perjantai 10. syyskuuta 2021

Katrine Enberg; Harhalaukaus


 Harhalaukaus saattoi olla jo hieman parempi kuin Enbergin kaksi edellistä Werner/Körner -kirjaa. Sanoisin tätä kahden pisteen romaaniksi. Kirjassa teini-ikäinen poika katoaa ja poliisit haastattelevat ja tutkivat perhettä, koulukavereita, opettajia sekä kaukaisia sukulaisia. Samoihin aikoihin jätteenkäsittelylaitoksesta löytyy ruumis. Laitoksessa työskentelee kadonneen pojan tyttökaverin isä. Näin jälkeenpäin en muista tarkkaan, mutta kirjan käännöksessä on jotain mielenkiintoisia ratkaisuja puhekielisistä sanoista. Harmittaa, kun aina lukiessa kuvittelee muistavansa ne, mutta aina kaikki unohtuu.

lauantai 4. syyskuuta 2021

Tuija Lehtinen; Pensionaatti huojuva talo


 Onpas muuten jännä juttu. Tiedän lukeneeni joskus aikoinaan muutaman Tuija Lehtisen kirjan, mutta ilmeisesti niistä on sitten jo yli kymmenen vuotta, koska ainakaan tämän blogin aikana ei ole listassani yhtään Lehtistä. Olen pitänyt listaa lukemistani kirjoista jo vuodesta 2011 alkaen. Lehtinen kirjoittaa kotimaista chick litiä, joka ei ole varsinaista lempikirjallisuuttani. Pensionaatti Huojuvan talon kansikuva on ihastuttava, tarina taas vähän matalalentoinen ja siinä on jotain... kylmää? Ilkeää? Päähenkilö tuntuu kielteiseltä ja valmiilta vihaamaan kaikkia. Lähinnä koiria ja muita eläimiä. Lapsia. Miehiä. Luontoa. Tässä on jotain... vaikeaselkoista. En usko, että kirjasta kumpuava koira- ja kaikki muu viha on oikein normaalia. Tai sanotaan että, hm... kaikuuko sieltä kirjailijan oma ääni rivien välistä. Päähenkilö on saarella paossa epäonnistunutta suhdettaan ja tutustuu siellä uusiin tyyppeihin. Paljon keinotekoista kanssakäymistä, ei kukaan oikeasti tutustu kirjan tavoin uusiin ihmisiin ja kommunikoi näiden kanssa, kuten kirjassa. Mutkat suoriksi. Kirja ansaitsee puolitoista tähteä. Silti aion jatkossakin lukea Lehtistä, asiaa pitää tutkia tarkemmin.

Jarkko Sipilä; Muru


 Tämä taisikin olla ensimmäinen Sipiläni. Kirjassa murhataan kehitysvammainen nuori nainen, joka on pyörinyt lähiön juopporemmin mukana. Takamäki ja kumppanit selvittävät, onko todennäköisin murhaaja oikeasti syyllinen vai ei. Olisihan sitä aikansa voinut paremminkin käyttää, mutta menihän tämä nyt äänikirjana autoillessa. Sen verran helppoa kuunneltavaa, että kyllä voin välipaloina automatkojani siivittää jatkossakin tämän sarjan romaaneilla, en näiltä haekaan mitään ihmeellisyyksiä.

Katrine Enberg; Lasisiivet


 Enbergin Lasisiivet ei ollut juuri kummempi kuin aikaisemmin lukemani Krokotiilinvartija. Melko latteaa dekkaria, jota nyt lukee dekkarinnälkään, mutta siinä kaikki. Päähenkilöt ovat ihan plääh, eivätkä herätä hirveästi myötätuntoa. Minulta on näiden järjestys nyt sekaisin, kun joudun ottamaan mitä käsiini saan ellibs-järjestelmästä. Tässä romaanissa Anettella on vauva, mutta ei juurikaan äidillisiä tunteita tätä kohtaan. Yhteys aviomieheen ja vauvan isään hiertää pahasti, kun tämä sankaripoliisi paahtaa yksinäisen suden tavoin maanalaisissa käytävissä ja etsii murhiin liittyviä henkilöitä. Murhia kirjassa tapahtuu useita, ensiksi alaston nainen suihkulähteessä. Kun tutkimukset etenevät, jäljet johtavat psykiatrista hoitoa vaativien nuorten osastolle. Jo lakkautetun osaston henkilökunnassa ja potilaissa on jotain hämärää. Anetten äitiysloman aikana tutkimuksia johtaa rikostutkija Jeppe Körner.

maanantai 23. elokuuta 2021

Siina Tiuraniemi; Jäämeri


 Jäämeren valitsin aivan sattumalta äänikirjakseni, en tiennyt yhtään mitä odottaa. Ja kuinka ollakaan, tämäpä vielä täytti viimeisen Helmetin haastekohdankin! 

Tarina kertoo perheestä, jonka vanhemmat ovat eronneet, mutta joka lähtee olosuhteiden pakosta autolla Etelä-Suomesta kohti Ivaloa. Perheen isän eli Jounin äiti on kuollut pohjoisessa ja se vaatii erinäisiä järjesteltäviä asioita paikan päällä. Mutta automatkaan lähtevien vanhempien suhde on vaikea, riitaisa ja kuitenkin siinä on myös jotain tuttua lämpöä. Välillä palataan menneisyyteen ja lukijalle paljastetaan päähenkilöiden historiaa. Martin-poika seuraa takapenkillä vanhempiensa sanailua ja tukeutuu Transformer -hahmoon. Toinen takapenkin matkustajista on kirjan Kertoja, joka yllättää perheen välillä avantouinnilla, välillä ryhtymällä autokuskiksi matkalle. Mutta onko Kertojalla ajokorttiakaan? No, ainakaan hän ei ole nähnyt sitä aikoihin. Jos koskaan. Voi miten ihastuin tähän huvittavaan Kertojaan, joka loi kirjaan kiehtovan hieman maagisen säväyksen. Pikkuisen muutakin mystiikkaa kirjassa oli, ehkä se oli sellaista Lapin taikaa. Olipas hyvä kirja, oli.

Tämä kirja täytti tämän vuotisen Helmet -haasteeni viimeisen kohdan: 43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä


sunnuntai 22. elokuuta 2021

Sam Lloyd; Muistometsä


 Muistometsä
oli hyytävän jännittävä, vähän pelottavakin jännäri. Aluksi minun oli tosi vaikea päästä kirjan imuun. Se oli inhottava ja ahdistava, mietin voinko lukea tällaista ensinkään. Kirjassa kidnapataan lapsi, jota pidetään sitten vankeudessa. Aivan hirveää, vaikeaa kestää tällaista. Mutta sitten juoni alkoi tempoa mukaansa, olihan pakko saada tietää, mitä kirjassa tapahtuu! Kuka on kaiken takana oleva pahis ja selviääkö rikos. Elissa-tyttö yksin tyrmässään ja Elias-poika, joka löytää hänet sieltä. Hengästyttävän jännittävä.

