Näytetään tekstit, joissa on tunniste Baldacci David. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Baldacci David. Näytä kaikki tekstit

tiistai 23. tammikuuta 2018

David Baldacci; Kaappaus



Toistaiseksi paras lukemani Baldacci. Kaappauksessa presidentin vaimon sukulaislapsi kaapataan ja presidentin vaimo pyytää Michelle Maxwellia ja Sean Kingiä apuun. Yksityisetsivät Michelle ja Sean joutuvat astumaan niin Salaisen palvelun kuin FBI:nkin varpaille ja kaikki salailevat toisiltaan jotain. Niin myös itse toimeksiantaja kuin presidenttikin.
Pieni aavistus heräsi jo alkuvaiheessa siitä, missä mennään ja mikä tarkoitus kaikella on. Hyvin jännittävä seikkailu.
Helmet -haasteessa tylsään kohtaan ”Kirjan nimessä on vain yksi sana”.

perjantai 3. marraskuuta 2017

David Baldacci; Aikapommi




Aikapommi oli hirveän monimutkainen juonikudelma kahden salaisen palvelun pois potkitusta työntekijästä. Sekä Sean King että Michelle Maxwell ovat mokanneet tehtävässään agentin pestissään suojellessaan päämiestään. Ex-agentit lyöttäytyvät yhteen selvittääkseen mitä kummassakin tapauksessa on oikeasti tapahtunut.
Aivan pilviä hipovia juonenkulkuja, mutta jännitystä kyllä! Minulla on kai jonkinlainen keskittymishäiriö, kun en meinannut millään pysyä kärryillä näistä nimistä. Niin montaa erilaista romaanihenkilöä tässä esiteltiin ja vuorollaan pohdittiin, kuka on syyllinen ja mihin. Kyllä, aion lukea lisää Baldaccia, vaikka tästä ei saa ihan huikeita viboja. Yksi aiemmin lukemani Baldacci, Henkeen ja vereen, ei ollut mielestäni aivan Aikapommin tasoinen.

Häiritsevä juttu: alkupuolella kirjaa Michelle Maxwellin nimi oli kerran kirjoitettu väärin. Etunimi oli vaihtunut jokskikin ihan toiseksi, olisiko ollut Susanna Maxwell tai Savannah Maxwell...

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

David Baldacci; Henkeen ja vereen

Mietin pitkään, pitäisikö tämä varustaa myös tagilla *en pitänyt*, mutta ihan niin alas ei ehkä tarvitse mennä, vaan ei paljon puutu. En ole lukenut muita Baldacceja, tämä Henkeen ja vereen aloittaa kuulemma uuden sarjan. Kirja oli hyvin norarobertsmainen. Niin kevyttä ja epäuskottavia tilanteita, kuin vain voi keksiä. Romantiikkaa, jännitystä, seksikkäitä naisia ja ilkeitä äitipuolia, rikkaita isäpuolia...
Kirjan alussa päähenkilö Mace on vankilassa, johon hänet on vääryydellä suljettu. Poliisin virka on samalla peruutettu. Mace pääsee vankilasta ja haluaa tehdä kaikkensa saadakseen virkansa takaisin. Paras konsti siihen on saattaa murhaaja edesvastuuseen teoistaan. Tässä Macea auttaa lakimies Roy Kingman.
Mace on vahva ja treenattu, seksikäs, ajaa moottoripyörällä, hänen sisarensa on poliisipäällikkö ja äitisuhde huono. Romantiikkaa, uima-altaita ja koripalloa. Voi taivas, miten olen hiusjuuriani myöten tännä koripalloa. Päähenkilöt tietenkin pelaavat koripalloa ja voittavat muut. Mace aloittaa työskentelyn rikkaan miehen kartanossa, jossa on tietenkin koripallokenttä. Ja satoja erilaisia koripalloja. Sivukaupalla kerrotaan, miten joku koripallopeli etenee. Siis... koripallo?? Ketä kiinnostaa!
Mace kohtelee äitiään ja isäpuoltaan epäinhimillisen ilkeästi. Isäpuoli, skotti, on esiintynyt kiltti-asussaan ja Mace nauraa ja ilkeilee tälle siitä. En tykkää. Miksi pitää olla ilkeä. Yäk, en pidä sinusta Mace.