Nora Roberts; Julkinen salaisuus

Että voi kirjalla olla hirveä nimi; Julkinen salaisuus, ja sama se oli englanniksi: Public Secrets. Jotenkin suomenkielisenä se vaan on kahta kauheampi. Nora Robertsit yleensä ovat.
Kirjan päähenkilö on Emma, jonka elämää seurataan lapsuudesta aikuisuuteen. Emman äiti on ongelmainen, eivätkä kotiolot ole hyvät. Isä saapuu kuin pelastava enkeli, eikä mikä tahansa isä, vaan huippu-rockbändin keulakuva. Emma muuttaa aivan toisenlaiseen maailmaan, 60-luvun rock-rauha-ja-rakkaus -formaattiin kaikkien huumehuurujen ja vapaan rakkauden ilotulitukseen. Kunnes uudessa perheessä tapahtuu traaginen onnettomuus. Se traumatisoi niin Emman kuin muutkin. Loppukirja selvitellään, mitä tapahtui ja voidaanko tapahtuma selvittää perinpohjin. Emma rakastuu muutaman kerran, toinen suhteista on paha, toinen hyvä.
Robertsilta vähän laimeahko rakkaus-dekkari tällä kertaa. Ehkä silti sujautan tämän Helmet -haasteen kohtaan 6. Rakkausromaani. Ja kansikuva. Se on hirveä, aivan hirveä.

Lotte Hammer & Søren Hammer; Kaikella on hintansa

Tanskalainen rikosylikomisario Konrad Simonsen lähetetään tutkimaan Grönlannin jäätiköltä löydetyn nuoren naisen murhaa. Ruumis on ollut piilossa 25 vuotta ja paljastuu sieltä jäätikön sulaessa. Simonsen muistaa toisen murhan, joka on tehty aivan samalla tavalla, mutta siitä murhasta tuomittu mies on tehnyt itsemurhan. Simonsen tajuaa, että murhaaja on tuomittu väärin perustein. Simonsen kauhistuu ja tulee surulliseksi. Kirjassa itkettiin verrattain paljon. Simonsen itki, poliisiosastolla itkettiin... en ole ihan varma, pidänkö näin paljon itkevistä poliiseista.
Jännitystarinana kirja oli ihan hyvä. Minulla kesti aikansa, että pääsin tähän kirjaan mukaan. Ehkä se on aina, kun aloittaa uuden kirjan joltain ihan ennen lukemattomalta kirjailijalta. Pitkän aikaa alussa oli vieläpä niin, etten tajunnut Simonsenin ja Simonin olevan sama henkilö! Simonsenin lempinimi oli Simon. Siis aivan järjetöntä =). Jos Suomessa olisi vaikka Heikkinen-niminen henkilö, niin miten todennäköisesti häntä sanottaisiin Heikiksi?
Ja mikähän ihme tässä nyt on, joku kohtalo, telepatia vai karma: ei ole montaa viikkoa, kun luin tanskalaisen Peter Hoegin Lumen taju-romaanin. Siinäkin tutkittiin murhaa Grönlannissa ja lenneltiin helikoptereilla jäätikön yllä Thuleen, juonessa oli mukana amerikkalaisten tukikohta ja epävirallinen korkeintaan puolilaillinen laskeutuminen jäätikölle. Samoin tässä. Ja kun tämäkään ei vielä riittänyt, niin aloin seurata Yle Areenassa tanskalaista Vallan linnake -sarjaa. Jossa jälleen kerran yhdessä jaksossa oli juonena amerikkalaisten lentotukikohta Thulessa ja helikopterilennot ja salaiset välilaskut Grönlannin jäätiköllä.
Tämä kirja sopii (hyvin löyhästi) Helmet -haasteen kohtaan 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja. No, oikeastaan en löytänyt tässä ilmastonmuutosta, kuin ehkä yhdessä lauseessa, mutta kun Facebookin Helmet-palstalla tätä oli ehdotettu Ilmastonmuutos -kohtaan, niin olkoon menneeksi. Nyt menin ali sieltä, missä aita on matalin. Epäilenkin, etten pysty lukemaan mistään oikeasta ilmastonmuutoksesta kirjaa, kun se on niin surullista tarinaa.

Harlan Coben; Älä päästä irti

Älä päästä irti oli ihan Cobenin parhaita dekkareita. Mukaansatempaava, jännittävä ja selkeästi kirjoitettu. Poikkeavasti tämä oli kirjoitettu minä-muodossa. Siitä en yleensä pidä kirjoissa, mutta se ei haitannut nyt niin pahasti, että olisi vienyt viehätystä.

Päähenkilö eli kirjan minä on Nap Dumas –niminen poliisi, ei aina niin ihanteellinen, vaan vähän paha poliisikin, mutta kuitenkin enemmän hyvä kuin paha. Hän on päättänyt ottaa selvää, mitä tapahtui vuosia sitten, kun hänen kaksoisveljensä ja tämän tyttöystävä tekivät itsemurhan heittäytymällä junan eteen. Mitä tapahtui kaveripiirille, miksi kuudesta neljä on kuollut? Ja mitä tapahtui Mauralle, kadonneelle tyttöystävälle. 

Juha Itkonen; Ihmettä kaikki

Ihmettä kaikki on kirjoittajan itsensä omakohtaiseen kokemukseen perustuva rankka raskaus-ajan draama. Kertoo kahdenlaisesta eri raskaudesta, jossa kaikki ei sujukaan aivan ongelmitta. Kirja jakautuu tavallaan kahteen osaan. Ensimmäinen osa ei kolahtanut minuun kovin syvältä, toisessa osassa sitten tunsin surua ja myötätuntoa. En vaan ole ihan oikeaa kohderyhmää, näistä vauva-ajoista on jo niin pitkä aika. Mutta oikeassa yhteydessä ja aihepiirissään hyvä kirja.

Vastaa Helmet-haasteessa kohtaan 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua.

Veikko Huovinen; Veitikka

En millään muista, olenko lukenut Veikko Huovisen Veitikan jo teini-ikäisenä, jolloin luin näitä Huovisia. Luulin koko ajan, että olen lukenut, mutta ei kyllä tuntunut tutulta… Tarinahan on toki tuttu. Veitikka kuvaa Adolf Hitlerin elämänkaaren syntymästä kuolemaan (tai ainakin kuvitteelliseen…) tietokirjanomaisesti näennäisenä historiallisena dokumenttina. Kirja on täynnä alaviitteitä ja viitteitä lähdeteoksiin, varsin vakuuttava dokumentti siis =).

Huovisen teksti ei missään vaiheessa kohoa hulvattomiin hullutuksiin, vain pieniin riemastuttaviin juonenpoikasiin. Vain yksi luku oli oikeasti katkeraa luettavaa, se missä kerrottiin keskitetystä sakasalaisesta leirielämästä. Siellä yhdessä kohtaa laskin kirjan hetkeksi käsistäni, tein jotain muuta ja sitten jatkoin lukemista. Muu meni hihitellen ja nyökytellen. Kuten Huovinen historiadokumentin tekijänä toteaa: naurakaa näille hulluille!

Kirja on kirjoitettu vuonna 1971, mihin nähden se on yllättävän hyvin kestänyt ajan hammasta.

Indrek Hargla; Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus

Apteekkari Melchior oli minulle ihan uusi tuttavuus, enkä ollut kuullut kirjailija Indrek Harglasta aikaisemmin. Tämä on dekkari 1400-luvun Tallinnasta. Kuulostaa epäilyttävältä, mutta olikin paljon mukavampi jännäri, kuin kuvittelin.  Mukana oli vähän huumoriakin.

Toompean linnoituksessa murhataan saksalaisritari ja apteekkari auttaa murhan selvittelyssä. Matka vie kaupungin porvareiden, dominikaanimunkkien, kirkonrakentajien, ritareiden ja kauppiaiden joukkoon.  Kirjan historiallinen ulottuvuus oli ihan mahtava. Uskonto ja taikausko, muinaiset kiroukset ja laulajakisällin tarinat nivoutuvat toisiinsa.

Melchior-sarjaa on vielä kourallinen lisää, tämä oli niistä ensimmäinen. Ehdottomasti jatkan sarjan parissa!

Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus osuu Helmet 2019 -haasteen kohtaan 41 - Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää. No, oikeasti en haluaisi elää millään muulla aikakaudella, kuin nykyajassani, mutta keskiaika on ollut jo nuoresta tytöstä asti minulle sellainen ihastuksen kohde. Taisin saada kipinän silloin Kaari Utrion romaaneista, jotka luin kaikki... Ja olen edelleen keskiaika-hullu =). Olisi ainakin hienoa, jos pääsisi vierailemaan keskiajassa.