Paulow, Manner, Yliluoma, Somppi, Tähtinen; Brysselin Esso

 Novellikokoelma rikoskertomuksista. Viisi kirjailijaa, kymmenen tarinaa. Kevyt välipala, hauskoja pikku-kertomuksia. Meni alas minullekin, joka en tykkää novelleista.

Helmet-haaste: 15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää 

Rake Tähtinen; Arvottomat

 Perusdekkaria tämäkin, joskin hivenen rankemmalla sisuksella kuin kaksi edellistä perusdekkaria. Oli perheväkivaltaa, päihteiden väärinkäyttöä, lastensuojelua ja ahdistavia elementtejä. Kirjassa ryöstetään ensin kultaseppä ja sitten teinityttö löytyy hirtettynä. Kolmaskin uhri vielä tarvitaan, ennen kuin Petäjämäki ja poliisikollegat pääsevät pahiksen jäljille. Petäjämäki itse siviilielämässään punnitsee kahden vaiheilla; on uusi seurustelusuhde ja sitten ex-vaimo, joka kummasti yhtäkkiä haluaakin ottaa läheisyyttä.

Rake Tähtinen; Sidotut kohtalot

 Sidotut kohtalot on Petäjämäki -sarjan kuudes kirja. En ole lukenut kaikkia siihen saakka, vai pari ensimmäistä osaa, mutta otin riskin tarttumalla tähän, kun en e-kirjavalikoimasta saanut muitakaan. Osasinkin odottaa saavani kivan tasaisen perusdekkarin suoraviivaisella poliisitutkinnalla. Odotukset palkittiin. 

Kirjassa tapahtuu ensin raiskaus ja sitten katoaa toinen nainen. Petäjämäen porukka tutkii näitä rikoksia, jäljet johtavat... ei sylttytehtaalle, vaan kaatopaikalle. Kaupunginvaltuutettu on varma, että kaatopaikalla tapahtuu jotain salamyhkäistä, mutta hänet halutaan vaientaa. Kaatopaikan hoitajana on kaupunginjohtajan poika. Näistä kytköksistä rakentuu kirjan rikostarina.

Rake Tähtinen; Hiljaisuuteen haudattu

 

Toinen osa kuunneltuaPetäjämäki-dekkarisarjaa. Vapaa-ajallaan sukellusta harrastava rikoskomisario tutkii paria eri murhaa, jotka saattavat liittyä jotenkin toisiinsa. Toisessa vanha mies on kolkattu ja löytyy kivikosta, toisessa taas ruumis on haudattu kirjan nimen mukaisesti hiljaisuuteen. Merenpohjaan. Murhaaja kävi ilmeiseksi jo hieman ennen loppua, mikä ei haittaa toki millään lailla. Mukava leppoisa perusdekkari tämäkin.

Mutta nyt täytyy sanoa, että näissä parissa viime kirjassa, jotka menevät tosin sekaisin, toinen Petäjäjämäki ja toinen Takamäki ja kumpikin suomalaisia mieskirjailijoiden luomuksia... ja sitä ennen oli joku käännösdekkari... näissä kaikissa on käytetty kieliopin vastaisesti muotoa "maistuu hyvälle". Kiinnitin huomiota siihen siksi, että minulta itseltä tulee luonnostaan tuo väärä muoto, eikä oikea "maistuu hyvältä". Tiedän silti, miten on oikein sanoa, mutta kun se ei istu suuhuni. Nyt kielioppia on päivitetty sen verran, että tällä hetkellä kummallakin sanontatavalla on lainsuoja. Erikoista silti, jotenkin olettaisi kirjailijan olevan kielenkäytön ammattilainen ja käyttävän sitä aitoa alkuperäistä taivutusta. 

Rake Tähtinen; Musta joulu

 Kivaa kun on vaihteeksi tapahtumapaikkana joku ihan muu kuin Helsinki tai Turku. Nimittäin tällä kertaa Uusikaupunki! En ole ikinä lukenut yhdessäkään kirjassa mitään Uudestakaupungista. En myöskään tunne sitä kaupunkia millään tavalla, mutta iloitsen aina kun esitellään jotain muita kuin noita "tavallisia".

Musta joulu aloittaa Petäjämäki -sarjan. Valitettavasti Petäjämäki on vähän kliseinen poliisihahmo; eronnut viikonloppuisä. Joka joutuu monta kertaa pettämään lapselle annetut lupaukset tapaamisista, koska poliisityö vaatii niin paljon. Jotenkin tuttu juoni, niin nähty. Mutta jos sitä ei kauheasti harmittele, niin sittenhän tämä on ihan kiva murhatarina. Wicca-nainen murhataan ja Petäjämäki oppii paljon uutta selvitellessään murhaa. 

Pikkuisen harmittaa, kun kuuntelen samaan aikaan Arne Dahlin Sydänmaata ja siinä on hivenen samanlainen juoni kuin tässä. Eli lapsuusiän traumat, äidit, pojat... Toisaalta tuo Arne Dahl on kyllä niin sekavaa pulputusta, että en ymmärrä siitä juuri mitään. Musta joulu sentään meni jakeluun.