Anders Roslund; Kolme tuntia

 Kolme tuntia on itsenäinen jatko-osa Kolme sekuntia- ja Kolme minuuttia -dekkareille. Tässäkin romaanissa Piet Hoffman soluttautuu rikollisjärjestöön auttaakseen Ewert Grensiä. Kyseinen rikollisjärjestö salakuljettaa pakolaisia ja yksi kontillinen tällaisia kuoliaaksi tukehtuneita epäonnisia löytyy Tukholmasta. Ewert vannoo kostoa ja haluaa löytää pääsyyllisen. Tämä oli aika nopealukuinen tasalaatuinen dekkari.

Roslund & Hellström; Peto

Olenkohan lukenut tämän jo aikaisemmin? Kirja on kirjoitettu vuonna 2004, mutta en ole ainakaan vuoden 2011 jälkeen lukenut tätä, sillä sen jälkeen kaikki lukemani on listattu. Jotain tuttua kirjassa kuitenkin oli. Sen alkupuoli oli hivenen sekava, menin sekaisin henkilöistä.

Peto on raaka pedofiili-tarina, jonka lukemista helpottaa lyhyet luvut ja kappaleet. Lukijalle jää tavallaan aikaa huokaista ja hengähtää rankkojen tapahtumien kuvailujen välissä. Se helpottaa silloin, kun rankat tapahtumat alkavat vyöryä kirjojen sivuilta päälle. En kokenut kirjaa liian rankaksi lukea. Ja mielestäni fyysinen väkivalta on ehdottomasti helpompaa ja turvallisempaa lukea, kuin henkinen. Luen sujuvasti tätä sängyssä ennen nukkumaanmenoa, mutta ei tulisi mieleenkään lukea mitään henkisesti ahdistavaa ja painostavaa kirjaa ennen unta.

Kirjassa vangittu pedofiili karkaa vankilasta ja toistaa rikoksensa. Raiskatun ja tapetun tytön isä ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja alkaa jahdata vankikarkuria, kun näyttää siltä ettei poliisi saa mitään aikaiseksi.

Kirja on ensimmäinen Ewert Grens -sarjan dekkari. Jälkimmäiset olenkin jo lukenut lukuun ottamatta ihan uusinta, joka on ilmeisesti ilmestynyt viime vuonna. Koska en ole uutuuskirjojen perään, niin en ole siihen vielä paneutunut mitenkään. Jaksan odottaa vaikka jokusen vuoden.

Roslund & Hellström; Kolme minuuttia

Olen lukenut aikaisemmin Roslund & Hellströmin Kolme sekuntia ja se toimi jo yksittäisenä romaaninaankin. Kolme minuuttia on jatkokertomus sille, mitä Kolmen sekunnin jälkeen tapahtui. Ei ehkä ihan yhtä hyvä ja koukuttava, mutta kyllä nyt on vertailukohdekin korkealla. Silti Kolme minuuttia  oli jännittävä ja mielenkiintoinen selvitymistarina huumerikollisessa Kolumbiassa, vehkeilyä harrastavassa USAssa ja Ewert Grensin Ruotsissa. Piet Hoffman on soluttautunut Kolumbian huumekartellin maailmaan ja haluaa ostaa sieltä poispääsyn vasikoimalla pahat pojat. Vaan kun omakin palli tutisee. Iso Paha Amerikka ei niin vaan lotkauta korvaansa jollekin ruotsalaishyypiölle, joka on joutunut kovan luokan tappolistalle. 
Muutama yäääk... ällöttävä kidutuskohtauksen kuvailu veti housunpuntit vähän velliksi...

Hauska nippeli: Ewert Grensin ihastuminen Kolumbialaisissa kahviloissa tarjottavaan aitoon Kolumbialaiseen kahviin ja muihin paikallisiin juomaherkkuihin. Tästä pidin.

- - - 

(Koska Photobucketin ominaisuus jakaa kuvia ulkopuolisille saiteille on muuttunut maksulliseksi, suurin osa vanhoista kuvista on kadonnut tästä blogista. En usko, että uploadaan kuvia uudestaan, koska lähinnä tämä toimii lukutilastona itselleni eikä blogissa varmaan kauheasti tästä syystä mieltään pahoittavia vierailijoita käy. Kärsin täydellisestä blogiähkystä, mutta rakastan tilastoja ja listoja, joten en voi tämän kirjablogin kanssa luovuttaa.)

Roslund & Hellström; Kaksi soturia

Luin tätä kirjaa varmaan kolme viikkoa. Ensin viikon ennen joulua, sitten jouluviikon ja vielä vuodenvaihteen jälkeenkin. En tiedä onko mikään kirja ollut yhtä pitkä ja vastenmielinen. Olin sata kertaa heittää tämän sikseen, mutta aina vaan jatkoin sinnikkyydellä. Kirja parani ehkä loppuaan kohden sen verran, että koko ajan alkoi tuntua todennäköisemmältä ja todennäköisemmältä, että pystyn lukemaan sen loppuun kaikesta huolimatta.

Siis kaikesta sellaisesta kuvottavasta huume-, vankila- ja väkivaltamaailmasta huolimatta. Inhottavasta alamaailmasta, jonka olemassolosta en edes halua tietää mitään. Tällaisten romaanien takia niistä on pakko tietää. Päällimmäiseksi tuntemukseksi jäi ehkä vain suru ja masentava fiilis. Tällaista voi olla. Tällaisia huumelähiöitä, 9-vuotiaita huumekauppiaita, murhaajia, tappajia, koiria huumekämpissä, kidutusta, huumeiden salakuljetusta ja verta, rupia, katkottuja luita, polviin ammuttuja luoteja, huorittelua, likaa, epätoivoa, raskauksia huumeluolissa, vankilassa syntyneitä vauvoja. Missä ihminen meni vikaan?

Varsin kurja valinta vuoden viimeiseksi kirjaksi.

Roslund & Helström; Kolme sekuntia

Jei! No nyt päästiin asiaan. Edellisen lukemani (Tyttö katujen alta) Roslund&Helströmin jälkeen olin vähän pettynyt. Tällä kertaa en ollut. Kome sekuntia oli äärimmäisen jännä!
Paula on Paula vaan silloin, kun hän elää alamaailmaan soluttautuneena huumebisneksessä. Muulloin hän on rakastava perheenisä ja ihan tavallinen mies. Paulan tehtäväksi tulee ottaa vankiloiden huumekauppa haltuunsa. Tätä varten Paulalle kirjataan järjestelmään aivan uusi menneisyys ja hänet passitetaan vankilaan. Jos hän jää kiinni, kukaan ei tunne Paulaa, virkakoneistosta ei tule apua eikä kukaan voi auttaa. Valmistelut ovat jännittäviä, mystisiä ja kutkuttavia, kun lukija ei oikein tiedä ja ymmärrä, miksi mitäkin tapahtuu.
Ihan huippu-dekkaria, mutta en ole ihastunut rikostutkija Ewert Grensin hahmoon. Eihän noin hullua miestä olekaan. Ei, vaikka vaimolle olisi mitä tapahtunut...

Roslund & Hellström; Tyttö katujen alta

Komisario Ewert Grens saa tutkittavakseen maan alla elävien katulasten ja siellä muiden majaa pitävien keskuudessa tapahtuneen murhan. Ja tapauksen kanssa samaan aikaan torin laidalle ajaa linja-auto, josta purkautuu ulos montakymmentä kieltä osaamatonta ulkomaalaista lasta. Mikä on näiden lasten selitys, kotimaa, kohtalo ja tulevaisuus. Siinäpä koko poliisilaitokselle vähän kummasteltavaa.

Tyttö katujen alta –dekkarissa ei ollut sellaista mukaansa tempaavaa otetta, kuten dekkareissa toivoisi olevan. Tämä oli hivenen kuiva ja tökkivä kertomus. Onneksi kirjailijan seuraava opus sitten olikin jo parempi. Hm, vaikka se taisi kyllä ajallisesti sijoittua ennen tätä kirjaa. Täytyy vain toivoa, että kehitys olisi jatkossa parempaan suuntaan.

En tykännyt tämän romaanin kurjuudesta, huumeista, katulapsista, likaisuudesta, pakokaasuista, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, lääkkeiden väärinkäytöstä, tulipaloista, kaikesta ällöttävästä ja kuvottavasta. Jos oikeasti halutaan kirjoittaa romaani kaikesta tästä, sen tulisi olla tuhatsivuinen opus, ei mikään kevyt dekkari, jossa niihin paneudutaan vain sivulausein.