Satu Rämö; Tinna

 

Hildur -sarjan viides kirja kertoo tarinaa Tinnan näkökulmasta pitkällä aikavälillä. Tinna on Hildurin täti, joka on hoitanut Hilduria lapsena. Vähitellen edellisissä kirjoissa aloitetut ja auki jääneet langanpäät solmitaan yhteen ja mysteerit ratkeavat. Suomalaissyntyinen  ja islantilaistunut Jakob käy välillä Suomessa kääntymässä rikosasian merkeissä. On tämä islantilaissarja vaan niin kiehtova.

Satu Rämö; Rakel

 

Hildur-sarjan neljäs osa Rakel jatkaa siitä, mihin edellisessä osassa jäätiin. Hildurin menneisyyttä, hänen vanhempiensa välisiä konflikteja ja siskosten mysteeriä. Oli kiva saada lisää tietoa Hildurin lapsuudesta. Jakob jatkaa neulovana poliisina, mutta oli tässä osassa vähän enemmin sivussa. Kirjassa seurattiin tapahtumia eri aikatasoissa. Vuonna 1995 kalastuslaitoksella kadonneita halpatyöntekijöitä ja nykyajassa (2022) sitten tätä Hildurin ja Jakobin nykypäivää poliisissa. Mukava osa mukavaa islantilaissarjaa.

Satu Rämö; Jakob

Ja sitten heti perään sarjan kolmanteen kirjaan, Jakobiin. Tämä oli kirjana vähän raskaampi, sillä kirjassa kuvailtiin laitonta (ja laillista) tammojen verikauppaa. Jostain olin tähän vastenmieliseen tapaan törmännyt jo aiemmin. Kyse on siitä, että tiineiltä tammoilta otetaan verta, koska se sisältää sellaisia hormoneja, jotka ovat hyödyksi lihankasvatuksessa sioilla. Ja koska näistä tammoista ei tahdota muuta, niin kehittymässä olevat varsat abortoidaan tämän jälkeen pois. Kun homma hoidetaan laittomasti, niin verta luovuttavia tammoja käsitellään väkivaltaisesti eikä tuo nyt mitenkään mukavalta kuulostanut. Laillisesti kun vastaava tehdään, niin paikalla pitäisi olla eläinlääkäri valvomassa prosessia. Kyllä en usko, että tuo kovin miellyttävää on siinäkään tapauksessa. Ilmeisesti päähenkilö Hildurin luonteessa kuvaa selvästi islantilaisuutta se, ettei maassa arvosteta omaa ainutlaatuista islanninhevosta juurikaan. Kirja antaa kuvan islantilaisista, että he ovat hyvin epä-eläinrakkaita. Myös Hildur. Islanninhevoset nyt ovat vain jotain... kuin rikkaruohoja tai mitä lie maisemaan kuuluvia objekteja. En oikein ymmärrä tätä islantilaisten suhdetta näihin hienoihin islanninhevosiin. 

 Ísafjörðurin kylässä sitten murhataan eläinsuojelijoita tammanveribisneksen ympärillä. Hildur tutkii asiaa enemmän entisen pomonsa Beta kanssa, sillä Jakob matkustaa Suomeen taistelemaan huoltajuuskiistassa ex-vaimonsa kanssa.

Tämä taisi olla samalla myös vuoden 100. kirja, eli sain lukutavoitteeni (sata kirjaa vuodessa) täyteen. Täytyy sanoa, että aika viime tippaan meni.

Satu Rämö; Rósa & Björk

 

Oikein hyvä jatko-osa Hildurille. Tästä sarjasta tykkään kovasti. Hildurin kadonneiden sisarusten eli Rosan ja Björkin mysteeriä käytiin yhä läpi. Kirjan varsinainen murhatarina on kuitenkin hiihtoladulle ammuttu kunnallispoliitikko, josta käy ilmi ikäviä asioita. Kiristystä, keinottelua, lahjomista, pakottamista, talous-sotkuja... kaikilla oli syytä vihata vastenmielistä öykkäriä. Suomalainen poliisi-harjoittelija Jakob painii yhä huoltajuuskiistansa kanssa, ex-vaimo Lena vaikuttaa kamalalta syöjättäreltä ja yrittää erottaa Jakobin pojastaan. Mutta myös Jakobista paljastuu jotain uuta.

Satu Rämö; Hildur

 Hildur todella yllätti minut! Olen lukenut niin paljon erittäin hyviä islantilaisdekkareita, että olin hyvin epäileväinen, voisiko suomalaisen kirjoittajan islanti-dekkari vetää vertoja millään tavalla. Tiesin ennalta, että kirjassa on Islantiin työharjoitteluun matkustava ja islantilaisneuleita neulova miespoliisi Jakob. Ja hän saa poliisissa työkaverikseen paikallisen poliisi Hildurin. Sosiaalisessa mediassa olen kuullut lievästi negatiivisia kommentteja neulovasta (mies!-)poliisista ja kirjan lievästä tietokirja-tyyppisestä kielestä. Mutta minä pidin! Todella paljon. Tietokirjamainen ote ei häirinnyt yhtään. Nautin suunnattomasti niistä tieto-pläjäyksistä, joita kirjailija kertoi tapahtumien välissä. Miten muuten tietäisin mistä syystä Islannissa sitä-ja-tätä... minulle kyseiset seikat olivat tärkeitä. Yleensäkin haluan kirjoissa kuulla juuri syitä ja vaikuttimia ja melkein ärsyttää, jos jotain sellaista minulle vierasta jätetään kertomatta. Aina haluan kysyä, ottaa selvää, enkä niele pureskelematta. 

Hildurissa käsitellään päähenkilö-poliisien ihmissuhteita ja kurkistetaan menneisyyteen, jossa Hildurin kaksi pikkusisarta katosi jälkiä jättämättä. Siinä sitä on mysteereitä. Nykypäivässä tapahtuneen murhan lisäksi.