Andrew Nicoll; Rouva Agathen rakkaus

Tibo Krovic on Dotin kaupungin pormestari ja rouva Agathe hänen sihteerinsä.  Dotin kaupunkia ei oikeasti ole olemassa, mutta se sijaitsee vähän jossain Itämerellä päin. Kirjassa on taikaa, mutta ei yliluonnollisuutta. Rouva Agathen ja Tibon rakkauskin on kuin taikaa. Se on luvaton rakkaus ja hienotunteinen; asia joka on aivan väärin. Ja samalla kaunis ja unenomainen.
Rouva Agathen rakkaus ei ole oikein rakkausromaani, vaikka se onkin lajiltetu sellaisiin. Tämä on enemmän kuin rakkausromaani. Jokin sellainen... kuin maalaus. Paikallaan pysyvä kuvaus asioiden tilasta, johon maalari maalaa koko ajan lisää yksityiskohtia. Aika hellyttävä tarina, ja erikoinen. En ole lukenut ikinä ennen mitään tällaista. Kirjan alku tuntui ensin vähän pitkäveteiseltä, mutta lopussa se sai paljon vauhtia.
Erikoista kirjassa on se, että minä-kertoja on pyhimykseksi ja patsaaksi veistelty muinainen Walpurnia. Ratkaisu ei ole häiritsevän erikoinen eikä harmillinen. Kirjassa Walpurnia kertoo tarinaa niin, että esiintyy itse minänä mukana vain muutaman kerran.
Minusta kirjan suomennos oli huono. Alkuperäinen nimi on The Good Mayor. Suomennoksesta tulee mieleen liikaa rakkausromaani. Miksei tämä voisi olla nimeltään Hyvä pormestari?


Helmet 2017 -haasteessa kohtaan:
30. Kirjan nimessä on tunne