Nyt tuottaa tuskaa tunnustaa, mutta Undertaker - Kuolemanpelko (sarjansa 5. kirja) oli minulle valtava pettymys. Luin kirjan e-kirjana ja se tuntui tavattoman lyhyeltä, en tiedä sitten miten paksu kirja olisi fyysinen versio ollut. Tämä oli myös niin äärettömän sekava, että alkoi ahdistaa. Sarjan aikaisemmista osista olen pitänyt, vaikka niitäkin pidin hieman sekavana. Kirjan rytmi on todella lyhytjänteistä ja tökkivää, kun yhdessä luvussa päähenkilö saattaa vaihtua kappaleesta toiseen monta kertaa ja voi kestää monen lauseen verran, ennen kuin tajuaa kuka nyt on "äänessä". Asiaa ei auttanut aikahypyt, kun välillä oltiin kaukana menneisyydessä ja välillä lähempänä menneisyydessä. Siis nyt en voi muuta kuin todeta, että en oikein tiedä mitä kirjassa tapahtui. Tai ainakaan miksi. Tai mitä siitä seurasi.
Kyllähän tässä oli edelleen mukana hautausurakoitsija Kivi, ainakin menneessä ajassa, ja Tuomas ja Maria. Poliisit. Jäin kuitenkin tyhjän päälle henkilöiden suhteen ja kuka oli oikeasti paha ja kuka hyvä?
Mitä kirjasta sitten jäi käteen? No - alkoi tehdä mieli Tervaleijona -pastilleja. Ostin niitä tänään kaupasta; ihan kuin pastillikoko olisi pienentynyt sitten viime näkemän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti