Nicholas Sparks; Hääjuhla

No olipas imelä tarina. Luin loppuun sujuvasti, koska oli niin huolella ja kauniisti kirjoitettua kieltä, mutta tarina oli aivan hirveä. Suorastaan ällöttävän siirappimainen. Ihmettelen, miten joku mies kirjoittaa tällaisesta rakkaushömpästä ja kirjan päähenkilökin on mies. Onhan kirjailija oikeasti mies, onhan? Ettei vaan joku naiskirjailijan salanimi?
Päähenkilö on juristi Wilson Lewis, joka unohtaa 29. hääpäivän. Ja päättää muuttua romanttisemmaksi mieheksi, liehitellä enemmin vaimoaan ja harjoittaa enemmin kaikkea rakkaus-söpöstelyä niin että lukijalta kyllä irtoaa jo paikatkin hampaista. Huh-huh. Ällöttävää. Jotenkin niin amerikkalaista ja amerikkalaisethan ovat selvästi huomiohakuisia ja läheisriippuvaisia.
Erikoisesti suututti vaimon isä, joka syötti joutsenta lammella. Antamalla tälle valkoista paahtoleipää!  Neljä palaa aamulla ja kolme illalla. Ei ihme, ettei joutsen koskaan lähtenyt muiden joutsenten matkaan, kun tuolla ruokavaliolla sen siivillä ei lennetä metriäkään. Eläinrääkkäystä. Olisin halunnut kuristaa joutsenta syöttävän Noahin.

Mutta kirjailija tosiaan on taitava käyttämään kieltä, voisin lukea näitä lisää, kun vaan aihe nappaisi vähän paremmin. Yhden aikaisemman olenkin lukenut, se oli ihan ok. Muistan silloinkin ihmetelleeni, miten mies voi kirjoittaa tällaisia romanttisia höttöromaaneita.


Helmet 2017 -haasteen kohtaan:
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista