Nicholas Sparks; Toive

Voi miksiköhän aina palaan näihin Sparkseihin, vaikka olen todennut, etteivät nämä nyt oikein ole minun juttuni. Ihan ok, mutta siinä kaikki. Päähenkilö on vakavasti sairas Maggie, jonka omistamaan galleriaan saapuu uusi työntekijä. Lukija ihan varmasti arvaa heti, mikä on kupletin juoni. Vähän siirappia ja melodraamaa.

Nicholas Sparks; Suojelusenkeli

 

Tämä onkin jo toinen Suojelusenkeli-niminen romaani tässä kuussa. Lainasin kirjan ihan pelkästään siksi, että suhtaudun ennakkoluuloisesti kirjailijaan ja tarvitsin Helmet -haasteeseen kirjan kohtaan: 36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan. Olen joskus aiemmin lukenut Sparksilta aivan käsittämättömän latteita ja makeita ihmissuhdehössäköitä. Tästä kirjasta pidin paljon enemmin. Nyt oli mukana jännitystäkin! Päähenkilö on leskeksi jäänyt Julie. Kirjassa seurataan Julien kamppailua seurustelusuhteessa. Kuten aina, taas pitää tehdä valintoja eri miesten välillä. Kuka onkaan se oikea. Ja tietenkin joukossa on vaarallinen psykopaatti. Suuressa osassa on myös Tanskandoggi, jonka Julie sai lahjaksi edesmenneeltä aviomieheltään. Konsepti on se tavallinen: lukija tietää jo ennalta, kuka on oikea rakkaus, mutta päähenkilö hapuilee ja tekee tyhmiä päätöksiä aikansa.

Nicholas Sparks; Hääjuhla

No olipas imelä tarina. Luin loppuun sujuvasti, koska oli niin huolella ja kauniisti kirjoitettua kieltä, mutta tarina oli aivan hirveä. Suorastaan ällöttävän siirappimainen. Ihmettelen, miten joku mies kirjoittaa tällaisesta rakkaushömpästä ja kirjan päähenkilökin on mies. Onhan kirjailija oikeasti mies, onhan? Ettei vaan joku naiskirjailijan salanimi?
Päähenkilö on juristi Wilson Lewis, joka unohtaa 29. hääpäivän. Ja päättää muuttua romanttisemmaksi mieheksi, liehitellä enemmin vaimoaan ja harjoittaa enemmin kaikkea rakkaus-söpöstelyä niin että lukijalta kyllä irtoaa jo paikatkin hampaista. Huh-huh. Ällöttävää. Jotenkin niin amerikkalaista ja amerikkalaisethan ovat selvästi huomiohakuisia ja läheisriippuvaisia.
Erikoisesti suututti vaimon isä, joka syötti joutsenta lammella. Antamalla tälle valkoista paahtoleipää!  Neljä palaa aamulla ja kolme illalla. Ei ihme, ettei joutsen koskaan lähtenyt muiden joutsenten matkaan, kun tuolla ruokavaliolla sen siivillä ei lennetä metriäkään. Eläinrääkkäystä. Olisin halunnut kuristaa joutsenta syöttävän Noahin.

Mutta kirjailija tosiaan on taitava käyttämään kieltä, voisin lukea näitä lisää, kun vaan aihe nappaisi vähän paremmin. Yhden aikaisemman olenkin lukenut, se oli ihan ok. Muistan silloinkin ihmetelleeni, miten mies voi kirjoittaa tällaisia romanttisia höttöromaaneita.


Helmet 2017 -haasteen kohtaan:
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista

Nicholas Sparks; Käännekohta

No mitä mitä mitä… eikös näitä barbaracartlandeja kirjoita vain naiset? Mitäs hittoa tämä on, Nicholas? Eli siis missiromaani, kuten äitini nimeää genren. Tai romanttinen hömppä tai rakkausromaani. No ei ihan Cartland-tasoa sentään, vaan vähän enemmin sellaista Linda Howard- ja Nora Roberts-tasoa. Ja mulle ihan uusi tuttavuus.

Leskeksi jääneen ylikomisarion pojalla on oppimisvaikeuksia koulussa ja näppärä opettaja huomaa sen. Valveutuneena ja kirkasotsaisena opettajana hän tietenkin haluaa auttaa. Voikohan tästä seurata mitään muuta, kuin rakkausjuttu. No ei voi. Ei näissä kirjoissa koskaan opettaja satu olemaan se harmaapäinen mummo tai ylikomisario se väkivaltainen punaniska. Ehei.

Rakastuneen pariskunnan rakkauden tielle nousee yllättäviä esteitä, joiden yli on pakko raivata tiensä. Ehkä voisin vielä kokeilla toista Sparksia, onhan tämä aika vetävää kesälukemista.