Olin ihan varma, etten jaksa lämmetä enää kolmannelle Antti Pasas-sarjan romaanille. Kiukuttelin jo etukäteen, että miksi aloitan tällaisen äänikirjan kuuntelemisen. Olen jo kaksi aikaisempaa osaa lukenut ja omista lapsi-vuosista on niin kauan aikaa, ettei mitenkään jaksa enää kiinnostaa... No, olin ihan täysin väärässä. Pidin tästä jopa enemmän kuin Yösyötöstä ja Tarhapäivästä. Huumori oli jotenkin vakavampaa ja syvempää. Huumoria aikuisille, ei enää pelkästään huumoria pikkulasten vanhemmille. Ei enää sellaista "kummin päin tutti tulee suuhun - heko heko" - vauvahuumoria.
Sarja ei jatku enää ja se on hyvä. Parasta lopettaa silloin, kun hupi on suurimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti