenin lempinimi oli Simon. Siis aivan järjetöntä =). Jos Suomessa olisi vaikka Heikkinen-niminen henkilö, niin miten todennäköisesti häntä sanottaisiin Heikiksi?
Ja mikähän ihme tässä nyt on, joku kohtalo, telepatia vai karma: ei ole montaa viikkoa, kun luin tanskalaisen Peter Hoegin Lumen taju-romaanin. Siinäkin tutkittiin murhaa Grönlannissa ja lenneltiin helikoptereilla jäätikön yllä Thuleen, juonessa oli mukana amerikkalaisten tukikohta ja epävirallinen korkeintaan puolilaillinen laskeutuminen jäätikölle. Samoin tässä. Ja kun tämäkään ei vielä riittänyt, niin aloin seurata Yle Areenassa tanskalaista Vallan linnake -sarjaa. Jossa jälleen kerran yhdessä jaksossa oli juonena amerikkalaisten lentotukikohta Thulessa ja helikopterilennot ja salaiset välilaskut Grönlannin jäätiköllä.
Tämä kirja sopii (hyvin löyhästi) Helmet -haasteen kohtaan 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja. No, oikeastaan en löytänyt tässä ilmastonmuutosta, kuin ehkä yhdessä lauseessa, mutta kun Facebookin Helmet-palstalla tätä oli ehdotettu Ilmastonmuutos -kohtaan, niin olkoon menneeksi. Nyt menin ali sieltä, missä aita on matalin. Epäilenkin, etten pysty lukemaan mistään oikeasta ilmastonmuutoksesta kirjaa, kun se on niin surullista tarinaa.