Max Manner; 13. huone


 13. huone on Annika Malm -sarjan kolmas ja viimeinen osa, kirja täynnä salaliittoja ja monen monta rikosta, petosta sekä salaisia vaikuttimia. Aika lennokasta suorastaan, mutta ihan viihdyttävää meininkiä aikaisempien osien tyyliin. Annika on kirjan alussa Oslossa parantelemassa haavojaan edellisen kirjan jäljiltä pahoinpideltynä. Hoito vaan ei herätä luottamusta, kun hoitava lääkäri ehdottaa Annikan mielestä brutaalilta kuulostavia hoitomuotoja. Kirjassa toinen tärkeä päähahmo on Stein Storesen, joka toimii Oslon poliisissa, mutta hänelläkin on omat vaikeutensa ja syytä ottaa virkavapaata. Kovia kokeneen kaksikon tie vie Suomeen. En tiedä, päästiinkö tässä trilogiassa nyt juoni ihan loppuun saakka, mutta oikeastaan ihan hyvä, ettei sarja jatku. Tämä ei ollut parasta Manneria, mutta mielelläni jatkan muun Mannerin parissa.

sunnuntai 15. elokuuta 2021

Juha Hurme; Niemi


 No nyt tämä on kuunneltu. Oli aika pitkä, mutta mielenkiintoinen kuunneltava. Ainakin nyt tuntuu siltä, että kirja oli mukavampi kuunnella, en tiedä minkälainen tämä olisi ollut itse lukea. Kirja on kertomus Suomen historiasta aina alkujysähdyksestä Minna Canthiin. Herkullisen vetävää kieltä ja napakasti napsahtavia asiakokonaisuuksia. Hyvin sujuvaa ja kulkevaa. Eniten pidin keskivaiheesta, jossa - yllättävää kyllä - puhuttiin keskiajasta. Oikeastaan tällä kirjalla voisi korvata koko Suomen historian kouluissa, koko setin ala-asteelta yläasteelle saakka ja sen jälkeen lukioihin. Tässä tulee oikeastaan kaikki. Minulle mielenkiintoisinta antia oli oppia sanojen etymologiaa, mikä on tullut mistäkin kuten rekilaulut - räähkälaulut, jolla ei ole mitään tekemistä reen kanssa. Huikeaa! Ja Agricolan aikana ei käytetty vielä sanaa ihminen, vaan se oli inhiminen. Aivan lumoavaa. Pelkästään tällaisten tietojen takia kirja kannatti lukea. Niin ja opin tietysti hirveän paljon muutakin. 

Pidin kirjasta, mutta mietin, olisiko jotain voinut ottaa mukaan ja jotain jättää pois. Kirjassa oli kulttuuria, politiikka, taiteita... mutta niistäkin musiikki oli aika runsaasti edustettuna, kun taas maalaustaidetta ei juuri nimeksikään. Ihan ohut siivu kirkkomaalauksia kyllä. Loruja, kansansatuja, loitsuja, rukouksia kyllä... mutta taas esimerkiksi muinaiset lääkitsemiset ja reseptit puuttuivat.

Niemi sai kirjojen Finlandia-palkinnon vuonna 2017, enkä yhtään ihmettele miksi. Niitä muita sen vuoden ehdokkaita en ole lukenut.

torstai 12. elokuuta 2021

Katrine Engberg; Krokotiilinvartija


 Krokotiilinvartija oli ihan mielenkiintoinen, mutta vähän sekava perusdekkari. Pääpoliisipari olivat Jeppe ja Anette Kööpenhaminan poliisista. He selvittävät nuoren naisen murhaa, jonka toteutuksessa on mukana karmivia piirteitä, kuten viiltelyä. Mutta ei, kirja ei ole väkivaltaa ja verta, vaan enemminkin ihan kiltti dekkari, inhottavat osiot on kirjoitettu sen verran taiten, että niistä ei tule millään tavoin huono olo. Jotenkin muutenkin kirja on hieman... kylmä, tai tunteeton. Ja meinasin pudota kärryiltä monta kertaa. Sarjan aloittajaksi silti ihan kiva paketti, tulen varmaan lukemaan lisää näitä.

tiistai 10. elokuuta 2021

Jukka Parkkinen; Karhukirjeitä Karvoselle


 Meinasin kysyä, että onko lastenkirjat oikeasti näin hyviä. Koska en lue ikinä lastenkirjoja enkä pidä niistä. No, sain vastauksen, että ei ole. Tämä on normaalia lastenkirjaa laadukkaampi. Itse asiassa lapsi tästä saa tuskin irti puoliakaan siitä, mitä aikuinen. Kirja on nokkelaa monimerkityksellistä ja monesti vain aikuisen käsittämää kieltä. On viitteitä kaikkeen sellaiseen,minkä aikuinen tajuaa, mutta lapsi ei eikä varsinkaan kirjan päähenkilö, lapsi, Otso-karhu. Huippupisteet siis kirjailijalle.

Kirja kertoo Otson hoitolomasta tätinsä hoivissa, kun äiti, verokarhu, lähtee mätkypäiville ja isä, tiekarhu, urapäiville. Täti Amalia ja Otso sivistävät itseään Karhunpalvelusseuran myyjäisissä ja kokevat monenlaista ajanvietettä. Kirja on täynnä hyvällä maulla tehtyjä vitsejä, joita lapsikin mielellään kuuntelee, mutta jotka oikeasti uppoavat vain aikuisiin. Äänikirjana ainakin suurenmoinen ja siksi varmaan ihan huippu myös luettuna lapselle ääneen.

Helmet-haasteessa: 27. Kirjan päähenkilö on eläin


maanantai 9. elokuuta 2021

Tove Jansson; Muumilaakson marraskuu


 Oi herttaisuus! Silmäni ovat vasta auenneet muumien tavattoman kauniille runolliselle kielelle. Tässäkin olisi ollut monen monta esille nostettavaa kohtaa, mutta tässä niistä yksi: autioksi jätetyssä kylmässä huoneessa vallitsi viluinen liikkumattomuus. Viluinen liikkumattomuus on ehkä kauneinta, mitä olen koskaan kuullut.

Muumilaakson marraskuussa päähenkilöinä ovat muumiperheen sijaan Vilijonkka, Hemuli, Tuhto, Mymmeli ja Ruttuvaari ja ehkä pikkuisen esi-isäkin, joka asuu kaakeliuunissa. Ystävät saapuvat muumitaloon marraskuussa ja toteavat sen tyhjäksi, mutta viettävät talossa mukavia hetkiä ja kemuja. Kerrassaan täydellistä. Täydellistä. Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana ajellessani työmatkoja ja ensimmäistä kertaa minua ei häirinnyt lukijan eläytyminen. Muumeihin se sopii mainiosti. 

tiistai 3. elokuuta 2021

Anu Patrakka; Syyllisyyden ranta


 Pieni ja kevyt Portugali-pläjäys, dekkari joka ei ollut oikein jännittävä, mutta ihan mukava kyllä. Portugali oli herätetty hienosti henkiin, siksi voisin lukea lisää tätä sarjaa. Tämä nyt sattui olemaan sarjan kolmas kirja, mutta ei mitenkään haitannut. Muutaman kerran viitattiin johonkin aiempaan rikostutkintaan, yritin olla ajattelematta niitä kohtia, jos ne vaikka spoilaakin aiempia kirjoja. En tiedä, toivottavasti unohdan. Helppo kirja, vaivaton lukea.

Päähenkilö on poliisi Rui Santos, jolla on vispilänkauppaa kollegansa Ritan kanssa, siinä osa kirjan ihmissuhdepuolta. Rikostarina puolestaan kertoo taidemaalarin ja tämän vaimon tarinan. Taidemaalari katoaa uimarannalta ja poliisi on ymmällään.

lauantai 31. heinäkuuta 2021

Patrik Berghäll; Vaaran vuosien vakooja


 Otin tämän kuunteluun ellibs-palvelusta ihan sikana säkissä, kun oli pakko saada äänikirja työmatkoille. En ollut koskaan kuullut kirjailijasta, enkä tästä kirjasta ja hieman pitkin hampain lähdin kuuntelemaan tällaista. Tällaisella tarkoitan miehisen kuuloista agentti-, vakoilu-, vastavakoilu-, sotahistoria-, politiikka-, vallankumous- ja vankileirikirjaa. Kaikki asioita, joita vältän kirjallisuudessa. Mutta yllätyin kirjasta jo alussa. En olisi uskonut, että pidin tästä niinkin paljon. 

Kirja alkaa vuodesta -39 Neuvostoliiton vankileirillä 17-vuotiaan tytön silmin, mutta varsinainen tarina herää henkiin vuodesta -44. Kirjan tärkein päähenkilö on Jan Seger, joka saa agenttikoulutuksen Amerikassa CIA:lta ja toimii Mannerheimin henkivartijana. Muita kuuluisia kirjassa vilahtavia hahmoja on mm. Stalin, Molotov, Paasikivi ja Kekkonen. Tarina vakoilusta ja Suomen historiasta oli mukaansa tempaava. Tässä kerrattiin oivallisesti jo koulussa opittuja tietoja valvontakomissiosta, Porkkalan vuokrauksesta, valtuuskunnista, valtiollisesta poliisista ja vallankumoushaaveista.

Helmet -haasteessa kohtaan: 8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa


torstai 29. heinäkuuta 2021

Kari Selen; Madame - Minna Craucherin levoton elämä

 

No tietenkään en olisi mennyt itse lainaamaan tällaista kirjaa omaksi lukemistokseni, mutta käyn läpi äitini jäämistön kirjoja siten, että hävitän sitä kirja kirjalta, mutta luen aina kirjan ensin. Minna Craucher kiinnostaa minua vain lievästi ja ainoastaan siksi, että hän esiintyy mm. Mika Waltarin kirjallisuudessa ja ettei vain olisi mainittu nyt uusissa Enni Mustosen Syrjässäkatsojan tarinoissakin? Siellä Pariisissa? Todellisuudessa ei ole varmaa, kävikö Minna koskaan Pariisissa. Hän oli patologinen valehtelija ja kehitteli itselleen menneisyyden, tapahtumia, hienon suvun ym. Valehteli yksinkertaisesti itselleen loisteliaampaa historiaa. Tosiasiassa oli aviottomana syntynyt köyhä tyttö, joka ajautui uskomattomaan vankilakierteeseen nuorena. Se oli kirjan huikea alun osuus. Sitten taso laski ja puolet kirjaa oli politiikkaa ja luettelointia Minnan yhteyksistä Lapuanliikkeeseen ja huijauksistaan sen piirissä.

Minua jäi kauheasti kiinnostamaan, mitä tapahtui Minnan lapsille! En muista kuinka monta niitä sanottiin syntyneen, puolet ehkä kuoli, mutta toisia hän jätti perässään  orpokoteihin, kuntoutuslaitoksiin, jonnekin ties mihin huoltoloihin, joissa majaili välillä köyhänä kodittomana. Ensimmäisen lapsensa hän kuitenkin sai 16-vuotiaana vankisairaalassa, jossa häntä hoidettiin tippurin takia. Lapsi kuoli 2 viikon iässä. Kun Minna itse kuoli, hänen hautajaisiinsa ei tullut ketään.

Max Manner; 72h

 

Annika Malmin tarina jatkuu 72h -romaanissa. Hänet on koulutettu huippuunsa tekemään äärimmäisiä eliminointeja salaisissa tehtävissä. Tässä oli aika paljon politiikkaa, talouselämää, liike-elämän kiemuroita. Venäläisiä rikollisia, teloituksia ja kaikenmaailman sisäpiirikauppoja, joista en älynnyt yhtään mitään ja päätin sitten, etten viitsikään ymmärtää enempää. Vähän sellaista kuivaa äijämeininkiä. Ja oli väkivaltaa, verta, kiduttamista, yhhhyh. No, kesti silti lukea, vaikka en ihastunut ihan täysillä. Tässä, kuten edellisessäkin sarjan osassa, oli taas laulujen sanoja siellä täällä "sopivissa" paikoissa. Ne tuntuivat vähän teini-meiningiltä.

lauantai 24. heinäkuuta 2021

Lucinda Riley; Perhosten huone


 Kevyttä yläpilveä vaihteeksi. Romantiikkaa ja ihmissuhteita, rakkautta, petoksia, salaisuuksia ja ongelmia perhe-elämässä. Herttaista kesälukemista. Kirjassa eletään kahdessa ajassa. Toisaalta suvun matriarkan, Posyn, lapsuudessa ja toisaalta hänen lastensa ruuhkavuosien aikana. Suvun salaisuudet paljastuvat vähitellen ja vaikuttavat vielä yli 50 vuotta myöhemmin solmittaviin ihmissuhteisiin. Niin kuin näissä aina: saavatko rakastavaiset toisensa ja minkälaisten mutkien jälkeen? 

Pidin tästä yksittäisestä romaanista enemmän, kuin Rileyn Seitsemän sisarta -sarjasta, jota taas monet kehuvat ihan maasta taivaisiin. En ole tosin lukenut sitä kuin kaksi tai kolme ensimmäistä kirjaa, se on ihan ok monin paikoin, mutta osittain vähän höttö. Tai siis vielä hötömpi kuin Perhosten huone. Aion kyllä jatkaa senkin kirjasarjan loppuun pikkuhiljaa, mutta mikään kiire minulla ei ole. Kirjailijahan valitettavasti kuoli tänä vuonna syöpään, aivan liian nuorena. Mitä tuhlausta.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Max Manner; K18


 Valitsin K18 -dekkarin äänikirjaksi työmatkakuunteluun, eipä tuolla kirjastojen omissa ellibs-valikoimissa juurikaan valita voi, pitää ottaa se mikä sattuu vapaana olemaan. Mutta Manneria on ollut pitkään jo tarkoitus lukea. Nyt täytyy sanoa, että vaikka tämä on uuden trilogian avausosa, niin alussa viitattiin tosi paljon Anna Mäen menneisyyteen, vähän jäi harmittamaan, etten ollut lukenut kahta aikaisempaa kirjaa. Tästä pidin kohtalaisesti, mutta dialogi oli omituista, ei ihmiset oikeasti noin keskenään puhu. Ja sitten oli kovin kovin vaikea tottua äänikirjan lukijaan. Mielestäni siinä oli vähän liikaa eläytymistä. Lukija madalsi aina ääntään, kun luki miesten dialogia ja sitten joskus mielestäni hänellä kävi virhe, että madalsi ääntään myös kun puhujana olikin Anna Mäki. Kirjan edetessä kyllä aloin tottua tähän ja en ärsyyntynyt enää niin kovin. Päinvastoin; halusin tietää mitä jatkossa seuraa, niin lainasinkin heti seuraavan osan tähän perään.
Ihan pakko takertua vielä yhteen seikkaan. Kirja on ilmestynyt 2009 - aika menee niin nopeasti ja tekniikan kehitystä ei osaa seurata reaaliajassa, mutta oliko muistitikut muka niin kamalan kalliita vuonna 2009? Kirjassa Annika Malm katselee sellaista kaupassa ja miettii, että hänen pitäisi tehdä rutkasti ylitöitä, että sellaiseen olisi varaa.

K18:ssa omaa seikkailuaan ja omaa palstatilaa saavat sekä Anna Mäki, että Annika Malm ja kolmantena vielä vanha rouva Alli Gynther/Günther/Gynter, jonka kirjoitusasusta en voi olla varma, kun kuuntelin kirjan. Sarjamurhaaja riehuu Turussa. Kaksikin eri paloiteltua ruumista löytyy kaupungista. Loppuratkaisu oli ainakin arvaamaton.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

Stuart Turton; Pimeitten vetten paholainen

 

Jännäritarina 1600 -luvun purjelaivakaudelta. Rikoksia ja seikkailua. Ihan kiva, vähän sekava, oivaltava, korea, monimutkainen, haastava.

Laivaan, Intiankävijälle, nousee joukko aatelisia, miehiä ja naisia. Jo ennen lähtöä satamassa kuitenkin spitaalinen kerjäläinen ennustaa laivan olevan kirottu ja palaa sitten kuoliaaksi. Laivan kyydissä kaikilla on oma lehmä ojassa ja laivaston etiketti tarkoin säädeltyä. Matkustajat eivät saa mennä miehistölle tarkoitettuihin tiloihin, musketöörit taas pitävät yllä järjestystä. Kapteenin, lastinvalojan, puosun ja muiden asema on usein veitsenterällä laivahierarkiassa. Tapellaan, niskuroidaan, puhutaan pahaa toisista, juonitellaan. Mutta laivalla on jokin vielä suurempi paha voima. Purjeeseen ilmestyy paholaisen merkki. Ja kuten arvata saattaa, merimiehet ovat taikauskoisia. Kuiskuttelee Paholainen kyllä muillekin. Olihan tämä erikoinen. En olekaan lukenut tällaisia historiallisia laivalle sijoittuvia tarinoita. Tuli vähän mieleen Pirates of The Caribbean =). 

Helmet -haasteessa kohtaan:20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen

 

sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Juhani Karila; Pienen hauen pyydystys

 

En ala. Miten  joku kirja voi olla tällainen, en ole enää entiseni. En ala en ala en ala. Miten joku voi kirjoittaa tällaisen kirjan. Kuuntelin sen äänikirjana ja lukijakin oli niin täys kymppi, että miten joku voi lukea kirjan näin täydellisesti! Kirjan ihana dialogi oli kuin sydämen hellää sivelyä, niin kaunista ja osuvaa ja nautinnollista.

Kirjassa Elina Ylijaako palaa Lappiin kotitilalleen pyydystämään lammesta haukea. Perässä tulee Janatuinen, poliisi, ja saa peijoonista seuraa. Elinaa puolestaan haastaa näkki ja monet muut. Jumalaisen ihanat myyttiset ja mystiset fantasiahahmot. Suomalaiset hittolaiset, parat, painajaisunet, turvemöröt, hattarat... voi, en olisi halunnut tämän kirjan loppuvan ikinä, en ikinä. Ja kun minä inhoan kaikkea yliluonnollista ja fantasiaa! Miten tämä on mahdollista.

En toivu tästä, enkä haluakaan toipua. Haluaisin sanoa kaikille, että lukekaa tämä kirja (tai kuunnelkaa äänikirjana!) - vaikka ette ikinä mitään muuta, niin ainakin tämä.

torstai 8. heinäkuuta 2021

Pierre Lemaitre; Silmukka


 Kuuntelin Silmukan äänikirjana. Jotain hyötyä viikon työmatkoistakin, jotka työkeikan takia äityvät tällä kertaa valitettavan pitkiksi. Lukija oli todella hyvä, nautin kirjan kuuntelemisesta paljon, lempeä, rauhallinen ääni. Voi pojat. En tiedä olisinko edes nauttinut yhtä paljon itse lukemisesta, sillä jostain syystä en voi sietää ranskan kieltä ja kun näen ranskankielisiä nimiä kirjan sivuilla, (alan voida pahoin - ei: kiukustun - tulen ärtyneeksi?) ... en vain pidä niistä. Ääneen luettuna samanlaista refleksiä ei tullut ollenkaan, kun en joutunut näkemään nimiä kirjoitettuna.

Olen aikaisemmin lukenut Lemaitren Näkemiin taivaassa ja Verihäät. Tämä oli niitä parempi. Päähenkilö on 12-vuotias poika, joka vahingossa murhaa ystävänsä. Kirjailija hienosti kuvailee 12-vuotiaan pään sisällä käymät pelot ja kamppailut paljastumisen pelosta. Kovin eriskummallinen kirja. Lopussa kävi kuten kävi, en tiedä oliko se hyvä vai paha, en tiedä mitä itse olisin halunnut. Laittoi miettimään.

Outi Pakkanen; Helmimies


 Helmimies oli aika tasalaatuista Outi Pakkasta jälleen kivoine Helsinki-kuvauksineen. Ei sikäli, että mitään Helsingistä tuntisin, mutta elävää kuvailua se on näin ulkopaikkakuntalaisenkin lukea. Pakkanen osaa herättää miljöön eloon. 

Helmimiehessä tulee esiin velipuolten välinen kateus ja vihanpito. Kun toinen perii kaiken, niin toinen jää lehdellä soittelemaan. Kirja käsittelee tällaisia perhesuhteita, katkeruutta, kaunaa, ex-puolisoita, äitien ikuista taistelua lastensa hyväksi. Kelpo kirja.

tiistai 6. heinäkuuta 2021

Minna Canth; Köyhää kansaa


 Minna Canthiin tutustumista jälleen. Miksiköhän tuo suuri kirjailija-rouva kirjoitti tällaisia pienoisromaaneja? Olisihan tätä lukenut pitkänkin romaanin verran. Itse asiassa luulin kirjan olevan pitempi. Mutta tämä olikin vain tällainen novelli, jossa osa jää aivan kertomatta. Mutta siis olihan tämä hyvä. Ihan ehdoton. Canth on ollut melkoinen taikuri aikanaan. Elävää, mukavaa kieltä ja tällainen perusraadollinen tarina köyhästä perheestä. Tällaisia asioita olen aina ajatellut ja mielessäni pyöritellyt. Mikä on ihmisen elämän tarkoitus, jos se on vain köyhyyttä, nälkää ja kärsimystä. Syntyä ja kuolla, eikä siinä välillä mitään, millä olisi merkitystä. Ei mitään iloa, ei saavutuksia, ei mitään. Köyhyyttä vain. Energian tuhlausta. Minna Canth ei tässä pyrkinyt selvästi pohtimaan sitä, sen pohtiminen herää minulle lukijana aina eloon tällaisia lukiessani. Kirja puolestaan selvästi pohtii maailman eriarvoisuutta, rikkautta ja köyhyyttä ja äärimmäistä osattomuutta. Sellaista meidän on tänä päivänä todella vaikea ymmärtää. Että vaatetta ei voi paikata, kun silmäneulasta on mennyt kärki poikki. Ja mistä saisi edes kangasta paikaksi. 

Kirjalla Helmet-haasteen kohtaan: 11. Kirja kertoo köyhyydestä


Arto Paasilinna; Kymmenen riivinrautaa

 

Arto Paasilinna oli nuoruuteni lempikirjailijoita, nyttemmin en tiedä onko viehätys jotenkin vähän karissut, kun on tullut niin paljon uusia hyviä "arto-paasilinnoja", veijariromaanien kirjoittajia. Ainakaan tämä Kymmenen riivinrautaa ei ole ihan Paasilinnan parasta tuotantoa, mutta kepeä pikku letkautus joka tapauksessa. 

Päähenkilö on metallialan yrityksen johtaja, joka viettää kuusikymppisiään ja saa niin paljon lahjoja ja kukkasia, että niitä voikin sitten jaella elämänsä naisille. Luku per nainen; ja pampulla sen kun mieskunto riittää. Hupaisa ja muka vähän eroottinen tavalla, josta ei erotiikka voisi kauempana olla. Paasilinnamaisesti siis. Nice.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2021

Outi Pakkanen; Julma kuu


 Julma kuu oli sellainen "ok" -tasoinen dekkari. Ihan mielelläni luin Pakkasen helppoa kieltä, sopii keveisiin kesäpäiviin, kun ei halua mitään syvempää. Tässä tarinan juoni oli se ikiaikainen, missä nuori nainen rakastuu väkivaltaiseen mieheen, eikä näe mitä on tulossa vaan antaa aina anteeksi. Sen sijaan naapuritalossa verhojen takana elää hän, joka näkee ja tietää. Kivahan tällaisia helppoja välipaloja on lukea. 

lauantai 3. heinäkuuta 2021

Max Seeck; Mefiston kosketus


 Mefiston kosketus on jatkoa Hammurabin enkelit -dekkarille, joka aloitti Daniel Kuismasta kertovan sarjan. Tämän kirjan alussa Kuisma on tutkintavankeudessa, mutta pääsee tutkimaan jo edellisestä kirjasta tuttua katoamistapausta. Kirjassa on todella kansainvälinen, miehinen, toimintapohjainen ote. Vakuuttavaa työtä.

keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Ruth Ware; Lumimyrsky


 Ranskan Alpeilla tapahtuu. Firman johto saapuu työhyvinvointimatkalle, kymmenkunta trendikästä it-osaajaa, jotka odottavat lomalta laskettelua, after ski-tunnelmaa, hyvää ruokaa ja lepoa. Firman perustajajäseniä pitää myös nuoleskella sopivan tilaisuuden tullen. Alppimajalla heitä vastaanottaa kaksi työntekijää. Keli on muuttumassa huonoksi ja laskettelurinteessä sattuu katoamistapaus. Tulee lumimyrsky, alppimaja jää eristyksiin. Osallistujille selviää, että yksi joukossa on murhaaja. 

Lumimyrsky oli jännittävä suljetun paikan mysteeri, joskin vähän sekava. Ihmisiä oli niin paljon, etten aina muistanut kuka on kuka. Lopussa aloin olla jo perillä ihmisistä, mutta osa jäi silti vähän etäiseksi. Kirjan rakenne oli hieman erikoinen: jokainen luku alkoi kuvitteellisen musiikkisovelluksen seuraajatiedoilla ja statuksella. 

tiistai 22. kesäkuuta 2021

Markku Ropponen; Kuhala ja salaiset seuralaiset


 Otto Kuhala ja Hippu-koira ratkovat esimerkillisen kansalaisen murhaa. Johtolangat vievät parivaljakon taas moneen vaaraan. Edellisistä romaaneista tuttu vihollinenkin saa taas Kuhalan tähtäimeensä. Niin miellyttävää ja helppoa ajanvietettä. Aah.

Christian Rönnbacka; Ruska

 

 Tämä oli vähän erilainen Antti Hautalehto -dekkari. Mennään Lapin kullanhuuhdontamaille kiinalaisturistien kanssa ja Hautalehto joutuu selviytymään erämaan haasteissa. Ulkomaan elävillä kun on pahikset kintereillään. Kyllä niin pidin tästäkin sarjan osasta.

Helmet 2021 -haasteessa kohtaan: 34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa

Arttu Tuominen; Vaiettu


 Joskus ärsyttää kirjojen ympärille kasaantunut hypetys. Some sekoaa uutukaisista ja kaikki vuoroin kehuvat tuoretta kirjaa. Silloin tekee mieli lykätä kirjan lukemista entisestään. Mutta tosiasia on, että eihän se hypetys turhasta synny. Niin myös Vaiettu kertoo aivan tavattoman kiinnostavan tarinan. Se kertoo suomalaisista ss-miehistä, vaietusta menneisyydestä ja tehdyistä pahoista teoista. 

Vaiettu on Delta-sarjan kolmas osa, jonka voi ihan hyvin lukea itsenäisenä teoksena. Tässä romaanissa Jari Paloviita, poliisi, ei todellakaan ollut pääosassa vaan 97-vuotias Albert Kangasharju, joka joutuu murhayrityksen kohteeksi vanhainkodissa. 

Kirja on mahtava, en voi tarpeeksi kehua. Kirjan osat joissa kerrottiin 40-luvun tapahtumista, olivat aivan hiuksia nostattavia. Arttu Tuominen on tehnyt uskomattoman hienon työn tuodessaan tapahtunutta historiaa kirjan kansien väliin.

Helmet 2021-haasteessa kohtaan: 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä  

tiistai 15. kesäkuuta 2021

Christian Rönnbacka; Majakka


 Kolme nuorta saa päähänsä teekkaripilana sytyttää vuosikymmeniä sitten hylätyn majakan ja juhlistavat tapahtumaa ottamalla tempauksesta valokuvia. Valokuviin eksyykin merellä veneitä ja veneilijöitä, jotka eivät halua tulla valokuvatuksi. Meressä lilluvalla ruumiilla on varmasti jotain tekemistä asian kanssa. Tällaista murhatapausta Antti Hautalehto tiimeineen tutkii Majakka-dekkarissa. Taas kerran kunnon jännäri Rönnbackalta. 


torstai 10. kesäkuuta 2021

Sebastian Fitzek; Matkustaja 23


 Risteilyaluksella tapahtuu. Vuosittain matkustajia katoaa laivoilla, itsemurhaajia, uuden elämän aloittajia... tällä kertaa kadonnut myös yllättäen löytyy, tulla tupsahtaa takaisin elävien kirjoihin laivan kannella. Tätä eriskummallista tapahtumaa tutkitaan Matkustaja 23 -romaanissa. Perus-tasoinen dekkari, jossa oli monipuolista juonen mutkaa, mutta ei ehkä ihan yhtä hyvä kuin Fitzekin edelliset. 

perjantai 4. kesäkuuta 2021

Sebastian Fitzek; Paketti


 Ja sitten melkein heti perään toinen Fitzek. Nyt kun olen lukenut nämä kaksi, opin myös että Fitzekillä on tapana paketoida jännäriinsä jokin erikoinen huijaus tai twisti. Lukija ei voi ollakaan varma, että tapahtuuko kirjassa kaikki niin kuin päähenkilö kokee. Lopussa totuus voikin olla ihan toisenlainen. Huijattu voi olla murhaaja, murhattu tai jokin aivan muu henkilö ja tämä muuttuu monta kertaa kirjan edetessä.

Kuten edellinen Potilas, niin myös tämä oli jännittävä ja koukuttava dekkari. Päähenkilö on kovia kokenut Emma, jonka mielenterveyskin horjuu ja kun yksi johtaa toiseen, niin tuloksena on hirvittäviä kohtalon oikkuja. Tiedossa monta murhaa.

lauantai 29. toukokuuta 2021

Emelie Schepp; Yhdeksän elämää


 Tässä kirjassa Henrik on lomalla vaimonsa mieliksi, Jana Berzelius pelkää paljastuvansa tehtyään pari epätoivoista tekoa ja Mia ihastuu uuteen kollegaansa. Kolmikko työskentelee räjäytys-murhan selvittämiseksi ja kullakin on omat haasteensa siviilielämässä. Danilo Pena vapautuu vankilasta ja Janan ympärille kieputtuu uskomaton vyyhti salailusta, petoksesta ja julki tulemisen pelosta. Mielenkiintoinen monisärmäinen dekkari jälleen kerran. Äh, en edelleenkään pidä yhtään Janasta. Enkä Miasta. Enkä Henrikistä. Siis hetkinen, kirjassa ei ole yhtään päähenkilöä, josta pitäisin. Ja silti luin onnistuneen dekkarin.

Popsugar 2021-haasteessa: 15. A book with a black-and-white cover


maanantai 24. toukokuuta 2021

Sebastian Fitzek; Potilas


 Uuh.. tämä oli aika väkivaltainen ja vähän vastenmielinenkin. Jännitystarinana kuitenkin sen verran hyvä, että oli pakko lukea. Vaikka kyllä niitä kuvottavuuksia olisi voinut olla vähemminkin...

Kaapatun lapsen isä soluttautuu mielisairaalaan, jossa lapsikaappaaja kärsii tuomiotaan. Isä haluaa selvittää, mitä kaappaaja on tehnyt hänen pojalleen. Lopussa lukijalle käy ilmi, ettei kaikki olekaan ihan niin kuin alussa on kerrottu. Tämän twistin vuoksi kirja kyllä kannattaa lukea, jos vain yhtään kestää väkivaltaa. Ja vaikka kirjan pääpahiksen uhrina on nimenomaan lapset, niin se varsinainen kuvottavan väkivallan osuus on kuitenkin (onneksi?) tässä sitä, miten aikuiset miehet ja naiset kohtelevat toisiaan. Semmoista, yöks, niin kuin sormien katkomista ja... hyi sentään, sellaista.



Håkan Nesser; Vasenkätisten seura


 Kaksi keskenkasvuista poikaa perustaa vasenkätisten seuran, koska tuntevat kokevansa vääryyttä vasenkätisyytensä vuoksi. Myöhemmin seuraan liittyy pari poikaa lisää ja vielä kaksostytötkin. Lapset vanhenevat nuoriksi, kuuntelevat musiikkia, harjoittelevat seurustelun ensi askeleita, tekevät kesätöitä lapsenvahtina... ja sitten sattuu katastrofi. Monta kymmentä vuotta myöhemmin vasenkätiset kutsutaan jälleen kokoon ja illanistujaiset päätyvät surmatyöhön. Yhtä osallistujaa epäillään, mutta tämä pakenee eikä häntä löydetä koskaan. Ennen kuin taas parikymmentä vuotta myöhemmin, mutta käykin ilmi, ettei hän ole voinut olla murhaaja.

Van Veeteren ja Barbarotti lyövät fiksut päänsä yhteen. Vanha murhatutkinta pitää avata uudestaan. Miellyttävä dekkari lukea. 

Helmet -haasteessa: 1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa


tiistai 18. toukokuuta 2021

Eva Frantz; Suvisaari


 Huomasin Storyteliin ilmaantuneen uudenuutukaisen Eva Frantzin. Sittemmin totesin, että tämä onkin Frantzin ensimmäinen romaani, mutta suomennettu vasta nyt. Pidin kirjasta kovin. Se oli helppoa ja leppoisaa luettavaa, mukava jännäri suljetun saaren kesänvietosta. Tietty porukka ihmisiä, joiden keskinäisiä perhesuhteita ja historiaa esiteltiin. Sitten porukasta kuolee yksi ja toinen. Harmitti vain, että e-kirjana luettaessa tätä ei voinut selata tarpeeksi usein alkuun, jossa oli henkilöesittely. Meni kauan, ennen kuin opin ihmisten nimet ja kuka kukin on. Sitten tein sellaisen ratkaisun, että otin valokuvan niistä kahdesta sivusta, jolla ihmiset oli mökkikunnittain esitelty ja aina kun tarvitsin vahvistusta, katsoin valokuvaa.

Helmet 2021 -haasteessa: 21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan
ja
Popsugar 2021 -haasteessa: 13. A locked-room mystery
 

keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Tove Jansson; Taikatalvi


 Tämä on vasta toinen lukemani Muumi-kirja. En ole satu-ihmisiä, enkä Muumi-ihmisiä, mutta kyllä pidin tästä! Aivan kuten siitä toisestakin, jonka olen joskus lukenut. Muumit on tavattoman kauniisti kirjoitettua, sellaista lempeää kieltä.

Taikatalvi kertoo siitä, miten Muumipeikko herää kesken talviunien ja tutustuu talveen, mikä on poikkeuksellista, koska kukaan Muumi ei ole sellaista ennen tehnyt. Talviseikkailunsa aikana Muumipeikko tapaa paljon uusia ystäviä. Kirjassa pelataan paljon tunteilla; pelolla, surulla, kaipauksella, koti-ikävällä, halulla olla loukkaamatta toista. Aion vielä joskus lukea lisää näitä pikkuisia Muumi-satuja kun sopiva väli tulee.

Helmet-haasteessa Taikatalvi käy kohtaan: 42. Satukirja
ja
Popsugar -haasteessa: 37. A book you think your best friend would like


perjantai 7. toukokuuta 2021

Jane Austen; Viisasteleva sydän


 Viisastelevan sydämen päähenkilö on Anne Elliot. Hän on purkanut kihlauksensa vuosikausia sitten nuoren meriupseerin kanssa. Mutta elämä heittelee Elliotin perhettä ja meriupseerikin saapuu uudestaan mukaan kuvioihin. Vanha suola alkaa janottaa kumpaakin tahollaan.

Herttainen vanhanaikainen rakkausromaani, ei voi kuin ällistellä miten näitä vielä tänä päivänäkin jaksaa lukea. Monet muut olisivat jo ottaneet ajan hammasta paljon pahemmin.

Helmet-haasteessa kohtaan: 16. Kirjassa eletään ilman sähköä
ja Popsugarissa: 25. A book that was published anonymously



torstai 6. toukokuuta 2021

Marja-Liisa Vartio; Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö

 

Ensiksi herää kysymys, miksi ihmeessä kukaan lukee tällaista vanhaa vuoden 1958 -kirjaa. Mihin tarpeeseen? Olen lukenut tämän kerran nuorena ja muistin kirjan tapahtumat suunnilleen. Luin tämän siksi, että käyn läpi äitini jäämistön suunnatonta kirjamäärää (voiton puolella jo!) ja aion lukea kaikki vähänkin luettavaksi kelpaavat kirjat kerran läpi ennen niiden hävitystä. Nyt tämäkin on jo paperinkeräyksessä.

Kirjan päähenkilö on Leena, tyttö maalaistalosta, ja toinen päähenkilö on mies, joka tulee Leenan kotikylään matkatöihin tienrakennuspuuhiin. Mies ja tyttö kohtaavat, alkavat seurustella ja tyttö tulee raskaaksi. Mies on naimisissa tahollaan. Kirjan tarina on Leenan matka aikuisuuteen raskauden läpi. Eletään kuitenkin vielä 50-lukua ja aviottoman lapsen saaminen yksin oli ihan toista kuin nykyään. 

Vartion kieli on kaunista, hidasta ja kuvailevaa. Itse tarina on hieman häiritsevä, jotenkin kylmästi kerrottu. Mies ei tietenkään herätä kauheasti mitään positiivisia viboja, mutta erikoista on, ettei myöskään Leena. Leenan toivoisi olevan vähän topakampi ja lämpimämpi.

Lukihan tämän pikkuisena välipalana. Sellaiseksi voin kirjaa myös suositella, en juurikaan muuten.

maanantai 3. toukokuuta 2021

Outi Pakkanen; Naistenkutsut


 Naistenkutsut oli Outi Pakkasen kepeä ja vähän heppoinen parisuhdedraama karismaattisen julkimomiehen ja pikkuvaimon parisuhteesta. Ulos päin annettu kiiltokuvamainen julkisivu ei olekaan ihan sitä, mitä annetaan ymmärtää. Kourallinen lähipiirin ystäviä tietää sen. Jollain keittää yli ja syntyy ruumiita. Keveää luettavaa silloin, kun oikeasti haluaa aivojen nollausta. Taattu helpotus esim. burn-outiin tai koronaväsymykseen tai etätyöahdistukseen tai kaikki-paikat-on-kiinni -kauhuun. 

sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Lone Theils; Runoilijan vaimo


 Lone Theilsin sarja toimittaja Nora Sandista ei ole ihan huipputason dekkareita, mutta sellaisia pikkukivoja kirjoja, joita sietää lukea ja jännittävästä juonesta saa vähän viihdykettä elämäänsä. Runoilijan vaimo on kadonnut ja itse runoilija pyytää Nora Sandin apua vaimonsa löytämiseen. Runoilija kun itse on jumissa maahanmuuttajien vastaanottokeskuksessa. Jäljet johtavat erilaisiin maahanmuuttovirastoihin ja -keskuksiin sekä lääkeyhtiöiden jäljille.

perjantai 23. huhtikuuta 2021

Elly Griffiths; Kadonneet ja kuolleet


 Kadonneet ja kuolleet -kirjassa Ruth Galloway oli viktoriaanisen lapsensurmaajan mysteerin ääressä ja poliisit lapsikaappausteeman ympärillä. Amerikkalainen tv-yhtiö tulee tekemään jaksoa kaivauspaikalle. Ruth tutustuu kuvausryhmään kuuluvaan Frankiin. Ymmärrettävistä syistä Nelson tuntee vähän mustasukkaisuutta. Cathbaldkin palaa maisemiin, vaikka onkin muuttanut koiransa kanssa jo toisaalle. Ihmissuhteissa tapahtuu paljastuksia ja lasten kaappaamisetkin selviävät.

Tällä kirjalla Helmet haasteessa kohtaan: 19. Kirjassa leikitään


sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Virpi Hämeen-Anttila; Villa Speranza


 Sitten heti perään toinen Hämeen-Anttilalta, sillä kaipasin leppoisaa ja helppoa, jopa vähän tyhjänpäiväistä luettavaa. Villa Speranza olisi juuri sellainen lempeä kesäpäivän kirja. Päähenkilö Silja on toimittaja, joka viettää Italiassa lomaa ja toipuu avioliittotraumastaan, josta ei alkuun paljoa kerrota. Eikä tarvitsekaan, se on vain sivujuoni kirjalle. Italian vilkkailla kaduilla Silja tutustuu vahingossa Eva Morettiin, suomalaiseen oopperalaulajaan, jolla on huvila Italiassa. Silja saa kutsun majoittua suurenmoiselle villalle. Siellä käy ilmi, ettei eliittiperheen arkielämä olekaan ihan niin kiiltokuvamaista, kuin voisi luulla. Mutta mitään suuria kirjassa ei tapahdu. Tällaista herkkää Italia-paatosta, etelän lomailua ja rentoa viihdykettä, taideaarteita, musiikkia, oopperaa, vähän romansseja ja komeita italiaanoja. Siinä se. Kepeä hyvän mielen kirja.

Helmet-haasteessa kohtaan: 46. Kirjassa syödään herkkuja
ja 
Popsugarissa: 37. A book you think your best friend would like

perjantai 16. huhtikuuta 2021

Virpi Hämeen-Anttila; Marionetit


 Marionetit kertoo erikoisen taiteenalan harjoittajista: miimikoista, tanssitaiteilijoista ja nukketeatteri-ammattilaisista. En muista ikinä ennen lukeneeni miimikkoina työskentelevistä ihmisistä, eli oli nyt ainakin jotain aivan uutta. Varsinainen tarinan juoni on sisarusten keskinäinen suhde. Emma ja Julia ovat aikuistuttuaan erkaantuneet toisistaan, kun Julia on muuttanut pois Suomesta, mutta sitten yhtäkkiä siskosten tiet yhtenevätkin jälleen. Kaikki vanhat kaunat ja kilpailu poikaystävistä, mutta myös ystävyys ja kiintymys nousee pintaan. Emma on naimisissa Jannen kanssa, Janne taas oli nuorena rakastunut Juliaan. Emma puolestaan tunsi tyttövuosien ihastusta Mikaelia kohtaan, mutta Mikael katseli ihaillen Juliaa. Nyt vanha porukka nelikymppisinä tapaa jälleen toisensa. Aikuisina, kasvaneina. Omien lastensa vanhempina.

Kirja oli jotenkin kevyt ja hivenen turha, mutta ihmissuhteet ja etenevä juoni taitavasti kirjoitettu. Sitä luki mielellään. Varsinkin alussa menin hieman sekaisin henkilöistä. Onneksi jokaisen luvun alussa kerrottiin, kuka milloinkin oli luvun päähenkilö. Oman sekaannuksen soppaan aiheutti se, että samoista ihmisistä käytettiin välillä näiden omia nimiä, välillä lempinimiä, riippuen siitä, kuka kertoo suhteestaan kyseisiin henkilöihin. Josefine oli toisissa luvuissa Fine ja toisissa Josefine. Turo oli toisissa luvuissa Turo ja toisissa... hm, olikohan se Brutus vai mikä lie. Unohdin jo. Tämä oli hieman erilainen kirja.


Helmet 2021 -haasteessa: 
13. Kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin
ja
Popsugar 2021 -haasteessa: 
38. A book about art or an artist

 

torstai 15. huhtikuuta 2021

Emelie Schepp; Jaakko kulta


 Jana Berzeliuksen ja Danilon eripura jatkuu. Danilo on tällä kertaa suljetulla osastolla psykopaatiksi diagnosoituna. Siellä hänen potilastoverinaan on henkilö, joka merkillisesti liittyy murhattuna löytyneisiin naisiin. Poliisit kaipaavat kiireellisesti apua saadakseen murhat selvitetyksi. Kirjan poliisit ovat jälleen jotenkin vastenmielisiä. Moraaliton Mia, murhaaja-Jana... ja sitten on nössö Henrik. Mutta ei se mitään, jännärinä tarina oli taas kiinnostava, ja tällä kertaa Janan ja Danilon ristiriitainen epäuskottava suhde ei häirinnyt niin paljon, kuin aikaisemmin. Sarjan seuraavaa osaa odotellessa...

Popsugar -haasteessa tylsästi kohtaan: 48. A book from your TBR list chosen at random


tiistai 13. huhtikuuta 2021

Jens Henrik Jensen; Pimeän miehet


 Pimeän miehet on Oxen -sarjan toinen romaani ja jatkaa ensimmäisestä alkanutta jännityskertomusta. Siinä jo keskiajalta peräisin olevan Danehof-salaseuran jäsenet pyrkivät hallitsemaan koko Tanskaa soluttamalla omia liittolaisiaan johtopaikoille. Entinen mitalein palkittu sotaveteraani Oxen on kuin piikki Danehofin lihassa ja hänet pitää raivata pois tieltä. Mutta Oxen pakoilee onnistuneesti. Apunaan hänellä on jalka-amputoitu Franck ja mahdollisesti jokunen muukin viranomainen, mutta kaikkien vaikuttimista ei voi olla varma. Kuka hyvänsä porukasta voikin olla petturi.

Tässä kirjassa ei tapahtunut varsinaista omaa rikostarinaa, vaan edellisen kirjan tarina jatkui. Ja lopussa tietysti jäätiin sellaiseen pisteeseen, että nyt on taas jatkettava sarjan seuraavaan kirjaan.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Christian Rönnbacka; Tuonen korppi


 Antti Hautalehto -sarja jatkuu tiukkana poliisitoimintana kuten tähänkin asti. Tuonen korpissa kaksi keskenkasvuista sälliä löytää ruumiin vanhalta kaivosalueelta. Tai ainakin sen käden. Hautalehto tiimeineen löytää loput. Murhaaja oli aika yllätys ja murhan motiivi myös. Niin nautin näistä mutkattomista ja suoraviivaisista perusdekkareista.

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Ann Cleeves; Synkin ilta


 Vera Stanhope löytää lumimyrskyssä tien laitaan ajaneen auton, jonka ovi on auki ja sisällä lastenistuimessa istuu pikkulapsi. Äitiä ei näy missään. Vera nappaa lapsukaisen mukaansa ja pelastautuu lumimyräkästä läheiseen kartanoon. Siellä istutaan päivällispöytään ja illan päätteeksi kartanon pihalta löytyy naisen ruumis. 

Vera touhuaa taas tuttuun tapaansa höyryjunan hienostuneisuudella. Veran northumberlandinen murre on suomeksi käännettynä välillä ärsyttävää tai keinotekoista. Vähäpoika on kyllä sievä ilmaisu pikkupojalle, mutta likattelu - likka sitä ja likka tätä - sai minut jotenkin vääntelehtimään tuolillani. Juoneltaan dekkarina sellainen kolmen tähden pläjäys.

keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Christian Rönnbacka; Kaikki mikä kiiltää


 Kaikki mikä kiiltää on viides osa Antti Hautalehtoa. Kiva rikostarina nuorista, jotka tekevät muutamia erittäin huonoja päätöksiä salakuljettaessaan tavaraa maan rajojen yli ja Hautalehdon poliisitiimistä, joka saa salakuljetuksesta vihiä.

perjantai 26. maaliskuuta 2021

Kristina Ohlsson; Korkein tarjous kuolemasta


 Korkein tarjous kuolemasta jatkaa Martin Brenner -sarjaa, jonka edellisiä osia olivat Lotus Blues ja Mion Blues. Martin Brenner, ruotsalainen tummaihoinen asianajaja, ostaa kuolleen ystävänsä osuuden antiikkiliikkeestä. Ystävän hautajaisissa ja koko kuolemassa on jotain erittäin hämärää. Martinia uhkaillaan, epämieluisia vieraita hiippailee pihassa. Kaikki liittyy jotenkin toisesta antiikkiliikkeestä ostettuun shakkilautaan, josta pitäisi tulla ystävän häälahja. Juoni oli hivenen sekava, mutta oikein keskittymällä pysyin kärryillä ja ihan kivan jännitystarinan tästä taas sai.

Helmet-haasteessa kohtaan: 15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
(Itsekin jouduin vastoin omaa tahtoani antiikkikauppiaaksi)